Joulukuun neljäs

[Vagabondo]

Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle?

Äh, liian monimutkaista. Helpompaa kun kaikki rahat on yhdessä läjässä, niin ei tarvi siirrellä rahoja isompienkaan hankintojen yhteydessä.

[Ylermi Ylihankala]

Meillä puolestaan pelkästään omat tilit vaimon kanssa. Tilinsiirtoja välillämme tehdään tarpeen mukaan lähes kuukausittain.

[Niba]

Jesh siirtelen rahaa tilien ja korttien ja tilien välillä pankin vaatimusten mukaan, kun on leikkii alkanut niin leikki pitää kestää, ellei rahaa jostain synny lisää..

[sivustahuutaja]

Eikös se olisi aika simppeli malli, että summan X pistät perheen tilille ja summan Y omalle?

Äh, liian monimutkaista. Helpompaa kun kaikki rahat on yhdessä läjässä, niin ei tarvi siirrellä rahoja isompienkaan hankintojen yhteydessä.

Miksi kenenkään pitää tehdä sellaisia hankintoja, joihin ei löydy fyrkkaa?

Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa. Ei tulisi mieleenkään opett omaa lasta neuvottelemaan siitä miten säästöpossun sisällön saa käyttää.

Milton Friedman opettaa oman rahan merkityksen:
http://www.youtube.com/watch?v=5RDMdc5r5z8&sns=em

[Vagabondo]

Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa.

Nyt tuli sen verran vahva heitto, että se mielestäni kaipaa perusteluja tai vähintään pitäisi määrittää mitä tehokkuudella tässä tarkoitetaan.

[sivustahuutaja]

Oman rahan idea on just siinä, että se on ylivoimaisesti tehokkain tapa käyttää rahaa.

Nyt tuli sen verran vahva heitto, että se mielestäni kaipaa perusteluja tai vähintään pitäisi määrittää mitä tehokkuudella tässä tarkoitetaan.

Tehokkuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyötyä tuotteen käyttäjä saa suhteessa hintaan. Esim. 100e joululahjan saaja tyypillisesti ottaisi mieluuummin 70e rahaa, eli 30 egee menee vessasta alas.

On siis perheen hyvinvoinnin kannalta oleellista, että kyetään sopimaan erikseen rahankäytön määrästä ja kohteista. Jos teini saa sovitun kk-rahan, niin ei siinä tarvita enää vanhempia kyttäämään ostaako sillä lumenen vai sumenen kajalia. Vielä vähemmän tarvitaan aikuisen työssäkäyvän kuluselvityksiä, kun budjetti on etukäteen sovittu.

[Vagabondo]

Tehokkuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyötyä tuotteen käyttäjä saa suhteessa hintaan. Esim. 100e joululahjan saaja tyypillisesti ottaisi mieluuummin 70e rahaa, eli 30 egee menee vessasta alas.

On siis perheen hyvinvoinnin kannalta oleellista, että kyetään sopimaan erikseen rahankäytön määrästä ja kohteista. Jos teini saa sovitun kk-rahan, niin ei siinä tarvita enää vanhempia kyttäämään ostaako sillä lumenen vai sumenen kajalia. Vielä vähemmän tarvitaan aikuisen työssäkäyvän kuluselvityksiä, kun budjetti on etukäteen sovittu.

Huomaatko, että kirjoittamasi pätee myös vaikka rahaa nostetaan yhteisestä kassasta? En siis ole erimieltä kirjoittamastasi, mutta sitä ei kuitenkaan voi käyttää perusteluna erillisten tilien ylivoimaisuudelle.

[sivustahuutaja]

^ selitäs kuin tuo toimii? Päädytäänkö tossa johonkin kuukausittaiseen erityisen helppoon tilinpäätökseen?

Itse suosin 3 kortin mallia: oma, perheen ja firman. Pysyy kulut erillään.

[Vagabondo]

^ selitäs kuin tuo toimii?

Isoista menoista keskustellaan. Pienet kumpikin tekee oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Kun on kaksi järkevään taloudenpitoon kykenevää aikuista, niin ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut sen tarkemmin seurata. Lähinnä katson tilin saldon laskujen maksun jälkeen. Vaimo lähinnä kysyy onko tilillä rahaa

Pieni harkinta on suhteellinen käsite, mutta yleensä mistään alta 200e summista ei tarvitse neuvotella. Välttämättömyyksien kohdalla summa venyy lähemmäs tonnia. Esim. viimeksi kesärenkaita hankkiessa piti uusia myös vanteet. Yhteensä reilu 800€. Ei siitä tarvinnut neuvotella, vaan tein hankintapäätöksen omatoimisesti liikkeessä kun kertoivat vanhojen vanteiden olevan kierot. Sen sijaan viihde-elektroniikan, kalliimpien urheiluvälineiden ja muun ei niin välttämättömän, mutta kivan hankinnasta yleensä keskustellaan samoin kuin lomamatkoista, jotta perheen talous pysyy tasapainossa. Sekin keskustelu on lähinnä missä järjestyksessä ja koska kyseisiä hankintoja tehdään.

[sivustahuutaja]

^ En nyt vielä tuosta kuvauksesta hokannut, että missä ne sun omat rahat on? Paljonko sulla just nyt on sitä omaa rahaa tolla teidän yhteisellä tilillä? Rahalla tarkoitan tietenkin kumuloituneita nettosaatavia, eikä tilin saldolla ole silloin merkitystä.

Omaan korvaan tuo kuittenkin kuulostaa jo nyt siltä, että ei teillä mitään omia rahoja ole. Ja oman rahan käyttö henkilökohtaiseen kulutukseen oli se koko juttuni pointti.

Yhteinen kulutus on eri juttu ja sen kohdalla yhteinen päätöksento on tietenkin tehokkain ratkaisu. Yhteinen päätöksenteko ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö päätöksentokoa voisi käytännössä ulkoistaa toiselle. Esim. Meillä vaimo hoitaa tyttären vaatepuolen ihan omasta aloitteesta. Tuossa ei mielestäni kuitenkaan synny kummempaa tehottomuutta tai intressiristiriitaa, koska en näe, että vaimolla olisi tarvetta yli-investoida tyttären vaatteisiin. En myöskään koe, että sotkeutumiseni ostoksiin tehostaisi hommaa mitenkään, pikemminkin päinvastoin kun joutuisin opettelemaan kokomerkintöjä ja muuta omituista. Tytär taas on liian nuori hoitaakseen omat vaateostoksensa kuukausirahalla. Omat vaatteensa vaimo kuitenkin ostaa omilla rahoillaan, olivat ne sitten urheilukamppeita, käsilaukkuja tai mitä vaan.

[Leevi]

^ selitäs kuin tuo toimii?

Isoista menoista keskustellaan. Pienet kumpikin tekee oman harkinnan ja tarpeen mukaan. Kun on kaksi järkevään taloudenpitoon kykenevää aikuista, niin ei ole ainakaan toistaiseksi tarvinnut sen tarkemmin seurata. Lähinnä katson tilin saldon laskujen maksun jälkeen. Vaimo lähinnä kysyy onko tilillä rahaa

Pieni harkinta on suhteellinen käsite, mutta yleensä mistään alta 200e summista ei tarvitse neuvotella. Välttämättömyyksien kohdalla summa venyy lähemmäs tonnia. Esim. viimeksi kesärenkaita hankkiessa piti uusia myös vanteet. Yhteensä reilu 800€. Ei siitä tarvinnut neuvotella, vaan tein hankintapäätöksen omatoimisesti liikkeessä kun kertoivat vanhojen vanteiden olevan kierot. Sen sijaan viihde-elektroniikan, kalliimpien urheiluvälineiden ja muun ei niin välttämättömän, mutta kivan hankinnasta yleensä keskustellaan samoin kuin lomamatkoista, jotta perheen talous pysyy tasapainossa. Sekin keskustelu on lähinnä missä järjestyksessä ja koska kyseisiä hankintoja tehdään.

Tällä mennään.

[sivustahuutaja]

^ Kuis tuo toimii oikeesti? Jos olisin sun äijä ja päättäisin ostaa uudet kengät, niin missä summassa mentäisiin neuvottelupöytään? 50, 100, 200, 300, 500 vai 1000€?

[Leevi]

Laitetaan vastakysymys:
kaupassa on myytävänä parin tonnin painepesuri (tai laita tähän jokin muu itsellesi sopiva laite) hyvällä alennuksella ja sinua on kiinnostanut sellainen laite. Käytkö vaan ostamassa sen ja emäntä sitte joskus huomaa sellaisen ilmestyneen, mainitsetko asiasta etukäteen tai jälkikäteen tai kysytkö peräti mielipidettä hankintaan?

[sivustahuutaja]

Laitetaan vastakysymys:
kaupassa on myytävänä parin tonnin painepesuri (tai laita tähän jokin muu itsellesi sopiva laite) hyvällä alennuksella ja sinua on kiinnostanut sellainen laite. Käytkö vaan ostamassa sen ja emäntä sitte joskus huomaa sellaisen ilmestyneen, mainitsetko asiasta etukäteen tai jälkikäteen tai kysytkö peräti mielipidettä hankintaan?

Jos ostan painepesurin itselleni omilla rahoillani, niin eihän se silloin vaimolle kuulu mitenkään.

Jos hankinta tulee yhteiseen käyttöön ja ostetaan yhteisillä rahoilla, niin tietenkin asiasta neuvotellaan. Meillä yleensä kysytään mielipide ihan parin kympinkin yhteisiin hankintoihin silloin kun hankinta poikkeaa normista, eli ruokakaupasta tms.

Omien lelujen osto yhteisillä rahoilla on juuri se tauti, johon oma raha on se lääke. Ostaja miettii sitä painepesuria pari kertaa pitempään, jos sillä rahalla voisikin lähteä kavereiden kanssa etelään rilluttelemaan.

[Leevi]

Oukkei. Hyvä kun teillä toimii.
Katsellaan tuota järjestelmää mahdollisesti tulevaisuudessa.

[sivustahuutaja]

^ Suosittelen. 50% tulojen lisäys ilmaiseksi on kuiteskin ihan kiva.

[sivustahuutaja]

^ Toi on nyt aika epämääräistä menoa? Tavallaan on omaa rahaa ja omat tilit. Toisaalta omasta rahasta tai yhteisistä ei kuitenkaan ole sovittu. Kaiken huipuksi jaksetaan elää nalkutuksessa? Mikä ton touhun pointti on? Vai ootte vaan ajautuneet tuohon tilaan?

[sivustahuutaja]

Eroaa minusta Daven viinasäännöstelystä siinä mielessä, että perhe on minusta yhteinen yritys, jossa kummankin osapuolen tehtävä on myös pitää talous balanssissa. Tällöin rahankäyttö ei ole asia jossa voi tuijottaa yksin omaa napaansa. Meillä on tähän balanssiin vaan jonnin verran eriävä näkemys.

Perheen talouden voi toteuttaa näin:
"Tällä tulotasolla molemmat saa Xe kuussa omiin juttuihin, muut fyrkat perheen juttuihin" => Talous balanssisssa, maksimaalinen hyvinvointi omista hankinnoista, ei nalkutusta tai vittuilua, läpinäkyvä ja reilu systeemi, erilaiset tulotasot voidaan halutessa kompensoida.

Viina voisi mennä ihan samalla tavalla:
"Sulla on 24 annoksen raja viikkokulutukseen. 10 annoksen raja vuorokausikulutukseen. Jos juot vuoden putkeen 24 viikossa, niin sitten pitää pistää lisää suitsia" => ei tartte juoda salaa, jne. jne.

Ja samaa soveltaen:
"Painos voi heiluu +-7kg nykyisestä." => ei tartte kysellä, oonko lihava tms.

Osa tässä kirjoitettu toki kieli poskessa, mutta asioista on parempi puhua ja sopia kuin äänestää naistenlehden palstalla, että mistä teillä riidellään tai miksi tuli ero.

[elco]

^ Toi on nyt aika epämääräistä menoa? Tavallaan on omaa rahaa ja omat tilit. Toisaalta omasta rahasta tai yhteisistä ei kuitenkaan ole sovittu. Kaiken huipuksi jaksetaan elää nalkutuksessa? Mikä ton touhun pointti on? Vai ootte vaan ajautuneet tuohon tilaan?

Moni ihminen kokee raha-asioista sopimisen suhteessa jotenkin pikkumaisena ja rakkauteen kuulumattomana. Tämän vuoksi eletään kyttäyksessä, vitutuksessa, konfliktissa ja epäreiluuden tunteessa. Samaten avioehto koetaan pikkumaisena ja rakkauteen kuulumattomana ja otetaan täysin tarpeeton riski, jota vastaan voisi 100% suojautua paperilla, josta ei ole mitään haittaa.

Mieluummin olen siinä kansanosassa, joka kykenee parantamaan elämänsä ja suhteensa laatua sopimalla raha-asioista(kin).

[sivustahuutaja]

Ajauduttu ei olla, kyllä tää elämäntapa on ihan molempien valinta. Hermot menisi jos joka asiasta pitäisi tehdä joku helvetin kontrahti.

Mutta kun teillä on jo se kontrahti. Molemmat vaan saatatte tulkita sen eri tavalla, jos sitä ei ole ääneen lausuttu.

[elco]

No jollei ole mitään ongelmia rahankäyttökyyläyksen ja omien menojen puolustelun kanssa kuten 10-vuotiaana niin sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa.

[sivustahuutaja]

^^ Yhteisten asioiden valvominen on tietysti hankalaa, mutta onhan siinä estämässä aika iso eskalaation riski, jos toinen tietoisesti kusettaa. En minä valehtelijan kanssa suhteessa olisi, joten aina nopsaan jaettaisiin kamoja. Jos tuo ei riitä pelottimeksi, niin eipä sillä suhteella sitten juurikaan arvoa ole. Tuplajuuston kun saa salaa ostettua, niin parempihan se on kuin avioliitto.

Sanattomat sopparit tuntuu toimivan aina pirun hyvin, kunnes sitten eivät toimi enää ollenkaan. Sopivasti viritetyt yhteiset pelisäännöt sen sijaan todistetusti rokkaavat vuosikymmeniä. Eihän sitä tartte niin hölmö olla, että nippeleistä sopii. Sopii niistä asioista, jotka selkeästi aiheuttaa kitkaa. Jossain kohdassa sitten päästään tilanteeseen, jossa sopimisen vaiva on yhtä iso kiusa kuin se jäljelle jäänyt kitka. Ton pikku kitkan kanssa sitten pitää opetella elämään.

[sivustahuutaja]

Mutta kun teillä on jo se kontrahti. Molemmat vaan saatatte tulkita sen eri tavalla, jos sitä ei ole ääneen lausuttu.

Apua, onko? En kai ole sentään mennyt vetämään nimeä alle??

Mulle raha ei nyt vaan näyttele kovin tärkeää roolia elämässä, se riittää kun rahat riittää.

En puhunut mitään rahasta. Teillä on sanaton kontrahti aika monesta jutusta. Ootteko sopinu vieraissa käynnistä? Ette? Silti oletat, että se on kiellettyjen listalla? Toi oli helposta päästä, koska yleinen oletus on, että parisuhteessa menetellään noin. Sitten kun mennään pois yleisistä oletuksista, niin aletaan olla aika huteralla pohjalla oletusten kanssa.

[sivustahuutaja]

^ OK, eli nalkuttaminen on pikku juttu. Tulkkasin tuon jotenkin merkittävällä tavalla negatiiviseksi.

[sivustahuutaja]

^ Meikäläisen pointtihan oli sopia niistä asioista, joista näyttää tulevan ongelmia ilman sopimista. Sopimisella on transaktiokustannus, joten turha sopiminen vain heikentää tilannetta.