Kerro kuka olet?

[Vadim]

No, selkeästi lahjakkaana kirjoittajana jolla on paljon mielipiteitä ja sanottavaa voit aloittaa tuon aikakauden uudestaan, kirjoittappas vaikka totuudenmukainen kuvaus elämästä Afganistanissa ja Islamin vaikutuksesta maan tilaan, niin pääset ihan ilman korvaustakin ensimmäiseksi suomalaiseksi Rushdieksi. Lupaan antaa sinulle palkinnoksi sangon vettä ja kilon leipää, niin että sinulla on varmasti riittävä motiivi tuohon. Vai olisko se sittenkin niin, että mersussa on kivempi itkeä kun ei ammuta kohti?

No näin kyllä olen ajatellut tehdäkin, vaikken uskokaan, että vaatimattomat horinani saisivat minua kokemaan Rushdien kohtaloa, koska huomattavasti painokkaammatkin äänet kirjoittelevat kaiken aikaa kriittisiä arvioita Afganistanista ja maan tilasta sen kummempaa ahdistelua kokematta, paitsi tietysti jos sattuu olemaan paikallinen ja sanomaan kohtuuttoman pahasti nihkeistä hahmoista. (Ihailenkin paikallisia journalisteja, hullunrohkeaa väkeä.)

Vaikken oikein ymmärräkään, mihin tällä mersulla viittaat, on kyllä sanottava, että jos olisin halunnut paikkaan, jossa ei ammuta kohti, olisin varmaan mennyt muualle.

[Homeboy65]

Missäs mielessä mä olen besserwisser jos kustannustoimittaja on mun kanssa asiasta samaa mieltä, sinä et? En myöskään puhunut että käsikirjoituksia YLEISESTI arvioitaisiin vain 5 virkkeen perusteella, vaan siitä, että Slämin kirjoituksista se 5 virkettä riittää. Myönsin jo että olin väärässä, tässä yhdessä yksittäistapauksessa niitti olisi tullut vasta virkkeen nro. 6 kohdalla.

Ja sinä alat sitten siinä sekoilemaan kriitikoiden hommasta ja vielä ontuvat analogiat jonnekin musiikkipuolelle Who's your daddy? Is he mr. B. Wisser?

En väitä että olet besserwisser tämän ketjun perusteella vaan koska ihan yleisesti en muista että juuri koskaan olisit myöntänyt olleesi missään väärässä.

Jos maistat merivettä yhden kulauksen maku käy selväksi heti. Jos juot maitoa, pystyt myös yhdellä kulauksella toteamaan onko se tuoretta vai ei. Mutta kirjallinen teos EI ole merivettä eikä maitoa - se ei ole yhtä pötköä. Et kai sinäkään arvioi elokuvan tasoa 30 ensimmäisen sekunnin perusteella? Jos näet Picasson maalauksesta alle 1 % se voi näyttää lastentarhalaisen töherrykseltä. Miten helvetissä jos joku on lukenut tekstistä jotain 0,5 % hän voi vetää johtopäätöksen: alku on roskaa joten loppu 99,5 % on myös varmasti roskaa?? Entä jos teksti alkaa kirjallisesti loistavasti? Luuletko että se on takuu että taso jatkuu samanlaisena loppuun asti? Vielä: jos alun teksti on huonoa se voi olla sitä tarkoituksellisesti jos tähän tahalliseen huonouteen on oma funktionsa.

Ja millä lailla analogiani musiikkipuolelle oli jotenkin ontuva?

[Pehmis]

Miten helvetissä jos joku on lukenut tekstistä jotain 0,5 % hän voi vetää johtopäätöksen: alku on roskaa joten loppu 99,5 % on myös varmasti roskaa?? Entä jos teksti alkaa kirjallisesti loistavasti? Luuletko että se on takuu että taso jatkuu samanlaisena loppuun asti? Vielä: jos alun teksti on huonoa se voi olla sitä tarkoituksellisesti jos tähän tahalliseen huonouteen on oma funktionsa.

Ja millä lailla analogiani musiikkipuolelle oli jotenkin ontuva?

Ymmärrä nyt, että puhuin vain yhden kirjoittajan tuotoksista, en mistään yleisestä säännöstä, toisin kuin sinä haluat asian esittää. Teesini ei ole missään vaiheessa ollut, että kustannustoimittajat hylkäävät käsikirjoituksen yleensä luettuaan 0,5% sen sisällösä. Totesin vain että slämin kirjoitusten kohdalla se riittää. Melko yksinkertaisia ajatuksia melko vaikeaselkoisssa ja kieliopillisesti metsässä olevassa muodossa.

Analogiasi musiikkipuolelle oli ontuva juuri niistä syistä mitä itsekin esitit - musiikkibiisistä ei saa normaalisti 5 sekunnissa mitään käsitystä. Tekstin kirjoittajasta 5 virkettä kertoo sen sijaan jo paljon. Koska kyse on ääritilanteesta, ei sitä voi verrata yleiseen asetelmaan - siksi vertauksensi kirkonpolttajajodlauksesta - jotain tarpeeksi absurdia, ettei mikään levy-yhtiö kiinnittäisi sellaista bändiä.

Näytän sinulle slämin lisäksi toisen esimerkin 2 virkeeestä jotka kertovat kirjoittajasta ja kyvyistä paljon:

Olen Esa Samuli von Neumann-Hurskainen, 39-vuotias tietojohtamisen opiskelija LTY:n eli Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston tuotantotalouden osastolta. Haen mielelläni mieluiten tieto- ja/tai mobiilitekniikan organisaatiossa toimea, sillä kaikki, mitä olen yllä ja alla kirjoittanut, on puhdas kristitty totuus elämästäni, mistä olen valmis millaiseen testiin tahansa milloin tahansa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Lukematta loppua sataa virkettä muodostat kuvan tämän ihmisen lahjakkuudesa sekä kirjallisessa että muussakin mielessä. Et varmasti kutsuisi tätä henkilöä haastatteluun vaan pistäisit paperit mappiin tässä vaiheessa.

[slam]

En väitä että olet besserwisser tämän ketjun perusteella vaan koska ihan yleisesti en muista että juuri koskaan olisit myöntänyt olleesi missään väärässä.

Tämän topikin ensimmäisessä sanassa olin väärässä, ja voin tunnustaa sen myös näin jälkeenpäin, että tiesin myös tuolloin olleeni asiassa väärässä.

Tarkoituksena oli matkia tiedefoorumilla esiintynyttä Joe-poikaa. Pyysin myös teitä arvon ihmiset keskittymään itsekkin sellaiseen hauskan pitoon. Eikä aloittaa kummallista arvosteluprosessia?, jota hieman naureskelin ja ihmettelin. Eikä ollut tarkoitus keskittyä kieliopillisiin seikkoihin. Eikä väittää, että olisin muka ”korkeatasoinen” sellaisessa asiassa kohtuullisen kouluttamattomana.

Minun on valitettavasti todettava, että vaikka slamin kieli muistuttaa ja onkin aika loistokasta tajunnanvirtarunoutta, sen ajatukset selvitettyäni huomaan, että minua kiinnostavaa sisältöä tai oivalluksia en siitä paljoakaan saa.

Ihminen kirjoittaa ihmiselle? (olisiko asia mahdollisesti totta. ... (Eli kait olen ihmisenä monimutkainen esitykseltäni, mutta älykäs palkitaan ajatuksella taustan/(kokonaisuuden) ”typeryydestä”.) [tahatonta on asian muodostuminen, mutta tarkoituksellista on kirjoittamisesta nauttiminen]^runk, runk... kun näppäimistö kolisee

Monesti joudun toteamaan saman asian lukiessani muita ihmisiä ja samalla itsekkin tiedostan, että en ihmisenä pysty kovin ihmeelliseen paskantamiseen, koska olen vain ihminen + kohtuullisen yhteiskunnallinen sellainen.

Yhtään tekstiäni en ole korjannut, ja muutaman kerran koitin, mutta sujuvuudesta tuli entistä huonompaa. xD. Suoraan suollan...

[slam]

Miten kävisi, jos slam skarppaisi kirjoittamisensa teknistä puolta, löytyisikö sisältöä lisää, selkeitä tarinoita, vai raukenisiko tekstinsä merkityksettömäksi? Joku tasapaino siihen tulisi löytää.

Ilmoittamaasi asiaa olen pohtinut ja pystyn kirjoittamaan lauseita peräkkäin, kun johdattelen itseni ajatuksen "polulle". Se on sellaista kuin heiluttelisi tahtipuikkoa rauhallisesti ylös alaisin ja välillä kädellä voi tehdä pienen sivuliikkeen, mutta asiassa ei päädytä sellaiseen "nerokkuutteen"... tarkoitan kiivaampi tahtista älykkyyden hyödyntämistä.

Eli sujuvuudesta, kun ei haluta puhua siirrytään pikavauhdilla uusiin asioihin...

SE MITÄ SIGMUNDI Froindi NOISTA LUKISI , niin se on eräänlainen heijaste taustalla. Olematon tarina, mitä alitajunta halusi oikeasti ilmoittaa tai sitten ehkä itse kirjoitettuani löydän asiasta uuden merkityksen.

Mutta se on yleensä sellainen asia, joka on ollut elämässäni esillä. Gattacalle se ei olisi ongelma, koska uskoisin hänen näkevän sinne harmaaseen massaan, jota muut ovat.

(okkei lupaan kirjoittaa sellaisen teoksen, jonka luen uudelleen ja selostan, mitä minä näen asiassa) (puhtaaksi kirjoitan asian selvittyäni ajatuksen lukosta eli varsinaisesta prosessista)

[segma]

Analogiasi musiikkipuolelle oli ontuva juuri niistä syistä mitä itsekin esitit - musiikkibiisistä ei saa normaalisti 5 sekunnissa mitään käsitystä. Tekstin kirjoittajasta 5 virkettä kertoo sen sijaan jo paljon. Koska kyse on ääritilanteesta, ei sitä voi verrata yleiseen asetelmaan - siksi vertauksensi kirkonpolttajajodlauksesta - jotain tarpeeksi absurdia, ettei mikään levy-yhtiö kiinnittäisi sellaista bändiä.

Itse asiassa kustannustoimittajan/tuottajan (ts. myyvyyden, taloudellisen puolen) kannalta katsottuna sekä musiikillisesta että kirjallisesta tuotoksesta pystyy tuon 0,5% tutustumisen aikana tekemään tiettyjä valintoja. Siinä, missä kirjassa hyvä luettavuus ja selkeä/aiheeseen sopiva kieli ponnahtavat ensimmäisenä silmille, musiikillisessa teoksessa korviin osuvat ensimmäisenä saundipuolen jutut. Samalla tavalla kuin täysin lukukelvottomasta kapulatekstistä voi vetäistä suoraan johtopäätöksen "tämä kirja ei myy", voidaan kappaleen saundeista vetää samanlainen johtopäätös.

Ja sitten taivutaankin siihen, että nykyään musiikki (ainakin se kaikista pinnalla olevin tavara) on ihan samassa asetelmassa kuin kirjallisuuskin. Oikeasti täysin uudentyyppinen/kokeileva taidehomoteos ei saa kustannus- tai levytyssopimusta, ei vaikka hurskastelisi nyrkki perseessä hoosiannaa laulaen.

Miksikö? No sen pitää tietenkin myydä! Luulisi olevan itsestäänselvyys.

Tavallaan siis kirjallisuudesta tai musiikkiteoksesta ei voi tehdä arviota siten, onko se HYVÄ edes yhden kokonaisen tutustumiskerran perusteella (todettakoon, että mielestäni mikään taideteos ei voi olla kriteereissään minulle HYVÄ, jos se aukeaa heti kaikessa kauneudessaan ensimmäisellä tarkastelukerralla). Mutta TALOUDELLISEN KANNATTAVUUDEN suhteen sitä voi arvioida jo tuon 0,5% tutustumisen avulla.

Myös Picasso-analogia kusee MINUN MIELESTÄNI. Koska koen, että maalausta tai muuta vastaavaa kaksiulotteista teosta ei tulkita niissä kahdessa ulottuvuudessa mitä se kuva sisältää (leveys & korkeus), vaan tavallaan kuvitteellisessa kolmannessa ulottuvuudessa (syvyys - jolla nyt siis en tarkoita sitä perinteistä kolmatta tilaulottuvuutta) - siinä missä musiikkia tai kirjaa tulkitaan neljännellä kuvitteellisella (kirjallisuus) ja ei-kuvitteellisella (musiikki - tämä oikea(?) ulottuvuus siis on aika). Ja tästä syystä maalausta pitäisi antaa katsoa vain pienen hetken, sen sijaan että näyttäisi siitä vain pienen pinta-alaosan.

Kamalaa filosofiatekstiä muuten, kannattaa ignoroida jos ei tykkää aivojensa nyrjäyttämisestä.

(Lainasin Pehmistä, mutta vastasin nyt kuitenkin HB:lle :F)

[Pehmis]

Itse asiassa kustannustoimittajan/tuottajan (ts. myyvyyden, taloudellisen puolen) kannalta katsottuna sekä musiikillisesta että kirjallisesta tuotoksesta pystyy tuon 0,5% tutustumisen aikana tekemään tiettyjä valintoja. Siinä, missä kirjassa hyvä luettavuus ja selkeä/aiheeseen sopiva kieli ponnahtavat ensimmäisenä silmille, musiikillisessa teoksessa korviin osuvat ensimmäisenä saundipuolen jutut. Samalla tavalla kuin täysin lukukelvottomasta kapulatekstistä voi vetäistä suoraan johtopäätöksen "tämä kirja ei myy", voidaan kappaleen saundeista vetää samanlainen johtopäätös.

Agreed muuten, mutta tietty biisissä voi olla vaikka monenkymmenen sekunnin intro, jolloin musikanttien kyvyistä ja bändin saundista ei saa välttis mitään kuvaa. 5 sekuntia biisin keskeltä voi kertoa enemmän kuin 5 sekuntia biisin alusta. Tosin 5 sekuntia on pitkä aika kun sitä alkaa miettimään...

[Homeboy65]

Pehmis: vieläkään ei ole käynyt ilmi millä tavoin slamin teksti olisi jotenkin poikkeuksellista; ts. lyhyt tekstinpätkä riittää kertomaan mistä on kyse. Ei se riitä. Ei riitä KENENKÄÄN kohdalla. Jos jokin kirja (tai muukin teksti!) alkaa sekavasti tai näennäisen älyttömästi siihen VOI olla taiteelliset/tyylilliset syynsä. Kysehän voi olla esim. unesta, jonkinlaisesta surrealismista tai esim. mielisairaan kirjoituksesta. Tai...ehkä pystyt itsekin keksimään lisää? Eräs Nobel-kirjailija laittoi erääseen romaaniinsa taiteellisen vapauden nimissä yhden luvun joka oli "liirumlaarumia". Entä jos hän olisi ALOITTANUT ko. romaaninsa tuolla luvulla? Tai entä jos Gogol olisi aloittanut Hullun päiväkirja-novellinsa ko. hullun älyttömimmillä visioilla? Kummassakin tapauksessa (ehkä) kustannusvirkailija olisi lukenut ko. tekstejä vähän aikaa ja ajatellut: "Täyttä potaskaa." Tai olisi ajatellut näin ainakin jos kyse olisi ollut tuntemattomista esikoiskirjailijoista. Mutta olisiko kannattanut? Vai olisiko kannattanut lukea vähän eteenpäin jotta kokonaisuus olisi alkanut hahmottua?

Johnny Rotten katsoi aikoinaan The great rock'n roll swindle-elokuvaa ja piti ensimmäistä 30 sekuntia erittäin korkeatasoisena. Sen jälkeen hän huomasi kuitenkin tason laskevan kuin lehmän häntä. Ensimmäisten 30 sekunnin perusteella ei siis olisi kannattanut VIELÄ muodostaa kokonaisarviota ko. leffasta.

Kärsivällisesti toistan vielä: moni hyväkin buki alkaa huonosti, sekavasti, "slamimaisesti". Alkaa kuin peruskoulun neljäsluokkalaisen ainekirjoitus. Mutta kun lukee eteenpäin huomaa että ei tämä mitään skeidaa olekaan. Harva teos on hyvää stuffia alusta loppuun. Siksi juuri monet lukijat hyppäävät eri tekstinkohtien yli...

Edelleen: kielioppivirheet eivät ole mikään este kirjan julkaisemiselle. Ne ovat tietynlainen tekninen ongelma, joka on aina korjattavissa. KAIKISSA suurissa kustantamoissa tehdään kielioppikorjauksia KAIKKIEN kirjailijoiden kohdalla. Väinö Linna oli kansakoulupohjainen hemmo, joka lähetti "Tuntemattoman" käsikirjoituksen kustantajalle. Käsikirjoitus vilisi kielioppivirheitä. No problem...

[Homeboy65]

Itse asiassa kustannustoimittajan/tuottajan (ts. myyvyyden, taloudellisen puolen) kannalta katsottuna sekä musiikillisesta että kirjallisesta tuotoksesta pystyy tuon 0,5% tutustumisen aikana tekemään tiettyjä valintoja. Siinä, missä kirjassa hyvä luettavuus ja selkeä/aiheeseen sopiva kieli ponnahtavat ensimmäisenä silmille, musiikillisessa teoksessa korviin osuvat ensimmäisenä saundipuolen jutut. Samalla tavalla kuin täysin lukukelvottomasta kapulatekstistä voi vetäistä suoraan johtopäätöksen "tämä kirja ei myy", voidaan kappaleen saundeista vetää samanlainen johtopäätös.

Oh my god, soundit. Jokainen tietää, että harjoituskämpissä äänitettyihin rupisiin demoihin ei saada kunnon soundeja eikä ole väliksikään. Studioissa ne soundit tehdään. Levy-yhtiöissä kiinnitetään huomiota soittotaitoon ja piiseihin; ts. onko tässä kaupallista potentiaalia. Soundien merkitys on tasan tarkkaan nolla.

En tiedä jaksanko tätä väittelyä enää. Saattaa olla että olen sanottavani sanonut ja jos ei mene jakeluun niin ei mene...

[segma]

Oh my god, soundit. Jokainen tietää, että harjoituskämpissä äänitettyihin rupisiin demoihin ei saada kunnon soundeja eikä ole väliksikään. Studioissa ne soundit tehdään. Levy-yhtiöissä kiinnitetään huomiota soittotaitoon ja piiseihin; ts. onko tässä kaupallista potentiaalia. Soundien merkitys on tasan tarkkaan nolla.

Ja kaikki kotitekoinen musiikki nykyään on järjestään paskaa "treenikämppäsaundia"? Suosittelen vierailua vaikkapa mikseri.netissä (vaikka se nyt noin muuten on aikamoista kuraa) ja tutustumista joihinkin levyttämättömiin, mutta suosittuihin bändeihin. On totta, että kaupallinen paskasaundi (Tm) tehdään isoissa studioissa huipputason laitteistoilla, aidoilla analogivehkeillä (as if), mutta oikeasti se ero on nykypäivänä niin marginaalinen, että tusinakuuntelija ei huomaa sitä juuri mitenkään. Siis jos bändin tyypit tietävät demovaiheessa mitä tekevät.

Musiikki kun on nykyään niin paljon muutakin kuin soittotaitoa (vaikka se sitä suurimmaksi osaksi edelleen onkin). [Lisäys] Esimerkiksi sähkökitara ei ole pakosta mikään staattinen vehjes, vaan sen tuottamaan saundiin voidaan (yllätys yllätys) vaikuttaa aika rankastikin. Sen efektipedaalin tai vaffarin nupikoiden ruuvaaminenkin vaikuttaa SAUNDIIN. Ja tämä on luonnollisesti sellainen laatutekijä, jonka demon kuuntelija takuulla huomaa. [/Lisäys]

Sitäpaitsi olet metsässä muutenkin. Nykyään saa treenikämpässäkin nauhoitettua varsin laadukkaasti, kunhan porukka tietää mitä tekee ja on paneutunut asiaan. Yleisesti ottaen (ja tämä on kohtalaisen karkea yleistys): mitä pidempään on soittelukuvioissa pyörinyt mukana ja mitä aktiivisemmin/intensiivisemmin on hommaa harrastanut, sitä enemmän erilaista taitoa ja hardwarea (mikrofonit ynnä muut) on kertynyt nurkkiin ja niitä osataan jopa hyödyntää. Tämä taas kielii SUORAAN siitä, että nämä tyypit ovat, jos eivät välttämättä luovuuden riemuvoittoja, niin ainakin asiansa osaavia eivätkä sorru aloittelijan virheisiin. Ja TÄMÄ puolestaan kertoo tuottajalle ensimmäisen viiden sekunnin aikana, että näillä tyypeillä (tai tällä tyypillä) on potentiaalia. Kannattaa siis kuunnella eteenpäin.

Toisaalta paskalla saundilla kyhätyissä tekeleissäkin voi olla ideaa. Mutta then again, paskaiseen vessapaperiin käärityn lahjapaketin avaa varmasti paljon vähemmän mieluusti kuin koreaan uuteen kiiltävään paperiin pakatun paketin, jossa on vielä kaunis rusetti päällä. Kertoo vähän siitä, onko sen paketin antaja mielestään keksinyt niin hienon lahjaidean, että kannattaa laittaa siihen korea käärepaperi ja nähdä sen eteen vaivaa. Ja että ylipäänsä osaa kääriä sen paketin niin hienosti, oli sisältö mitä tahansa. Non?

En tiedä jaksanko tätä väittelyä enää. Saattaa olla että olen sanottavani sanonut ja jos ei mene jakeluun niin ei mene...

Jos tavoitteenasi on saada juttusi menemään toisille "jakeluun" eli saada heidät omaksumaan sinun kantasi ainoana oikeana, niin tervemenoa vain. Päätä olisit joutunut takomaan seinään kuitenkin.

[EveryWoman]

Jos slam pääsisi vähän hiomaan oikeinkirjoitustaitojaan ohjatusti, voisi hän hyvinkin pystyä tuottamaan sellaisia ihmisiä kiinnostavaa tekstiä, joita ei yleensä lukeminen kiinnosta. Ihan mitä täältä olen slamin kirjoituksia lukenut, minusta hän yhdistää varsin kiinnostavasti maagisia elementtejä elävästi kuvailtuun arkiseen ympäristöön. Ei monestakaan ns. "hyvästä kirjoittajasta" ole luomaan noin vahvaa omaa tyyliä vaikka äidinkielen aineista olisikin tullut pelkkää kymppiä ja kaikki mahdolliset kielelliset kikkailukeinot hallussa.

Tätä on pakko oikein erikseen kompata.

Slamin tyyliä pitäisi muokata vielä aika roimasti nykyisestä, mutta hermine kuvaa hyvin sitä ydintä, jonka silloin tällöin paljastuessa ainakin allekirjoittanut kokee poikkeuksellisen voimakkaan taide-elämyksen. Analyyttiselle neurootikolle slamin teksti ei varmaan sovi, niin kuin ei Mulholland Drive -leffan ensimmäinen katselukertakaan. Ei se silti kummastakaan automaattisesti paskaa tee.

[Melnais]

Ei se silti kummastakaan automaattisesti paskaa tee.

Tuo on ns. kantava havainto. Oma ymmärtämättömyys ei riitä perusteeksi jonkin huonoudelle. Tämä on nyt komppia, ja ilmeisesti iloa siitä että ymmärsin.

[segma]

Slamin tyyliä pitäisi muokata vielä aika roimasti nykyisestä, mutta hermine kuvaa hyvin sitä ydintä, jonka silloin tällöin paljastuessa ainakin allekirjoittanut kokee poikkeuksellisen voimakkaan taide-elämyksen. Analyyttiselle neurootikolle slamin teksti ei varmaan sovi, niin kuin ei Mulholland Drive -leffan ensimmäinen katselukertakaan. Ei se silti kummastakaan automaattisesti paskaa tee.

Dilemma: slamin juttuja en jaksa lukea sitten millään, mutta Mulholland Driven kaltaisista leffoista tykkään kuin hullu puurosta. Olenko hullu?

t. Yx jätkä