Loukkaavinta mitä sinulle on sanottu/tehty.

[Ann]

Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen, että olen elänyt pumpulissa. En muista yhtään kovinkana veristä loukkausta aikuisiältä, ja lapsuuden loukkaukset ovat asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin ajat sitten.

Same here. Johtunee ehkäpä siitä, että kukaan tuskin keksii mitään niin kamalaa sanottavaa allekirjoittaneesta kuin hän itse.

[aasi]

Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen, että olen elänyt pumpulissa. En muista yhtään kovinkana veristä loukkausta aikuisiältä, ja lapsuuden loukkaukset ovat asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin ajat sitten.

Tavallaan mun mielestä joku mahdollisesti loukkaukseksi tulkittavissa oleva juttu tuntuu enemmänkin lähinnä huvittavalta.

[Keikaus]

Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen, että olen elänyt pumpulissa. En muista yhtään kovinkana veristä loukkausta aikuisiältä, ja lapsuuden loukkaukset ovat asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin ajat sitten.

Tavallaan mun mielestä joku mahdollisesti loukkaukseksi tulkittavissa oleva juttu tuntuu enemmänkin lähinnä huvittavalta.

Joskus voisin kompata tätä, toisinaan en. Välillä ne loukkaamiset vaan pulpahtavat pintaan.

[Homeboy65]

Pahimmat loukkaukset olen saanut eräältä entiseltä tuttavalta jota en ole tavannut pian 7:ään vuoteen ja jota en halua tavata enää ikinä.

Ihmeellinen ristiriita: henkilö (miespuolinen) jaksaa jankuttaa ja jankuttaa kuinka tärkeää on sellainen pointti kuin "sosiaalisuus" ja samanaikaisesti hän loukkaa muita ihmisiä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Ja kaikesta mahdollisimman törkeästi. Täysin surrealistinen piittaamattomuus toisten ihmisten tunteista. Ehkä ko. henkilön pohjalaisuus vaikutti siihen että hän ajattelli ko. epähienotunteisuuden olevan vain "rehellisyyttä"?

Toinen ristiriita: em. hemmo harrasti myös luonnonsuojelua. Hän jaksoi paahtaa esim. Linkolasta ja tulevasta lopullisesta ekokatastrofista jne. Silti hän kävi hyväpalkkaisessa duunissa, ajoi autolla, tavaraa korviin asti täynnä ja pukeutuminenkin oli kovin tärkeää. Toisin sanoen hänen elämäntapansa eivät millään lailla eronneet kenen tahansa insinöörin tai yo-merkonomin elämäntavoista. Huomasiko hän tässäkään mitään ristiriitaa? No ei...

[urpiainen]

Ihan normaalia uroksen alkukantaista käyttäytymistä. Ottaa pannuun, koska naaras hoivaa toisen uroksen geenejä.

Minusta tämä ei tunnu lainkaan uskottavalta. Kyseisessä tilanteessa loukkaantumisessa on mielestäni vahvasti jonkinlainen, kuitenkin siis varsin perustelematon tai ainakin valitettava, sosiaalisen häpeän tunne. Tällainen sosiaalinen hyväksikäytettyyden tunne ei kyllä kovin helposti selity suoraviivaisella evoluutiopsykologiahömpällä, vaan liittyy mielestäni aika selvästi vallitseviin mies- ja naisrooleihin ja on siten ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen ilmiö.

[-Superior-]

Toisten mielipiteet voivat loukata vain, jos niille on perusteita.

Jos taas niille on perusteita, ei ole mahdollista loukkaantua.

[Keikaus]

Ihan normaalia uroksen alkukantaista käyttäytymistä. Ottaa pannuun, koska naaras hoivaa toisen uroksen geenejä.

Minusta tämä ei tunnu lainkaan uskottavalta. Kyseisessä tilanteessa loukkaantumisessa on mielestäni vahvasti jonkinlainen, kuitenkin siis varsin perustelematon tai ainakin valitettava, sosiaalisen häpeän tunne. Tällainen sosiaalinen hyväksikäytettyyden tunne ei kyllä kovin helposti selity suoraviivaisella evoluutiopsykologiahömpällä, vaan liittyy mielestäni aika selvästi vallitseviin mies- ja naisrooleihin ja on siten ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen ilmiö.

No hei, kyllähän sen häpeän voi yhdistää siihen, että joku urpo ajattelee omassa päässään, että "vittu, miten typerä äijä, hoivaa toisen äijän kakaraa eli geenejä." Tai että mies ei ole saanut pidettyä naistansa kurissa tai jotain muuta sellaista. Tai että nainen on pitänyt toisen miehen geenejä parempina jonain hetkenä.

Jännää on, kuinka miehiä on niin erilaisia. Yhdet toivottaa toisen miehen lapset tervetulleeksi kuin ominaan ja toiset kyräilevät. Strategioita voi tietenkin nähdä tässäkin. Jos naisessa on vielä lisääntymispotentiaalia, kannattaa olla kiva hänen lapsilleen, niin nainenkin on miehelle myötämielinen. Mutta eihän nämä asiat koskaan niin yksinkertaisia ole, onneksi on sivistys, jonka avulla voi vähän pehmentää näitä joskus ankaria, epämiellyttäviä ja alkukantaisia reaktioita.

Saanen tässä kohtaa huomauttaa, että minulla on sekä isäpuoli että äitipuoli ja että kummatkin ovat ihania ihmisiä. Ettei tulisi sellaista kuvaa, että aina olisi surkeaa, jos vieraita geenejä hoivataan puolin ja toisin.

[Uusiopehmis]

Tällainen sosiaalinen hyväksikäytettyyden tunne ei kyllä kovin helposti selity suoraviivaisella evoluutiopsykologiahömpällä, vaan liittyy mielestäni aika selvästi vallitseviin mies- ja naisrooleihin ja on siten ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen ilmiö.

Jos se olisi kulttuurinen ilmiö, se ei esiintyisi kaikissa kulttuureissa samanlaisena.

[Saz]

Toisten mielipiteet voivat loukata vain, jos niille on perusteita.

Jos taas niille on perusteita, ei ole mahdollista loukkaantua.

Höpö höpö ja höpö. Mutta oot silti aika ihku.

[tonttu]

Yksi asia tulee mieleen menneisyydestä, mikä todella tuntui todella pahalle ko. hetkellä. Olimme eronneet exäni kanssa kyllä jo, kun hän sitten kertoi ettei ollut valmis menemään kihloihin silloin kun näin tapahtui. Minä siihen sitten, että jaa ei tullut mieleen kertoa sitä silloin kun hetki oli käsillä. Vastaus kuului "Kun en halunnut pahoittaa sun mieltä."

Nykyisellään tämä asia on jo historiaa eikä vaivaa enää mieltäni.

[-Superior-]

...

[ninnithequeen]

Kyllä se exän temppu muuttaa toisen naisen luo on se kaikista pahin. Kun yritti vielä peitellä, että asuu "kämppiksen" kanssa. Ei uskaltanut jättää minua, kun kuulemma "pelkäsi". No tuon jälkeen olikin sitten jo syytä pelätä

Ei tuosta vaan pääse yli, niin pahalta se tuntui/tuntuu. Aika vaikea oli oppia luottamaan edes nykyiseen mieheen tuon tapauksen jälkeen.

[Keikaus]

Toisten mielipiteet voivat loukata vain, jos niille on perusteita.

Jos taas niille on perusteita, ei ole mahdollista loukkaantua.

Höpö höpö ja höpö. Mutta oot silti aika ihku.

Joo, en komppaa Superioria. Mut ihku se on silti, etenkin silloin, kun se haluaa yksinkertaistaa jonkun monimutkaisen asian yhteen tai kahteen koruttomaan lauseeseen. Välillä tuollainen tunteista eroon pyrkiminen on jotenkin rauhoittavaa, ehkä jopa raikasta.

[Keikaus]

Kyllä se exän temppu muuttaa toisen naisen luo on se kaikista pahin. Kun yritti vielä peitellä, että asuu "kämppiksen" kanssa. Ei uskaltanut jättää minua, kun kuulemma "pelkäsi". No tuon jälkeen olikin sitten jo syytä pelätä

Ymmärrän tunteitasi, mutta ymmärrän kyllä eksääsikin. Jotkut ihmiset eivät vain kestä konflikteja ja riitaa. Minäkään en, ellen ole se, joka saa huutaa ja raivota ymmärtäväiselle ihmiselle. Jos toinen raivoaa, mua saattaa ruveta pelottamaan. Joo, suuttuisin ihan sairaasti tuollaisesta käytöksestä, mutta samalla pidän itselläni oikeuden lopettaa seurustelusuhteen vaikka tekstarilla, jos tuntuu siltä, että toinen flippaa täysin.

[urpiainen]

Toisten mielipiteet voivat loukata vain, jos niille on perusteita.
Jos taas niille on perusteita, ei ole mahdollista loukkaantua.

Tämä on kai jonkinlainen hahmotelma argumentiksi siitä, että mielipiteestä loukkaantuminen olisi käsitteellisesti mahdotonta? Kiinnostava yritys, mutta minun mielestäni se menee pieleen siinä, että argumentti ei ota huomioon hyväksyttävien ja ei-hyväksyttävien perusteiden eroa.

Jos toisten mielipiteelle ei ole mitään perusteita, ei se minustakaan juuri loukkaa, koska perusteettoman mielipiteen ilmaus on tarkkaan ottaen pelkkä sisällötön ja sattumanvarainen äännähdys vailla merkitystä. Siinä ei ole sellaista sisältöä, josta loukkaantua. Korkeintaan ääniaallot voivat fyysisesti sattua.

Jos toisten mielipiteelle on hyvät perustelut, se voi harmittaa, mutta ei tosiaan loukata, koska itse asiassa on oltava toisten kanssa samaa mieltä.

Mutta on vielä se mahdollisuus, että toisella on epämieluisa mielipide, jota tämä henkilö ylläpitää ainakin osin ei-hyväksyttävin perustein. Tästä kai loukkaantuminen johtuu - koetaan, että epämieluisa mielipide on sisällöllinen, mutta kohtuuton. Ergo: mielipiteestä loukkaantuminen on mahdollista huonosti perusteltujen eli kohtuuttomien mielipiteiden tapauksessa.

Tämä mielipiteestä loukkaantumisen analyysi on siinä mielessä optimistinen (ja ainakin sukua Superiorin argumentille), että tämän mukaan mielipiteestä loukkaantumisesta voi ainakin periaatteessa päästä eroon paneutumalla siihen, miksi toinen hyväksyy ei-hyväksyttävät perusteet. Tätä kautta päästään ideaalisti joko siihen, että perusteluista - ja sitä kautta mielipiteestä - tullaan yksimielisyyteen, ja loukkaantumisen motivaatio katoaa, tai siihen, että jomman kumman mielipide todetaan viimekädessä irrationaaliseksi eli täysin riippumattomaksi perusteista ja niiden hyväksyttävyydestä, jolloin mielipiteelle ei tietenkään itse asiassa ole perusteita, ja loukkaantumisen motivaatio katoaa taas. Which is nice.

[urpiainen]

Tällainen sosiaalinen hyväksikäytettyyden tunne ei kyllä kovin helposti selity suoraviivaisella evoluutiopsykologiahömpällä, vaan liittyy mielestäni aika selvästi vallitseviin mies- ja naisrooleihin ja on siten ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen ilmiö.

Jos se olisi kulttuurinen ilmiö, se ei esiintyisi kaikissa kulttuureissa samanlaisena.

Niin, en tiedä esiintyykö ilmiö kaikissa kulttuureissa. Mutta vaikka esiintyisi, ei siitä seuraa, että ilmiön selitys kuuluisi geenitasolle. Voi olla, että kulttuurievoluution dynamiikka on sellainen, että kaikki samoista reunaehdoista ponnistavat kulttuurit joko suurella todennäköisyydellä tai peräti välttämättä päätyvät tässä mielessä samanlaisiin häpeänormeihin.

[-Superior-]

...

[Uusiopehmis]

Toisten mielipiteet voivat loukata vain, jos niille on perusteita.
Jos taas niille on perusteita, ei ole mahdollista loukkaantua.

Tämä on kai jonkinlainen hahmotelma argumentiksi siitä, että mielipiteestä loukkaantuminen olisi käsitteellisesti mahdotonta? Kiinnostava yritys, mutta minun mielestäni se menee pieleen siinä, että argumentti ei ota huomioon hyväksyttävien ja ei-hyväksyttävien perusteiden eroa.

Oikeastaan Supan toteamuksen suurin ongelma ei ole edes perusteissa, itse koen relevantimmaksi mielipiteen esittäjän henkilön. Toisten mielipiteet voivat loukata silloinkin kun niille ei ole perusteita, sehän on selviö. Läheiseltä ihmiseltä kuullu "olet tyhmä, ruma ja huono" loukkaa, vaikka tietäisi olevansa fiksu, kaunis ja hyvä ja kaikki muut ympärillä olevat ihmiset sanoisivat niin - oli itsetunto miten hyvällä tolalla tahansa. Silloin mielipiteen loukkaavuus ei välttämättä perustu niinkään itse loukkausviestin sisältöön, vaan siihen, että läheiseksi koettu ihminen ylipäätään tahallaan yrittää sanoa jotain loukkaavaa.

Suurin osa parisuhteiden turhista riidoista onkin väärinymmärryksiä, joissa toisen sanomisen tai tekemisen viesti on ymmärretty loukkaavaksi substanssinsa puolesta - enkä ainakaan itse ole koskaan pysähtynyt silloin miettimään, että "vastaako tämä loukkaus nyt todellisuutta, jolloin se on perusteltua kritiikkiä vaiko ei, jolloin voin asettua sen yläpuolelle" vaan pelkkä (väärinymmärrystilanteissa oletettu) loukkaamisstahto riittää syyksi mielipahan syntymiseen, ja sen poistamiseen riittää silloin myös tieto siitä, että viestiä ei oltu tarkoitettu loukkaamaan, vaan sen substanssi tuli tulkittua väärin.

Juuri tästä samasta syystä esimerkiksi täällä nettipalstalla heitetyt loukkaukset ovatkin niin helppoja käsitellä - ne tulevat tahoilta, joita ei koe millään muotoa läheisiksi, joten itse loukkaustarkoitusta ei tarvitse nähdä tai kokea minään muuna kuin osoituksena loukkasen esittäneen ihmisen typeryydestä

[WanhaPervo]

Tällainen sosiaalinen hyväksikäytettyyden tunne ei kyllä kovin helposti selity suoraviivaisella evoluutiopsykologiahömpällä, vaan liittyy mielestäni aika selvästi vallitseviin mies- ja naisrooleihin ja on siten ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen ilmiö.

Jos se olisi kulttuurinen ilmiö, se ei esiintyisi kaikissa kulttuureissa samanlaisena.

Niin, en tiedä esiintyykö ilmiö kaikissa kulttuureissa. Mutta vaikka esiintyisi, ei siitä seuraa, että ilmiön selitys kuuluisi geenitasolle. Voi olla, että kulttuurievoluution dynamiikka on sellainen, että kaikki samoista reunaehdoista ponnistavat kulttuurit joko suurella todennäköisyydellä tai peräti välttämättä päätyvät tässä mielessä samanlaisiin häpeänormeihin.

Kyllä kyseinen häpeäntunne varmasti liittyy omien geenien säilymisen turvaamisen perusmekanismeihin.

Jos uskomme (kuten minä uskon), että olemme vain geeniemme kuljetusalustoja, niin on luonnollista, että geenimme eivät pidä siitä, että kuljetusalusta epäonnistuu heidän eteenpäin viemisessään

[Geetzu]

Jos lainkaan.

Jos lainkaan. Niin.

Tajusin just loukanneeni yhtä kaveriani aika paljon muutama päivä sitten. Oikeesti nyt vasta tajusin, en sillä hetkellä osannut ajatella ihmisen mennyttä, oon ihan varma että hän taas otti tahallisena loukkauksena. Mitenhän ihmeessä saisin itestäni irti sen, että kipittäisin ovelleen pyytämään anteeksi kun ei tyhmään tekstariin mitään vastausta kuulu... Kyllä sitä tyhmyyksissään voi satuttaa just niitä lähimpiä. :/

[Uusiopehmis]

Niin, en tiedä esiintyykö ilmiö kaikissa kulttuureissa. Mutta vaikka esiintyisi, ei siitä seuraa, että ilmiön selitys kuuluisi geenitasolle. Voi olla, että kulttuurievoluution dynamiikka on sellainen, että kaikki samoista reunaehdoista ponnistavat kulttuurit joko suurella todennäköisyydellä tai peräti välttämättä päätyvät tässä mielessä samanlaisiin häpeänormeihin.

Ja sama häpeänormi asettuisi aina samalla tavalla eri sukupuolissa kulttuurievoluution tuloksena? Ominaisuus ei ole myöskään ihmislajille vaan kaikille kädellisille tyypillinen piirre, samoin kuin sille osalle nisäkkäistä, joissa urokset huolehtivat jälkeläisistä myös siitostapahtuman jälkeen.

[Keikaus]

Joo, en komppaa Superioria. Mut ihku se on silti, etenkin silloin, kun se haluaa yksinkertaistaa jonkun monimutkaisen asian yhteen tai kahteen koruttomaan lauseeseen.

Totean vielä, että kyllä tuossa tietyssä mielessä jotain perää on. Vain totuudet yleensä satuttavat. Se taas ei niinkään ole kiinni itse loukkaajasta.

On perää kyllä, mutta ei kai koko totuus.

Itse olin ennen kovin herkkä loukkauksille. Esimerkiksi yläasteella, kun piirtoheittimen valo kohdistettiin suoraan minuun päin ja julistettiin äänekkäästi koko luokalle, että "tuossa on koulun rumin tyttö". Nykyään osaa jo suhtautua. Jos joku sanoo minua "turn-offiksi, jota kukaan ei halua nussia", tiedän sen olevan hyvin kaukana totuudesta, koska vähintäänkin itse koen itseni haluttavana. Silloin loukkaus ei koskaan saavuta tunteitani.

Eniten minua satuttaakin se, kuka loukkauksen sanoo. Ehkä juuri siksi ketjun otsikko "Loukkaavinta mitä sinulle on sanottu/ tehty" ei omalla kohdallani ole kovin puhutteleva.

Joo, tuo on kyllä totta myöskin. Sattuu esimerkiksi silloin, kun ajattelee jonkun läheisen ihmisen kunnioittaneen sinua ja ajatelleen myös sinun hyvää oloasi ja pitäneen sinua yhtä arvokkaana kuin itseään, mutta käytös antaa ymmärtää ihan toista. Vaikka sattuuhan sitä itse kullekin, ettei käytös ole aina niin kaunista.

Perhana, tämähän meni komppaamiseksi. En kuitenkaan loukkaantunut.

[elco]

Voi olla, että kulttuurievoluution dynamiikka on sellainen, että kaikki samoista reunaehdoista ponnistavat kulttuurit joko suurella todennäköisyydellä tai peräti välttämättä päätyvät tässä mielessä samanlaisiin häpeänormeihin.

Miten kaikilla kulttuureilla voi olla samat reunaehdot (kaikilla, koska ei ilmeisestikään ole muunkaanlaisia)? Mistä seuraa tämä universaali kulttuurievoluution dynamiikka, jollei ihmisen perinnöllisestä käyttäytymisestä?

Jos evopsykka on hömppää niin mitä tämä sinun kamasi sitten on? Ei se siitä hömpemmäksi muutu, vaikka kuinka sitä hoet. Vai luuletko?

Minusta taasen jotenkin tuntuu mukavalta lukea, että näitä evopsykan lipunkantajia tuntuu ilmaantuvan tänne jatkuvasti lisää hömpöttelyistäsi huolimatta (tai ehkä juuri sen takia). Vai luulenko vain?

[urpiainen]

Evoluutiopsykologia rocks!

No en toki kiellä jälkeläisten hankinnan ja hoivaamisen biologisia aspekteja (mikä aika absurdi ajatus olisikin!), vaan pikemminkin koetin - ilmeisen epäonnistuneesti - pureutua siihen, miksi juuri se, että partneri on hankkinut lapsia miehen kaverin kanssa on miehelle jotenkin hankala paikka aivan eri lailla kuin se, että partnerilla olisi lapsia jonkun tuntemattoman miehen kanssa. Evoluutioargumentti ei tunnu vääntyvän helposti tähän asiaan, joka minusta näyttäisi olevan ko. tilanteen keskeisin aspekti. Pikemminkin, geeniuskonnon näkökulmasta voisi ajatella, että ystävän geeneistä huolehtiminen on kannattavaa sellaisessa mielessä, jossa tuntemattoman geeneistä huolehtiminen ei ole, koska ystävä on lähellä tekemässä vastapalveluksen. Evoluutiopsykologiaevankeliumi vie siis tässä peräti eri suuntaan kuin esimerkissämme, jossa tilanne on täsmälleen päinvastoin: ystävän tekemänä temppu on paljon häiritsevämpi kuin tuntemattoman.

Niinpä uumoilinkin, että taustalla voisi olla sellaisia miessolidaarisuuden vastenmielisiä (kulttuurisia) muotoja, jotka ovat varsin pelottavia, ainakin jos sellaisia itsessään tunnistaa, ja joiden mukaan - varsin vanhatestamentillisesti - nainen on miehen omaisuutta ja tilanteessa häpeää aiheuttaa lähinnä se, että on joutunut kaverinsa petoksen kohteeksi. Toisin sanoen, moraaliset asiat nähdään todellisten subjektien - miesten - välisinä asioina, jotka korkeintaan koskevat objekteja - naisia. Ei kiva asenne naisia kohtaan, sanoo sisäinen feministini.

[Uusiopehmis]

Niinpä uumoilinkin, että taustalla voisi olla sellaisia miessolidaarisuuden vastenmielisiä (kulttuurisia) muotoja, jotka ovat varsin pelottavia, ainakin jos sellaisia itsessään tunnistaa, ja joiden mukaan - varsin vanhatestamentillisesti - nainen on miehen omaisuutta ja tilanteessa häpeää aiheuttaa lähinnä se, että on joutunut kaverinsa petoksen kohteeksi. Toisin sanoen, moraaliset asiat nähdään todellisten subjektien - miesten - välisinä asioina, jotka korkeintaan koskevat objekteja - naisia. Ei kiva asenne naisia kohtaan, sanoo sisäinen feministini.

Käenpoika-ilmiö on evopsykkamielessä miehen pahimpia painajaisia. Läheisten oletetaan toimivan yhteistoiminnassa tämän käenpoika-ilmiön ehkäisemiseksi, siksi heidän "petoksensa" tässä asiassa on erityisen rankka. On aika jännä, että oletat jotain kulttuuriseksi vain siksi, että tuntemus on sinulle intuitiivinen - vaikka et pidä tuntemuksesta yhtään. Kuvittelisi, että ympäristösi (ts. kulttuuri) olisi päinvastoin muovannut intuitiiviset ajatuksesi samaan suuntaan kuin mielipiteesi ovat muutoinkin. Perussyy on sama, miksi esim. naispuoliselle ystävälle loukkaannutaan siitä, ettei hän kertonut kumppanin petoksesta vaikka tiesi siitä. Erityisten miesten välisen dynamiikan kipupisteen tästä yhdestä isyyden epävarmuuden poistamiseen liittyvistä strategioista tekee vain se yksinkertainen biologinen fakta, että vain miehet kykenevät siittämään toisia naisia.

On toki mahdollista, että kyse on vain kulttuurisesta ilmiöstä. Enpä silti ole kuullut kulttuurista, jossa kaveria käydään kiittämässä turpaanvedon sijasta.