urpiainen kirjoitti:Kirjoitit, että "lapset jo sen ikäisiä, että ei ulkoilla yhdessä". Onkohan tässä jonkinlainen elliptinen enää-sanan poisjättö? Tai siis ilmeisesti olet kuitenkin joskus aiemmin ulkoillut heidän kanssaan.
"elliptinen enää-sanan poisjättö" kohtaa en ymmärrä.
Olen tosiaan ulkoillut, kun ovat olleet pienempiä.
James Potkukelkka kirjoitti:En kyllä nyt oikein ymmärrä. Luuletko sä, että mä valehtelen kun sanoin, että mulle tulee paska fiilis tästä jutusta? Mä vain tiedän itseni.
Jos olet aidosti pahoillasi, niin luonnollisesti haluat tai ainakin yrität haluta parantaa tapasi? Eikö yhtälö mene näin?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
James Potkukelkka kirjoitti:En kyllä nyt oikein ymmärrä. Luuletko sä, että mä valehtelen kun sanoin, että mulle tulee paska fiilis tästä jutusta? Mä vain tiedän itseni.
Jos olet aidosti pahoillasi, niin luonnollisesti haluat tai ainakin yrität haluta parantaa tapasi? Eikö yhtälö mene näin?
Ei se aina välttämättä mene.
Esim. alkoholisti voi olla aidosti pahoillaan siitä en on alkoholisti tai läski siitä että on läski, mutta silti ei välttämättä pyri korjaamaan tilannetta. IMHO.
James Potkukelkka kirjoitti:En kyllä nyt oikein ymmärrä. Luuletko sä, että mä valehtelen kun sanoin, että mulle tulee paska fiilis tästä jutusta?
Päättelyllisen roolin semantiikan kannattaja merkitysteoriassa voisi kai ajatella, että et ehkä valehtele, mutta kenties et kuitenkaan ole oikein ymmärtänyt mitä sanot noin sanoessasi, koska sanomisestasi ei seuraa toimintaan johtava, rationaalinen praktinen syllogismi.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
James Potkukelkka kirjoitti:En kyllä nyt oikein ymmärrä. Luuletko sä, että mä valehtelen kun sanoin, että mulle tulee paska fiilis tästä jutusta?
Päättelyllisen roolin semantiikan kannattaja merkitysteoriassa voisi kai ajatella, että et ehkä valehtele, mutta kenties et kuitenkaan ole oikein ymmärtänyt mitä sanot noin sanoessasi, koska sanomisestasi ei seuraa toimintaan johtava, rationaalinen praktinen syllogismi.
James Potkukelkka kirjoitti:Esim. alkoholisti voi olla aidosti pahoillaan siitä en on alkoholisti tai läski siitä että on läski, mutta silti ei välttämättä pyri korjaamaan tilannetta. IMHO.
Ei tietenkään aina mene. Analogiasi on ontuva, koska tilanteesi ei kyllä ole sellainen, että muutos vaatisi sinulta kovia ponnistuksia millään tasolla, vai onko?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
urpiainen kirjoitti:Kirjoitit, että "lapset jo sen ikäisiä, että ei ulkoilla yhdessä". Onkohan tässä jonkinlainen elliptinen enää-sanan poisjättö? Tai siis ilmeisesti olet kuitenkin joskus aiemmin ulkoillut heidän kanssaan.
"elliptinen enää-sanan poisjättö" kohtaa en ymmärrä.
Olen tosiaan ulkoillut, kun ovat olleet pienempiä.
Joo, tarkoitin, että lastesi muistikuvat isänsä leikkihalukkuudesta saattavat tuossa suhteessa olla lämpimämmät kuin itselläsi, eli ehkä ihan mahdottomaan itseruoskintaan ei ole aihetta. "Elliptinen" taas piti olla jonkinlainen itseironinen sivistyssanan redundantti käyttö: kirjallisuustieteissä (ja varmaan kielitieteessäkin) ellipsiksi kutsutaan sanojen poisjättöä siten, että merkitys kuitenkin säilyy. Tähän kontrastina sitten käytin sekä "elliptistä" että sen selittävää "sanan poisjättöä" samassa lauseessa, mikä on toki vähän sellaista "kolmijäseninen troikka" -meininkiä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
James Potkukelkka kirjoitti:Olen tosiaan ulkoillut, kun ovat olleet pienempiä.
Mistä tämä kaikki huono omatunto nyt siis kumpuaa? Teini-ikäinen ei kai normaalisti kauheasti haluakaan vanhempien kanssa hengata, vaan puuhastella itsekseen. Vanhempien tehtävä on olla turvana, antaa rajat ja mahdollistaa se puuhastelu. Ei liikunta yhteispuuhana ole yhtään sen arvokkaampi kuin muu, esimerkiksi elokuvissa/teatterissa/ulkona syömässä käyminen tai matkustelu. Toki siis on hyvä jos oppivat liikuntaa harrastamaan, mutta en nyt lähtökohtaisesti näe erityistä lisäarvoa siinä että pallon potkimisesta nauttivaa kakaraa on kentän laidalla hiilostamassa "osallistuva" isä joka huutaa vastustajalle, tuomarille ja pojalleen jos kaikki ei mene niinkuin pitää.
Dave, ei ollut eikä ole tarkoitus tuottaa sinulle pahaa mieltä (ellei se sitten ole väistämätön ei-toivottu sivutuote), mutta minulle tulee tästä en leiki lasteni kanssa ulkona, en edes vastaisuudessa, vaikka pahoillani asiasta olen -toteamuksestasi mieleeni kommenttisi silloin, kun kärähdit ratista. Silloinkin olit pahoillasi, mutta jotenkin erikoisen veltosti suhtauduit siihen, että tekisit kaikkesi, ettei sama toistuisi. Mä en vaan oikein ymmärrä ajatusmalliasi näissä asioissa. Sovitaan, että vika on tässä päässä.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
^& ^^
Mun mielestä on ihan normaalia, että James ei leiki hiekkalaatikolla teini-ikäisten lastensa kanssa, eli ei tästä kyllä mitään surkeita fiiliksiä tarvitsisi varmaankaan ottaa. Mutta jos ottaa, niin sitten kyllä Yllekin on oikeassa: James lähestyy sellaista Gat-Homie-asennoitumista todetessaan, että toimintapansa aiheuttaa paskaa fiilistä, mutta muutosta toimintatapaan ei silti edes yritetä tehdä. (Osin tämä analogia on toki kovin susi: Täysi Gat-meininki olisi sitten, jos väittäisi, että omaa toimintatapaa on mahdotonta muuttaa, koska ympäröivä maailma asettaa muutokselle ylipääsemättömiä esteitä. Tästä Daven itseruoskinta toki on hyvinkin kaukana.)
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Dave, ei ollut eikä ole tarkoitus tuottaa sinulle pahaa mieltä (ellei se sitten ole väistämätön ei-toivottu sivutuote), mutta minulle tulee tästä en leiki lasteni kanssa ulkona, en edes vastaisuudessa, vaikka pahoillani asiasta olen -toteamuksestasi mieleeni kommenttisi silloin, kun kärähdit ratista. Silloinkin olit pahoillasi, mutta jotenkin erikoisen veltosti suhtauduit siihen, että tekisit kaikkesi, ettei sama toistuisi. Mä en vaan oikein ymmärrä ajatusmalliasi näissä asioissa. Sovitaan, että vika on tässä päässä.
Ok. Oikaisen, että en ole ratista kärähtänyt koskaan muuta kuin omavalvonnan toimesta.
1. Vaihdatko kotivaatteet päällesi tultuasi töistä kotiin?
Jos kotivaatteilla tarkoitetaan kalsareita, niin kyllä.
2. Petaatko sänkysi?
En
3. Arkistoitko laskut?
Tottahan toki "arkistoin".
4. Suljetko astianpesukoneen hanan käytön jälkeen?
Tiskaan käsin.
5. Jätätkö pyykinpesukoneen yksin kotiin pyörimään?
En
6. Sammutatko virran television pääkytkimestä?
Kyllä
7. Silitätkö arkena käyttämäsi vaatteet?
En enää
8. Käytätkö kaupassa muovipusseja vai kestokasseja?
Kyllä
9. Räpläätkö tai puhutko kännykkään ulkoillessasi lastesi kanssa?
En yleensä
10. Tervehditkö naapureitasi rapussa tai pihalla?
Yleensä
11. Venytteletkö lenkin tai jumppatunnin jälkeen?
En enää, vaikka tietysti pitäisi.
Viimeksi muokannut Riemumieli, 04.11.2014 16:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ja sen kyllä huomaa. Olisko suhteellisuudentaju mitään?
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Riemumieli kirjoitti:1. Vaihdatko kotivaatteet päällesi tultuasi töistä kotiin?
Jos kotivaatteilla tarkoitetaan kalsareita, niin kyllä.
Tää kyllä sopii tosi hyvin Riemumielen taiteilijakuvaan: kielioppiin intohimoisesti suhtautuva, nihkeän kuivakka kristilliskonservatiivinen virkamies, joka saa kicksejä siitä, että työpuvun alla ei ole alusvaatteita.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
En tiedä, miksi tämä niin kosketti mun simpukkaa. Ehkä jotenkin sen takia, että koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen sohvaperuna ja huonommuutta siitä, että mulla ei ole tällaisia perinteisiä miehisiä taitoja kuten metsästys ja kalastus.
Mutta tosiaan uskoaksen normi teinixit kyllä järkyttyisivät, jos iskä yrittäisi tunkea mukaan, kun kavereiden kanssa liikkuvat.
Olen tosiaan lasten kanssa ulkona ja sisällä puuhaillut kun olivat pienempiä. Nykyään ollaan tiiviimmin yhdessä lomamatkoilla. Kitinä muuten vaikutti nyt niin, että päätin, että täytyy vuoden vaihteen aikoihin lähteä johonkin yhdessä.
James Potkukelkka kirjoitti:En tiedä, miksi tämä niin kosketti mun simpukkaa. Ehkä jotenkin sen takia, että koen huonoa omaatuntoa siitä, että olen sohvaperuna ja huonommuutta siitä, että mulla ei ole tällaisia perinteisiä miehisiä taitoja kuten metsästys ja kalastus.
Mutta tosiaan uskoaksen normi teinixit kyllä järkyttyisivät, jos iskä yrittäisi tunkea mukaan, kun kavereiden kanssa liikkuvat.
Olen tosiaan lasten kanssa ulkona ja sisällä puuhaillut kun olivat pienempiä. Nykyään ollaan tiiviimmin yhdessä lomamatkoilla. Kitinä muuten vaikutti nyt niin, että päätin, että täytyy vuoden vaihteen aikoihin lähteä johonkin yhdessä.
Eivätkö lapsesi harrasta mitään, johon kuuluisi viemistä, tuomista ja kannustamista?
Nuorin vielä harrastaa, mutta menee bussilla. Ei halua vanhempia katsomaan. Hyvin tavallistahan on, että harrastukset jäävät siinä 15 vuotiaina ja niin on käynyt meilläkin.
Riemumieli kirjoitti:1. Vaihdatko kotivaatteet päällesi tultuasi töistä kotiin?
Jos kotivaatteilla tarkoitetaan kalsareita, niin kyllä.
Tää kyllä sopii tosi hyvin Riemumielen taiteilijakuvaan: kielioppiin intohimoisesti suhtautuva, nihkeän kuivakka kristilliskonservatiivinen virkamies, joka saa kicksejä siitä, että työpuvun alla ei ole alusvaatteita.
Ilmaisin itseni väärin, siis riisun muut vaatteet, mutta kalsarit jäävät päälle. Työpuku on muuten tällä hetkellä farkut ja Black Sabbathin bändipaita, mitähän säväyksiä saan tästä?
James Potkukelkka kirjoitti:Ehkä tää liittyy mun omiin kokemuksiin. Itse muistan, että yhden kerran lapsena isä tuli mun kanssa ulos leikkimään. Se ei tuntunutkaan niin kivalta kuin olin odottanut. Se oli jonkinlainen pettymys. Eiku nyt muistan, että oltiin me lisäksi yhden kerran ulkona yhdessä hiihtämässä. Sekin oli pettymys, kun olen niin huono hiihtäjä, että hermostuin ja lähdin kotiin.
Eihän tuossa ollut kyse yhdessä ulkoilusta vaan ihan muusta. Kyse olisi voinut olla koulunäytelmästä, legolinnasta tai ihan mistä vaan. On tärkeää hyväksyä lapsi sellaisenaan kaikissa olosuhteissa, jotta luottamus vanhempiin säilyy. Lapsen suorituksen johtaminen on sitten eri juttu.
Jos lapsen kanssa haluaa hiihtää, niin ei se niin mene, että yksi kaunis päivä vaan lähdetään hiihtämään. Kyllä se vaatii pitkän treenin. Vanhemmat eivät saa asettaa rimaa liian korkealle lapsen nykyiseen suorituskykyyn verrattuna. Meillä 5v lukee, mutta niitä kirjaimia lähdettiin treenaamaan jo n. 1,5v sitten. Liian vaikea kirja aiheuttaa daven hiihto -ilmiön, joten kirjat pitää valita huolella. Kiipeily, uiminen, snorklaaminen, kaikki vaatii tuon saman treenin.
James Potkukelkka kirjoitti:Ehkä tää liittyy mun omiin kokemuksiin. Itse muistan, että yhden kerran lapsena isä tuli mun kanssa ulos leikkimään. Se ei tuntunutkaan niin kivalta kuin olin odottanut. Se oli jonkinlainen pettymys. Eiku nyt muistan, että oltiin me lisäksi yhden kerran ulkona yhdessä hiihtämässä. Sekin oli pettymys, kun olen niin huono hiihtäjä, että hermostuin ja lähdin kotiin.
Eihän tuossa ollut kyse yhdessä ulkoilusta vaan ihan muusta. Kyse olisi voinut olla koulunäytelmästä, legolinnasta tai ihan mistä vaan. On tärkeää hyväksyä lapsi sellaisenaan kaikissa olosuhteissa, jotta luottamus vanhempiin säilyy. Lapsen suorituksen johtaminen on sitten eri juttu.
Jos lapsen kanssa haluaa hiihtää, niin ei se niin mene, että yksi kaunis päivä vaan lähdetään hiihtämään. Kyllä se vaatii pitkän treenin. Vanhemmat eivät saa asettaa rimaa liian korkealle lapsen nykyiseen suorituskykyyn verrattuna. Meillä 5v lukee, mutta niitä kirjaimia lähdettiin treenaamaan jo n. 1,5v sitten. Liian vaikea kirja aiheuttaa daven hiihto -ilmiön, joten kirjat pitää valita huolella. Kiipeily, uiminen, snorklaaminen, kaikki vaatii tuon saman treenin.
Missä tuossa sanottiiin, että rima oli liian korkealla? Enemmän kuulostaa siltä, että lasta ei ole pantu hiihtämään, vaan on annettu päättää kaikesta itse, jolloin ihminen peruslaiskana olentona on päättänyt olla tekemättä mitään eli ei ole oppinut koskaan hiihtämään. Vanhempien tulee ohjata lasta oikealle tielle ja se tie ei ole miun maun mukkaan tekeminen tai luovuttaminen ennen yritystä tai sen jälkeen, kun ei viitsi harjoitella. Mutta tämä on siis spekulaatiota tuntematta Daven historiaa. Joka tapauksessa aikuisena Davekin on ymmärtänyt työnteon merkityksen ja valmistunut lääkäriksi.
