Kitinä

Pienempi Chihu, jonka vaimo kerran erehtyi ottamaan sänkyymme, kun itki (siis koira), nukkuu nykyään aina sängyssämme. Sänky on sen verran korkea, että ei pääse hyppäämään sinne, eikä välillä uskalla hypätä alas.

Nyt mun tehtäväni on sitten nostella koiraa sänkyyn ja sängystä pois ja piski ravaa edestakaisin. Viime yönä meni hermo asiaan.

Meen nyt Ikeasta hakemaan jonkun jakkaran, joska osaisi käyttää sitä, ettei mun tarvitse nostella yöllä.

^ Mä paiskoin käyttökelpoisimmalla raajalla aina yöllä herätessäni kissat huithelvittuun sängystä silloin kun niitä vielä oli taloudessa. Kehittivät nopeasti hämmästyttävän kyvyn hypätä sänkyyn ja liikkua siellä täysin äänettömästi. Kun aamulla heräsi niin kaksi kissaa tuijotti intensiivisesti täysin äänettöminä 15cm päässä naamasta. Kun silmät aukeavat niin naukuminen alkoi.

No eikös kissamainen tapa ole esitellä pers´reikää ensimmäisenä aamulla?

^ En osaa kommentoida kissamaisia tapojasi.

Ei vit** lemmareita sänkyyn!

Joo, ei ole eikä tule minun huusholliin mitään karvaturreja.

^^ Kissamainen on laatusana, jota ei mitenkään kykene yhdistämään meikäläiseen. Tipunkin aina otsalleni.

Kävin tosiaan Ikeassa hakemassa rahin ja se toimi erinomaisesti.