Rollon joulu

[So Easy]

...ja etteikö täällä muka muutama muukin alkaisi huomata, kumpi tässä älyllisesti epärehellisempiä keinoja käyttää, jos tuolla menolla jatkat.

Mä olen kyllä pettynyt teihin kumpaankin. Paskoja olette, kaikki!

Siis älyllisen epärehellisyyden osalta vai muuten vaan? Tuskin edellisen, sillä vaikea uskoa että olisit jaksanut ajatuksella edes lukea viestejämme. Ei kukaan odotakaan, että sinun tarvisi jaksaa, mutta siinä tapauksessa että ei jaksa niin on hieman turhaa tulla kommentoimaan että eipä nappaa tuollaiset pidemmälle viedyt mietinnät ja että olenpa teihin pettynyt. Vai mitä olet tästä itse mieltä? (niin vilpittömästi että peiliin katsoessasi tunnet olleesi rehellinen)

[elco]

Mistä ihmeestä olet muuten saanut pehmeään päähäsi, että jotenkin janoaisin menestystä?

Taas se jätti vastaamatta! Näittekö? Näittekö?

[elco]

ja etteikö täällä muka muutama muukin alkaisi huomata, kumpi tässä älyllisesti epärehellisempiä keinoja käyttää, jos tuolla menolla jatkat.

Tämä on muuten todella älyllinen argumentti: Vetoat taas kerran lukijakuntaan tyyliin, että kaikki näkevät, notta kuinka olet älykäs ja fiksu ja hyvä väittelemään. Kun aiheesta järjestettyjä kyselyitä katsoo niin herää kummallinen ristiriita: älyllinen, looginen ja itsetunteva supermies vastaan itsensä naurettavaksi tekevä debiili koulukiusaaja; silti supermies ei ole tässä suoranainen kansansuosikki. Luulisi nyt sinun noilla lahjoilla voittavan väkijoukkojen sympatiat puolellesi nopeasti, kiistatta ja lopullisesti.

Ei se sinusta älyllisempää tee, että sanot olevasi älyllinen. Sanoisin, että pikemminkin juuri toisin päin.

Järjestetäänkö uusi, jotta nähdään onko tilanne muuttunut?

[elco]

Tuskin edellisen, sillä vaikea uskoa että olisit jaksanut ajatuksella edes lukea viestejämme.

Kuvitteletko tosissaan, että joku (pl. EW) lukee viestejäsi? Saati ajatuksella? En minä ainakaan.

[BrianW]

Mulla on ehdotus. Tehdään äänestys moniko yleensä ymmärtää, mitä SE tai jossain määrin myös EW yrittää sanoa ?

Olen sitä mieltä, että molemmat ovat varmaan lahjakkaita ja älykkäitä henkilöitä, mutta kun se viesti on aina kätketty monimutkaiin ja pitkällisiin lauserakenteisiin ja sivistyssanoihin. Pitäisihän minunkin niistä jotain ymmärtää kun jonkinverran on akateemistakin koulutusta mutta välillä tuskastuttaa, kuinka yksinkertainen asia tehdään turhan monimutkaiseski.

[NuoriDaavid]

mitä mielestäsi "suhteemme onnellisuus" tarkoittaa? Sitäkö, että molempien on siinä mahdollista olla onnellisia ja kasvaa jatkuvasti ihmisinä? Jotain muuta, mitä? Onko suhde itseisarvo?

Onnellinen suhde on mielestäni suhde, jossa sen osapuolet ovat onnellisia ja haluavat olla yhdessä. Kasvamisella tai kasvamattomuudella ei ole merkitystä.

Suhde ei ole itseisarvo. Onnellisuus on.

Saan vaikutelman, että kohdatessasi vaikeita kysymyksiä käytät puolustusmekanismina saivartelua käsitteiden merkityksestä.

"Clinton denied having committed perjury because, in his opinion, oral sex was not "sex" per se."

[urpiainen]

Voisitko alkuun antaa eksplisiittiset määritelmät käsitteille "herätysliike" ja "hihhulointi"?

En. Tai no, "hihhuloinnille" taisin jo tässä ketjussa antaakin. "Herätysliike"-termin ymmärtänet sen verran hyvin, että osaat sen merkitystä itsekin venyttää sen verran, että termin roolin tässä diskurssissa ymmärrät. Vai oletko niitä, jotka kommentoivat aforismeja tyyliin "yksikään ihminen ei ole saari" toteamalla, että melkein millä tahansa tavanomaisella "ihmisen" ja "saaren" määritelmillä väite on triviaalisti tosi ja sellaisena täysin mielenkiinnoton?

Jos herätysliikkeille synti on jotenkin keskeistä (mikä voi olla totta, tai sitten ei, riippuen siitä mitä "herätysliikkeellä" tarkoitetaan) ja minun mielestäni sitä ei ole edes olemassa, niin miten tämän perusteella herätysliikkeet "tuntevat itsensä paremmin"?

Koeta nyt ensin ymmärtää "synti" vähän laajemmin ja abstraktimmin (vaikeaahan se on, mutta pinnistele kovasti!). Vaikkapa sanana, joka viittaa sellaiseen käytökseen/ajatteluun, joka johtaa pois siitä suunnasta, josta valaistus, sisäinen rauha ja lopullinen onni on löydettävissä.

En edelleenkään ymmärrä.

Sinäpä sen sanoit.

[CandyMan]

Harjoitteletteko te kotona peilin edessä näitä kommenttejanne ennenkuin kirjoitatte niitä tänne? Niin minäkin.

[EveryWoman]

Otetaan lähtökohdaksi uskoa yllä esittämäsi siihen pisteeseen, että todetaan että EW ja minä olemme molemmat huomattavasti keskivertoihmistä onnellisempia.

Mitvit? Eikö näin muka sitten ole?

Sillä ei pitäisi olla mitään väliä (SE tekee tuon oletuksen, jotta itse kysymystä voitaisiin käsitellä).

Tällainen eri yksilöiden onnellisuuden vertailu on hyvin hankalaa, ja aukottoman todellista tietoa siitä ei voi saada mitenkään. Arkijärjellä esimerkiksi siitä, miten ystävämme suhtautuvat meihin (ihailu, kateus, jäljittely, neuvojen kysyminen), voitaisiin ajatella meidän olevan monia muita onnellisempia - mutta todellisuudessa siitä ei voi päätellä mitään. Koska muut eivät sen enempää voi saada kunnollista dataa verratakseen itseään meihin, heidän kateutensa ja ihailunsa ei ole analyyttisesti perusteltua.

Minua mietityttää, miksi koko keskustelussa on ylipäätään lähdetty esittämään tällaisia kysymyksiä. Olennaisintahan on se, miten kukin voi saavuttaa suurimman mahdollisen itselleen saavutettavissa olevan onnen. Ei se, miten joku voisi tulla onnellisemmaksi kuin joku toinen.

Kun kysytään, tuoko itsetuntemus onnea, tulee verrata henkilöä X vähäisellä itsetuntemuksella henkilöön X suuremmalla itsetuntemuksella - ei henkilöön Y, Z, tai Mattiesko. Jos joku kuvittelee itsetuntemuksen tekevän olosuhteista riippumatta kenestä tahansa henkilöstä absoluuttisesti maailman onnellisimman ihmisen, hän on tietenkin käsittänyt koko homman alusta alkaen väärin (kuinka typerä ajatuskin!). Siis: itsetuntemuksen kehittymisen myötä henkilön onnellisuus annetuissa olosuhteissa lisääntyy saman henkilön aiempaan onnellisuuteen verrattuna - toisten henkilöiden muissa olosuhteissa mitattu onnellisuus taas on epäolennaista.

[EveryWoman]

ja etteikö täällä muka muutama muukin alkaisi huomata, kumpi tässä älyllisesti epärehellisempiä keinoja käyttää, jos tuolla menolla jatkat.

Tämä on muuten todella älyllinen argumentti: Vetoat taas kerran lukijakuntaan tyyliin, että kaikki näkevät, notta kuinka olet älykäs ja fiksu ja hyvä väittelemään. Kun aiheesta järjestettyjä kyselyitä katsoo niin herää kummallinen ristiriita: älyllinen, looginen ja itsetunteva supermies vastaan itsensä naurettavaksi tekevä debiili koulukiusaaja; silti supermies ei ole tässä suoranainen kansansuosikki. Luulisi nyt sinun noilla lahjoilla voittavan väkijoukkojen sympatiat puolellesi nopeasti, kiistatta ja lopullisesti.

En näe tuossa sanaa "kaikki".

Toisaalta voin kuvitella Easyn todella uskovankin, että "kaikki" näkevät väistely- ja mustamaalausyritystesi läpi. Hän viettää suurimman osan ajastaan kontekstissa, jossa tuskin on yhtäkään tyyppiä, jota olisi mahdollista noinkin alkeellisella tavalla sahata linssiin. Epäilen (jo hänen postauksiensa sisällön ja rakenteen perusteella), ettei hänen normaalikontekstinsa ja Kitinän välinen ero ole vielä oikein valjennut hänelle, ainakaan koko mittakaavassaan. No, turhaa ja ylimääräistä kukkotappelua anyway.

Sitä minä ehkä vielä vähän ihmettelen, miksi sinua kiinnostaa tarttua hänen viesteissään vain kaikkein epäolennaisimpiin kohtiin. Et kai vain ole jo luovuttanut?

(Muuten, se väkijoukon suosiota janoava osapuoli on toki yleensä juuri se koulukiusaaja - siitähän hänen toimintansa saa polttoaineensa.)

[EveryWoman]

Kuvitteletko tosissaan, että joku (pl. EW) lukee viestejäsi? Saati ajatuksella? En minä ainakaan.

M'kay. Nyt en enää ihmettele.

Osallistumismotivaatiosi kumpuaa siis aivan muualta kuin keskustelunhalusta (kts. edellinen postaus).

[slam]

Joku ehdotti joskus lievissä pieruissa eli humalassa, että kirjoitetaan yhteen. Kaveri (mies) oli Suomen opettaja ja (polkupyöräharrastaja). Kehuskeli siinä.

"Yritin kertoa, että en minä pysty" tekstiä tulee parhaiten, kun perse sattuu olemaan "pystyssä" eli ei tiedä, mitä vittua ny tulikaan...

Rollon kanssa voisi viettää yhteisen kirjoitusjoulun... tervetulemas. (kaattaa joulupäyöydän)*

ps. (humalassa ja kohta kovemmassa in fysikal wei)

[EveryWoman]

Olen sitä mieltä, että molemmat ovat varmaan lahjakkaita ja älykkäitä henkilöitä, mutta kun se viesti on aina kätketty monimutkaiin ja pitkällisiin lauserakenteisiin ja sivistyssanoihin. Pitäisihän minunkin niistä jotain ymmärtää kun jonkinverran on akateemistakin koulutusta mutta välillä tuskastuttaa, kuinka yksinkertainen asia tehdään turhan monimutkaiseski.

Nämä ovat hankalia juttuja. Keskustella voi niin monella tasolla. Minäkin olen sitä mieltä, että Easyn jutut ovat tänne ihan liian monimutkaisia (olisin ihmeissäni, jos edes pari tyyppiä koko palstalta tajuaisi, mitä niissä oikeasti sanotaan!). Omani ovat kuiteskin tietysti just täydellisiä!

Turha monimutkaisuus on minusta ylimääräisen hölynpölyn liittämistä siihen, mitä yrittää sanoa. Vaikka Easyn tekstit varmasti useimmista vaikuttavat juuri tuollaisilta, ne ovat useimmiten täynnä varsin tiivistä asiaa. Silti: oikea teksti oikeaan paikkaan, sanoisin. Liian valmiit mielipiteet toimivat usein keskustelua tyrehdyttävästi, eikä sellaisessa keskustelutyylissä jää vastapuolelle paljon mahdollisuuksia saada myönteisiä oivaltamisen elämyksiä. Ei myöskään paljon auta, vaikka ajatus olisi kuinka hienosyisesti loppuun mietitty, jos keskustelukumppanit eivät jaksa lukea sitä tai jos se heidän silmissään näyttää pelkältä sanahelinältä.

Selkeä ja ymmärrettävä esittäminen random-kuulijakunnalle on vaikeasti hallittava taito, jota itse olen harjoitellut jo monta vuotta (enkä silti ole siinä vieläkään erityisen etevä). SE:lla en usko olevan kiinnostusta moista taitoa erityisemmin harjoittellakaan, jo siksikin että työssään hänen tulee osata esittää monimutkaisia asioita selkeästi hyvin tarkkaan rajatulle, tietyllä tavalla ajattelevalle kuulijakunnalle. Nämä kaksi haastavaa taitoa todennäköisesti syövät toisiaan.

[EveryWoman]

Onnellinen suhde on mielestäni suhde, jossa sen osapuolet ovat onnellisia ja haluavat olla yhdessä. Kasvamisella tai kasvamattomuudella ei ole merkitystä.

Jos suhde on olemassa, sen osapuolet ovat määritelmällisesti yhdessä. Jos osapuolet eivät haluaisi olla yhdessä, he tuskin olisivat onnellisia yhdessä ollessaan. Onnellisen suhteen määritelmäksi pitäisi siis riittää: osapuolet ovat onnellisia.

Saan vaikutelman, että kohdatessasi vaikeita kysymyksiä käytät puolustusmekanismina saivartelua käsitteiden merkityksestä.

Easylle em. redundanssi määritelmän tasolla kertoo, että onnellisen suhteen määritelmäsi on jokin muu kuin yllä esittämäni, koska hän (kenties kohtuuttomasti) olettaa ihmisten määrittelevän käsitteensä siten ettei redundanssia ole. Hän ei todennäköisesti edelleenkään ymmärrä, mitä tarkoitat onnellisella suhteella (ellet sitten hyväksy yllä esittämääni). Kyseessä ei ole saivartelu, vaan kysymys on aivan olennainen asian järkiperäisen käsittelyn kannalta. Muuhun kuin järkiperäiseen käsittelyyn SE:a on vaikea motivoida. Minun kanssani sellainen onnistuu helpommin!

"Clinton denied having committed perjury because, in his opinion, oral sex was not "sex" per se."

Tuo on saivartelua, jos Clinton ei ollut käyttänyt vastaavaa määritelmää aiemmin ja myös avoimesti ja johdonmukaisesti elänyt sen mukaan.

[silsis]

Selkeä ja ymmärrettävä esittäminen random-kuulijakunnalle on vaikeasti hallittava taito...

Ei ole. Sinä vain itsepintaisesti uskottelet itsellesi niin

[EveryWoman]

Kaikesta päätellen olette harrastaneet itsetuntemusta ja -tutkiskelua (ei raamatullisessa mielessä) huomattavasti keskivertoihmistä enemmän.

Voidaan siis olettaa, että (1) olette tuossa asiassa keskivertoihmistä pidemmällä. Mielestäni on luonnollista olettaa, että (2) teillä on parhaat mahdolliset edellytykset valita itsellenne sopiva kumppani ja (3) teillä on myös parhaat mahdolliset edellytykset ratkaista suhteessanne mahdollisesti esiintulevat ongelmat. Tästä johtuen suhteenne pitäisi kaiken järjen mukaan olla erittäin (4) onnellinen ja (5) kestävällä pohjalla.

No katsotaanpa näitä oletuksia ja johtopäätöksiä.

1.
Mahdollisesti näin voidaan olettaa, mutta minusta se ei ole kovin kiinnostavaa saati sitten olennaista. Olennaista on se, että tunnemme molemmat itsemme paremmin kuin aiemmin. Tämä pätee moniin vähemmänkin aktiivisesti itsetuntemustaan kehittäneeseen, koska oikeastaan itsetuntemustaan on aika vaikeaa olla kehittämättä. Sen voi kuitenkin tehdä aktiivisesti tai passiivisesti, siihen voi paneutua tai olla paneutumatta. Jos emme olisi lainkaan paneutuneet asiaan, tuntisimme tällä hetkellä itsemme selvästi huonommin kuin nyt tunnemme.

Näistä oletuksista voidaan meidän tapauksessamme vetää ainakin se johtopäätös, että jos olisimme olleet passiivisia itsetutkiskelijoita tai jos olisimme tavanneet 15-vuotiaina, emme olisi tavattuamme ryhtyneet parisuhteeseen.

2.
Edelleen en välittäisi verrata itseäni muihin vaan itseeni vähemmällä itsetuntemuksella. Kyllä: tavatessani SE:n 25-vuotiaana, minulla oli selvästi aiempaa paremmat edellytykset valita itselleni sopiva kumppani. On silti muistettava, että kumppani valitaan niistä vaihtoehdoista, joita on tarjolla. Täydellinen itsetuntemus (jota siis en usko voitavan saavuttaa) ei automaattisesti johda täydellisen kumppanin valitsemiseen, koska täydellistä kumppania a) ei välttämättä ole olemassa, ja b) ei välttämättä satu eteen valitsemisen hetkellä.

Itselleni henkinen kasvu on ehdottomasti tärkein yksittäinen elämäni päämäärä. Sanoisin, että kehittyneen itsetuntemuksen johdosta minulla on suhteellisen hyvät edellytykset tunnistaa tarjolla olevista kumppaniehdokkaista se, jolta voin oppia kaikkein eniten (= itselleni sopivin). Itsetuntemuksen lisääntyminen on toki myös johtanut siihen oivallukseen, että parisuhteen suurin yksittäinen arvo minulle ei ole kestävyys vaan mahdollisuus oppia (ja että itse asiassa ensin mainittu on jälkimmäisestä riippuvainen).

3.
On olemassa ihmisiä, joiden kanssa ristiriitojen ratkaiseminen olisi minulle helpompaa kuin se on SE:n kanssa. Itse asiassa kaikissa aiemmissa suhteissani se on ollut helpompaa kuin nyt (lue: naurettavan helppoa). Tämä johtuu siitä, että meissä on joitakin erittäin suuria persoonallisuuseroja, minkä tarkkanäköisimmät kenties huomaavat jo nettipersoonistamme. Minäkään en ole SE:lle tässä mielessä helpoin mahdollinen kumppani (samasta syystä: aivomme toimivat lähes täysin vastakkaisilla tavoilla). Tämä kuitenkin liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan: mitä erilaisempi toinen on, sitä enemmän häneltä voi oppia, mutta sitä haastavampia konfliktitilanteet ovat - ja jos kumppani on liian erilainen, konflikteja jää lopulta ratkaisematta ja efektin kumuloituessa oppiminen tyrehtyy kokonaan.

Jos siis metodina on muihin vertaaminen, toinen ja kolmas oletuksesi ovat keskenään ristiriidassa, koska olet tehnyt virheellisen oletuksen siitä mitä minä (tai me) elämältäni haluan. Mutta jos jälleen unohdetaan se, ja keskitytään vertaamaan EW:tä ja SE:tä niihin versioihin itsestään, joilla on selvästi nykyistä heikompi itsetuntemus, tulos on mielenkiintoinen. Meille molemmille on selvää, että emme olisi kyenneet ratkaisemaan konflikteja ja ongelmia välillämme alkuunkaan, jos olisimme tavanneet 15-vuotiaina. Ensimmäisen erimielisyyden jälkeen olisimme tuskin suostuneet hengittämään samaa ilmaa!

Jos tuntisin itseni selvästi huonommin kuin tunnen, en olisi edes päässyt/päätynyt parisuhteeseen tämän itselleni nykyisistä tarjokkaista parhaan mahdollisen kumppanin kanssa. Ja vielä vähemmän olisin tajunnut, mitä oikein menetin. Minulle olisi siis ollut teoriassa mahdollista saada niinkin hieno parisuhde, joka minulla nyt on, mutta a) en olisi ymmärtänyt tavoitella sitä ja b) vaikka olisinkin ymmärtänyt, se ei olisi ollut käytännössä mahdollista.

4.
Minulla ei ole tapana käyttää lauserakennetta "suhde on onnellinen". Suhteella ei ole tietoisuutta, joten sen ei ole mahdollista olla onnellinen tai onneton. Sen sijaan voin sanoa: minä olen onnellinen tässä suhteessa. Viime kesänä en ollut onnellinen, koska jouduin liian monella eri tavalla kestämättömiin olosuhteisiin, mutta kumppanivalintaani ne olosuhteet eivät liittyneet. Itse asiassa tilanne olisi todennäköisesti ollut vieläkin sietämättömämpi, jos olisin elänyt yksin.

5.
Riippuu siitä, mitä kestävällä pohjalla tarkoitetaan. Koska suhteen kestävyys ei ole meille itseisarvo, emmekä tunne toisiamme ja itseämme niin hyvin että tietäisimme millaisia ihmisiä olemme tulevaisuuden ajanhetkellä Z (eli onko meidän edelleen mahdollista oppia toisiltamme tarpeeksi paljon), niin ainakaan ei voida sanoa meidän takuuvarmasti tulevan olemaan ikuisesti yhdessä. Niinhän toisaalta ei voi sanoa kukaan muukaan. Kestävällä pohjalla suhteemme voi ehkä sanoa olevan, jos ekstrapoloidaan menneiden tapahtumien perusteella (= mistä kaikesta olemme selvinneet yhdessä) jonkinlainen ennuste, mutta eihän sekään mitään absoluuttista kerro. Olisiko sinulla jokin tätä parempi määritelmä tuolle "kestävälle pohjalle"?

[EveryWoman]

Selkeä ja ymmärrettävä esittäminen random-kuulijakunnalle on vaikeasti hallittava taito...

Ei ole. Sinä vain itsepintaisesti uskottelet itsellesi niin

Riippuu toki siitä, miten monimutkaista sisältöä yritetään välittää. Selitäpä vaikka suhteellisuusteoria satunnaisesti valitulle joukolle siten, että kaikki ymmärtävät sen ja osaavat soveltaa sitä käytäntöön (ainoana yhdistävänä tekijänä siis se, että kukaan heistä ei ole koskaan kuullut aiheesta mitään).

[Keikaus]

On olemassa ihmisiä, joiden kanssa ristiriitojen ratkaiseminen olisi minulle helpompaa kuin se on SE:n kanssa. Itse asiassa kaikissa aiemmissa suhteissani se on ollut helpompaa kuin nyt (lue: naurettavan helppoa). Tämä johtuu siitä, että meissä on joitakin erittäin suuria persoonallisuuseroja, minkä tarkkanäköisimmät kenties huomaavat jo nettipersoonistamme. Minäkään en ole SE:lle tässä mielessä helpoin mahdollinen kumppani (samasta syystä: aivomme toimivat lähes täysin vastakkaisilla tavoilla). Tämä kuitenkin liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan: mitä erilaisempi toinen on, sitä enemmän häneltä voi oppia, mutta sitä haastavampia konfliktitilanteet ovat - ja jos kumppani on liian erilainen, konflikteja jää lopulta ratkaisematta ja efektin kumuloituessa oppiminen tyrehtyy kokonaan.

Mielenkiintoista. Nykyään olen sillä tavalla laiska, että valitsen lähelleni sellaisia kumppaniehdokkaita, joiden kanssa niitä konflikteja ei tule jatkuvalla syötöllä. Ja kun tulee, haluan sellaisen kumppanin, joka selvittää ne konfliktit rauhallisesti ja perinpohjaisesti. Itse olen taipuvainen korottamaan ääntäni, kimittämään ja niin poispäin. Asiat nätisti ja rauhallisesti selvittävä saa esiin sen nätin puolen itsestänikin, joten sellainen mies kiitos. En näe kovin mielekkäänä sellaista suhdetta, jonka toimiminen perustuu siihen, että kummatkin joutuvat muuttamaan joitain ihan siedettäviä luonteenpiirteitä radikaalisti. Parempi valita sellainen, jonka kanssa asiat tuntuvat lutviutuvan aika mukavasti ilman ainaista hammastenkiristystäkin. Ja silti saa joustaa.

Musta tuntuu, että sinä ja SE olette hyvä pari siinä, että SE on teillä se tulinen ja sinä se rauhallinen. Noin niin kuin karkeasti arvioiden ja teitä livenä tuntematta.

[EveryWoman]

Eikä kun tarkoitin, yllätys yllätys, sitä mitä kirjoitinkin...

Kas! Urpiainen näemmä haluaisikin korttitalonsa pysyvän pystyssä ohikiitävää hetkeä kauemmin. No, kyseenalaistetaan sitten.

(i) EW:n ja SE:n itsensätuntemismantra on sekä eetokseltaan että retoriikaltaan ilmeisen herätysliikemäinen ja uskonnollista valaistumista & heräämistä korostava.

Osoitahan, missä ja miten minä olen mielestäsi käyttänyt ilmeisen herätysliikemäistä retoriikkaa sekä korostanut uskonnollista valaistumista. Jos et pysty tähän, on ilmeistä että tarkoittamani itsetuntemus ei korreloi edellämainittujen ilmiöiden kanssa (vaikka se joidenkin yksittäisten henkilöiden kohdalla onkin mahdollista).

(ii) Sisällöllisesti kyseinen mantra taas on epäilyttävä nimenomaan siksi, että kääntyy sisäänpäin (niin identiteetin ja olemuksen lähteitä teoreettisesti etsittäessä kuin myös ongelmiin ratkaisuja käytännöllisesti etsittäessä) silloin kun nimenomaan pitäisi kääntyä maailmaan ja sosiaalisiin suhteisiin.

1. Miten niin silloin kun pitäisi? Kuka sanoo, että pitäisi, ja millä perusteella?
2. Vaikka saisitkin osoitettua, että "pitäisi", luonnehdintasi esittämieni ajatusten sisäänpäinkääntyneestä laadusta on vähintään osittain virheellinen, koska ne kuitenkin perustuvat vallitseviin tieteellisiin totuuksiin (vai väitätkö tieteenkin olevan tarkoittamallasi tavalla sisäänpäinkääntynyttä?) - toisin kuin herätysliikkeiden sanoma.

[EveryWoman]

On olemassa ihmisiä, joiden kanssa ristiriitojen ratkaiseminen olisi minulle helpompaa kuin se on SE:n kanssa.

Mielenkiintoista. Nykyään olen sillä tavalla laiska, että valitsen lähelleni sellaisia kumppaniehdokkaita, joiden kanssa niitä konflikteja ei tule jatkuvalla syötöllä. Ja kun tulee, haluan sellaisen kumppanin, joka selvittää ne konfliktit rauhallisesti ja perinpohjaisesti.

Joo, onhan se itsestäänselvää mullekin, ettei sellaisen kanssa onnaa joka on kaikesta eri mieltä. Me olemme usein samaa mieltä, mutta jos eroavaisuuksia on, ne selvitetään kunnolla niin että molemmat ymmärtävät, mikä on meidän tapauksessamme aika haastavaa. SE kun ei siedä pienimpiäkään loogisia epäjohdonmukaisuuksia (minkä vuoksi moni täällä pitää häntä pilkuncoittelijana). Ja siksi, että siinä missä minun ongelmanratkaisutapani on luovuusvetoinen, hänen tapansa on puhtaan järkiperäinen, jolloin yhteisen kielen löytyminen ja yhteisymmärrykseen pääseminen on tietysti haasteellista. Ja onhan tuo aika tulinen ja mun epäanalyyttisuuden edessä kärsimätönkin !

Kyllä meillä silti ehdottomasti ollaan pääasiassa rauhallisia.

Musta tuntuu, että sinä ja SE olette hyvä pari siinä, että SE on teillä se tulinen ja sinä se rauhallinen. Noin niin kuin karkeasti arvioiden ja teitä livenä tuntematta.

Samaa mieltä. Jos kummallakin keittäisi yhtä nopeasti, meitä tuskin huolittaisiin mihinkään kunnialliseen taloyhtiöön meluhaittojen vuoksi! Toisaalta, jos kumpikin olisi yhtä -- verkkainen -- kuin itse olen, olisi vaara jämähtää niille sijoilleen.

[Keikaus]

SE kun ei siedä pienimpiäkään loogisia epäjohdonmukaisuuksia (minkä vuoksi moni täällä pitää häntä pilkuncoittelijana).

Sano sille silleen rakastavasti, että relaa välillä vähän.

[EveryWoman]

SE kun ei siedä pienimpiäkään loogisia epäjohdonmukaisuuksia (minkä vuoksi moni täällä pitää häntä pilkuncoittelijana).

Sano sille silleen rakastavasti, että relaa välillä vähän.

Enpäs! Menettäisin parhaan sparraajani (paskat kitisijöistä, minä olen tärkein!).

Onhan niitä juttuja, joista hänessä en pidä, mutta tuo ei ole yksi niistä.

[Keikaus]

SE kun ei siedä pienimpiäkään loogisia epäjohdonmukaisuuksia (minkä vuoksi moni täällä pitää häntä pilkuncoittelijana).

Sano sille silleen rakastavasti, että relaa välillä vähän.

Enpäs! Menettäisin parhaan sparraajani (paskat kitisijöistä, minä olen tärkein!).

Onhan niitä juttuja, joista hänessä en pidä, mutta tuo ei ole yksi niistä.

Hyvä juttu, kunhan muistat sinäkin sparrata häntä silloin tällöin.

[elco]

SE kun ei siedä pienimpiäkään loogisia epäjohdonmukaisuuksia (minkä vuoksi moni täällä pitää häntä pilkuncoittelijana).

Jos lähtöoletus on soopaa niin tinkimätön logiikka tekee menosta lähinnä surkuhupaisaa.

[slam]

No, vittu.

He katselivat aukealle. Suru peitti verkkokalvot helmillään. Toinen painoi päänsä alas, kylmä kallio kosketti hänen otsaansa. Heidän edessään suolla oli useita luonnon luomia lintuja. Kirkuvat lintujen äänet kietoutuivat heidän surumielisyytensä kierteisiin. Suolla survoi yksinäinen matkaaja. Viiriäiset nokkivat hänen aivonsa tyhjiin, koska tiedettiin, ettei ihmisellä voinut olla omia ajatuksia. Heillä oli vain turhia monisteajatuksia. Linnut nokkivat ne ja kuljettivat ne helvettiin.
- hhahahaha, ajatuksille naurettiin.
- Vittu mitä paskaa, ajatussorvi huusi ja käski kuumentaan ajatusrautoja tulessa.
- Vittu, Älä paskiainen pelleile, eräs mies korosti itseään naisen hekumaalista aparaattia herjaten. Hänellä oli voimakkaat kädet ja elkeet. Sormet muovasivat ajatuksen raudat sellaiseen solmuun, että kukaan ei niitä enää kyennyt selvittämään. Ilmapiiri vittuili hänelle edelleen, että on tulossa mies, joka haistattaa pitkät hänen keskivertoisuusteorialle, joka kantoi yhteiskuntaa käsivarsiensa yllä.

- Minä väännän lujempaa ajatuksia solmuun, johtava-ajatusmies huusi ahjonsa äärellä.
- Mitä vittua väännät, vierelle istui pelätty nero. Hän taivutti koko tuliahjoa uskomattomiin asentoihin.
- Väännä pienemmälle. Kuuletko väännä pienemmälle, kaikkien elokuvasankareiden isäntä huusi tuskissaan ahjossaan. Oli saapunut mies, jolla oli ajatussorvi solmittuna kämnen selkämykseen. Sisälmyksiä ei silvottu. Järki pysyi aisoissaan. Linnut huusivat sanoja raivossa neron raivossa syntyneitä.

Aukealla oli hiljasta. Kaksi istuivat hiljaa. Linnut olivat poistuneet.
- Minulla on kusihätä, sanoi heistä toinen. Hänen aivonsa olivat olleet hiljaa. Puucee löydettiin.
- Onko silmissäsi puhtaat kyyneleet? Näetkö aavalla Jeesuksen Kristuksen kasvot, kysyi toinen heistä paskannettuaan puunpuruille.
- Liitää aavalla ajatus helmeilevine sivujuonteineen, mies vastasi humalassa. Hän oli oikeasti humalassa. Kahdeksantoista pulloa makasi hänen sisuksissaan. Pää lauloi vapautunutta säveltä.
- Mikä sinua yleensä estää olemasta vapautunut ilman kaljaa, kysyi heistä vähiten aivomatkoja kemiallisiin outouksiin tekevä elämän ratansa matkaaja. Alussa toinen heistä oli sulkeltanut omaan päähänsä kuin huono hyppääjä pyynnikin hallissa veteen mahalleen tullessaan.

- Itkeekö saattojoukko vieläkäkin perässäsi, kun hakkaat päätäsi kirkon seinään, kysyi vähiten matkaava ivallisesti. He olivat pystyttäneet teltan Seitsemisen erämaapuistoon.
- Unohdetaan jo se aivokemiallinen shaisse. Tajuathan sinä rakkaani, että pää on tosiaan pelkkä pää, alussa matkansa tehnyt, mies kuiskasi.
- Yritetään muistaa se. Kohta on joulu ja saat lahjoja. Älä muusta huolehdi. Elämäsikin on valitettavasti kirouksesta rakkauteen kulkeva lahja, nero kuiskasi. Blondi nukkui, näki unta jo seuraavasta kumppanistaan. ”Ei hän olisi koskaan edes saapunut hulluuden portille.”

(edit: hieman olin päissäni... normaalitilassa osaan sentään pysyä asiassa)