Eksistenssi

[Turbohaltija]

Mistä tiedät olevasi olemassa? Minusta tuntuu usein, että olemassaolo on jotenkin ongelmallista. Saatan ehkä hyväksyä sen periaatteellisen mahdollisuuden, että olen olemassa, mutta ei se tunnu miltään. Ja ehkä juuri tunteen puute saa aikaan efektin, että en sittenkään tiedä, olenko olemassa. Syön juuri makkaraperunoita. Olisi ihanaa sanoa, että nyt tuntuu niin hyvältä että varmasti olen olemassa! Ovathan makkaraperunat sentään parhautta maailmassa heti shakin jälkeen. Mutta ei, edes makkaraperunat eivät saa minua vakuuttuneeksi. Olen 34 vuotta vanha. Kahdesti elämässäni kaikki on tuntunut täydelliseltä. Ensimmäisen kerta oli 1994, olin juuri siivonnut huoneeni Irlannissa ja kuuntelin Mozartin pianosonaatteja. Yhtäkkiä koin satumaista rauhaa ja tyytyväisyyttä Kaikkeuden kanssa. Toinen kerta sattui 1998. Ajoin juuri Kaivokselan kohdalla pohjoiseen, sama fiilis iski. Näitä hetkiä lukuun ottamatta en tiedä olevani varmasti olemassa.

[Gattaca]

"ajattelen, siis olen" sanoi Descartes, tuo paskaläjä, joka etsi sitä minkä voi varmasti tietää, löysi tuon ankkurikseen ja olikin sitten tietävinään niin vitusti muutakin, mm. koko eläintenhalveksuntafilosofiansa.

Renepoju ei tajunnut sitäkään, että tuo ajatteleN, oleN, on jo liikaa oletettu. Mistä tietää että se ei ole yleinen maailmansielu tai muu puunhalaajaspiritti joka sitä tekee eikä yksilöllinen Rene??

"Ajattelee, on" olisi tarkempi.

Joka tapauksessa kun Turbohaltija tuollaista kyselee, se kysely on.
En tiedä onko Turbohaltijaa, vai onko Turbo vain osa solipsistista minääni. Silti jotain ON. Ihan niin kuin olemassaolon voin tajuta. (Olis nyt saatana jotain parempaa kuin Turbohaltija, vaikka pillu kyrpäni ympärillä)

Edit: tai oikeastaan Turbohaltija on, koska Turbohaltija noilla kyselyillä tekee Turbohaltijan. Ei muuten.

[Melnais]

Tunnistan olemassaoloni siitä, miten muu olemassaoleva aines tuntuu tarrautuvan kiinni. Huomioi minut, kohtaa, vaatii, painostaa, olettaa, odottaa ja pyytää, loppumattomasti pyytää jotain panostusta minulta hyväkseen. Imeytyy pinnalle eikä jätä rauhaan ennenkuin sen on ottanut huomioon.

Yksinollessa onkin melko hyvä, irrallinen ja vapaa olo, kun ei tarvitse vastata kenenkään tarpeisiin, ei tarvitse olla olemassa ketään varten. Silti en tahdo siihen tilaan jäädä vaan hakeudun jälleen toisten luo todentamaan itseäni heidän kauttaan. Tai jonkin kautta, luonnon, kirjoittamisen, tekemisen. En taida koskaan henkistyä niin paljon että voisin jalostua pelkiksi aivoiksi, jotka saavat täyttymyksen pohtiessaan asioita tästä hetkestä iäisyyteen. Epäilen että reagoinnin lopettaminen tarkoittaisi mielen romahtamista sen kääntyessä lopullisesti sisäänpäin.

Onnellisimmillani taas olen kun olen käyttänyt hetkeen annetut mahdollisuudet ja muovannut tilanteesta onnistuneen, saanut jotain aikaan. Ei välttämättä konkreettista, hyvä ajatuskulkukin riittää, jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen.

[Gattaca]

Tunnistan olemassaoloni siitä, miten muu olemassaoleva aines tuntuu tarrautuvan kiinni. Huomioi minut, kohtaa, vaatii, painostaa, olettaa, odottaa ja pyytää, loppumattomasti pyytää jotain panostusta minulta hyväkseen. Imeytyy pinnalle eikä jätä rauhaan ennenkuin sen on ottanut huomioon.

Mutta KUKA tuon kokee?
Mikä SINÄ olet kokemustesi lisäksi?
Eikö kokemuksiesi summa ole sinä?
Jos lisäksi määrittelet yksilöllisen itsesi, sekin määrittely on pala aistimaasi tietoisuutta.
Voitko kuvitella muuta ulkomaailmaa kuin aistimasi tai mieltämäsi tai heh, kuvittelemasi?
Ja se aistimuksesi olet siis sinä. Määritelmäsi itsestäsi on vain osa sitä tiedostamaasi.. ja sinä olet kaikki tiedostamasi.

Kyll se vaan taitaa Mellu olla, että niinkuin hindut sanoo, Atman=Brahman, Sinä olet SE ja KAIKKI!!

[Turbohaltija]

Edit: tai oikeastaan Turbohaltija on, koska Turbohaltija noilla kyselyillä tekee Turbohaltijan. Ei muuten.

Descartesin mukaan kaikkea muuta voi epäillä, paitsi sitä että epäilee. Eli taidatpa olla Renéen opetuslapsi itsekin. Hyi sinua! Olet filosofin ohjenuorassa.

Nyt menen nukkumaan. Huomenna varmaankin löydän Kauneuden ja Totuuden. Joo. Hyvää yötä itse kullekin.

[Turbohaltija]

Edit: tai oikeastaan Turbohaltija on, koska Turbohaltija noilla kyselyillä tekee Turbohaltijan. Ei muuten.

Descartesin mukaan kaikkea muuta voi epäillä, paitsi sitä että epäilee. Eli taidatpa olla Renéen opetuslapsi itsekin. Hyi sinua! Olet filosofin talutusnuorassa.

Nyt menen nukkumaan. Huomenna varmaankin löydän Kauneuden ja Totuuden. Joo. Hyvää yötä itse kullekin.

[Turbohaltija]

no voihan vidalis, meinasin korjata yhtä sanaa, mutta näin kävi, ei kai nyt vain uskottavuuteni kärsi... Ai niin, sinne nuksimaan piti mennä.

[Melnais]

Määritelmäsi itsestäsi on vain osa sitä tiedostamaasi.. ja sinä olet kaikki tiedostamasi.

Kyll se vaan taitaa Mellu olla, että niinkuin hindut sanoo, Atman=Brahman, Sinä olet SE ja KAIKKI!!

Heitä hindu voltti! Tuo tarkoittaa, että sinä olet osa meitä, sinä olet tinttitukkamuotibisse, joka elostelee minkä ehtii. Hyväksytkö ja lakkaat kiukuttelemasta vai korjaatko teoriaa?

Teini-iässä tuli mietittyä itseään osana mikrokosmosta joka onkin hitupieni osa jotain suurempaa. En kuitenkaan pidä kaiken kyseenalaistamista kovin järkevänä, miksi epäillä (paitsi silkan ajanvietteen ja huvin vuoksi) kaikkea mitä on? Olenko nainen, olenko minä, olenko täällä ja jos niin miksi? Vähemmästäkin niksahtaa.

[Uusiopehmis]

Lomailen, siis olen.

Työssäkäydessä tulee usein varsin epätodellinen olo. Aikuisten hiekkalaatikkoleikkien setviminen hampaat näennäisesti irvessä kun oikeasti koko touhu naurattaa hiukan salaa. Sitä tuntee olevansa olemassa kun saa eteensä kesän ensimmäisen mökillä tehdyn grilliaterian puusaunan ja järvessä pulahtamisen jälkeen. Kaikkein epätodellisimmillaan olo taas on silloin, kun menee töihin loman jälkeen, inboxissa on 500 lukematonta mailia ja puhelin soi heti kun astuu ovesta sisään.

Ehkä löydän vielä jonain päivänä zenin sähköpostienkin seasta. Siihen asti - kesä on aina jotain mitä odottaa, koska silloin ainakin tuntee olevansa elossa ja olemassa. Paskat minä siitä nakkaan mitä Descartes siitä sanoisi. Tuskin on ikinä edes syönyt grillivartaita uusien perunoiden kanssa, siksi ei osannut keskittyä olennaiseen.

[Edith]

Pitäiskö joku yö kokeilla, että sekä pantais makkaraperunoita poskeen että pelattais shakkia? Eduskuntatalon portailla vaikka?

Sitä joogaa voisi kai myös suositella.

[Angita]

Pitäiskö joku yö kokeilla, että sekä pantais makkaraperunoita poskeen että pelattais shakkia? Eduskuntatalon portailla vaikka?

I'm in!

[SnapaHead]

Mua ei haittaisi, vaikka joku päivä tajuaisinkin etten olekaan olemassa, laisinkaan.

Oliks tää niinku deep? Oletko romanttinen itsemurhaaja?

[segma]

Tunnen, joten tiedän ainakin jollain tapaa reagoivani ulkopuolisen maailman kanssa. Toisin sanoen olen siis olemassa. Itseäni olemassaolevana käsitteenä en ole koskaan epäillyt.

Minulle vain on hyvin epäselvää, millainen se "itse" on.

[WanhaPervo]

Te olette vain minun mielikuvitukseni tuotetta.

[segma]

Te olette vain minun mielikuvitukseni tuotetta.

Eipäs, vaan jonkun toisen.

[Gattaca]

Määritelmäsi itsestäsi on vain osa sitä tiedostamaasi.. ja sinä olet kaikki tiedostamasi.

Kyll se vaan taitaa Mellu olla, että niinkuin hindut sanoo, Atman=Brahman, Sinä olet SE ja KAIKKI!!

Heitä hindu voltti! Tuo tarkoittaa, että sinä olet osa meitä, sinä olet tinttitukkamuotibisse, joka elostelee minkä ehtii. Hyväksytkö ja lakkaat kiukuttelemasta vai korjaatko teoriaa?

*kiukkiuk*
Vittu en minä mikään geelihipsijälesbo ole!
Olipahan vaan sekavaa hourailua liittyiskö hindujen käsitys valaistumisesta, oma sielu yhtyy maailmansieluun tai oikeastaan tajuaa koko ajan olleensa maailmansielu jotenkin liitettävissä tuohon, että sitä tiedostavaa "itseä" ei saakaan koskaan kiinni, se on kuin silmä joka ei näe itseään kuten buddhalaiset sanoo.

Vaan sitten jos erillistä tiedostavaa itseä, jotain tsiigaavaa pikku-ukkoa ei olekaan, niin sitten tietoisuutemme kokonaisuudessaan onkin just se me itse. Mitä koen ja tunnen olen minä. Subjekti ja objekti on yhtä.

Tietty jos miettii että on ehken muitakin tiedostavia olentoja niin sitten täytynee jo redusoitua luonnontieteisiin ja siltä kantilta miettiä millaisilla atomikasautumilla se tietoisuus on. Silti luulisin, että joku tiedostavaa itseä etsivä kognitiotiede tai filosofia ei tule koskaan löytämään mitään aivofysiologiaa "syvempää" selitystä. Kaikki tiedostavan itsen määritelmät kun on kuitenkin osa sitä samaa havaittua maailmaa kuten tuoli tai karhupulllo. Esineitä tonaalin saarella kuten Castaneda sanoisi. Ei sitä havaitsevaa itseä saa kiinni joten ehkäpä sitä ei olekaan, harhakuvitelma jonkun vaan kenen mielessä sitten..

Ilmankos zenin alkujäärä Boddhidarma tapasi sanoa: "Vittu en tiiä".

[Elukka]

Jos alkaa epäillä omaa olemassaoloaan, kannattaa lyödä vasaralla peukaloon.
Palauttaa sillai kivasti todellisuuteen juunous.

[segma]

Jos alkaa epäillä omaa olemassaoloaan, kannattaa lyödä vasaralla peukaloon.
Palauttaa sillai kivasti todellisuuteen juunous.

Väärä vastaus. Tuolla konstilla selvitetään, nähdäänkö unta. Jos haluaa olla varma, voi kokeilla vaihtoehtoisesti sahata jalkansa irti moottorisahalla. Tai työntää kyrpänsä sirkkeliin.

[Elukka]

Väärä vastaus. Tuolla konstilla selvitetään, nähdäänkö unta.

Kyllä tuolla se "Onkohan minua olemassa?" -ajatuskin vaihtuu hyvin äkkiä muotoon "Ai saatana kun sattuu!".

[Melnais]

Ilmankos zenin alkujäärä Boddhidarma tapasi sanoa: "Vittu en tiiä".

Nyt tuli iso ilo illan päätteeksi! Muistutti myös miksi sinunkin kitinöitäsi jaksaa välillä lukea.

[huima]

Eksistentialismikriiseissä auttaa aina Bill Hicks.

Ja lasi punaviiniä.

[Turbohaltija]

Vituttaa, kaipa siis olen.

[Lilo]

Eksistentialismikriiseissä auttaa aina Bill Hicks.

Ja lasi punaviiniä.

Siis täh. Nyt en tajuu.

Luulin, et sun elämässäs kaikki on aina niin ihQpihQa ja vaaleanpunasta vaahtokylpyä, ettei sulla mitään kriisejä koskaan ole. Niin et miten sä voit muka tietää?

Vai sekotitsä tän nyt exhibitionismiin taas..?

[WanhaPervo]

Eksistentialismikriiseissä auttaa aina Bill Hicks.

Ja lasi punaviiniä.

Siis täh. Nyt en tajuu.

Luulin, et sun elämässäs kaikki on aina niin ihQpihQa ja vaaleanpunasta vaahtokylpyä, ettei sulla mitään kriisejä koskaan ole. Niin et miten sä voit muka tietää?

Vai sekotitsä tän nyt exhibitionismiin taas..?

Voihan huima tietää vaikka ei itse olisi koskaan ko. keinoa tarvinnutkaan.

*uskoo huiman vaaleanpunaiseen shampanjaan, mansikoihin ja vaahtokylpyyn*

Ps. vaikka ketään ei kiinostakaan, niin eksistentiaalista kriisiä tai edes ahdistusta en ole koskaan potenut.

Kastraatioahdistusta sen sijaan ajoittain.

[AarneAnkka]

Ja lasi punaviiniä.

Oksettavan migreenikohtauksen kourissa sitä kelepaakin pohtia olemassaoloaan. Ainakin siitä on silloin hyvin, hyvin tietoinen.