Vaikka mammuttiturnajaiset ovat hauskoja, valvottavat ne myös ikävästi. Tämän viikon aikana olen tainnut valvoa jo kolme yötä, enkä näköjään tule nukkumaan tänäkään yönä. Mammuttitaistelun tilanne on se, että yksi mammutti tippui "vasara"mammutilla päähän kalauttamalla suoraan polvilleen, joten nyt olen taputellut sitä ja kertonut, miten tästä päästään nätisti eteenpäin.
Toinen kalautettu mammutti on hankalampi tapaus, koska typeryyksissäni kalautin sitä "vasara"mammutilla polviin enkä päähän, mutta taisteltuani aikani sen jalkojen kanssa päädyin ottamaan yhteyttä sen aivoihin, mikä näyttäisi olleen fiksu veto, sillä tällä hetkellä sen kaikki neljä jalkaa vetävät eri suuntiin, eikä mammutti siten pysty tekemään yhtään mitään, joten aivojen avulla sen ehkä voisi saada taas tolpilleen ja kävelemään edes johonkin suuntaan. Aivot lupasivat kävelyttää jalat ensi viikolla oikeaan suuntaan, ja nyt harkitsen pitäisikö minun kertoa jo ennen sitä aivoille, että itse asiassa joudun sahaamaan yhden mammutin jalan kokonaan irti, että aivot tietävät joutuvansa ohjaamaan kolmijalkaista otusta...
"Vasara"mammutille lähetin pahoitteluviestin, jossa totesin etten ollut ihan kiltti nuijiessani hänellä muita mammutteja, mutta että vasarana hän oli suorastaan täydellinen. Ensi viikolla on jo ihan pakko soittaa perään, kun pöly on riittävästi laskeutunut. Armas mieheni ottaa tämän sopan ihmeen rauhallisesti, vaikka tosiasia on, että mammuttiturnajaisissa tällainen hiiri saattaa tulla jopa ihan vahingossa tallatuksi, ja jäljelle jää vain märkä pläntti. Minä valvon, koska adrenaliini.