Maanantai YK:n päivä

[Ylermi Ylihankala]

Mun mielestä x:n tunkeminen s:n tilalle kertoo eniten siitä, ettei harrasta kahveja. Ei se kyllä vielä junttia tee. Toisaalta sanan oikein lausuva tai kirjoittava ei ole erityisen kyldyrelli tai megaurbaani tapaus.

[James Potkukelkka]

^Suomalaiseen poliisin voi luottaa!

[James Potkukelkka]

Itse vilosofeeraan tässä keittiötsykologisesti niin, että jos henkilö kokee tarvetta korostaa jotain, hän kokee asian itselleen tärkeäksi, mutta on joissain määrin epävarma asiasta. Ei kuitenkaan voimakkaan epävarma.

Esimerkiksi minä koen tarvetta korostaa varallisuuttani.

[Bluntly]

Korostan tässä pientä mulkkuani ja kerron juovani paskaa juhlamoskaa vetisen maidon ja hermesetaksen kera.

[So Hard]

Mä en jua kahvia lainkaan! Mistä olen epävarma, oi tohtori Dave?

[James Potkukelkka]

^En ole nähnyt sun korostavan kahvinjuomattomuuttasi, joten N/A.

[urpiainen]

Komppaan Vagabondoa siinä, että kun kyse on italialaisesta kahvista, jolle ei ole luontevaa suomenkielistä nimeä, minusta on luontevampaa käyttää suomalaiseen äännemaailmaan hyvin sopivaa italialaista termiä, kuin vaikkapa portugalinkielistä käännöstä italialaisesta termistä.

Lisäksi minusta Daven vetoaminen englanninkielisiin sanakirjoihin on kenties vielä enemmän harhaanosuvaa.

Ensinnäkään, ja tämä on sama argumentti kuin se, miksi ranskan tai portugalin käytännöt ovat irrelevantteja, ei ole mitään erityistä syytä omaksua suomalaiseen äännemaailmaan huonosti sopivaa englantiin omaksutta väännöstä (ɛˈsprɛsoʊ tai Daven markkinoima ɛˈksprɛsoʊ) alkuperäisen ja suomenkieliselle helpomman italialaisen sanan sijaan (esˈprɛsso). Ja tässäkin antaisin ihan juntteilematta suomalaisen siirtää painon suomen kielen käytäntöjen mukaan epä-italialaisesti sanan ensimmäiselle tavulle.

Toiseksi, sanakirjat, erityisetsi englannin kielessä, ovat tyypillisesti deskriptiivisiä ja usein välttävät preskriptiivisiä kannaottoja: sanakirjoista mahtavin, OED, esimerkiksi, on korostetun deskriptiivinen ja tallentaa tosiasiallista käyttöä, sen variaatioita ja muutosta, eikä pyri ohjaamaan oikeakielisyyttä. Näin ollen on varmasti deskriptiivisesti totta, että "expresso" on suht yleinen olemassaoleva variaatio sanasta "espresso". Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan ristiriidassa sen kanssa, että kuten mutu-stetsonini väkevästi todistaa, niin valtaosa koulutetuista, urbaaneista ja kansainvälistä englanninpuhujista arvottaa "expresson" kovin juntiksi ja preskriptiivisesti vääräksi, jonnekin myös yleisen "ekceteran" tasolle.

Tietysti vielä eri asia on se, että standardi-italia yhtenä ja koherenttina kielenä on suhteellisen tuore ja nationalistis-poliittinen hanke. Historiallisesti Italialle on ollut tyypillistä erillisten, toisistaan voimakkaasti poikkeavien murteiden ja variaatioiden rinnakkaiselo (esim. nyt juuri valtava kansainvälinen bestseller-kirjasarja, Elena Ferranten Napoli-sarja, kuvaa aika kiinnostavasti, miten esim. vielä muutama vuosikymmen sitten Napolin seudulla piti oppia kaksi kieltä: paikallinen murre ja virallinen italia). Nopealla googlailulla löytää kyllä todistusaineistoa sillekin, että "expresso" on perinteisetsi käytetty äänneasu useilla italian murrealueilla.

[Homeboy65]

Korostan H. Holkerin sanoin: "Minä juon nyt kahvia."

[Vagabondo]

Ja tässäkin antaisin ihan juntteilematta suomalaisen siirtää painon suomen kielen käytäntöjen mukaan epä-italialaisesti sanan ensimmäiselle tavulle.

(esim. nyt juuri valtava kansainvälinen bestseller-kirjasarja, Elena Ferranten Napoli-sarja, kuvaa aika kiinnostavasti, miten esim. vielä muutama vuosikymmen sitten Napolin seudulla piti oppia kaksi kieltä: paikallinen murre ja virallinen italia).

Samaa mieltä lausunnasta.

Noita paikallisia pikkukieliä on vielä hengissä alpeilla ainakin sekä Italian-, että saksankielisellä alueella. Ranskankielisestä alueesta en osaa sanoa.

[urpiainen]

Ja tässäkin antaisin ihan juntteilematta suomalaisen siirtää painon suomen kielen käytäntöjen mukaan epä-italialaisesti sanan ensimmäiselle tavulle.

(esim. nyt juuri valtava kansainvälinen bestseller-kirjasarja, Elena Ferranten Napoli-sarja, kuvaa aika kiinnostavasti, miten esim. vielä muutama vuosikymmen sitten Napolin seudulla piti oppia kaksi kieltä: paikallinen murre ja virallinen italia).

Samaa mieltä lausunnasta.

Noita paikallisia pikkukieliä on vielä hengissä alpeilla ainakin sekä Italian-, että saksankielisellä alueella. Ranskankielisestä alueesta en osaa sanoa.

Kun mä olin sillä autovuokrauskäytäntöjä ravistelevalla Apulian-reissullani tässä joku vuosi sitten, niin kävi ilmi, että Barin eteläpuolella mummelit puhuvat keskenään jotain kreikansekaista murretta/pikkukieltä.

[urpiainen]

Tottakai jotain noin laajalle levinnyttä ja arkipäiväistä pitää vähän pilkata. Vallankin kun mä en yrityksestä huolimatta ikinä oppinut sopeutumaan tuohon suomalaiseen kulttuuriin. Ennen mä jouduin vain pitämään kahvia pahana, mutta nykyään mä voin onneksi keskittyä ylemmyydentuntoiseen snobailuun

Joo, tähän mäkin sama(i)stun. Mun aikaisemman viestini kun voisi kai tiivistää siten, että noin niinku lähtökohtaisesti mä pidän kaikkia muita paitsi itseäni joko moukka-juntteina tai snobi-juntteina.