No jaa, eikö käytäntö, jossa hallitsijalla - tai vaikkapa kartanon isännällä - on jonkinlainen nautintaoikeus nuoriin naisiin ole aika laajalle levinnyt, ja juuri vastapalveluksen toivossa. Eikä pentujen kasvattaminen lähisukulaisperhettä laajemmassa ryhmässä, jossa saman äidin poikasilla on eri isät, ole kovin epätavallinen vaikkapa ihmisapinalaumoissa, saati sitten kauemmilla sukulaisillamme. Todistaako tämä sitten mistään, en tiedä.Uusiopehmis kirjoitti:Enpä silti ole kuullut kulttuurista, jossa kaveria käydään kiittämässä turpaanvedon sijasta.
En aina oikein itsekään tiedä, miksi minua korpeaa niin suunnattomasti tämä evoluutiopsykologiauskonnon nauttima suhteeton suosio maallikkojen keskuudessa. En tottavie ole kyseenalaistamassa naturalistista ajatusta ihmisestä osana biologista luontoa ja siten evoluution muokkaamana. Totta kai evoluutioargumenteilla voidaan selittää monia, nyky-yhteiskunnassammekin paljon vaikuttavia käyttäytymistendenssejä (sanokaamme vaikkapa irrationaalinen hinku syödä suolaa, rasvaa ja sokeria).
Kuitenkin, biologinen luonnonvalinta valitsee käyttätymistendenssejä niiden seurausten mukaan riippumatta siitä, mitä käyttäytyjä ajattelee - vai ajatteleeko mitään. Toisin sanoen, evoluutiobiologian selitysmallit toimivat tasolla, jossa käyttäytymistendensseille annetaan biologisia kausaaliselitykisä, ei psykologisilla sisällöillä operoivia perusteselityksiä.
Tässä esimerkkinä oleva tilanne on hyvä esimerkki siinä mielessä, että keskeisenä selitysongelmana ovat *loukkaantuminen* ja *häpeä*. Molemmat ovat ilmiöitä, joita ei vaistotoimintojen - eli kausaalisesti eikä perustein selitettävien tendenssien - hallitsemassa eläinmaailmassa esiinny (no, joku koiraihminen ajattelisi ehkä toisin antropomorfistellessaan vaikkapa eläimen vaistoreaktiota moitteeseen). Loukkaantuminen ja häpeä ovat olemuksellisesti inhimillisä ilmiöitä, jotka liittyvät propositionaalisiin sisältöihin: minua loukkaa se, että... häpeän sitä, että... Loukkaannun/häpeän, koska...(ja tähän perustelut, ei kausaalinen syy)
Siirryttäessä propositionaalisilla asenteilla operoiviin peruste-selityksiin evoluutiobiologian kausaaliselitykset menettävät relevanssinsa, koska eivät operoi rationaalisten ja sisällöllisten perusteiden vaan sisällöttömien kausaalisyiden loogisessa avaruudessa. Eroa voisi yliyksinkertaistaen havainnollistaa sillä, että evoluutiopsykologia selittää, miksi reagoimme vaistonvaraisesti koviin ja teräviin ääniin tietyllä tavalla (biologinen vaistorekatio), mutta ei siihen, miksi tietyt perusteet vakuuttavat tietyissä kulttuureissa kasvaneita yksilöitä (kulttuurinen traditio pitää tiettyjä perusteita hyvinä perusteina). Jälkimmäinen on normatiivista selittämistä (hyvät perustelut), eikä jälkidarwinilaisessa biologiassa ole sijaa normatiiviselle selittämiselle, vaan luonntontiede operoi deskriptiivisillä kausaaliselityksillä. Tavallaan evopsykka hylkää tämän naturalismin väittäessään, että perusteselitykset kuuluvat biologian alaan.
Tällä en tarkoita, etteivätkö biologiset käyttäytymistendenssit olisi elimellisessä yhteydessä normeihimme: toki ne ovat. Mutta suhde on monimutkainen. Oikea suhtautuminen lienee, että evoluutiopsykologia saattaa joskus selittää, *miten* perusteilla selittävä sosiaalitiede ja psykologia emergoituvat luonnonprosesseista. Mutta tällöinkään kulttuuriselitystä ei siis korvata biologisella - syistä, joita olen yrittänyt yllä hahmotella.
Joten siis ärsytykseni kohde on kenties siinä, että evopsykkamaallikot innostuvat hörhöyteen asti mielikuvitusta kiehtovista, varsin kiplingiläisistä just-so-tarinoista, joita evopsykka tarjoaa kyllästymiseen asti selityksiksi inhimillisille ilmiöille. Kuten olen selittänyt, nämä "selitykset" pyrkivät sellaiseen, johon evoluutiobiologia ei edes periaatteessa voi yltää: sulauttamaan propositionaalisilla sisällöillä operoivat perusteselitykset sisällöttömillä kausaalilaeilla operoiviin syyselityksiin. Tällainen korvausyritys on kategoriavirhe, jota sofistikoitunut evoluutioajattelu ei edes yritä tehdä - mutta sekös hörhöjä hidastaisi. Sitä paitsi, kategoriaongelman kieltävä yliyksinkertaistus on paitsi virheellinen niin myös vaarallinen, koska ohjaa ihmisiä ajattelemaan normeista koostuvaa inhimillistä elämänmuotoa biologian ei-normatiivisin termein, kun heidän päinvastoin tulisi arvioida normiemme hyväksyttävyyttä.
Ai miten niin off topic?