Himppu kun piti taas mennä ihastumaan.
Kämpässäni kävi yksi neiti tiedustelemassa yhtä taloyhtiömme tilausasiaa, ja hänhän on se sama neiti johon ihastuin ensi silmäyksellä jo silloin kun ekaa kertaa uuden talon asukkaat olivat kokouksessa. Semmoinen ruskeatukkainen jolla on tosi ihanat vihreät silmät. Tukka on nuorekkaasti lyhyt, ja pukeutumistyyli juuri semmoisella tavalla erottuva josta minä tykkään. Ja maneerit kanssa.
Ja sitten piti vaan olla asiallinen ja puhua virallisista asioista.
Neiti itsekin näytti olevan hieman ... poissa tolaltaan kirjoittaessaan muistiinpanoja lapulle. Olikohan tunne molemminpuolista? Hän on kyllä suunnilleen minun pituiseni joten en ole ihan varma (haluaako hän miehen olevan itseään pidempi?).
Välisemme asiointi on nyt vaan pakosta sen verran asiallis-virallista että olisi pöhköä nyt kysyä töksäyttää häntä kaffelle. Ehkä joskus toiste jossain toisessa yhteydessä. Tai sitten ei ikinä, koska en ujouttani osaa tehdä sitä niin että se kuulostaisi rempseän relalta, eikä ihme hyypiön ahdistelulta. Huokaus.