Hyvät käytöstavat
Hyvät käytöstavat
Onpa tässä viime kuukausina tullut mietittyä hyviä käytöstapojakin. Jostain syystä erityisesti pöytätavat ovat olleet valokeilassa, sillä ne ovat asia, josta vanhemmillani on ollut erimielisyyksiä koko lähes nelikymmenvuotiaan avioliittonsa ajan. Isä on kodista, jossa kyllä oli sääntöjä, mutta jossa kaikkea oma-aloitteista kohteliaisuutta ruokapöydässä pidettiin hienosteluna. Äiti taas on kodista, jossa hyvät käytöstavat upotettiin alitajuntaan asti niin, että niiden noudattamattomuus tuntuu tukalalta.
Lopputuloksena kotonamme noudatettiin isän toiveesta hyvin tarkkoja ruoka-aikoja, ja äidin toiveesta kaikkien piti käyttäytyä hyvin ruokapöydässä myös arkisin. Ateriat syötiin siis aina yhdessä, poikkeustilanteet piti ilmoittaa hyvissä ajoin. Näin jälkeenpäin ajatellen molemmat olivat mielestäni hyviä asioita, vaikka aikuisena varsinkin ruoka-ajoista ja pöydän ääressä syömisestä on tullut poikettua välillä enemmänkin.
Mieltäni viime aikoina vaivannut asia on kuitenkin se, että jos on saanut hyvän kotikasvatuksen, niin tuleeko käytöstavoista osa omaa luonnetta, vai pysyykö se aina ja iankaikkisesti vain silmänlumeena? Jälkimmäiseen saattaisi viitata se, että mitä hankalampi oma elämäntilanne on, sitä helpompaa käytöstapoja on unohdella. Jotenkin en kuitenkaan haluaisi uskoa niin, sillä ainakin itselleni tuollaisesta jää huono omatunto. Joten äänestystä kehiin.
Lopputuloksena kotonamme noudatettiin isän toiveesta hyvin tarkkoja ruoka-aikoja, ja äidin toiveesta kaikkien piti käyttäytyä hyvin ruokapöydässä myös arkisin. Ateriat syötiin siis aina yhdessä, poikkeustilanteet piti ilmoittaa hyvissä ajoin. Näin jälkeenpäin ajatellen molemmat olivat mielestäni hyviä asioita, vaikka aikuisena varsinkin ruoka-ajoista ja pöydän ääressä syömisestä on tullut poikettua välillä enemmänkin.
Mieltäni viime aikoina vaivannut asia on kuitenkin se, että jos on saanut hyvän kotikasvatuksen, niin tuleeko käytöstavoista osa omaa luonnetta, vai pysyykö se aina ja iankaikkisesti vain silmänlumeena? Jälkimmäiseen saattaisi viitata se, että mitä hankalampi oma elämäntilanne on, sitä helpompaa käytöstapoja on unohdella. Jotenkin en kuitenkaan haluaisi uskoa niin, sillä ainakin itselleni tuollaisesta jää huono omatunto. Joten äänestystä kehiin.
Re: Hyvät käytöstavat
Kyllä mun mielestä lapsuudesta opitut käytöstavat, oli ne sitten ruokapöydässä tai peruskohtelias käytös, ovat osa luonnetta vanhemmiten. Itselleni on mummo aina jankuttanut että kaikkia minua vanhempia teititellään kunnes annetaan lupa puhutella muutoin. Ruokapöydässä meidän perheessä isä oli ainut joka aloitti syömisen vaikka muut ottivat vasta ruokaa; isä kun on lapista (eli miehillä ruoka valmiina kun "emännät" tekee kolme kertaa päivässä safkat pöytään).
The great club outshines the individual, always and forever.
Re: Hyvät käytöstavat
Jätitkö muka äänestämättä?1108 kirjoitti:Pillu, kakka ja pylly.
Re: Hyvät käytöstavat
Nähtyäni ihmisen luonteen muuttuvan täysin toiseksi kun hän on kännissä oli pakko äänestää kakkosvaihtoehtoa.
Re: Hyvät käytöstavat
Aika surullista, että haluat valita sen negatiivisimman löytämäsi yksittäistapauksen totuudeksi koko ihmiskunnasta.Duckzilla kirjoitti:Nähtyäni ihmisen luonteen muuttuvan täysin toiseksi kun hän on kännissä oli pakko äänestää kakkosvaihtoehtoa.
Re: Hyvät käytöstavat
... piti just lisäämäni että tuo taitaa olla yksilökohtaista, joten yhtä ainoaa totuutta ihmiskunnasta ei taida ollakaan. Saa nähdä miten tuossa äänestyksessä lopulta käy.
Re: Hyvät käytöstavat
Viina ei vaikuta negatiivisesti käytöstapoihin kuin hyvin korkeina pitoisuuksina, mutta lähinnä parantavaan suuntaan..tämän kohdalla.
Suhtaudun joskus arvostelevasti joidenkin ruokailutapoihin, monet ns. opiskelijat syövät kuin eläimet..ehkä se liittyy heidän ikäänsä?
Suhtaudun joskus arvostelevasti joidenkin ruokailutapoihin, monet ns. opiskelijat syövät kuin eläimet..ehkä se liittyy heidän ikäänsä?
Pyyhin Netikettiin..