No mutta se on heidän henkilökohtainen ongelmansa, muutamia mahdollisia poikkeuksia lukuunottamatta en katsoisi olevani tilivelvollinen muille onnellisuudestani. Jos haluan olla omissa oloissani onneton niin antaa olla ilman että muilla on siihen nokankoputtamista, jos en sitä kerran heidän niskaansa kaada.RolloTomasi kirjoitti:Toki, elämänsä omistaminen jollekulle toiselle on aina sööttiä, mutta kysymyksessä on kuitenkin aina verkosto: maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka haluaisivat sinunkin olevan onnellinen ja jotka kärsivät, jos et ole.
En ymmärrä miksi he kärsisivät siitä että palvon jotain kohdetta. Mitä omanedun tavoittelun ulkopuolella olevia syitä heillä voisi olla tuollaiselle irrationaaliselle ja infantiilille metafyysis-psykologiselle käytöksellisyydelle (<= itse keksimäni sana)? Kuten myös totesin, yksipuolinen palvonta ei ole rakkautta, vaan siis tosi tyhmää ja ihan oma moga.Nyt jos uhraat oman onnellisuutesi palvoaksesi jotakuta toista, toiset ihmiset jotka rakastavat sinua puolestaan kärsivät.
Voitko oikeasti olla onnellinen vihan kautta? Etkö täytä sillä vain mielessäsi kuurmottavaa arvotyhjiötä sekä ruoki elämääsi hallitsevaa konseptuaalis-behavioralismista sadetakkisyndroomaa?Mutta jos toimitkin rakkauden sijaan vihalla saavuttaen oman onnellisuuden, nuo muut jotka sinua rakastavat eivät kärsi sen vuoksi, että sinä et ole onnellinen, vaan iloitsevat sinun onnellisuudestasi.
Niin no toisaalta...Hiphei.
Niin minäkin. Mitäs kieroutuneen kivaa keksittäis tänään? Pissataan ikävän naapurin postiluukusta, tilataan pornolehtiä seurakunnan pastorille, levitetään koiran kakkaa pysäköityjen autojen tuulilaseihin??