Hellbellin kontribuutiot ovat pelkkää mielikuvamainontaa. Tarina on niissä sivuasia. Hellbellin tarkoitus on vain vahvistaa lanseeraamaansa uutta seksuaalisuuden-narttupuolinen-tyrannosaurus-rex -imagoa. Näissä tarinoissa ripottelemalla tietoja, että käyttää bodyshopin kauneustuotteita ja "pukeutuu" tuhman tytön narustringeihin silloin kun ei konttaile alastomana peppu pystyssä. Älkää uskoko hypeä. Luultavasti Helykkä on sama siweä kiltti tyttö kuin ennenkin.
Itse täällä maalla tulin viime viikolla taas kerran pysäytetyksi myymälävarkaaksi epäiltynä. Ilmeisesti tieto ökyisännyydestäni ei ole vielä ehtinyt kirkonkylälle? Yritin luikahtaa halpakaupan kassasta läpi, kun isokokoinen kaupantäti sulki tieni ja sanoi tylysti: "Noh! Takki auki!" Kerrankin olin viaton (poikkeuksellista) ja "herrajumalaa" hokien auoin takkini ja käänsin mielenosoituksellisesti taskuni nurin. Täti ei edes pyytänyt anteeksi, vaan sanoi että kaikenlaista on tapahtunut viime aikoina. (Ei kylläkään mun toimesta, uskotteko?). En sitten malttanut olla painumatta kauppaan uudestaan sisälle, enkä huikkaamatta tädille kassalla: "Nythän mulla vois olla taskut täynnä tavaraa etkä ilkeis pysäyttää!"
Olikohan tuohon sattumukseen osasyynä luihu ja epäsiisti olemukseni vai mikä? Joka tapauksessa teen aina ja joko paikassa kumman vaikutuksen. Olen jo sopeutunut siihen ja siitä jopa ylpeä.
Täällä kotikylilläkin toissaaamuna heräsin hirveään kusihätään siellä kähyisessa 2X4 metrin maatuneessa kopissani. En ehtinyt pukea kenkiäkään, oli pakko kusta suoraan ovesta ulos ja omille porraspuille. Paha kyllä se mökki on ison pihani nurkassa, ja 15 metrin päältä ovesta kulkee tie. Jota tietenkin juuri kustessani kulki nuori kaunis nainen irrallaan olevan saksanpaimenkoiran kanssa. Sekä nainen että koira toljottivat ovesta kusevaa saastaista miehenkuvatusta, siis, öh minua. Nainen komensi koiraa: "Rambo, älä mene sinne! Rambo, ei!"
Selvää, että maineeni kylän nuorten naisten silmissä vahvistui taas ja jutut kulkee!
Mahtaako tuo kulkeutua sen stalkkaamani kauniin karjakon korviin? Sen jonka pehertelyä pellolla kesällä tirkistelin oikein kiikarin kera pihani puskissa väijyen. Ja joka kerran viikossa käy traktorilla hakemassa rehua mun navetan varastosta. Jolloin minä aina singahdan sinne jututtamaan, kehumaan sivistystäni ja yleisesti ehdottelemaan. Gattacan vaativalla asteikollakin misu on ultrapantava. Hoikka, sporttinen, kaunis nassu, pystytisut, pyöreä pikkupeppu, riittävän nuori, opiskelee maataloustieteitä, ratsastajatyttö, (piukat paikat)? siis emäntäainesta ja eläinsuojelijakin vielä! Siis panisin. Valitettavasti tuo kieltäytyi treffitarjouksestani, kohteliaasti kiittäen kyllä. Sain vaikutelman että on varattu. Mutta se ei toki ole estänyt minua tunkemasta juttusille aina kun misu mun pihassa joutuu käymään. Toistaiseksi on kovin ystävällinen. En enää puhu rehveistä, mutta nythän tuo tietää minun tarpeeni.
Naisparka.
Yrittää vain tehdä työtään, pakko käydä siellä varastolla.. ja aina tällainen ruma vanha haiseva sepalusaukinen äijä säntää horisemaan, epäilemättä irstain taka-ajatuksin! Tuohan on ihan kuin "Kuutamosonaatti"- leffasta, jossa nuori nainen ei ymmärtänyt Kyyrölän veljesten lemmenkaipuuta! Varmaan kaunis karjakko ei haluaisi tulla tänne yksin, kenties pelkää tulevansa raiskatuksi. Joskus sillä onkin apuna sellanen iso kaljupääjätkä tai hintelämpi poninhäntämies, naapurin renkejä. Useimmiten joutuu tulemaan ilman turvamiehiä. Kauhea kohtalo, rahrahrah!!
