prosessi kirjoitti:urpiainen kirjoitti:yleistä mutta yhtä kaikki kummastuttavaa heikkouden vihaa
Ehkä kyseessä ei olekaan viha vaan ahdistus siitä ajatuksesta, että Ninni on oman itsensä vanki. Silloinhan herkästi herää pelko, että onko itsekin samalla tavalla itsensä vanki. Jos Ninni ei näe itse rakentamansa vankilan seiniä, ehkä sama pätee myös muihin. Entä jos me kaikki olemmekin omissa omanlaisissa vankiloissamme, emmekä voi päästä ulos, koska emme näe niitä itse rakentamiamme seiniä? Ahdistus pienenisi, jos Ninnin saisi näkemään ne omat seinänsä. Silloin muillakin olisi sama mahdollisuus näkemiseen ja sitä kautta vapautumiseen.
En osta. Että esim. Huima näkisi Ninnin tilanteessa itsensä ja ahdistuisi siitä toivoen, että lunastamalla omat syntinsä Ninni vapahtaisi myös Huiman? Hömppää, tunnen tarvetta tokaista. Sinänsähän vetosi noudattaa kyllä huuhaapsykoteorioiden kunniakasta perinnettä, koska teorian voi joko myöntää tai kieltää: myöntö tietysti vahvistaa teoriaa, ja kielto taas osoittaa, että vankilat ahdistavat niin paljon, että defenssit menevät päälle, eli kieltokin vahvistaa teoriaa. Onko tällainen teoria tosi vai sisällötön?
Ensi lukemalla tulkintasi voi kuulostaa hyväksyttävältä sen takia, että keskeisessä osassa siinä on kaksi varmsti todellista ja tärkeätä tekijää.
Ensinnäkin, on varmasti totta, että meillä kaikilla on omasta historiastamme muokattuna omaa identiteettiämme tukeva narratiivi, jossa aika satunnaisetkin heittelyt ja puolihuolimattomat ja pöljätkin valinnat selitetään rautaista logiikkaa noudattavaksi kehityspoluksi, jossa kritiikille ei ole sijaa (moni yksilö hokee tätä "päivääkään en vaihtaisi piis ja mitään en tekisi toisin -mantraa, ja kollektiiviagenttien tasolla esim. Suomen poliittinen johto selittää kasnalaissotaan, talvisotaan ja jatkosotaan johtaneet prosessit sekä välttämättömiksi että Suomelle kunniakkaiksi ja parhaiksi mahdollisiksi toimintavoiksi, vaikka selvää on, että kyseessä ovat hirvittävät tragediat). Ninnin ja Gatin tapauksessa tämä omaan identiteettiin liitetty ja sementoitu narratiivi on ulkopuolisesta ilmeisen perusteeton. Mutta varmasti kenen tahansa meistä identiteetin konstruoivan itselle kerrotun narratiivin voisi kyseenalaistaa ja repiä palasiksi, jos niin haluaisi tehdä.
Toiseksi, ja edelliseen liittyen, on varmasti totta, että kuvaamasi itse pystytetty vankila - siis jonkinlainen oma käsitys itselle realistisesti avoinna olevista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja toimintatavoista - kuuluu jokaisen meistä identiteettiin ja ymmärrykseen paikastamme maailmassa. Ja totta on varmasti myös, että todellisuudessa, tai ulkopuolelta katsoen, vankilan seinät eivät ole niin annettuja kuin vanki itse kuvittelee.
[keittiöpsykologian turbovaihde]Näistä tosiasioista huolimatta en usko, että nyt puheena olevassa ilmiössä on kyse siitä, mistä väität siinä olevan. Ainakaan ilman varauksia. Luulen, että Ninnin ja Gatin passiivisuudessa ja haluttomuudessa ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä on jotain sellaista, joka ärsyttää kommentaattoreita sitä kautta, että he tietävät, että heidän oma ponnistelunsa aktiiviseen elämänhallintaan on kovaa työtä ja psyykkisesti raskasta. Toisten aktiivinen passiiviisuus, aktiivinen kieltäytyminen elämänhallinnasta, ärsyttää sekä resurssien tuhlauksena että uhkana siitä, että oma ponnistelu on jotenkin turhaa, koska ilman sitäkin voi näköjään todistettavasti elää. Tuntuu siltä, että oma raskas ponnistelu on jotenkin typerää, jos muut eivät näe samaa vaivaa vaan ikäänkuin vapaamatkustavat ja olla möllöttelevät siinä sivussa.
Gat ja Ninni saavat pelkäämään, että toisin toimivat - siis heitä arvostelevat/auttavat - ovat jonkinlaisia peliteorian suckereiksi kutsumia hyväksikäytettyjä työmyyriä vapaaherrojen nauraessa partaansa vieressä ilman ponnistelujen taakkaa. Kyseessä ei siis ole (tiedostettu tai tiedostamaton) pelko siitä, että on itse kuin Ninni/Gat, kuten esität, vaan päinvastoin enenmmän tai vähemmän eksplikoitu tieto siitä, että itse nimenomaan ei ole niin kuin Ninni/Gat yhdistettynä pelkoon siitä, että tämä erilaisuus on jotenkin typerää ja naurettavaa, koska kaikki eivät ole. Ilmiö on jotenkin läheisessä sukulaisuussuhteessa siihen, miten ns. hyväosaiset suhtautuvat erikoisella, kateuden tai ainakin kateuden mahdollisuuden pelon sävyttämällä aggressiolla sosiaalitukia nostaviin huono-osaisiin. Siitä huolimatta, että kukaan hyväosainen ei haluaisi vaihtaa osia tuilla köllöttelevän huono-osaisen kanssa sen enempää, kuin Kitinän kriitikot haluaisivat vaihtaa osia Ninnin/Gatin kanssa. Mutta kukapa meistä ihan johdonmukainen olisi.[keittiöpsykologia]
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Pelottava visio. Kerros tiiliä lisää...
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
(Nyt hieman helpotti...)
