HELLBELL: Toistan kysymyksen, että miten vitussa mun olisi pitänyt tajuta, että palstajuttusi mun kaa on vain säälisympatiaa tai huumoria tms?
No joo, kerran kysyin meililupaa privana ja kieltäydyit meilaamasta "kenellekään", mutta jos olisin Jouden-optimistinen.. niin sittenhän vain toteuttaisin sitä mulle ohjeena annetteu "itsevarmuutta" päättelemällä myöhemmästä että toivoa on, jos saan sut avautumaan? Miksen just minä saa olla normaali mies, joka katsoo sua kauniina hassuna fiksuna naisena ja alkaa toivoa jotain, jos kerran mukana leikit? God Knows että kaukoihastus mulla on.
Ja miten sä tosiaan luulet, että mun pitäsi tähän ulkona olooni suhtautua? Olenko joku vammainen, jonka pitäsi nöyrästi tajuta se? Ja se, että joku Runkkis saa jalkapohjaa hieromalla puhumatta mitään, minä aliolento en puheiden ja henkisen sympatin jälkeenkään? Miten itseltäsi onnistuisi?
Ja CANDYMÄN:
Verraten hanurista tuo sunkin idea, että pitäisi (?) ymmärtää kaikkia puolia. Ei maailma niin mene. John Waynellehän kerran sanottiin, että "Ei maailma noin mustavalkoinen ole ole". Johon Duke vastasi: "Miksi helvetissä ei olisi?"
Tietty mulle ei ole mustaa ja valkoista sama mukä Waynelle.. mutta silti tuossa on perää. Ihan pentuna luulee, että maailma on mustavalkoinen. Vanhempana ja fiksumpana monet KESYTTÄMÄTTÖMÄT meistä sen TIETÄÄ. Mutta se ei ole enää mitään nuoruuden ehdottomuutta. Vaan sitä, että kertakaikkaan vaan on eri näkökulmia, eri sympatioita, eri myötätunnon kohteita. Eikä ole Jumalaa tai yliDemaria sanelemassa, mikä se "Totuus" on. Siitä sitten seuraa sotiakin, joissa ihan viisaasti tajutaan, että turha puhua vastapuolelle, ainoa kommunikaatiotapa on TAPPAMINEN!
