Sukunimistä

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Sannu kirjoitti:
irmelianneli kirjoitti:Sukunimeni on vaihtunut jo kolme kertaa. Nyt on taas tuiki tavallinen oma, alkuperäinen isäni nimi käytössä. Enää en kyllä vaihda ikinä. Luulisin.
Ymmärsinkö, että sulla on ollut kolme eri sukunimeä?
Kyllä :) Isäni nimi --> ero, äiti naimisiin, uuden miehen nimi --> minä naimisiin, miehen nimi --> ero, isän nimi takaisin
Avatar
Mojo
Kitisijä
Viestit: 1417
Liittynyt: 14.08.2005 19:00

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Mojo »

Kovasti tuntuu nimeni tuottavan urposuomalaisille tavausongelmia joten tässä pysytään ihan vittuilakseni vaan.
Viimeksi muokannut Mojo, 19.02.2006 21:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Avatar
tuike
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 171
Liittynyt: 30.12.2005 18:11
Paikkakunta: L-V

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja tuike »

Kerran harkitsin tosissani sukunimeni vaihtoa äidin tyttönimeen, kun olin pitkään tositosi riidoissa faijani kanssa. Sekin pöljä on adoptoitu, joten nimeni ei millään tavalla viittaa verisiteisiin, joten vaihtaminen ei sinänsä olisi ongelma, paitsi että pidän nimestäni ja se jopa sopii minulle. Kaksoisnimet on hankalia ja sitä paitsi lapsellani on sama sukunimi, joten taidamme -ehkä kuitenkin- pidättäytyä tässä.
Jokaiselle jotakin
-minulle kaikki loput!
Patz

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Patz »

Minulla on maailman tylsin sukunimi ja olenkin harkinnut sen vaihtoa siihen viralliseen venäläiseen sukunimeemme. Kyseessä siis tyypillinen karjalaishässäkkä eli isoisälläni (isän puolelta) venäläinen sukunimi, joka sotavuosina vaihdettiin suomalaiseksi. Valitettavasti isoisäkin jäi sinne rajan väärälle puolelle vuonna 1939, ja ihan vaan hänen muistoaan kunnioittaen olen harkinnut nimen vaihtoa. Etunimenihän on yleismaailmallinen nimi joka sopii lähes kaikkiin sukunimiin... Toisena vaihtoehtona isoäitini (äidin puolelta) puolalainen sukunimi, joka onkin sitten hippasen mahtailevampi tuohon venäläiseen verrattuna. Aika näyttää.

Jos joskus hääkellot kumajaa, otan mielelläni mieheni nimen, omaani kun ei ole mitään tunnesidettä. Hassua sinänsä se, että sisareni meni naimisiin saman sukunimen omistavan miehen kanssa ja virallisesti sisareni onkin pitänyt tyttönimensä. Olisi kyllä ollut ihan hauskaa ottaa nimi väliviivalla tyyliin Nieminen-Nieminen :mrgreen:
Mulli75

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Mulli75 »

Minunkin sukunimeni on kotoisin rajan takaa Karjalasta.

Eikä mikään tavallinen sukunimi.

Suomesta ei löydy minun lisäkseni kuin yksi ihminen jolla on sama sukunimi ja etunimi.
Avatar
KnightRider
Kitinäaddikti
Viestit: 87
Liittynyt: 23.10.2005 17:18

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja KnightRider »

Tissinikki kirjoitti:Valitettavasti isoisäkin jäi sinne rajan väärälle puolelle vuonna 1939
Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?

Sannu kirjoitti:Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.
Nimi on perisuomalainen, ei harvinainen. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään vaihtaa. Vain palikkapää tarvitsee erikoisen nimen erottuakseen, todelliset LuonneTyypit erottautuvat teoillaan. Toisin sanoen jos saan elämässä aikaiseksi jotain mainitsemisen arvoista, kaikista sukunimikaimoista joka tapauksessa muistetaan juuri minut.
Sannu kirjoitti:Miehet: voisitteko ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessä?
Ei pystyisi. Miten sitten kävisi dynastiamme, joka siirtyy verinimellä isältä pojalle? :D

Koska olen joissain asioissa myös hivenen konservatiivinen, oletusarvo on, että minun (nyt puhutaan tulevassa aikamuodossa) perheessäni kaikilla on sama sukunimi. Morsianehdokkaan mahdollisesti diggailemaan kaksoisnimeen minulla ei ole nokankoputtamista.
Sannu kirjoitti:Mikä olisi ihana sukunimi?
Jos mulla on joskus poika, voisin pistää sille täsmälleen oman nimeni ja perään amerikkalaistyylisesti järjestynumeron II. Eix olisi raflaavaa? Ja vaatimatonta? :D
-HEI! TÄÄLLÄ ON IHANAA SONTAA!! Oho, päivää… - Päivää, hyvä rouva. Olen Arthur, brittien kuningas. Kenen linna tuo on? -Keiden kuningas? -Brittien. -Keitä ovat britit?
Patz

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Patz »

KnightRider kirjoitti:Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?
Taisteli suomalaisten puolesta itsensä hengiltä.
Avatar
KnightRider
Kitinäaddikti
Viestit: 87
Liittynyt: 23.10.2005 17:18

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja KnightRider »

KnightRider kirjoitti:Täh, jäi vapaaehtoisesti Stalinilaan? Vai ei ehtinyt hengissä evakkoon?
Anteeksi tungettelu, mielikuvitus ehti jo tehdä tepposet.
Tissinikki kirjoitti:Taisteli suomalaisten puolesta itsensä hengiltä.
:sir:
-HEI! TÄÄLLÄ ON IHANAA SONTAA!! Oho, päivää… - Päivää, hyvä rouva. Olen Arthur, brittien kuningas. Kenen linna tuo on? -Keiden kuningas? -Brittien. -Keitä ovat britit?
Exsat

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Exsat »

Tissinikki kirjoitti:Minulla on maailman tylsin sukunimi ja olenkin harkinnut sen vaihtoa siihen viralliseen venäläiseen sukunimeemme. Kyseessä siis tyypillinen karjalaishässäkkä eli isoisälläni (isän puolelta) venäläinen sukunimi, joka sotavuosina vaihdettiin suomalaiseksi.
Meillä on sama. Tosin se alkuperäinen Maksimoff (ei mitään hajua kirjoitusasusta, löytyiskö Yannaralta apuja?) olisi varmaan aika hankala käytännössä, kun jo nykyistä hieman harvinaisempaa nimeä saa tavata joka paikassa useaan otteeseen.

Kaikesta hankaluudesta huolimatta pidän nimestäni, enkä ihan hevillä sitä ole pois vaihtamassa. Yhdistelmänimet on ihan nou nou, mitään viivahirvitystä en jo valmiiksi pitkän sukunimeni perään kyllä huoli. Toisaalta olisi mukava että koko perheellä olisi sama nimi, mutta ymmärrän senkin, jos mahdollinen tuleva aviomies ei ole mitenkään innokkaasti nimeäni itselleen ottamassa.
Avatar
KisSandra
Kitisijä
Viestit: 1126
Liittynyt: 14.08.2005 21:43
Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja KisSandra »

Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

En ole vakavissani harkinnut koskaan sukunimen vaihtamista. Ihan voisin sanoa pitäväni tästä omasta nimestäni, joka ei ole ihan tavallinen jos ei nyt mikään kovin erikoinenkaan.

Ajatusleikkinä olen joskus pyörittänyt kyllä sukunimen vaihtoa isäni äidin tyttönimeen jota pidän kovasti kauniina: Havana.

Naiset: Pidätkö sumunimestäsi vai aiotko vaihtaa sen sitten naimisiin mennessä tai päinvastoin onko sukunimesi sinulle äärimmäisen rakas?

Olen miettinyt mutta päätöksiin asti en ole päässyt, riippuu varmaan ihan sitten sen miehen sukunimestä. Jos se on joku tavis Virtanen niin sit varmaan pidän omani. Kaksoisnimikin on vaihtoehto mikäli mun ja siipan nimet näppärästi yhteen sopisivat. Avoimin mielin siis.

Mikä olisi ihana sukunimi?

Onhan näitä. Mieleen on jänyt kerran kuulemani Kauniskangas ainakin. Sitten luontoon liittyvät on usein kauniita, esim. Laine (kaikessa yksinkertaisuudessaan). Myös joillakin vierasperäisillä nimillä on oma viehätyksensä, ei tosin ollenkaan kaikilla.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
ninnithequeen

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen :roll:

Oma sukunimeni on hyvin tavallinen ja tylsä. Ja isänmaallinen ;)
Avatar
tuike
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 171
Liittynyt: 30.12.2005 18:11
Paikkakunta: L-V

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja tuike »

ninnithequeen kirjoitti:Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen
Musta ei. Ajattelin sen niin, että jos tänä uusioperheiden luvattuna aikakautena siunaantuu useampia lapsia, joilla kaikilla on eri isät, niin parempi, että edes sukunimi on yhteinen eli äidin (jonka äitiyttä ei lienee kyseenalaisteta). :)
Jokaiselle jotakin
-minulle kaikki loput!
ninnithequeen

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

tuike kirjoitti:
ninnithequeen kirjoitti:Tyttärellä on isänsä sukunimi. Minusta niin sen kuuluu ollakkin. Ei sitä koskaan tiedä jos äidistäkin joskus tulee samanniminen
Musta ei. Ajattelin sen niin, että jos tänä uusioperheiden luvattuna aikakautena siunaantuu useampia lapsia, joilla kaikilla on eri isät, niin parempi, että edes sukunimi on yhteinen eli äidin (jonka äitiyttä ei lienee kyseenalaisteta). :)
No mä oon sit varmaan vanhanaikainen :)

Ninni, vanha ydinperheen kannattaja. Musta se vaan on selvää, että lapsella on isänsä sukunimi. Luonnollisesti omalla kohdalla nyt asutaan samassa taloudessa jne., mutta vaikka erottaisiinkin, lapsella pysyisi isänsä nimi.
PerttiMakimaa

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Exsat kirjoitti:Maksimoff (ei mitään hajua kirjoitusasusta,...
Ainakin tuntemieni ihmisten venäläisperäiset sukunimet ovat kahdella f:llä kirjoitettuja ja tyylillisesti tuollaisia.
Leilah

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Leilah »

Minun alkuperäinen sukunimi on ihan neutraali ja tavallinen, ei tarkoita mitään ja on helppo kirjoittaa. Naimisiin mennessäni otin mieheni nimen, joka on samanlainen. Uuteen nimeen olen jo tottunut, mutta välillä kaipaan alkuperäistä nimeäni. Olisin enemmän oma itseni oman sukuni nimen kanssa kuin liitettynä mieheni sukuun.

Käytännössä on kyllä todella helppoa, kun koko perheellä on sama sukunimi.
Tsaari

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Tsaari »

Mojo kirjoitti:
Sannu kirjoitti:Pakko paritella pilkkua jos tarkoitit Aarno Kasvia
Juu, Aarnoa tarkoitin.
Hiukan minäkin nusasien sitä pilkkua ja kysyn, että onko nyt puhe televisiostakin tutusta ylipuutarhuri Arno Kasvista.
Avatar
Think
Kitisijä
Viestit: 1000
Liittynyt: 14.08.2005 20:56

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Think »

Sannu kirjoitti:Oletko koskaan miettinyt sukunimesi vaihtoa esimerkiksi sukurasitteista tai muusta syystä, esim. sen takia, että se vain on ruma ja kamala.

Miehet: voisitteko ottaa naisen sukunimen naimisiin mennessä?

Mikä olisi ihana sukunimi?
Tarkoitus on vaihtaa nykyinen sukunimeni äitini sukunimeen sitten aikanaan. Nykyiseen sukunimeen ei mitään erityistä tunnesidettä, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole...suhde aika neutraali. Äitini sukunimeen on taas olemassa tiettyjä tunnesiteitä.

Voisin myös kuvitella ottavani naisen sukunimen naimisiin mennessä, vaikka epätodennäköistä se onkin.
Ovela kuin orgasmi
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

KisSandra kirjoitti:Ajatusleikkinä olen joskus pyörittänyt kyllä sukunimen vaihtoa isäni äidin tyttönimeen jota pidän kovasti kauniina: Havana.
OT: Tunnen Oulusta Havanoita.. Yhdet asuu Välivainiolla. Lievätkö sukua, vai onkohan noita enemmänkin olemassa?
Avatar
KnightRider
Kitinäaddikti
Viestit: 87
Liittynyt: 23.10.2005 17:18

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja KnightRider »

Suvinen kirjoitti:Oma sukunimeni on aavistuksen typerähkö,
yläasteaikoihin monta ääliömäistä lempinimeä synnyttänyt.
Kiimala? Pultti? Tatti? Hanska? Hagert?

No joo, mä meen
-HEI! TÄÄLLÄ ON IHANAA SONTAA!! Oho, päivää… - Päivää, hyvä rouva. Olen Arthur, brittien kuningas. Kenen linna tuo on? -Keiden kuningas? -Brittien. -Keitä ovat britit?
Kid

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Kid »

Mä tykkään sukunimestäni sen verran paljon, että vaihtamaan en mene. Missään tapauksessa. Se on kyllä lyhyt ja ytimekäs, joten jos joskus hamassa tulevaisuudessa, erittäin suurella epätodennäiköisyydellä jne. naimisiin eksyn niin yhdysviivalla sitten. Omastani en luovu.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Alkuperäinen sukunimeni on perussuomalainen Karjalasta tullut nimi. Isäpuoleni adoptoi meidät, joten nyt meillä on niin juntti lapista kotoisin oleva (ja kuulostaa siltä) nimi, joka aina kirjoitetaan väärin. Ei edes väärin niin, että yksi kirjain on eri, vaan niin, että loppuun tungetaan väkisin -nen, eikä -la. -nen-loppuinen sukunimi näyttää olevan suomessa paljon yleisempi, joten kaikki kirjoittaa sen automaattisesti.. valikoiva kuulo?

Naimisiin mentyäni, jos sellainen ihme joskus tapahtuu, otan luultavasti miehen nimen.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
KisSandra
Kitisijä
Viestit: 1126
Liittynyt: 14.08.2005 21:43
Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja KisSandra »

irmelianneli kirjoitti:Tunnen Oulusta Havanoita.. Yhdet asuu Välivainiolla. Lievätkö sukua, vai onkohan noita enemmänkin olemassa?
Saattavat olla tai olla olematta. Isäni on kotoisin Hailuodosta ja niin ovat molemmat hänen vanhempansakin. Havanoita on (ainakin vähintään) kahta laatua.. kuten aika monia nimiä Hailuodossa.. On alkuperäinen suku ja sitten ne, jotka jossain vaiheessa (kauan kauna kauna sitten) on ottaneet käyttöönsä ns. talon nimen (missä siis ovat olleet renkinä /piikomassa). Ton Havanan suhteen täytyy myöntää, että taidan kuulua jälkimmäiseen kastiin, muistaakseni jossain sukututkimuksessa näiden meidän Havanoiden alkunimeksi paljastui Smed. Havana nimi on kuitenki ollut käytössä jo todella todella pitkään isäni äidin suvussa. Oman ristimänimeni kanssa kuulun alkuperäisiin.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja Ann »

"Äiti on aina äiti, isästään ei voi koskaan olla varma."

Etunimeni on jo instituutio, sukunimeni oikeinkirjoitus tuottaa kaikille päänvaivaa. Kahta en vaihda; housuja.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16596
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Kummia aiheita täällä - hyvä hyvä!

Omaan sukunimeeni olen ihan tyytyväinen, eikä sukulaistenkaan kanssa ole ongelmia, joten siltä kannalta ei ole mitään tarvetta vaihtaa. Toisaalta myös työelämässä joku ehkä jo muistaa nimeni, joten siltä kannalta voisi ajatella, että vaihtaminen ei kannata. Uskoisin siis näillä näkymin pitäväni nimeni hautaan saakka.

Jos siis menisin joskus naimisiin, niin uskoisin haluavani pitää oman nimeni. Mahdollisen puolison nimipolitiikkaan minulla ei ole kovin jyrkkää kantaa, mutta kyllä nimen vaihtaminen tuntuisi jotenkin kummalta.

Pitääkö muuten lapsilla olla täsmälleen sama nimi kuin jommalla kummalla vanhemmalla, vai saako lapsilla esimerkiksi olla yhdistelmänimi jos vanhemmat pitävät omansa?

EDIT: Hei, tämä oli viidessadas viestini! Pelottaa.
Viimeksi muokannut urpiainen, 21.02.2006 12:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
hebuli

Re: Sukunimistä

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Mika-Marko-Petteri Takatuuppari-Taavetti? Yhdistelmänimet yöks. Entä kun hän menee aikoinaan naimisiin Johanna-Kudelma Vinkuheinä-Liiviskäisen kanssa, mites heidän lapsensa? Ehkä silloin ollaan niin edistyksellisiä että lapset vain numeroidaan.

Mutta joo, omaan kovin tavanomaiseen ja mitäänsanomattomaan sukunimeeni olen ihan tyytyväinen. Lapsena kuvittelin haluavani muuttaa etunimeni joksikin muuksi, mutta en enää. Ehkä hieman vielä harmittaa jos joutuu toistamaan etunimensä virastoissa kolme kertaa, ja viimeksi sunnuntaina asuntoesittelyssä mun piti kirjoittaa nimeni itse paperiin (yhteystietoja varten), kun daiju asunnonvälittäjä meni hämilleen eikä ollut satavarma miten se kirjoitetaan.
Vastaa Viestiin