Viikko 14

[Bluntly]

Hetken jo pelästyin, että nyt on tylsimysmaximus tideossa kun iltapäivälle dumpattu koulutus otsikolla 'Vakuutusten tarjoamisen sääntelykenttä'.

Agendasta kuitenkin löytyi pari mielenkiintoista lyhennettä niin on jopa pieni mahdollisuus etten kuorsaa.

[nokkaelain]

Tana & kele. Työpaikan ilmastointi on pois päältä, niin ettei meinaa hereillä pysyä. Joku avuton huoltojamppa kävi katsomassa, ja väitti ettei poistoilmaventtiili kuulu meille, vaan ikkunan reunassa pitäisi olla aukko ilmalle.

[James Potkukelkka]

väitti ettei poistoilmaventtiili kuulu meille,

Teidän työsuhde-etuihin ei kuulu ilmanvaihto?

[elco]

Tana & kele. Työpaikan ilmastointi on pois päältä, niin ettei meinaa hereillä pysyä. Joku avuton huoltojamppa kävi katsomassa, ja väitti ettei poistoilmaventtiili kuulu meille, vaan ikkunan reunassa pitäisi olla aukko ilmalle.

Pyöräteline ikkunasta läpi, minkä jälkeen ikkunan reunassa on aukko ilmalle.

[nokkaelain]

väitti ettei poistoilmaventtiili kuulu meille,

Teidän työsuhde-etuihin ei kuulu ilmanvaihto?

Oli tuon huoltomiehen sanamuoto. Tarkoitti sitä, etteivät poistoilmaventtiilit olisi oikeasti mihinkään kytkettyjä, vaan ne ovat jääneet tuohon seinälle, kun tähän on remontoitu toimistotiloja. Jotenkin mystisesti ilmanvaihto toimi vielä pari viikkoa sitten.

Viime kesänä ilmastointikone alkoi toimia, kun tarpeeksi iso pomo soitti asiasta.

[Niba]

Yritän venyyttää nuoruutta 50 tuolle puolen!

[James Potkukelkka]

[Bluntly]

Saisi tämä köhiminen jo pikkuhiljaa loppua.

[Gat]

It is funny to live or unlive on this final border.
Puolet ajasta aion ns. poistua, mikä olisi helppoa.
Toisaalta silloin muodollisuudet jäisivät tekemättä. Mutta minua ei olisi sitä katsomassa. Vai sittenkin, Hamletin dilemma. Ymmärrän kuitenkin, että koko olemassaoloni on ollut isäni, äitini ja jopa koira. Joita ei enää ole. Koen syyllisyyttä miksen hoitanut paremmin, vaikken ketään tappanutkaan. Nyt on vain tyhjää.

Kaikki menee kuitenkin liian hitaasti. Vasta tänään lopulta uskalsin soittaa taloyhtiöön ja selvisi, että kämpän irtisanomisaikaa on toukokuun loppuun. Eli ehtisin alkaa tavaran roudaamisen täältä Sorrilaan. Toisaalta harkitsen voisinko ottaa kämpän omiin nimiini, onhan tämä minunkin kotini. Parempi täällä olla talvisin kuin landella. Kuulemma mahdollista. Mutta vasta maanantaina neuvottelu siitä konttoorissa. Hyvä sentään etteivät taloyhtiön gorillat vielä ryysi tänne ja heitä minua ja kaikkea tavaraa kaatopaikalle. Jo tämän paikan siivoamisessa on hommaa kuten Herkules siivosi Aigeaan tallit. Itse muutto vaatii rekan ja monta bodaria. Vanhoja antiikkihuonekaluja, valtavasti kirjoja, tauluja, minunkin tärkeää tavaraani ja yhteistä historiaa. En taida jaksaa järjestää.

Sitten vasta ensi viikolla takaisin Orimattilaan ja lopultakin äitini hautaamisjärjestelyt. Ja onneksi tämän asunnon asiat vasta sen jälkeen. Ja minusta kun ei todellakaan ole enää yhtään mihinkään. Ihan yksin tässä. Sydänoireetkin niin, että taidan koska vaan kuolla ihan luonnostaan. Alkoa joo menee, mutta ilman joitain promilleja en pysty edes kävelemään.

[James Potkukelkka]

^

[James Potkukelkka]

Oma auto on pajalla (seisontajarruremontti). Alla takavetoinen loaneri. En ollut kiinnittänyt huomiota renkaisiin, mutta aamulla meinasin poistua liikenneympyrästä tangentin suuntaan. Ei noi kitkat toimi mustallajäällä (mikä tietysti on tiedossa oleva asia). Nastoilla ei koskaan ongelmaa samassa paikassa.

[Gat]

Oma auto on pajalla (seisontajarruremontti). Alla takavetoinen loaneri. En ollut kiinnittänyt huomiota renkaisiin, mutta aamulla meinasin poistua liikenneympyrästä tangentin suuntaan. Ei noi kitkat toimi mustallajäällä (mikä tietysti on tiedossa oleva asia). Nastoilla ei koskaan ongelmaa samassa paikassa.

Minulla on ollut kaksi läheltä-piti tilannetta jopa jatkuvasti nelivetoisella hyvin talvirenkain. Lisäksi minua nykyään pelottaa ajaa pimeällä, koska se on vaarallista varsinkin huonolla kelillä. Tämä vaikka kaukonäköni on niin parantunut, ettei ajokortissani ole aikoihin ollut rilliruksia. Taidan olla tullut vanhaksi, verraten miten nuorena ajpon lähes jarruttumolla Farmariladalla vaikka mille kelillä talviöinäkin. Tosin silloin ajoin kerran vahingossa mutkasta metsäänkin ja lujaa.

Symbolisesti sitten tuo käy allegoriasta miten koko elämä alkaa suistumaan tieltä ja on suistunut jo pitkän aikaa. Ei siihen auttaisi kuin aikakone. Lopulta tulee saturaatiopiste, joka tuntuu samalta kuin fyysisellä autollla tieltä ajaminen. Että tuntuu ettei enää mahda mitään. Liikaa vuosien ja vuosien aiheellista pelkoa ja häpeää ja stressiä joka aiheuttaa väsymystä ja virheitä jotka taas aiheuttavat lisää uupumusta ja stressiä, toimintakyvyttömyyttä, virheitä, niistä lisää stressiä ja väsymistä jne.

Noh, jospas ensi viikko vielä, pitää jaksaa. Ihan kenenkään haittaamatta tai sekaantumatta akuutteihin asioihin kuten asuntoon ja äitini hautaamiseen. Nehän jäisivät kesken. Jaksaa jaksaa, kuten intissä hoettiin.

Sitten tässä krhhh. suosikkiartistini ehkä naiivia varhaistuotantoa symboliikkana juurikin skid of the wheels she feels.

Ensin Youtube, sitten sanat.
Aikaisemmin tuo hassu poppissävelmä jopa lohdutti, nyt vain että joo, noinhan se on. Ja lisäksi tuo taitaa olla vain romantiikasta, jossa tuollaisilla on toivoa, ei muusta.


https://www.youtube.com/watch?v=RDPgnaK1mi0

"Don't Push Your Foot On The Heartbrake"


Emma's come down.
She's stopped the light
Shining out of her eyes.

Emma's been run out on.
She's breaking down
In so many places,
Stuck in low gear
Because of her fears

Of the skidding wheels,
(The skid of her wheels she feels.)
Skidding wheels,
(The skid of her wheels she feels.)
Spinning wheels.
(Wheel-skidding feeling.)

Her heart is there,
But they've greased the road.
Her heart is out there,
But she's no control.

Oh, come on, you've got to use your flow.
You know what it's like, and you know you want to go.
Don't drive too slowly.
Don't put your blues where your shoes should be.
Don't put your foot on the heartbrake.

(She's losing, she's losing, she's losing, she's losing...)

She's losing that inner flame.
It was burning bright,
But she's losing the light fast.

She's only herself to blame.
Well, take care of yourself,
And remember Georgie.
But she's so O.D.'d on weeping
She can hardly see

That she's dropping beads.
(Red, red glass is bleeding.)
Dropping beads.
(Red, red glass is bleeding.)
Dropping beads.
(Red, red on the parquet.)

Her heart is there,
But they've greased the road.
Her heart is out there,
But she's no control.

Oh, come on, you've got to use your flow.
You know what it's like, and you know you want to go.
Don't drive too slowly.
Don't put your blues where your shoes should be.
Don't put your foot on the heartbrake.

[James Potkukelkka]

Gat, älä tapa itseäsi ainakaan heti. Eihän sen kanssa ole kiire. Hautaat nyt äitisi ja annat ajan kulua. Kokeile olla ilman viinaa. Aluksi tietysti ahdistaa, mutta ehkä sitten helpottaa.

Ethän sä siinä mitään häviä, jos kokeilet olla ilman viinaa ja antaa muutaman kuukauden kulua. Kuten sanoin, ehdit kyllä sitten tarvittaessa tappaa itsesi myöhemmin.

Joku viisas sanoi kerran "ainoa asia, joka estää minua tekemästä itsemurhaa on, että voin tarvittaessa tehdä sen koska tahansa".

[Gat]

No en ihan vielä tapa itseäni. Täytyy ensin jaksaa että tämä välitön tilanne on hoidettu. Ehkä sitten tuntuu jo etten haluakaan itsemurhata Isävainaanikin tapasi sanoa, että eihän todella surkea ihminen edes jaksa tappaa itseään. Sitten kun jaksaisi, on jo sen verran paremmalla tuulella, ettei haluakaan tappaa itseään Niin se menee minullakin, älä huolehdi.

Hyvä lause sulla viestisi lopussa, noin itsekin olen aina ajatellut.

[James Potkukelkka]

Pitäisitkö mahdottomana kokeilla olla esim. 1kk täysin ilman viinaa? Ahdistus saattaisi vähentyä.

[Gat]

Pitäisitkö mahdottomana kokeilla olla esim. 1kk täysin ilman viinaa? Ahdistus saattaisi vähentyä.

Toistaiseksi mahdotonta aamuisten krapulaoksennuskouristusten takia. Joten käytän nyt Karhua että voisin esim. kävellä, pakata, siivota, soittaa asioita.Jonkun verran promileja pitää olla. Sitten kun joudun ajamaan autoa ja laillisesti, on epäterveellisen kamala krapula nollapromilleilla. Tiistaina luulisin niin pitää ajaa takaisin Orimattilaan, kunhan maanantaina sumplaan taloyhtiön kanssa tän asunnon asiasta ja sitä ennen jaksan esmes peseytyä. Pelkään koko ajan, että joku ryysii tänne, jonka kuullessani kyllä teen exituksen.

[nokkaelain]

Tuota sinun ahdistustasi ei ole hoidettu asianmukaisesti. Sen aika tietysti tulee vasta kun tilanne rauhoittuu.

Puhun kokemuksesta. Viime vuoden lopulla sain lopulta diagnoosin yleistyneestä ahdistuksesta, näin 41-vuotiaana. Yksi pelko on se, että mitä tapahtuisi Gatin tapaisessa tilanteessa, kun nyt periaatteessa kaikki on hyvin. En täysin tunnistanut asiaa edes ahdistukseksi, kun lähinnä oli esim. jäytävää kipua käsissä ja töistä pois kävellessä täytyi pysähtyä ottamaan tukea seinästä. Aiemmin on ollut oikeaakin, pahempaa ahdistusta

[nokkaelain]

Ja pahoittelut että puhuin omista ongelmistani. Jaksamista tuon tilanteen kanssa.

[Homeboy65]

Älä Gat tapa itseäsi. Sinulla voi olla edessäsi vielä parempia päiviä. Tuskin elämäsi voi enää huonommaksi mennä?

[James Potkukelkka]

Tuskin elämäsi voi enää huonommaksi mennä?

Vanha kansanviisaus on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä viinalla saisi huonommiksi.

[James Potkukelkka]

.

Puhun kokemuksesta. Viime vuoden lopulla sain lopulta diagnoosin yleistyneestä ahdistuksesta, näin 41-vuotiaana. Yksi pelko on se, että mitä tapahtuisi Gatin tapaisessa tilanteessa, kun nyt periaatteessa kaikki on hyvin. En täysin tunnistanut asiaa edes ahdistukseksi, kun lähinnä oli esim. jäytävää kipua käsissä ja töistä pois kävellessä täytyi pysähtyä ottamaan tukea seinästä. Aiemmin on ollut oikeaakin, pahempaa ahdistusta

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Lääkärikoulun käyneenä tietysti tiedän, että jotkut ihmiset eivät tunnista ahdistustaan tai masennustaan vaan oireilevat fyysisesti ja hakeutuvat fyysisten oireiden vuoksi lääkäriin. Itse näen tätä joka päivä. Inhimillisesti (ei lääkärinä) en silti ymmärrä, miten ihminen ei tunnista tilannettaan ahdistukseksi tai masennuksesti. Hankalimpia ovat potilaat, jotka selkeästi ovat erittäin ahdistuneita, mutta oireilevat epämääräisillä somaattisilla oireilla (esim vatsakivulla) ja jotka eivät halua/voi hyväksyä sitä, että oireet johtuvat henkisestä vaivasta.

Aika tavallista on, että jos tarjoan selitykseksi sitä, että esim. epämääräinen vatsaoire johtuu ahdistuksesta, pt. kokee, että ahdistus johtuu epämääräisestä vatsaoireesta, eikä toisin päin.

[Gat]

.

Puhun kokemuksesta. Viime vuoden lopulla sain lopulta diagnoosin yleistyneestä ahdistuksesta, näin 41-vuotiaana. Yksi pelko on se, että mitä tapahtuisi Gatin tapaisessa tilanteessa, kun nyt periaatteessa kaikki on hyvin. En täysin tunnistanut asiaa edes ahdistukseksi, kun lähinnä oli esim. jäytävää kipua käsissä ja töistä pois kävellessä täytyi pysähtyä ottamaan tukea seinästä. Aiemmin on ollut oikeaakin, pahempaa ahdistusta

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Lääkärikoulun käyneenä tietysti tiedän, että jotkut ihmiset eivät tunnista ahdistustaan tai masennustaan vaan oireilevat fyysisesti ja hakeutuvat fyysisten oireiden vuoksi lääkäriin. Itse näen tätä joka päivä. Inhimillisesti (ei lääkärinä) en silti ymmärrä, miten ihminen ei tunnista tilannettaan ahdistukseksi tai masennuksesti. Hankalimpia ovat potilaat, jotka selkeästi ovat erittäin ahdistuneita, mutta oireilevat epämääräisillä somaattisilla oireilla (esim vatsakivulla) ja jotka eivät halua/voi hyväksyä sitä, että oireet johtuvat henkisestä vaivasta.

Aika tavallista on, että jos tarjoan selitykseksi sitä, että esim. epämääräinen vatsaoire johtuu ahdistuksesta, pt. kokee, että ahdistus johtuu epämääräisestä vatsaoireesta, eikä toisin päin.

En ollenkaan loukkaantunut Nokkaeläimen oireiden kuvauksesta. Itselläni on aina maha kuralla ja halvaannuttavaa oksetuskuristusta aamuisin, ne paniikkihäiriön kera. Todennäköisesti johtuvat alkon käytöstä ja jo kivuliaista krapuloista. Joihin ei auta kuin kuppi vahvaa kahvia ja krapulakarhut että pystyisin jotenkin toimimaan kun pakko olisi toimia. Ajaminen on sitten suurempi ongelma miten ajoittaa niin että alkometrini on reippaasti laillisella puolella tai suorastaan nolla, milloin vasta se paha olo onkin, suunilleen ajaa muovipussi leuan alla. Vielä huolestuttavampaa ovat ilmeisesti diagnotisoimattomaan sepelvaltimotautiin ja infarktiin liittyvät oireeni. Samaan aikaan kuin ne oksetuskouristukset. Sydän hakkaa ylikierroksilla, vasenta käsivartta kihelmöi ja joskus jonkinlaista rintakipuakin silloin oksettaessa. Jossain määrin se on kaikki psykosomaattistakin. Näin meidän kesken tunnustan laittomuutena, että kun heitän pötsiini äidin jäämistön viimeisiä Oxamineja pari kappaletta, tyynnyn vähän ja se paniikkioksentelukin loppuu. Eiköhän jotain pameja saisi kuka vaan jollain verukkeella, myrkyllisiä ne eivät kai ole. Lääkärinapua itselleni en nyt ehdi hakea. Sitäpaitsi minun lääkärinapuni on vain Päijät-Hämeessä. Kaikki on jo myöhässä, jäisi kesken, minä jossain osastolla, kaikki sosiaalitantat laitostamassa minua, ties vaikka pääsisin lehtiinkin vaikken käräjille sentäs.

Isäni taas alkoi oireilemaan lähinnä psyykkisesti varmaan liittyen siihen hävittyyn oikeusjuttuumme. <Masentui vakavasti, kuvaili sitä aloitekyvyttömyydeksi, tasapainoongelmia kävelyssä, selvää dementiaa, lopulta joi puolitoista sixpäkkiä kahdessa tunnissa, heitti maate lattialle ja sekosi tavattoman proosallisin harhoin. Mun ja äidin vika kun emme enää jaksaneet säännöstellä kaljaa, raskasta kun isä jo aamuviideltä herätti ensimmäistä kaljaansa vaatien. No sitten noin. Liian kauan odoteltiin että onhan se ennenkin toennut ja piti viedä se Varkauteen jo varattuun dementiatutkimukseen. No ei päääsyt jalkeille, minä en jaksanut nostaa, vaan lopulta ambulanssi, sitten siirto Lahden sairaalasta Kuopion sairaalaan jossa kuoli noin kaksi vuotta sitten.

Äitini taas vaikutti henkisesti tasapainoiselta, mutta oikea kipumöykky fyysisiä oireita, joita ainakin minä aloin epäillä psykosomaattisiksi. Kymmeniä vuosia joka aamu tuli raportti, mihin nyt sattuu, selkään, jalkoihin takapuoleen, paleleeko yleensä vai ainoastaan jalkoja. Motorisesti krooninen hermovaiva aiheutti kävelyn vaikeutumista, lopuksi melkein invalidiksi. Kummallisia nielemisvaikeuksia, pilerit piti pilkkoa tai jauhaa, ruoka pilkkoa ihan pikku palasiksi ja silti meinasivat tulla ylös. Jokainen kesä oli äidin mielestä se viimeinen kesä niin kauan kuin minä muistan jo ihan pikkupoikana. Lääkityksenä ainakin sitä harmitonta lihasrelaksantti Oxaminia ja viime keväästä myös tuhtia hermokipulääkettä Neurontinia. Ei ollut ketään tohtori Housea miettimässä kaikkien lääkkeidenä kuten noiden ylläsanottujen ja kilpirauhaslääkkeen ja osteoporoosilääkkeen yhteisvaikutusta. Saati oireiden kokonaisuutta.

Jo pitkään oli ollut sellainen "Poika joka huusi sutta"-tympiintyminen siihen ainaiseen vuosikymmenien traagiseen ja dramatisoivaan valitukseen ja lopulta todelliseenkin vanhuuteen ja haurauteen. Johon tuossa iässä varmaan jo tosiaan kuoleekin. Mulla on vain viimeiset vuosikymmenet menneet lähes kokonaan ensin enoni, sitten isäni, sitten äitini hoitamiseen ilman omaa elämää. Ja minäkin olen ollut loppu ja varmaan sairaskin.

Joten vimeisenä loukkauksena taisin vahingossa tappaa äitini vaikken tappanutkaan. Olimme siis Orimattilassa hoitamassa mun ns bisnesasioita. Äiti totta kai mukana, eihän se yksin voinut olla kun ei kauppaankaan päässyt ja kotonakin kaatuili pääsemättä itse jalkeille. Periaatteessa kaikki piti antaa sille käteen, aina sillä oli joku esine hukassa sekavassa huoneessaan. Sitten oli määrä lähteä lopputalveksi Varkauteen. Äitini ei muuta uutta valittanut kuin väsymystä ja nukkui paljon. Minä koetin taas pakata autoa, ja oli vaikea selvittää mitä vaatteita ym äitini haluaa sinne taas siirtää. Huomasin kyllä tilansa huononemisen, mutta kun oli vastikään kotiutettu sairaalasta ihan elinkelpoisna vaikka 87 vee, toivoin että eiköhän se siitä, nyt rauhallisesti kotiin. Tai suoraan tietenkin Varkauden sairaalaan, mitä äitini vastusti koska kotiinhan oli tarkoitus.

No yönä ennen aamua jolloin piti lähteä toikkaroin unenpöpperössä kuselle ja kuulin äitini huutavan: "Jukka! Auta mulle vaateet päälle! Lähdetään!"
Äidilläni kun usein meni kellonajat sekaisin ettei enää aina tiennyt onko aamu, päivä ilta vai yö. joten minä huusin vain: NYT ON YÖ! KELLO ON YKSI NELJÄKYMMENTÄ! AAMULLA LÄHDETÄÄN!
Äiti vain että AUTA! Minä vaan että turpa kii, nyt nukutaan vaikka miten kiljut. Aamulla lähdetään kunhan loput sun tavaroista saan autoon ja nyt on sysipimeäkin ajaa.

No aamulla äiti hengitti, mutta ei puhunut paljon mitään, ja minä jopa kiukuttelin että missä sun vaatteet täällä läjissä on ja etko tosiaan vosi vähän neuvoa. Äitini jotain "ömmömmöm" ja minä että puhu suomea että itsekin ymmärrät. Ja tosiaan autoin vaatteita äidin päälle, ja vaihdoin jopa vaippansakin. Sain sitten talutettua autoon asti ja siihen hankeen romahti. On kuulkaas aika traumaattista elvyttää omaa äitiään. Joka elvyttäminen tosiaan muuten on teknisesti helpompaa kuin harjoittelunuket kursseilla. Mutta ei toiminut enää.

Kotona kun kuolee, tuli oikeuspatologinen kuolinsyytutkimus. Poliisin mukaan mitään yhtä kuolinsyytä ei ole löytynyt. Minulle uutena oireena kyllä ennen kuulematon sydämen laajentuma ja verenhyytymiä keuhkoissa.

Toisin sanoen äitini luultavasti yöllä tarkoitti, että hänelle vaatteet päälle ja äkkiä sairaalaan. Eikä luullut päiväajaksi. Minä en tajunnut vaan vastasin tylysti. Taisin siis vahingossa tarkoittamtta auttaa äitini vähän ennenaikaista kuolemaa. Olin viimeisinä sanoina vihainen ja vielä noin suttanuhjainen loppu kotipihalla lumihangessa.

Jotta selviäpä tuosta syyllisyydestä. Ei tässä anteeksiannot auttaisi, vaikka olisi hyvä vielä kommunikoida äitini kanssa. Ja nyt yhtäkkiä koko tämä kaikkien virallisten järjestelyjen määrä. Ja minä olen siis shokissa, loppu ja varmasti jo romahtanut kaikella tavalla. Kaikki toimintani on nyt toivottoman hidasta ja avutonta. Laskujakaan en ole jaksanut, siivous kesken ja kylpemättäkin. Edit: kävin nyt sentään suihkussa- Maanataina taloyhtiö, sitten äidin pankkiasioita, saas nähdä vastako keskiviikkona Orimattilaan hautaamaan äitiä. Joka siis on Lahden keskussairaalassa, kas kun eivät vielä soita että teenkös raadon kanssa mitään. Kun jaksaisin, en tiedä.

[So Hard]

Ethän sinä olisi voinut tuossa tilanteessa tajuta että.on joku hätä. Oma valintansa ettei ollut hoitokodissa.

[James Potkukelkka]

Juu ja kun ihminen on 87v, niin kuolema on aika luonnollinen asia. Sitä paitsi, jos keuhkoembolia oli akuutti kuolinsyy, niin voi hyvin olla, että hän olisi kuollut joka tapauksessa, vaikka olisi pillit päällä viety sairaalaan. Tai sitten makaisi nyt hengityskoneessa. Tuskin sekään olisi hyvä vaihtoehto.

[So Hard]

Juu ja kun ihminen on 87v, niin kuolema on aika luonnollinen asia. Sitä paitsi, jos keuhkoembolia oli akuutti kuolinsyy, niin voi hyvin olla, että hän olisi kuollut joka tapauksessa, vaikka olisi pillit päällä viety sairaalaan. Tai sitten makaisi nyt hengityskoneessa. Tuskin sekään olisi hyvä vaihtoehto.

Tämä. Vaikea nähdä että tuollainen oleminen mitä G kuvaili olisi mitään ihmisarvoista elämää. Se että makaa vaipoissa keuhkokoneessa on varmaan viimeinen asia mitä lopultakin haluaisin.