Putket tukkeessa ja räkää poikii ränneistä. Mahtavaa eloa ihanaa.
eniwei...
Pitäisi oppia olemaan ulospäinsuunteinen aamu 6.00-11.00... Kaikki hommat muuten helppoja, mutta hankala kohdata ihmisiä ilman hirveätä epäluuloisuutta ja pelkoa. Melkeinpä sen ihmisten kohtaamisten takia voisin olla tyytyväinen, että en pääse hommaan tai jopa pyytää, että en pääsekkään... xD
Pitäisi muka yrittää väkisin vääntää iloinen ilme, ryhti pystyyn ja saada aikaiseksi kuuluvia sanoja. Plus rehvakkaita tervehdyksiä. Itsesuggestiolla saattaa saada aikaiseksi sellaisen iloisemman olotilan, ja jotain mukavaa asiaa harrastaessa saatan saada sanoja suustani, mutta muuten se on kohtalaisen kankeeta.
Aina iskee sellainen epäluuloisuus. Autokuski ei oikein voi alkoholiakaan ottaa. Sen avulla homma sujuisi vapautuneesti.
Sun pitäisi joutua johonkin juttuun, jossa yhteisön paineesta joutuisit suorittamaan joitakin tehtäviä. Ei sellaisia, jotka tuottaisivat joitan etuja itsellesi, koska ne eivät motivoi oikeasti tekemään mitään lähestymisiä ihmisiin.
Ainahan sitä voi ajatella, että noh en sitä hommaa tarvitsekaan, vaikka kyse on siitä, että et vain uskalla puhua tuntemattomille.
Itse sain huomattavasti lisää varmuutta puhua vieraille eräästä tehtävästä. (Tosin en koskaan kovin ujo ole ollutkaan, mutta kuitenkin pelotti joskus esim. soittaa virastoihin, kun siellähän on vieras ihminen langan päässä, hui kauheeta, niin saattoi myöhästyä muuttoilmoituksen tekeminenkin viikkoja)
Olin kontaktivalokuvauskurssilla, jossa nimensä mukaan kuvattiin ihmisiä.
Ensimmäinen tehtävä oli suht iisi. Piti kadulta vain napata muutama tuntematon ja ottaa kuva lähikasvokuva, siis todella lähi. Melkein tungettiin kamera suuhun. Sekin oli kuitenkin sosiaalista taitoa saada ihminen niin rennoksi, että antaa tulla reviirilleen ja vielä olemaan rento, jotta kuva olisi hyvä.
Toinen tehtävä oli paha. Melkein tuli paskat housuun, kun sen kuulin. (Anteeksi, mai litle poni ja purppurapilvi)
Piti mennä kolmen tuntemattoman ihmisen ovikelloa soittelemaan, notta jos pääsisi hänen kotiinsa kuvaamaan sitä ihmistä.
Kurssin vetäjä oli sitä mieltä, että tämän kun suoritatte, niin ette pelkää enää mitään.
Ja oikeassa olikin.
Rohkaisin mieleni ja painelin yhteen kerrostaloon. Kuvasin eka yhden mummon laittamassa paplareita, sitten nuoren työttömän miehen, jonka herätin päiväunilta ja vielä nuoren äidin lapsineen.
Ovilta joita avattiin, vain kaksi kieltäytyi. Se oli päiväsaika, joten ei ollut tietysti paljoa ihmisiä kotona, mutta kuitenkin scoretusprosentti oli varsin suuri, kun vain esitin asiani asiallisesti ja reippaasti.
Kolmas tehtävä ei ollut niin suuri ponnistelu uskalluksen kanssa.
Matkustimme Heinolaan. (Prööt no ei se ollut se tehtävä, tyhmät).
No siellä ei tietysti ihmisiä kävele kadulla yhtä tiuhaan kuin vaikka stadissa. Tehtävä oli saada kaksi toisilleen ja minulle tuntematonta ihmistä tekemään kuvassa jotakin yhdessä.(ja tämä siis kolme kertaa eli kolme paria)
Se oli haastavaa siinä mielessä, että miten vakuutella ihmiselle, että hänen pitää nyt tulla mukaani taikka odottaa tässä kun etsin sen toisen osallistujan, onhan tämä kuva joka ei tule minnekään sen verran tärkeä juttu. hohhoijaa. Tämä oli aikaavievin tehtävä, mutta sain silti papan kesken ostosreissun näyttämään keskisormea kameralle äkäisen teinitytön kanssa.
Eipä kyllä pelottanut enää mennä puhumaan ihmisille, kun huomasi, että ihan tavallisia inhimillisiä tyyppejä ne tuntemattomat ovatkin.
Sitten kun olin Lahen paikallislehdessä avustajana, niin freen tuntipalkkani olisi varmasti jäänyt pienemmäksi jos tuolle valokuvauskurssille en olisi osallistunut.
Sain tietysti paskimmat hommat, eli katugalluppia jeee!!! Ihan mukavaksi muodostui liksa kumminkin, kun en pelännyt mennä kysymään niiltäkään ihmisiltä, jotka monelle olisivat näyttäneet siltä että käskevät vetää vitun päähän. (toki niitäkin oli) Parhaimmillaan tein gallupin 20 minuutissa, kun joidenkin kuulin seisseen pakkasessa puolitoista tuntiakin.
Tästä yhteenvetona se, että ei kannata pelätä ihmisiä, koska he kuitenkin aina toivovat että suoriudut.
Esiintymisjännityskin pienenee kun tajuat, että yleisö oikeasti toivoo, että sinulle kävisi hyvin.
Martta on oikeassa, sisään vaan vaikkei seisoiskaan, eli niitten ihmisten kanssa tekemällä ja pakosta puhumalla oppii. Mä olen edelleen hirmu ujo ja keskustelukyvytön, mutta silti olin hyvä tarjoilija ja maahanmuuttovirkailija asiakkaiden kanssa. Töissä on aina tietyn roolin takana, ei siis ihan omana itsenään ja siten uskaltaa enemmän. Vieläkin pelottaa soittaa kampaajaa tai hammaslääkäriä tai yhtään mitään omaa asiaa, mutta työminä soittelee sujuvasti syyttäjille asiasta tai vieraille vihaisille ihmisille ja käskee tulla noutamaan sakkonsa, eli huonoja uutisia.
Ihan samanlaisia ihmisiä ne muutkin ovat. Harva oikeasti on niin rento ja sujuvasanainen, ettei yhtään jännitä vieraiden ihmisten kanssa jutustelua. Sitä paitsi ihmiset vastaavat lähtökohtaisesti aina kohteliaasti takaisin, vai kuinka monta kertaa itse olet räjähtänyt jonkun kasvoille asiakaspalvelutilanteessa ihan huvin vuoksi?
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
danke... En tiedä. Viinaspäissään olen kohtuullisen riehuva ja ei jaksa hirveästi välittää, mitä mieltä muut ovat. Samaan pääsee usein, kun iloisena tekee systeemiä.
Vapaassa olossa on jatkuvasti sellainen varpaillaan olo fiilis. Aistit valppaina ja karkuun lähtö fiilis. En pääse sellaisesta eroon.
Suvinen kirjoitti:Sosiaaliseksi pystyy pakottautumaan
Niin pystyy. Ensimmäiseen miittiin kun menin Lolitaa vastaan niin meinasin muutaman kerran oksentaa matkalla asemalle. Siedin kyseisen asian vain siksi, että tiesin sen helpottavan tunnissa tai kahdessa.
Vesilasi, jossa haaleeta tai vähä lämpösempää vettä (ei kuumaa!) ja semmonen about ruokalusikallinen suolaa joukkoon, sekota hyvin ja sit ei muutaku vessan lavuaarin eteen kurlailemaan tuota liuosta kurkussa, muista sylkeä pois litku! Vanha kansa suosii ja suosittelee, itse en menisi takuuseen, mutta kaikkea kannattaa kokeilla...
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
slam kirjoitti: mene nauttimaan unista, kun ehdit....
Tää aatteli mennä nuQ huomenna (tai siis tänää) kello 16, viimistään... ellen tunnille nukaha. Toisaalta kyllä siel takapenkilläki vois tirsat ottaa...
Mut sitku nukun, ni nukunki iha kunnolla. Tilaus ois 16 tunnin unille, ni tulis samalla noi tänyön aiheuttamat velat nukuttua pois.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Sudenhenki kirjoitti:Niin pystyy. Ensimmäiseen miittiin kun menin Lolitaa vastaan niin meinasin muutaman kerran oksentaa matkalla asemalle. Siedin kyseisen asian vain siksi, että tiesin sen helpottavan tunnissa tai kahdessa.
Voi muru! Ja sitten joudut sietämään kofeiinihumalaista höpöttövää naisihmistä. Ei ihmekään, että jouduin tuhlaamaan rahani juottaakseni sulle olutta.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Sudenhenki kirjoitti:Niin pystyy. Ensimmäiseen miittiin kun menin Lolitaa vastaan niin meinasin muutaman kerran oksentaa matkalla asemalle. Siedin kyseisen asian vain siksi, että tiesin sen helpottavan tunnissa tai kahdessa.
Voi muru! Ja sitten joudut sietämään kofeiinihumalaista höpöttövää naisihmistä. Ei ihmekään, että jouduin tuhlaamaan rahani juottaakseni sulle olutta.
Hei, ei ninni ja elppa juottanut miulle olutta vaikka olin kauhusta kankeana kun tulin ekaan miittiin!
Vääryys.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Lolita kirjoitti:
Voi muru! Ja sitten joudut sietämään kofeiinihumalaista höpöttövää naisihmistä. Ei ihmekään, että jouduin tuhlaamaan rahani juottaakseni sulle olutta.
Höpötiti Se höpöttäminen vain helpotti, itseasiassa todella paljonkin. Jos olisit ollut hiljaa koko ajan niin olisin luultavasti saanut päähäni yhtä sun toista. The mind boggles with impossibilities.
En pääse sellaisesta eroon.
mene nauttimaan unista, kun ehdit... Meikä mänöö nytten... nukkelehtiin tai jotain sen suuntaista.