killkill kirjoitti:Feiz kirjoitti:En tiedä kumpi on minun tapauksessa pahempaa, saada mut innostumaan jostain tai ettei saa innostumaan
Sitten sulla on ihan mun luonteenlaatuni. Melkein joka asiassa mennään äärimmäisyyksiin. Tosin ikääntyminen on auttanut tässä, kun pää/kroppa ei kestä esimerkiksi viinaa, huumeita, tietokonepelejä, urheilua, tupakkaa, pornoilua tai kansantanhuja kuten joskus ennen. Etenkin tuo kansantanhuriippuvuus oli viedä multa työpaikan, perheen ja viimeisetkin ystävät... kaikki rahat meni tanhuvaatteisiin ja -matkoihin, kaikki vapaa-aika harjoitteluun. Kaverit pilkkasivat pahvihousuja ja jussipaitaa... syön vieläkin Lithiumia unohtaakseni nuo traumaattiset vuodet.
Sanoppa muuten kerta olet vähän samoilla linjoille,että ajatteletko valmiiksi uudet asiat ja harrastukset niin, että niihin sitten kuluu kaikki aika?
Esimerkkinä: Jos suunnittelen aloittavani vaikka potkunyrkkeilyn ja treenit olisi vaikka 2 kertaa viikossa niin itse en näe asiaa todellakaan näin. Vaan homma menee mun päässä about näin:
"Hmm 2 kertaa viikossa treenit VAAN, siis eihän tolla tahdilla saa mitää aikaseks. Joo toho otetaa vielä ne vapaaehtoset reenit sekä ma, la ja su ni sit on 5 kertaa. Sit mä ehdin tossa ja tossa välissä salille reenaa ja lenkillä pitää sit käydä pari kertaa......"
Eli mulla monesti tyssää uusien asioiden aloittaminen puhtaasti siihen,että jotenkin laitan heti tavoitteet ja vaatimukset huippuunsa. Siis ei tule KUULOONKAAN harrastaa jotain vain "silloin tällöin". Jos jotain teen ni sitä pitää tehdä koko ajan tai muuten koko touhu on ihan turhaa tai saattaa unohtua kokonaan.
Hauska läppä on, että uusia tietokonepelejäkään en voi pelata "huvin vuoksi". Heti kun näen pelin niin näen jo mielessä mitä se vaatisi opetella, että pääsisi huipputasolle ja jos ei ole valmis siihen niin en viitsi edes aloittaa.
Tämä siis pätee vähän kaikkeen. Monet asiat jäävät kokeilematta, koska en ole valmis tekemään sitä täysillä heti alusta joten "miksi edes vaivautua".
En jotenkin osaa edes ymmärtää sitä, että miksi harrastaa jotain vain sen takia, että se on kivaa ilman selvää päämäärää olla paras.
(huvittavaa tästä tekee vielä se että monissa tapauksissa tiedän järjellä ajateltuna ettei ole mitään mahdollisuuksia olla paras, mutta silti en osaa mitään harrastaa kohtuudella)
Onneksi minulle on siunattu vielä niin saatanallinen kilpailuvietti:D
