Kitinä

Oli jo. Nuq hymy huulilla.

Mene nut suoraan sinne niitten sutinoitten kanssa?
Ei ole eikä tule mitään sutinaa..
Ja kylläpäs alkaa jo vituttamaan yhden sohvan osto..
Kun ei ole koskaan mitään ostanut eikä osta esim. töitten puolesta niin vitun vaivalloista on, en ole vielä saanut koko sohvaa, mutta polttaa pitäisi koko paska. Mitä enemmän näitten kauppiaitten kanssa on tekemisissä niin sitä paskempaa on. Sitten joku töissä hehkuttaa jonkun myynnin ja ostamisen ihanuutta niin, kusetusta kaikki on, en nyt tunne tehneeni ollenkaan mukavaa duunia asian parissa, jos tykkää ei voi mitään, minä en. Purkaa pitäisi koko kauppa. Ja räjäyttää. Pitäisi aina lukea lait ja asetukset ja kauppiatten metkut opetella, mutta kun ei. Kai sen kaupan voi purkaa, etumaksun ehkä menettää? Täytyy soittaa ja sanoa että jos ei onnistu niin ei maksuakaan tule.
Kun ei mistään mitään tule niin ei tule..

Painuin karhujahtiin aamusta puol viisi, istuin passissa vesisateessa puol ysiin asti ja just sain kuivat vaatteet päälle. Ei nallea niin vaan saada kodistaan ulos.

Taidettiinpa saada havittelemamme kämppä eli muuttoa pukkaa aika tarkalleen kuukauden kuluttua. Muuttaminen sinänsä on perseestä, mutta uusi koti on ihku

Eilinen meni Reserviläispäivillä sekä päivystämässä että oppimassa itsekin taisteluensiapua. Mahtava päivä! Ja ilta toisessa päivystyksessä, hiukan pikaisella varoituksella. Kysyin kyl, et olenko huono vaimo ku taas karkaan, paljon ei kahden keskistä aikaa eiliselle jäänyt. Huomiselle sit tiedossa koko päivälle koulukäyntiä, eli pistetään taidehaaste pystyyn paikalliselle yläasteelle kasiluokille. Siinä sit 6 tuntia (kahdelle luokalle kerrallaan yksi tunti) opetetaan SPR:n periaatteita...

Jotain tekstiä pitäisi keksiä huomisaamun kehityskeskustelun tueksi. Kas kun ei kiinnosta.

Onpa täällä hiljaista, joillakin selkeästi on elämää Kitinän ulkopuolella. Itse en ole muuta tehnyt kuin vankina ollut (tässä vankilassa on onneksi a-oikeudet); katsellut ikkunasta, kun aurinko porottaa ja ihmiset kulkevat t-paidoissaan toivoen jospa minäkin vielä joskus. Onneksi makkarin ikkunan saan nostettua kokonaan auki, niin voin ottaa aurinkokylpyjä sängyssä päivisin. Huomenna sitten lekuriin kitisemään uudemman kerran.

Kutinaa korkeintaan, perkeleen hirvikärpäset. Ja missä se yks pöytäliinakin on, oo suunnitellut kaiken sen ympärille!!11