urpiainen kirjoitti:So Hardin väiitteestä tulee mieleen, että sikäli kun olen ymmärtänyt, homoliittoja puolustetaan pitkälti kahdella (tosin aika lailla toisiinsa liittyvällä) argumentaatiolinjalla, joista kumpikaan ei sovellu oikeastaan lainkaan monipuolisoisuuteen
Tätä sä saat nyt vähän perustella.
Kokeillaans: "kolmen tasavertaisen aikuisen yhdessä vapaasti ja harkiten solmima liitto ei saisi olla yhteiskunnan silmissä oikeudelliselta ja instituutionaaliselta statukseltaan eriävä riippuen liiton solmijoiden määrästä, koska tällainen oikeuksien määräsidonnaisuus ei oikein istu nykyaikaiseen etiikkaan"
=> Pohjimmiltaan kyse on siitä, että väkivaltakoneisto ei saa sanella, ketkä haluvat turvata ja vahvistaa keskinäisiä rakkaussuhteitaan oikeudellisilla konstruktioilla, jos kyse on täysivaltaisista aikuisista, jotka elävät keskinäisessä läheisyyssuhteessa ja yhteistaloudessa.
Perhearvojen ja perinteisen yhteiskuntajärjestyksen rapautumisen etenemisestä huolestuneet konservatiivit haluaisivat sitten tuoda homotkin ruotuun tämän mallin mukaisesti.
Ööh, eiköhän ne konservatiivit ole kuitenkin ennen muuta vastustajapuolella. Homot itsehän haluavat tasavertaisuutta, eivät mitään "ruotua." Sama tasa-arvokysymys koskee ihan yhtä lailla polygamiaa - eli pohjimmilltaan erilaisten vähemmistöjen oikeutta saada lain suojaa omalle parisuhdemuodolleen.
Tasa-arvon lisäksi keskeisiä perusteita jo parisuhteen rekisteröintiä ja sittemmin saman sukupuolen avioliittoa koskevissa jutuissa ovat olleet perhekokonaisuuteen liittyvät taloudelliset suojamekanismit ja lisäksi adoptio/huoltajuuskysymykset. Jos lapsi syntyy polygaamiseen perheeseen ja tosiasiallinen huolenpito- ja kiintymyssuhde syntyy, on minusta ihan yhtä vahvat tai heikot perusteet antaa ei-biologiselle vanhemmalle tässä tilanteessa samat oikeudet kuin samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa. Jos vanhemmuutta ei enää oletusarvoisesti kytketä biologiseen vanhemmuuteen, niin tosiasiallinen vanhemmuus ei kuitenkaan sulkeudu pois sillä, että perheen yhtenäisyyttä ei tunnusteta kuin kahden, kenties satunnaisesti valikoituneen osapuolen välillä. Jos kaksi miestä asuu naisen kanssa ja nainen tulee raskaaksi, isä on oletusarvona se joka on naimisissa. Kytkentä biologiaan on silloin sattumaa.
On myöskin hyvin erikoista ajatella, että esimerkiksi tosiasiallisessa moniavioisuustilanteessa vaimon oikeus puolison elatukseen ratkeaisi sen mukaan kuka on päävaimo ja kuka jalkavaimo - nythän tosiasiallisissa moniavioliitoissa, joita maahanmuuttajajoukkueessa löytyy, kakkosvaimo elää käytännössä "lainsuojattomana" ja lasten asemakin voi olla niin ja näin. "Nnaapurin tädin" lapset ovat AU-lapsia ja isyys on erikseen vahvistettava, kun taas ykkösvaimon muksut ovat automatic perillisiä ja huollettavia. Erotilanteessa kakkosvaimo (tai mies) on täysin vailla suojaa, kun omaisuus on virallisen pariskunnan nimissä.
Jos/kun avioliittolaki muuttuu sukupuolineutraaliksi, se voidaan mielestäni ihan samoin argumentein muuttaa määräneutraaliksi. Se, että enemmistön moraalinen närkästys ja fobiat sen varmaan estävät jonkin aikaa on toinen juttu. Samat arugmentit ja tosiasiat alkaen siitä, ettei establishmenttia pidä kiinnostaman kuka panee ketä, taloudellinen tasa-arvoisuus ja lasten etu toimivat kaikenlaisia
perheyksiköitä koskien. Minusta on hassu ajatus, että kahden karvapyllyn perheyksikkö tunnustetaan mutta ei sellaista, joissa kahden karvapyllyn lisäksi on yksi siloisempi mukana, vaikka lasten oikea biologinen äiti.
Kun asiaa pohdiskelen, niin en oikeastaan keksi mitään syytä miksi vastustaisin moniavioisuutta. Ehkä ne somaliasta rahdatut pakkonaitetut jalkavaimot saisivat sen myötä jotain oikeuksiakin.
Universaali disclaimer.
