Keskiviikko - baaripäivä!

[-Superior-]

Kapulakielistä jorinaa turhuuksista

Keskittyisit oleelliseen.

Jos olisin keskustellut entropian muutoksen reversibiileistä termodynamiikassa, olisit epäilemättä väittänyt minun jorisevan kapulakielellä turhuuksista. Mikä puolestaan palauttaa mieleeni erään sitaatin Aldous Huxleylta: "Intellektuelli on ihminen, joka on löytänyt jotakin kiinnostavampaa kuin seksi."

Se, että aihe on äärimmäisen hankala ja älyllisesti vaativa, ei tarkoita että ulkoasu olisi kapulakieltä. Olet vain tyhmä.

[urpiainen]

Maailma on kaikkien tosiseikkojen lähde.

Menee jankkaamiseksi, mutta tavallaanhan Tractatuksen pointti on juuri, että tässä lainaamani horina on mieletöntä haihattelumetafysiikka. Maailma on tosiasioiden kokonaisuus, kuten propositio 1.1 selvästi sanoo, ei mikään the real thing tosiseikkojen takana tai niiden "lähde", mitä se ikinä voisikaan tarkoittaa. Setä selittää vielä kerran:

Wittgenstein itse perääntyi jälkeenpäin Tractatuksessa esittämistään näkemyksistä todeten, että kielen tehtävä maailman kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista. Kieli siis eittämättä kuvaa maailmaa (...) mutta mikä on kielen mallinnustarkkuus?

Mjääh. Eihän tämä lainattu nyt varsinaisesti väärin ole, mutta tässä yhteydessä kuitenkin harhaanjohtavaa.

Parempi olisi sanoa, että Wittgenstein luopui myöhäisemmässä ajattelussaan Tractatuksen representatiivisesta semantiikasta siirtyen inferentialistiseen semantiikkaan. Siis semantiikan primitiiviterminä ei enää pidetä representaatiota, esittävyyttä, vaan inferenssiä, siirtoa kielipelissä. Jos kieltä halutaan käyttää maailman kuvaamiseen, representaatioon, täytyy representaatio myöhäisemmän Wittgensteinin mukaan rakentaa inferentiaalisista rakennuspalikoista. Toki tällöinkin mallinnustarkkuus on käytännöllinen ongelma, mutta ei semantiikan perusongelma, kuten Descartesilla.

Varhaisempaan Tractatukseen tämä liittyy sikäli, että Wittgenstein näki aivan hyvin, että Tractatuksessa puolustettuun representationalistiseen semantiikkaan (kuvateoriaan) mallinnustarkkuus - siis representaatioiden tarkkuus kuvina - liittyy semantiikan perusongelmana. Ongelma kuitenkin tuppaa johtamaan Kartesiolaiseen skeptisismiin. Nerokkaana erotuksena Descartesin rationalismiin Tractatus ei edes yritä argumentoida skeptisen ongelman ratkaisun puolesta vaan sen puolesta, että koko skeptisen ongelma asettelu on kielen raiskausta. Mallinnustarkkuutta ei Tractatuksen mukaan voi mielekkäästi käsitellä (tai kyseenalaistaa), koska kielen ja maailman suhdetta ei kielessä voi käsitellä. Siis skeptistä ongelmaa ei voi mielekkäästi muotoilla.

Siis vielä kerran: Seliitämistäni syistä johtuen ei - Tractatuksessa - pitäisi kääntää partitiivissa "maailmaa" vaan "maailma". Ja ymmärtääkseni muissa kielissä käytetäänkin määräistä perusmuotoa. Jos tekee mielesi puhella "maailmasta tosiseikkojen lähteenä" tai "tosiolevasta" representaatioiden takana, sinun on Tractatuksen mukaan vaiettava, koska et voi tuottaa muuta kuin tekosyvällistä mutta oikeasti merkityksetöntä ja mieletöntä sanahelinää.

[urpiainen]

Onko joukossamme kohtalotovereita?

Et sitten huomannut tota jo veroehdotuksessa?

Minulla oli tuo virhe veroehdotuksessa. Korjasin. Saa nähdä, ovatko korjanneet tähän minua ei vielä tavoittaneeseen päätökseen.

[-Superior-]

Wittgensteinin ajatukset ovat kiinnostavia. Ja kiitokset urpiaiselle selvennyksistä! Huvittavinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että kaikki mitä olen koskaan lukenut Wittgensteinista, ovat lyhyt kertomus filosofin elämänvaiheista sekä nämä toteamukset:

1. Maailmaa on kaikki, mikä on niinkuin se on.
1.1 Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus.
1.11 Maailmaa määrittävät tosiseikat ja se, että ne ovat ainoat tosiseikat.
1.12 Tosiseikkojen kokonaisuus näet määrittää, mikä on niin tai näin, ja myös kaiken, mikä ei niin ole.
2. Mikä on niinkuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiaintilojen vallitsemista.
3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia.
7. Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Kaikesta ilmeisesti voi puhua.

[Patz]

Minulla oli tuo virhe veroehdotuksessa. Korjasin. Saa nähdä, ovatko korjanneet tähän minua ei vielä tavoittaneeseen päätökseen.

Sama juttu, siksi ihmettelenkin silsistä. Ja kyllä se ainakin minun lopullisessa päätöksessa oli korjattu ihan oikein.

[Ihminen]

Kapulakielistä jorinaa turhuuksista

Keskittyisit oleelliseen.

Jos olisin keskustellut entropian muutoksen reversibiileistä termodynamiikassa, olisit epäilemättä väittänyt minun jorisevan kapulakielellä turhuuksista. Mikä puolestaan palauttaa mieleeni erään sitaatin Aldous Huxleylta: "Intellektuelli on ihminen, joka on löytänyt jotakin kiinnostavampaa kuin seksi."

Se, että aihe on äärimmäisen hankala ja älyllisesti vaativa, ei tarkoita että ulkoasu olisi kapulakieltä. Olet vain tavattoman tyhmä.

Ja se, että siteeraat ja apinoit lukemaasi tekstiä viljelemällä filosofiaan liittyvää termistöä ei tee sinusta älykästä. On eduksi tuntea suurten ajattelijoiden ajatuksia mutta jos ei pysty luomaan omia, se on mielen köyhyyttä.

[-Superior-]

Ja se, että siteeraat ja apinoit lukemaasi tekstiä viljelemällä filosofiaan liittyvää termistöä ei tee sinusta älykästä.

Hetken kovasti pinnisteltyäni totean, että ajatusvirhe on mielestäni kauniimmin sanottuna looginen ristiriita! Keskustelin näet nimenomaan toisen ihmisen kehittämästä teoriasta termistöineen, ja kuten saatat urpiaisen kritiikistä päätellä, painottui teksteissäni hyvin vahvasti juurikin omat heppoisan vähä-älyiset tulkintani.

On eduksi tuntea suurten ajattelijoiden ajatuksia mutta jos ei pysty luomaan omia, se on mielen köyhyyttä.

Mikä olikaan ketjun avaus? Voin itse asiassa auttaa köyhyyttä ilmentävää sisälukutaidotonta mieltäsi, jollaisten puolesta surkuttelen aina kylminä, pimeinä talvi-iltoina:

Omia ajatuksia minulla ei ole, joten en puhu niistä tänään.

Sanapari "minun mielestäni" lauseen alussa ei muuten vielä tee siinä ilmennetystä ideasta omaa ajatusta. Siksi siteeraan jatkossakin mieluummin Jean-Jacques Rousseauta kuin höpisen lämpimikseni oletuksista, jollaisia olen huomaamattani omaksunut telkkarista tai ostarin hämäläisiltä juopoilta.

[elco]

Siksi siteeraan jatkossakin mieluummin Jean-Jacques Rousseauta kuin höpisen lämpimikseni oletuksista, jollaisia olen huomaamattani omaksunut telkkarista tai ostarin hämäläisiltä juopoilta.

Siis halusitko seksiä koiran kanssa vai et?

[-Superior-]

...

[urpiainen]

Ja se, että siteeraat ja apinoit lukemaasi tekstiä viljelemällä filosofiaan liittyvää termistöä ei tee sinusta älykästä.

Sanapari "minun mielestäni" lauseen alussa ei muuten vielä tee siinä ilmennetystä ideasta omaa ajatusta. Siksi siteeraan jatkossakin mieluummin Jean-Jacques Rousseauta kuin höpisen lämpimikseni oletuksista, jollaisia olen huomaamattani omaksunut telkkarista tai ostarin hämäläisiltä juopoilta.

Mediocre writers borrow; great writers steal. - T. S. Eliot
Implisiittisenä ajatuksena Eliotilla oli tietysti se, että ne hybristelijät, jotka eivät nöyrästi seiso jättiläisten harteilla (eivätkä edes lainaa), harvoin saavat aikaiseksi mitään mielenkiintoista. Kumpa useampi tässä tositv-maassa jaksaisi lukea - ja käyttää - klassikoita!

[Ihminen]

Ja se, että siteeraat ja apinoit lukemaasi tekstiä viljelemällä filosofiaan liittyvää termistöä ei tee sinusta älykästä.

Hetken kovasti pinnisteltyäni totean, että ajatusvirhe on mielestäni kauniimmin sanottuna looginen ristiriita! Keskustelin näet nimenomaan toisen ihmisen kehittämästä teoriasta termistöineen, ja kuten saatat urpiaisen kritiikistä päätellä, painottui teksteissäni hyvin vahvasti juurikin omat heppoisan vähä-älyiset tulkintani.

M'kay, sitten olen väärässä.

On eduksi tuntea suurten ajattelijoiden ajatuksia mutta jos ei pysty luomaan omia, se on mielen köyhyyttä.

Mikä olikaan ketjun avaus? Voin itse asiassa auttaa köyhyyttä ilmentävää sisälukutaidotonta mieltäsi, jollaisten puolesta surkuttelen aina kylminä, pimeinä talvi-iltoina:

Omia ajatuksia minulla ei ole, joten en puhu niistä tänään.

Sanapari "minun mielestäni" lauseen alussa ei muuten vielä tee siinä ilmennetystä ideasta omaa ajatusta. Siksi siteeraan jatkossakin mieluummin Jean-Jacques Rousseauta kuin höpisen lämpimikseni oletuksista, jollaisia olen huomaamattani omaksunut telkkarista tai ostarin hämäläisiltä juopoilta.

Valitettavasti (en tiedä kenen kannalta, ei ainakaan minun) täytyy todeta, etten muista, minua ei kiinnosta muistaa enkä totta puhuen edes halua muistaa miten edellisen päivän viikonpäiväketju avattiin eli käytän "EVVK"-korttia. Mulla on niitä iso pinkka.

Mutta hei, kerro toki lisää.

[-Superior-]

Mutta hei, kerro toki lisää.

Okei, yritän.

1. Tykkään kermaviilistä.
2. Intternetti ja meikit on mun sydäntä lähellä.
3. Olen Cosmopolitanin kestotilaaja.
4. Tykkään kun mua purraan.
5. Olen joskus epävarma itsestäni.
6. Nautin raatamisesta ja raikkaasta ulkoilmasta.
7. Rakastan ihmisiä.
8. Näytän seksikkäältä mun uusissa verkkareissa ja veljen kuluneissa tennareissa.
9. Mummot on monesti todella kauniita ja ihania ja niitä tekisi mieli halata.
10. Ihaninta koko maailmassa on herätä pusuihin ja silittelyihin. <3

[CandyMan]

Mediocre writers borrow; great writers steal. - T. S. Eliot
Implisiittisenä ajatuksena Eliotilla oli tietysti se, että ne hybristelijät, jotka eivät nöyrästi seiso jättiläisten harteilla (eivätkä edes lainaa), harvoin saavat aikaiseksi mitään mielenkiintoista. Kumpa useampi tässä tositv-maassa jaksaisi lukea - ja käyttää - klassikoita!

Kuinka totta! Itsensä kehittäminen ja sivistäminen on tärkeää, ja vielä tärkeämpää on esittää tärkeää ja kaikkitietävää, jos ei muuten niin lainaamalla tai varastamalla muualta. Itsetehostusta siinä missä moni muukin inhimillinen toiminta. Tässä minun pieni kontribuutioni tähän urpiaisen ja Supparin näytelmään:

Elektroninsiirtoketju on mitokondrion sisäkalvolla tapahtuva energiaa tuottava reaktiosarja, jossa sitruunahappokierrossa koentsyymeille siirtyneitä vetyjä siirrellään entsyymiltä toiselle, jolloin syntyy energiaa. Vapautuva energia varastoidaan suurenergisiin fosfaattiyhdisteisiin, kuten ATP:hen. Lopulta vety siirtyy molekulaariselle hapelle, joka hapettuu ja muodostuu vettä.

Apoptoosi, eli solukuolema, on solujen jakautumista säätelevien geenien määräämä solujen ohjelmoitu kuoleminen, joka on normaali osa yksilökehitystä ja kudosten uusiutumista.

Apoptoosissa solut kutistuvat ja vetäytyvät irti sitä ympäröivistä soluista. Heti apoptoosin jälkeen syöjäsolut yleensä syövät surkastumassa olevan solun, mutta ellei näin käy, solu hajoaa edelleen pienemmiksi rakkuloiksi jonka jälkeen viimeistään syöjäsolut tuhoavat solun. Joskus kuitenkin nämä kutistuneet solut voivat säilyä pitkiäkin aikoja tehtävässään, mm. silmän linssi koostuu lähinnä kuolleista soluista.

Yksilönkehityksen aikana mm. sormien synty on apoptoosin ansiota, sen johdosta sormet muotoutuvat turhien solujen kuollessa niiden väleistä pois. Myös auringonvalon johdosta kuolleet ihosolut kuolevat apoptoottisesti. Apoptoosilla on myös keskeinen merkitys immuunipuolustuksessa ja syöpään liittyy usein apoptoosin estyminen.

Kielellistä lahjakkuuttaan voi myös käyttää itsetehostuksen keinona, kuten vaikkapa toteamalla ykskantaan notta

בניגוד לנקרוזה - מוות טראומטי של תאים בעקבות זיהום או פציעה - הרי שתהליך האפופטוזה הינו מדורג, מסודר ועקבי. האפופטוזה הינה אחד התהליכים המרתקים והנחקרים ביותר בביולוגיה, והיא שופכת אור על תהליכים רבים אחרים בתא ועל שלל נושאים גנטיים, ביוכימיים ורפואיים.

המונח מתייחס למוות של תאים בייצורים רב-תאיים. אפופטוזה יכולה להיות מונעת כתוצאה מאות חיצוני, אשר נקלט על-גבי ממברנת התא, או באופן פנימי, בדרך-כלל כתוצאה מתנאי מצוקה, כגון מחסור חמור במזון. אפופטוזה אינה מעידה תמיד על פגיעה או תהליך שלילי אחר אותו הייצור חווה; לעתים קרובות מושמדים תאים באופן מבוקר על-ידי אפופטוזה, לתועלת הייצור. דוגמאות יפות לכך קיימות בביולוגיה התפתחותית: עוברי האדם, למשל, מקבלים את צורתם הסופית (צורת התינוק) לאחר שתאים רבים בגופם מושמדים במהלך ההריון. בין אצבעות העובר, למשל, קיימים קרומים במשך חודשי ההריון הראשונים (קרומים אלו הינם שרידים אבולוציוניים המעידים על מוצא האדם). במהלך ההריון נעלמים קרומים אלו והאצבעות נפרדות האחת מהשנייה ומקבלות את צורתן המוכרת. העלמות התאים המרכיבים את הקרומים נעשית באמצעות אפופטוזה.

האפופטוזה הינו תהליך מורכב ומדורג, במהלכו מספר רב של חלבונים ואנזימים מפעילים האחד את השני. היררכיית התהליך מוגדרת בצורה נוקשה, כך שכל אנזים מסוים מפעיל אנזים מסוים אחר, "לפי התור" ובהתאם להשתלשלות ארועים ביוכימית בעלת "היגיון" רב. בשיאו של התהליך נוצרים חלבונים ואנזימים פרוטאוליטיים (מפרקי חלבונים), המאכלים בהדרגה את התא. התא מתפרק למספר גופיפים אשר מאוחר יותר מסולקים על-ידי פגוציטים של מערכת החיסון.

חלבונים ואנזימים רבים משתתפים בתהליך האפופטוזה. אם בגן המקודד לאחד מחלבונים אלו חלה מוטציה, הרי שתהליך האפופטוזה ייבלם; התא לא יהיה מסוגל למות, ימשיך לגדול ולהתחלק ויתפתח לגידול סרטני. לעתים פגיעה בגן המקודד לחלבון אפופטוטי נגרמת על-ידי נגיף, במהלך השתלטות הנגיף על הגנום התאי. זוהי הדרך בה גורמים נגיפים מסוימים למחלת הסרטן.

גורמים רבים עשויים להתניע את תהליך האפופטוזה, חלקם צוינו לעיל:

Kiva leikki kertakaikkiaan, eikä se koskaan vanhene.