Edith kirjoitti:Yhden kantin humanistikitinää: Tutkijaksi ei ainakaan yleensä noin vain niin kuin jouduta sattuman kaupan tuloksena, vaan se lienee toive- tai kutsumusala, eli ihminen tekee silloin jotain joka todella kovasti paljon kiinnostaa. Monen siivoojan suhtautuminen ammattiinsa voi olla erilainen.
Totta kyllä tuokin. Tavallaan sattuman kautta kuitenkin jouduin. Edellisen homman (ei tutkija) loppuessa esitettiin suunnilleen: tässä on tällainen projekti, ota tai jätä. (Johon en tunne mitään erityistä kutsumusta.) Tällä alalla on vieläpä paljon ulkopuolisella rahoituksella pysytytettyjä projekteja, joissa tehdään suunnilleen sitä, mitä yhteistyökumppani haluaa. Sinä on hyvät ja huonot puolensa.
Samalla tavallahan sairaanhoitajienkin yleisestä tasosta jälkeenjäävää palkkausta perustellaan kutsumusammatilla. Siivoojiakaan vastaan minulla ei kyllä mitään ole - olihan yksi isovanhemmistanikin koko työikänsä siivooja.
Edith kirjoitti:Ja ymmärrä myöskään, miksi opiskelijana eläneisyydestä sinänsä pitäisi korvata, koska opiskelijanahan ihminen on elänyt noin niin kuin paljolti valtion kustannuksella (opiskelijat, yhteiskuntamme loiset - ikävä joutua kyllä ajattelemaan näin) ja on mielestäni ihan oikein, ettei opiskelusta noin niin kuin palkita välttämättä kahta kertaa (opintososiaaliset edut ja tuet + palkka).
Ei se valtio sentään ihan pelkästään hyvää hyvyyttään opiskelijoita tue; jotain vastinettakin keskimäärin odotetaan tulevan. Sinänsä en ole niin hirveästi palkan perään: nykyisellä eläisi vallan hyvin. Moni joutuu kuitenkin ottamaan lainaakin ja olisi jossain määrin kohtuullista, ettei hirveän pitkään joudu tunkimään elintasostaan verrattuna siihen, ettei olisi hankkinut mitään koulutusta.
Uuden palkkausjärjetelmän yhtenä ideana on kuitenkin niiden "huippuosaajien" houkuttelu sillä, että palkkaerot kasvavat. Käsittääkseni professorit neuvottelivat niin hyvän sopimuksen, että muille jäisi vielä hyväksyntää vailla olevassa tilanteessa vain "jämät".
