PerttiMakimaa kirjoitti:On omiakin kokemuksia tuollaisesta, että edellisenä päivänä jutellaan vielä tulevista touhuista ja seuraavana päivänä onkin yllättäen edessä muutto. Ihminen on mestari huijaamaan itseään ja muita.
Näin on. Itse olen ollut kerran se huijattu ja toisella kerralla huijasin itse. Olo oli kuin tyhjenevällä ilmapallolla, kun lopulta tajusi, että teeskentelee hampaat irvessä. Enemmän kuitenkin teeskenteli itselleen kuin sille toiselle, leikki, että kaikki on hyvin ja just niin kuin minä haluaisin kaiken olevan.
Huijattuna taas, elämältä putosi hetkessä pohja ja koko elämä tuntui loppuvan. Tuntui kuin koko suhde ja yhteinen elämä olisi ollut vain valetta toisen puolelta.
Siinä tulee kyllä erityisen varovaiseksi ja sitä huomaa kyllä itsestään halun pitää sen oman tilansa joka suhteessa. Ikäänkuin varautuu alitajuisesti kaikkeen.
Ja tämä on nyt. Alusta asti on mennyt melkein ääripäähän sen kanssa, että pysyy rehellisenä itselle ja toiselle. On tainnut olla aika hankalaa ja kipeetä menoa, mutta ainakin kumpikin tietää just tarkkaan missä mennään ja miltä tuntuu. Omaa tilaa ja aikaa huomaa kaipaavansa enemmän kuin aikaisemmin. Tiedä sitten onko se iän tuomaa vai jonkinlaista selustan varmistamista. Minä minä minä, ehkä en tällä kertaa hukuta itseäni johonkin toisen elämään ja haluihin.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
No ei vaineskaan, ei saa aiheuttaa turhaa työtä hädän hetkellä. 
