prosessi kirjoitti:
No hitto, jos on kiire niin juostaan, ei silloin ehdi miettiä mitään viihdearvoja. Jos taas ei ole kiire, voi kävellä ihan rauhallisestikin.
Tuskin korkokengissä juokseva ihminen miettiikään sillä hetkellä viihdearvoaan. Aikatauluttamiskysymys.
Savannah kirjoitti:Taidan tehdä sopimuksen itseni kanssa, että yritän kommunikoida hänen kanssaan ensi viikolla jos hän vielä silloinkin on paikoillaan.
Tee myös sopimus herra Pummin kanssa siitä, että tämä ihan varmasti kertoo vain ja koko totuuden.
Mä lankesin joskus omantuntoni kolkuttaessa (ja vahvassa humalassa, tietty) kyselemään erään italialaiseksi osoittautuneen pummin elämäntarinaa Lontoossa. Jonkin surullisen tarinan kuultuani lupasin viedä tämän joku päivä syömään, mutta en sitten selvittyäni koskaan ottanut yhteyttä. Ehkä se johtui siitä, että mua täysin turhana hävettivitutti koko episodi, ehkä siitä, että arvon köyhään pummiin olisi saanut kätevästi yhteyden soittamalla hänen kännykkäänsä.
Ymmärrän siis tämän sortin maailmantuskasi. Omani poistui kyseisen tapauksen myötä, joten ei moinen siis välttämättä täysin turhaa olekaan. Go for it, babe!
SikaMika kirjoitti:Jonkin surullisen tarinan kuultuani lupasin viedä tämän joku päivä syömään, mutta en sitten selvittyäni koskaan ottanut yhteyttä. Ehkä se johtui siitä, että mua täysin turhana hävettivitutti koko episodi, ehkä siitä, että arvon köyhään pummiin olisi saanut kätevästi yhteyden soittamalla hänen kännykkäänsä.
Minun kuulemani tarinat ovat yleensä sisältäneet sarjan: "ensin tein tällaisen tyhmyyden, sitten tällaisen, tällaisen ja tällaisen, jonka jälkeen millään ei enää ollut mitään väliä, joten jatkoin tyhmyyksien tekemistä." Olen selvästikin jutellut eri henkilöiden kanssa.
prosessi kirjoitti:
Voihan sitä tietenkin lähteä myös ajoissa liikkeelle. Ei tarvitse juosta.
Kovin tylsää. Voihan sitä myös lähteä liikkeelle niin paljon myöhässä, ettei enää ole edes kiire!
Samalla vaivalla voi jättää kokonaan lähtemättä ja mennä lähimpään baariin
Liike on tärkeämpää kuin päämäärä. Ja paljon tärkeämpi kuin liikkeen tahi päämäärän aikataulu. Mutta pidän silti liikkeenjohdollisista näkemyksistäsi, erityisesti edestakas-liikkeen!
prosessi kirjoitti:Voihan sitä tietenkin lähteä myös ajoissa liikkeelle. Ei tarvitse juosta.
Kovin tylsää. Voihan sitä myös lähteä liikkeelle niin paljon myöhässä, ettei enää ole edes kiire!
Sitä voi tehdä ihan mitä tahansa. Myöhästyin kerran työhaastattelusta tunnin. Myöhästyminen ei kyllä johtunut korkokengistä, vaan siitä että päädyin auton kanssa väärälle puolelle Mannerheimintietä, enkä päässyt enää takaisin oikealle puolelle. Haastattelijaa nauratti epätoivoinen tarinani sen verran, että kun lupasin etten myöhästy koskaan töistä noin pahasti, sain paikan.
prosessi kirjoitti:
Minun kuulemani tarinat ovat yleensä sisältäneet sarjan: "ensin tein tällaisen tyhmyyden, sitten tällaisen, tällaisen ja tällaisen, jonka jälkeen millään ei enää ollut mitään väliä, joten jatkoin tyhmyyksien tekemistä." Olen selvästikin jutellut eri henkilöiden kanssa.
Niin no. Pari nopeata pointtia nousee mieleen, sisältää osin vanhan toistoa:
Kuinka luotettavia nuo itse itsestään kerrotut tarinat ovat? Jos olisin itse pummi, keksisin mahdollisimman säälittävän stoorin maksimoidakseni tuloni. Tietty jonkun kohdalla se maksisurkea tarina on tosi, useimpien kohdalla tuskin.
Millä todennäköisyydellä pummi almusi saatuaan lopettaa tyhmyyksien tekemisen? Se kun tuntuu pummaamisen ohella olevan n. ainoa asia joka arvon subprime-kansalaiselta onnistuu. Onko tarkoituskaan pyrkiä olettamaan pummin muuttavan elämäänsä vaikka löisit tälle kouraan parin sormen leveydeltä viisisatasia? Mikä tavoittelet päättämällä haluta kuunnelle pummin tarinan/"tarinan"?
prosessi kirjoitti:Voihan sitä tietenkin lähteä myös ajoissa liikkeelle. Ei tarvitse juosta.
Tai sitten voi lähteä vähän myöhemmin liikkeelle maksimoidakseen edelliseen vaiheeseen käytettävissä olevan ajan ja minimoidakseen matkaan kuluvan ajan. Ja juoksemisen sijaan kävellä nopeasti minimoidakseen kenkiin kuluvan rahan.
Optimointi on hyvä taito, jos osaa sen lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös jättää optimoimatta.
prosessi kirjoitti:Minun kuulemani tarinat ovat yleensä sisältäneet sarjan: "ensin tein tällaisen tyhmyyden, sitten tällaisen, tällaisen ja tällaisen, jonka jälkeen millään ei enää ollut mitään väliä, joten jatkoin tyhmyyksien tekemistä." Olen selvästikin jutellut eri henkilöiden kanssa.
Niin no. Pari nopeata pointtia nousee mieleen, sisältää osin vanhan toistoa:
Kuinka luotettavia nuo itse itsestään kerrotut tarinat ovat? Jos olisin itse pummi, keksisin mahdollisimman säälittävän stoorin maksimoidakseni tuloni. Tietty jonkun kohdalla se maksisurkea tarina on tosi, useimpien kohdalla tuskin.
Nuo minun kuulemani tarinat eivät ole olleet surkeita, vaan itse asiassa hyvinkin tarkkanäköisiä tilanneanalyysejä. Kertojat ovat korostaneet sitä, että itsepä ovat valintansa tehneet, eivätkä aiokaan muuttaa toimintatapaansa.
Millä todennäköisyydellä pummi almusi saatuaan lopettaa tyhmyyksien tekemisen? Se kun tuntuu pummaamisen ohella olevan n. ainoa asia joka arvon subprime-kansalaiselta onnistuu. Onko tarkoituskaan pyrkiä olettamaan pummin muuttavan elämäänsä vaikka löisit tälle kouraan parin sormen leveydeltä viisisatasia?
En minä tietenkään mitään sellaista odota, ja siksi en annakaan kenellekään koskaan rahaa, vaan kahvia jos kelpaa. Tai ihan vain juttuseuraa. Tuntuvat arvostavan kaikkein eniten tuota juttuseuraa.
Mikä tavoittelet päättämällä haluta kuunnelle pummin tarinan/"tarinan"?
En varsinaisesti tavoittele mitään, olen vain kiinnostunut. Pariisintapaukselta olisin mm. halunnut kysyä, että miksi hänelle on tuossakin tilassa niin tärkeää, että vaatteet ovat erinomaisessa kunnossa. Koska se on ajatuksena mielestäni aika kummallinen.
prosessi kirjoitti:Voihan sitä tietenkin lähteä myös ajoissa liikkeelle. Ei tarvitse juosta.
Tai sitten voi lähteä vähän myöhemmin liikkeelle maksimoidakseen edelliseen vaiheeseen käytettävissä olevan ajan ja minimoidakseen matkaan kuluvan ajan. Ja juoksemisen sijaan kävellä nopeasti minimoidakseen kenkiin kuluvan rahan.
Optimointi on hyvä taito, jos osaa sen lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös jättää optimoimatta.
Juu. Minä en osaa optimoida, havainnoida kyllä senkin edestä.
prosessi kirjoitti:Voihan sitä tietenkin lähteä myös ajoissa liikkeelle. Ei tarvitse juosta.
Tai sitten voi lähteä vähän myöhemmin liikkeelle maksimoidakseen edelliseen vaiheeseen käytettävissä olevan ajan ja minimoidakseen matkaan kuluvan ajan.
Kuvailit juuri jokapäiväisen aamutoimistrategiani, jossa edellinen vaihe on luonnollisesti nukkuminen. Pakko kuitenkin todeta, ettei muuttuja matkaan_kuluva_aika ole aina yhtäsuuri muuttujan matkaan_käytettävissä_oleva_aika kanssa, toisinaan optimoinnilla ei saavuteta ainakaan pomon mielestä parasta mahdollista tulosta!
SikaMika kirjoitti:
Miksi sitten haluat edes kuulla sen?! Annat vain annettavasi ja pikakävelet pois.
Annan jotain joka tapauksessa, en pidä tarinaa sen ehtona. Tarina on vain kiva lisä jos sellaisen satun saamaan. Tarinan kuuleminen olisi hauskaa, koska olen utelias ihminen. Mikäli menen ruokatauolla, niin erittäin suurella todennöisyydellä myös pikakävelen pois
SikaMika kirjoitti:
Jos mä saan kutsua sua babeksi, sä saat kutsua mua urheaksi possuksi!
SikaMika kirjoitti:Kuvailit juuri jokapäiväisen aamutoimistrategiani, jossa edellinen vaihe on luonnollisesti nukkuminen. Pakko kuitenkin todeta, ettei muuttuja matkaan_kuluva_aika ole aina yhtäsuuri muuttujan matkaan_käytettävissä_oleva_aika kanssa, toisinaan optimoinnilla ei saavuteta ainakaan pomon mielestä parasta mahdollista tulosta!
Puhutte viisaita, oi suuri guru! Tuossapa yksi tärkeimpiä syitä siihen, että hiljattain irtisanouduin työstäni. Oma häviönsä, mitäs eivät ymmärtäneet optimoinnin päälle!
Oma häviönsä, mitäs eivät ymmärtäneet optimoinnin päälle!