Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
bedlam

Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Oletko aikuisiällä koskaan ollut esim. niin väsynyt tai kuumeessa, että olisit hourinut ja nähnyt tai kuullut oikein pahojakin harhoja? Nyt en siis välttämättä hae kemikaaleista aiheutuneita harhatiloja, mutta nekin käyvät.

Muutama vuosi sitten kissani ensimmäisen (ja viimeisen) kiiman pidettyä minua käytännössä pari viikkoa valveilla kävin jättimäisen perkeleen pään kanssa kiihkeän väittelyn vuoteellani istuen. Valveilla tajusin olevani kun pään sain vihdoin pois häädettyä. Parin päivän sairasloma oli silloin paikallaan.
gullible

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja gullible »

bedlam kirjoitti:
kävin jättimäisen perkeleen pään kanssa kiihkeän väittelyn vuoteellani istuen.
Elämäni karmein painajainen ja osoitus älyni riittämättömyydestä seurasi korkeakoulumatematiikasta. Cauchyn integraali (tjsp) oli aiheena ja ajattelin, että haluan ymmärtää aiheen enkä ainoastaan opetella mallitehtävien ratkaisua ulkoa. Tämä oli iso virhe.

Istuin 6 tuntia tuijottaen samaa aukeamaa ja miettien miten homma menee. Ei auennut. Ei vain järki riittänyt. Menin turhautuneena nukkumaan, jolloin matematiikan jumala Rankaisi. Surffasin moniulotteisessa koordinaatistossa käyrää pitkin, sivuten välillä integraalimerkkiä ja pyörien integraalimerkin keskellä olevaa pallukkaa ympäri. Heräsin jatkuvasti hikilammikossa vajoten taas samaan avaruushelvettiin puoliuneen.

Sen koommin en ole yrittänyt ymmärtää.

Toinen kerta oli, kun nukuin yksin sängyssäni. Hyvän tuulen uni vaihtui Käsittämättömään Kauhuun silmänräpäyksessä. Unessa maailma vääristyi, värit feidasivat ja mielen täytti pakokauhu. Oivalsin, että sänkyni vieressä seisoo huppupäinen Pahuuden Ilmentymä. Olin lamaantunut kauhusta, kun Pahuus tarttui reiteeni. Heräsin omaan huutooni istuma-asennossa puristaen villisti omaa reittäni.

Kolmas kerta oli Rion karnevaaleissa, jossa ehkä kolme vuorokautta juotuani kuvittelin epämääräisen brasilialaisen kerjäläismenninkäisen juoksentelevan hotellihuoneessa. Parahdin: "hhhhhhhhHHHHEI! Huoneessa!" Jolloin reissukaverini sai schlaagin, luullen huoneessa olevan murtovarkaita.
WanhaPervo

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Perjantain NYT-liitteestä luin Aatos Erkon haastattelun.

Sen stimuloimana näin unta, jossa väittelin Erkon kanssa Wikipediasta. Hän olisi halunnut ohjata sen sisältöä. Minä oikeamielisenä wikistinä puolustin sen riippumattomuutta.

Lopulta hän osoitti kunnioittavansa sitä, että en taipunut hänen rahan mahtinsa edessä, vaan uskalsin puolustaa näkökantaani. Lopuksi hän kutsui minut ja isäni mukanaan New Yorkiin.

Kyseessä ei ollut painajainen, mutta Erkko oli kyllä jonkin verran pelottava hahmo.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Hevosen selästä pudottuani söin kolmesti päivällä Tramal 50mg ja Panacod 1g. Heräsin yhtenä aamupäivänä puolikoomastani, ja huonekasvini yritti ottaa peittoa pois päältä. En saanut millään varpaitani peiton alle piiloon, ja loppupeleissä jokainen kasvi oli tulossa kohti ja oksat kuristusasennossa. Havahduin siihen, kun äiti (kenen luona olin ko. viikonlopun) tuli ja ravisteli "hereille". Olin sikiöasennossa tyynyni päällä ja huusin kuin riivattu.

Se oli muuten helvetin pelottavaa...
The great club outshines the individual, always and forever.
killkill

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja killkill »

Taannoin fess-operaatiossa anestesian puraistessa a) katselin kehoani leikkaussalin katosta b) juttelin Jimi Hendrixin kanssa. En tosin muista, tenttasinko kitara-Jimmyä kitaransoitto- vai naisasioista, molempiin kun tarvitaan aina hyviä neuvoja - etenkään kun en osaa soittaa.
Avatar
mozart
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 179
Liittynyt: 06.11.2005 22:15

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja mozart »

Kyllä. Väsymystila on saanut aikaan harhat, jotka ovat aiheuttaneet ensin ihmetystä ja sen jälkeen huvitusta pääasiassa työparilleni. Missä se näkee numeroita ja vieläpä sadasosina? Mikä ovi? Ei kukaan ole mitään ovia aukonut! :lol:

Muutamia vuosia taaksepäin sain tällin päähäni ja tästä syystä ei ajatus juossut aivan kuten olisi normaalisti tehnyt. En osannut lukea, en muistanut osoitettani ja taisinpa puhua puutaheinää omien sanojen muodossa :)
Kreivitar

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

Erään kerran hienohkossa kahvilassa Tampereella (olin siellä töiden puittessa) kävi siten, että kahvin kera halusin nauttia leivoksesta. En muista, minkä leivoksen valitsin (hyvää se silti oli) ja kuljetin sen kahvini kanssa pöydälle.

Leivosta oli hankala syödä lusikalla, joten nostin sitä pohjasta haukatakseni siitä palasen. Kävi kuitenkin niin, että leivos – papereineen – tipahti rinnuksilleni. Ja mikä kamalinta – minulla sattui olemaan valkoinen paita, kuten minulla usein on! Olin hyvin järkyttynyt.

En osaa vielä tänä päivänäkään sanoa, jutteliko leivospaperi mahdollisesti rinnoilleni. Jos näin on, niin minä en tiedä siitä mitään. Voitte vain arvailla kuinka pahalta minusta tuntuu, kun en tiedä puhuiko ja jos kyllä, niin mitä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi tässä saastaisessa maailmassa, joka on täynnä salaliittoja – ja ne kaikki ovat minua vastaan!
WanhaPervo

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

Kreivitar kirjoitti: En osaa vielä tänä päivänäkään sanoa, jutteliko leivospaperi mahdollisesti rinnoilleni. Jos näin on, niin minä en tiedä siitä mitään. Voitte vain arvailla kuinka pahalta minusta tuntuu, kun en tiedä puhuiko ja jos kyllä, niin mitä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi tässä saastaisessa maailmassa, joka on täynnä salaliittoja – ja ne kaikki ovat minua vastaan!
Tässä taas nähdään, että suuri osa leivoksista on täysiä sikoja. Antavat kyllä itsestään todella typerän kuvan tuolla tavalla.
bedlam

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja bedlam »

mozart kirjoitti:En osannut lukea, en muistanut osoitettani ja taisinpa puhua puutaheinää omien sanojen muodossa :)
Viimekertainen migreenikohtaukseni oli kyllä ahdistavin tähän mennessä. Ei siinä mitään, että teksti katoilee kirjan sivulta ja tupakka leijuu ilmassa kun käteni ei näy, tai että oikealta lähestyy jättimäinen sahanterä. Mutta kun viimeisin kohtaus oli hieman helpottanut ja kokeilin jatkaa netistä ennen kohtausta hakemani levyarvion lukemista, koin järkytyksen suuren.

Näin kyllä, että lauseen ensimmäinen sana tarkoittaa 'basistia', mutta kun yritin lukea sanaa, en millään saannut sitä väännettyä oikeaan muotoon. Koetin lopulta lukea jopa ääneen: "basbisn..sabsis...babasti...". Koetin jatkaa jutun lukemista eteenpäin ja vaikka tajusin, että teksti on ihan oikeaa suomenkieltä, lukemanani se muuttui muotoon "sabistinjhkkkgllläää". Sellaisen paniikin iski päälle, jotta painoin pääni pöydän pintaan ja suljin silmäni vartiksi.

Helpottihan se tietty sitten viimein, mutta siinä paniikkitilassa ajattelee, jotta entäs jos tämä ei koskaan lopukaan!?
gullible

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja gullible »

WanhaPervo kirjoitti: Tässä taas nähdään, että suuri osa leivoksista on täysiä sikoja. Antavat kyllä itsestään todella typerän kuvan tuolla tavalla.
Äppp! Turha yleistää: leivoksetkin ovat yksilöitä.
Avatar
Mojo
Kitisijä
Viestit: 1417
Liittynyt: 14.08.2005 19:00

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Mojo »

Penskana sairaalassa artyisän keuhkoputkentulehduksen seurauksena olen täysin valveilla miekkailut kypärään sonnustautuneen käärmeen kanssa...

Säpsähdin kun hoitaja ihmetteli mitä mä huidon, ja laittoi mut takas petiin. 41 ja rapiat astetta kuumetta tekee pienelle ihmiselle ihmeitä.



:matsi:
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Joskus ihan pikku penskana olin täysin vakuuttunut, että olohuoneemme katossa kierteli ufoja eräänä yönä... Kyse oli pikkuveljeni taskulampputempusta, mutta kyllä se reilun neljänkympin kuumeessa ihan ufoilta näytti :D
Mitään kunnon halluja ei kyllä ole ollut aikoihin, ainoastaan täysin sairaita ja käsittämättömiä unia. Jokainen yö on seikkaili, mikäli silmänsä onnistuu ummistamaan.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Muistan kerran hourineeni kuumeessa joskus pienempänä. Siinä houreessa haarukoita tippui pumpuliin ja niistä kai lähti joku inhottava ääni.
Kikkelis kokkelis.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3886
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Erään kerran näin nin kummallisen asan että ei oikeasti osannut edes selittää sitä siinä hetkessä.Istuin kaverin olohuoneessa,lasken käteni alas,käteen ilmestyy vesilasi.Ilmeisesti naarasin sen jostain sohvansivustasta mutta en tiiä.No,edessäni oli jukkapalmu joka näytti kummalta.Hetken sitä tarkasteltuani se oli kasvanut n 2 metriä ja muuttunut sellaiseksi trooppiseksi palmuksi.

Aloin ymmärtää näkemäni ja kinnitin huomion seinällä olevaan kasvin oksaan tms joka näyttää aivan rantakaislalta.Hetken kuluttua sitä on enemmän ja siihen tuli myöls ranta ja hiekkaa.Myös kaikki varjot oli kirkastunut,aivan kuin valaistuksen muutoksesta.Hetken tarkastelin visiota hämentyneenä ja nousin ylös ja samassa kaikki oli niinkuin ennenkin,ei aurinkoa,palmua, rantakaisloja ja hiekkaa.

Toinen minkä tulen muistamaan oli kun seison kalliolla ja katselin pilviä.Plvet liikkui nopeaan ja tosi kummallisissa patterneissa. alan katsomaan erästä muodostelmaa tarkemmin ja huomaam että siell on pyramidi.Alan katsoaan tarkemmin ja pyramidi kasvoi isommaksi ja tarkemaksi.

Tuijotin pyramidia ja huomasin yläpuolelallani selllaisen kaaren jossa lukee jotain,vähän kuin kaupungin portit.katson taas pyramidia j huomasn sen taakse ilmestyneen kaupungin,joka näytti hyvin kristalliselta.Kummastelin näkemääni ja räpäytin silmiäni,jolloin ikään kuin siirryn pilven reunalta takaisin sinne kalliolle kilometrien päähän.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Mulli75

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

Joskus tuli käytyä ahkeraan merellä, yövyttyä saaristossa ja alkoholia nauttien kuivalla maalla.

Reissujen jälkeen tasapaino heitti selvänäkin mutta väsyneenä kun oli niin kaikki tuntui kauheammalle. Kotona nukkuessani olin kääntynyt sohvalla, peläten tippumista laidan yli mereen. Olin tarrautunut sohvaan ja huusin viimeisen tuskaisen avun huutoni kavereiden ja vanhempien läsnäollessa.
Kaikki katsoivat ihmeissään ja kysyivät mikä minulle tuli.

Nuorempana rajun viikonlopun jälkeen piti laittaa vaatteet pesuun. Vaatteita pesukoneesta ottaessani huomasin valkoisten muuttuneen vaaleanpunaisiksi eikä värillisiä vaatteita löytynyt seasta.
Jonkin aikaa koitin monin konstein selvittää itselleni vaatteiden oikeaa väriä. Lopulta piti koittaa miettiä miten esittäisin asian jottei minua luulla hulluksi. Lopulta selvisi että vaatteet olivat värjäytyneet taskussa olleista karkeista punaisiksi.
Leilah

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Leilah »

Mitään hirveitä harhoja (esim. liskoja) en ole kokenut, mutta valvomista en kestä yhtään. Todella väsyneenä olen unen ja valveen zonella, ja silloin on todella epätodellinen olo. Tätä tapahtui useimmin silloin, kun lapsi oli vauva ja nukkuin yönsä epäsäännöllisesti. Aamuisin piti aina tiskialtaasta tarkistaa, että olenko muistanut ruokkia lapsen yöllä. Jos altaassa oli likainen tuttipullo, niin kaikki hyvin. Saatoin myös kiveen kovaan väittää käyneeni kaupassa, vaikka kaapissa ei uusia ruokia ollutkaan.
WanhaPervo

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja WanhaPervo »

FatLeilah kirjoitti: Saatoin myös kiveen kovaan väittää käyneeni kaupassa, vaikka kaapissa ei uusia ruokia ollutkaan.
Ehkä olit syönyt ne?
Leilah

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Leilah »

WanhaPervo kirjoitti:Ehkä olit syönyt ne?
Voipi olla. Enhän muistaisi sitäkään.
1108

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja 1108 »

TAYS:n osatolla näin unta johon liittyi liikkuvat tapetit, ruumiista erkaantuminen ja leijunta ympäri leikkaussaleja. Runsaasti irtojäseniä ja verta, paniikkia ja pakokauhua. Syynä uneen oli suhtkohthelvetillinen kipulääkitys.

Muistan kun heräsin maailman pyöriessä hiestä märkänä. Kesti varmaan puolituntia että sain itselleni uskoteltua että olin todellakin hereillä. Ei ole ikinä pelottanut niin paljoa, olin sekaisin kuin undulaatti betonimyllyssä.

Tramal kertaa MONTA, ei sovi minulle. Ja tiedä mitä muuta olin saanut... Hoitajatkin ihmetteli miksi minuun oli tuupattu niin paljon lääkkeitä, kun aamusta kerroin yöstä.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Elppis »

1108 kirjoitti: undulaatti betonimyllyssä.
Håmå----
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23439
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Ollessani pieni, alle satakiloinen, kuumehoureissa lähdin vessaan kuselle. Jossain vaiheessa ymmärrys palasi äitiyksikköni repiessä olkapäästä että mitäs hemmettiä.

Olin hoitamassa tarpeitani eteisen sukkalaatikkoon.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
Zeb

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Lapsena fillaroin usein iltaisin kotiin pimeällä ylämäkipainotteisessa maastossa. Aina pelotti. Kerran kauhuskenaarioni sitten toteutui ja tien laidalla kymmenisen metriä minusta seisoi kummitus, sellainen harmaa, ihmishahmoinen ja utuinen.

Tämä on ainoa kerta elämässäni kun olen nähnyt halluja. (Tai sitten se oli kuin olikin ihka oikea kummitus.)
tuulenpuiska

Re: Miltä tuntuu kun leivospaperi juttelee rinnoillesi

Viesti Kirjoittaja tuulenpuiska »

gullible kirjoitti:...Elämäni karmein painajainen ja osoitus älyni riittämättömyydestä seurasi korkeakoulumatematiikasta....
Riippuu tietysti korkeakoulusta, mutta noin yleensä korkeakouluissa halutaan opettaa ihmisiä vain laskemaan asioita, ei ymmärtämään. No nythän on niin että matematiikan hyödyllisyys on siinä että sieltä löytyy hyviä kaavoja joilla voikin laskea "kaikkea kivaa". Ongelma onkin sitten siinä, että todistaakseen kaavojen päteevyyden pitää Vääntää Rautaa ja Käyttää Koneistoa niin sanoakseni. Eli käydä läpi sellaista teoriaa mitä ei keskivertokorkeakoulun (suokaa anteeksi termi) opetustarpeisiin vain kuulu. Mutta jotenkin asia pitäisi perustella eikä vain repäistä kaava hatusta. Niinpä opetusmateriaalissa yms. on yleensä joku höpö-höpö-pseudoperustelu mikä on salonkikelpoinen ja näyttää toimivalta. Eikä siitä oikeasti tajua tai ymmärrä asiaa paremmin.

Miten tämä liittyi leivospapereihin? No riittävästi asiaa mietittäessä tulee nälkä ja silloin tulee leivospaperia ikävä.
Vastaa Viestiin