Nuoren Daavidin kärsimykset

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
Hermann Hoth

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Hermann Hoth »

Zeb kirjoitti: Kaiken tyyppisiltä ihmisiltä eivät unohdu, nimittäin niiltä joille on kunnia-asia toimia oikein ja olla sanansa mittainen.
No mutta jos sinä ja minä ollaan kunniallisia ja sanamme mittaisia, niin kaikki eivät silti ole.
Herra Manala

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Zeb kirjoitti:
Herra Manala kirjoitti:En minäkään. En edes seurustelisi sellaisen kanssa. Ei se ole silti estänyt sitä, että eron hetkellä toisesta on tullut katkera ja häikäilemätön. Ei, vaikka sellaiset piirteet olisivat loistaneet poissaolollaan yli kolmevuotisen suhteen ajan.
Joskus elämä yllättää ja oma arvostelukyky pettää.
Et nyt näytä hiffaavan vaikka rautakangesta vääntäisi. Kyse ei ole arvostelukyvyn pettämisestä jos itsekkäitä ja häikäilemättömiä piirteitä alkaa ilmaantua ihmiseen vasta eron kynnyksellä.

Pyry-Matias kirjoitti:Luin nyt tähän lainaukseen asti osan viesteistä. ND, sun tilanne ei kuulosta pahalta. Eikä sun eukkoskaan kuulosta kovin paljoa muuta kuin loukatulta toipujalta.

Kovasti täällä tyrmätään nössöksi tai vaimosi pipipääksi. En väittäisi kumpaakaan.
Hahhah, tää on ehkä kosmisinta shittiä taas pariin kitinään. Susta saa vielä mainion pullasudin jollekin justiinalle. Kai sulle on ok myös että tyttöystävä (tai vaihtoehtoisesti äiti) ostattaa sulla sun garderobin?
On sanonta parisuhteesta, että oletko mielummin onnellinen vai oikeassa?
Että sun mielestä tän hetkinen uhkavaatimuksilla maustettu itsemääräämisoikeudeton elämäntilanne vaikuttaa onnelliselta, ja olisi typerää vaatia moista pikkujuttua elämäänsä vain ollakseen oikeassa ja tietenkin onneton?
Rouva Pupu

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Pyry-Matias kirjoitti: Luin nyt tähän lainaukseen asti osan viesteistä. ND, sun tilanne ei kuulosta pahalta. Eikä sun eukkoskaan kuulosta kovin paljoa muuta kuin loukatulta toipujalta.
Aika monta vuotta tuo toipuminen kestää. Mitään toipumista vaan levyn junnaamista. Same old song. Joko antaa anteeksi tai ei anna.
elco

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja elco »

NuoriDaavid kirjoitti: Tuskin. Mä en kestäisi sitä, että vaimo veisi puolet rahoistani. :roll:
Toistan: Munaton homo!

Mihin sä niitä rahoja säästät? Jos akka lähtee niin rahat pysyvät perheessä lapsiesi kannalta. Minulla on eittämättä omaisuutta murto-osa siitä mitä sinulla, mutta olen tullut siihen tulokseen, etten aio säästää enää yhtään. Tietty ilman lapsia on moinen päätös helppo tehdä. Oli miten oli niin raha on huonoin mahdollinen perustelu millekään siinä vaiheessa kun siitä ei ole suoranaista pulaa.

Oma on elämäsi. Tärkeintä kai on elää onnellisena ja olla kummittelematta kuoltuaan.
elco

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja elco »

Herra Manala kirjoitti:Kai sulle on ok myös että tyttöystävä (tai vaihtoehtoisesti äiti) ostattaa sulla sun garderobin?
Tätä en taas ymmärrä yhtään. Vaatteiden hankinnan ulkoistaminen siitä kiinnostuneemmille tahoille on mielestäni hyväksyttävää, koska minä kuitenkin viimekädessä päätän, mitä ylleni laitan.

Ne kaksi kertaa kun olen sinut nähnyt pistävät kyllä miettimään, että voisi kannattaa sinunkin harkita uudelleen.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

elco kirjoitti:Toistan: Munaton homo!

Mihin sä niitä rahoja säästät? Jos akka lähtee niin rahat pysyvät perheessä lapsiesi kannalta. Minulla on eittämättä omaisuutta murto-osa siitä mitä sinulla, mutta olen tullut siihen tulokseen, etten aio säästää enää yhtään. Tietty ilman lapsia on moinen päätös helppo tehdä. Oli miten oli niin raha on huonoin mahdollinen perustelu millekään siinä vaiheessa kun siitä ei ole suoranaista pulaa.

Oma on elämäsi. Tärkeintä kai on elää onnellisena ja olla kummittelematta kuoltuaan.
Erittäin viisaasti sanottu, jos jättää tuon munattoman homon pois, mutta oletan, että se oli vain tyyliseikka.

Rahan takia ei todella elämäänsä kannata pilata. Enkä usko, että raha on todellakaan se syy, joka ND:n perheen kasassa pitää. Jos olisi, niin sitten ei toki olisi syytä yhdessä jatkaa. Mutta justhan ND sanoi, että rakastavat. Eivät ongelmat poissulje rakkautta. Ongelmia on jokaisessa liitossa, mutta elämää häiritsevinä niitä toki kandeisi ratkoa ennemmin kuin yrittää tyytyä tilanteeseen. Kun tarpeeksi pitkään yrittää tyytyä liikaa, niin siitä on tapana seurata kasvavaa katkeruutta.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

elco kirjoitti:
Herra Manala kirjoitti:Kai sulle on ok myös että tyttöystävä (tai vaihtoehtoisesti äiti) ostattaa sulla sun garderobin?
Tätä en taas ymmärrä yhtään. Vaatteiden hankinnan ulkoistaminen siitä kiinnostuneemmille tahoille on mielestäni hyväksyttävää, koska minä kuitenkin viimekädessä päätän, mitä ylleni laitan.
Lisää elcoviisautta tässä. Mielelläni osallistun mieheni vaateostoksiin, vaikka sillä on oma vaatemakunsa, josta pitää kiinni. Ellei joku mun ehdotelma kelpaa, niin sitten sitä ei luonnollisesti osteta. Usein kuitenkin kelpaa kun tiedän millaisista kuteista mies tykkää, ja mulla on jonkun verran enemmän viitseliäisyyttä vaatekaupoissa ravaamiseen (vaikka aika heikko se on kyllä mullakin).

Hih, just naureskeltiin miespuolisen ystäväni kanssa yhdessä, kun tämä kertoi, että he käyvät miespuolisen ystävänsä kanssa yhdessä shoppaamassa (ja ovat kyllä ihan 130%, kaikille palstahomottelijoille tiedoksi). Mukavaa tämä nykyaika kun ihmiset voivat jo aika paljon toteuttaa nimenomaan itseään typeristä sukupuolistereotypioista välittämättä.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Pyry-Matias kirjoitti:Luin nyt tähän lainaukseen asti osan viesteistä. ND, sun tilanne ei kuulosta pahalta. Eikä sun eukkoskaan kuulosta kovin paljoa muuta kuin loukatulta toipujalta.

Kovasti täällä tyrmätään nössöksi tai vaimosi pipipääksi. En väittäisi kumpaakaan.

On sanonta parisuhteesta, että oletko mielummin onnellinen vai oikeassa? Kerrotaan myös, että 70 prosenttiin parisuhderiidoista ei löydy koskaan voittajaa.

Veikkaan, että tässä käy niin, että tilanne säilynee entisellään, jollei kiinnijäämistä tapahdu. Kuten ND itsekin totesi, jokaisessa parisuhteessa on omia vaikeuksiaan. Jostain joutuu luopumaan. Silti parisuhde voi olla riittävän hyvä ollakseen houkutteleva tapa elää myös jatkossa.
Ihanan suhteellisuudentajuista, Pyris :h: Komppailen kovasti sillä varauksella, että mun mielestä nuo ongelmat kyllä kuulosti sen tasoisilta, että kannattaisi ihan molempien elämän helpottamiseksi sitä apua hakea.

Ihmeen täydellisiä täällä tosiaan kaikkien suhteet näyttää olevan kun vertaa reaalimaailmassa näkemääni :P Ihmekös ne sitten tapaavatkin loppua lyhyeen jos osoittautuvatkin epätäydellisiksi. Elämä on paitsi epätäydellistä, niin myös oppimista, toivottavasti.
Pyry-Matias

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

Rouva Pupu kirjoitti:Aika monta vuotta tuo toipuminen kestää. Mitään toipumista vaan levyn junnaamista. Same old song. Joko antaa anteeksi tai ei anna.
Asioista ei ilmeisesti puhuta, kuten todettua. Pelkät teot, tai tässä tapauksessa tekemättä jättämisen (ne luottamuksen menetykset) eivät riitä.

Kuten sekin jo todettua, suhteella oli aika katastrofaalinen alku. En usko vaimon koskaan toipuvan sellaiselle luottamuksen tasolle, jota yleisesti pidetään parisuhteessa hyväksyttävänä, etenkään tällä palstalla.
Viimeksi muokannut Pyry-Matias, 15.12.2007 10:29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Pyry-Matias

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

Zeb kirjoitti:Ihanan suhteellisuudentajuista...
Sama juttuhan se on hieman joka asiassa täällä palstalla. Huudellaan puskista ja tuomitaan. Olet varmaan huomannut. Olisi mielenkiintoista, jos joku muu avaisi oman pyhän parisuhteensa ja kertoisi ongelmistaan yhtä avoimesti kuin ND. Harva täällä haluaa tai edes pystyy siihen. ND:lle propsit avoimuudesta ja itsekritiikistä.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

^
Nyt alkaa tuntua siltä että olet mun parisuhdeguru täällä! Kysynkin sulta sit vinkkiä jos tulee (edit: uusii) parisuhdeonkelmii :D Perusta vaiks tv-show ja ala Dr Philiksi sen paikalle!
Viimeksi muokannut Zeb, 15.12.2007 11:12. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Geetz

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Geetz »

Kuulun yhä tähän munattomaan nössö -porukkaan, joten voin vielä vähän jatkaa korostamalla lasten merkitystä parisuhteessa. Se nyt vaan on aivan eri asia hoitaa sitä suhdetta (ja ND:n tapauksessa ehkä yrittää The Äijä-komennoin saavuttaa The Voittoa ongelmassaan) kun päässä jyllää pelkoina rahan menetyksen sijaan lapsista luopuminen, siis se perheen hajoaminen. Molemmat osapuolet ehkä tajuavat, että näillä eväillä voi ja kykenee jatkamaan mutta kaikki mahdollinen lisäpaska keikuttaisi paattia liikaa ja ero olisi väistämätön. Tai no ei edes välttämättä mitään eroa, mutta ok-tilanne muuttuu helposti sietämättömäksi ja arki olisikin yhtäkkiä pssssskaa. Tekee ehkä mieli välttää niitä konflikteja eikä Yönmustan ja Manalan - varsin perheettömien elämästään päättävien voittajamiesten - ehdottamin tavoin määrätä akalle kaapin paikan.

Itsenäisyys vs. ok mutta "muiden silmissä varsin petoksellinen" suhde?

Yritän tän topicin myötä jälleen paneutua ajatuksiin miten joku kykenee elämään päivästä kuukaudesta vuodesta toiseen ihmisen rinnalla, johon ei luota. Ja the point; joka ei luota itseensä yhtään sen enempää. Se syö varmaan mielettömästi, vaikka arjesta olisikin yhteisellä duunilla ja niillä vaatimuksilla, kompromisseilla ja tekemättä jättämisillä tehnyt ihan miellyttävää. Lapset ovat se turva, joku joka ikuisesti pitää yhdessä, mutta samalla taakka, jonka takia päätökset eivät koskaan ole vain omia.

Pyris muistutti niin ihkusti, että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa. Sitä pystyy jänskän hyvin pohtimaan ja arvioimaan niitä omiaan kun kuulee muista, suhteuttaa asioita toisiinsa. Mukavaa tää nettailu. Päätä räjähdyttävää.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Herra Manala kirjoitti:
Zeb kirjoitti:
Herra Manala kirjoitti:En minäkään. En edes seurustelisi sellaisen kanssa. Ei se ole silti estänyt sitä, että eron hetkellä toisesta on tullut katkera ja häikäilemätön. Ei, vaikka sellaiset piirteet olisivat loistaneet poissaolollaan yli kolmevuotisen suhteen ajan.
Joskus elämä yllättää ja oma arvostelukyky pettää.
Et nyt näytä hiffaavan vaikka rautakangesta vääntäisi. Kyse ei ole arvostelukyvyn pettämisestä jos itsekkäitä ja häikäilemättömiä piirteitä alkaa ilmaantua ihmiseen vasta eron kynnyksellä.
Kyllä ihminen on ollut koko ajan se sama, tuskin ihan uusia ominaisuuksia sentään kukaan äkisti kehittää. Et vain ole tuntenut sitä toista riittävän hyvin nähdäksesi ne pinnan alla piilleet ominaisuudet. Sanoisin (kaikella ystävyydellä), että et nyt itse hiffaa.
Storia

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Storia »

No niin. En ole loggautunut palstalle yli viikkoon ja täällähän on nyt sitten tämä the keskustelu, jota olenkin odottanut jo jonkun tovin...En kerennyt lukemaan kuin kaksi ekaa sivua ja viimeisen, joten joku on varmaan sanonut jo samat asiat, mutta heitän myös tikkua pesään, koska niin...juuri tätä olen epäillytkin Daven kohdalla...

Sanon kokemuksesta - vastaavassa tilanteessa vaimosi kanssa olleena - paskat se sua mitään rakastaa enää eikä ole rakastanut pitkään aikaan. Kun on lapsia ja näennäinen turva, siihen vaan takertuu ja sairastuu läheisriippuvuuteen salakavalasti ja pikkuhiljaa. Kunnioitus ja luottamus - juuri ne asiat, joita Mies haluaa, jäävät antamatta. Mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä vähemmän niitä saat ja kun saat, on vaimon päässä kyse jonkinlaisesta palkinnosta. Eli: annat jotain konkreettista (tapauksessasi vaikka uuden auton tai muuta shittiä) ja saat suihinoton ja hetken shown, jonka aikana voit tuntea olevasi the Mies.

Trust me - tilanne ei parane enää IKINÄ, jos kyseessä on jo kymmenen vuotta jatkunut manipulointi ja huoraus. Kiintymys on eri asia kuin rakkaus. Uskalla lähteä tai ota vain elämäsi takaisin. Sinulla kun ei tunnu olevan mitään menetettävää.
1108

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Storia kirjoitti:Sinulla kun ei tunnu olevan mitään menetettävää.
Ompas, kukkapuskalla ansaittu suihinotto.
Storia

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Storia »

1108 kirjoitti:
Storia kirjoitti:Sinulla kun ei tunnu olevan mitään menetettävää.
Ompas, kukkapuskalla ansaittu suihinotto.
Kukkapuskakin maksaa 5 euroa. Ennemmin kai pitäisi sen vitosen, säästäisi sen vaikka Rion karnevaaleille ja vetäisi käteen?
NuoriDaavid

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Storia kirjoitti: Sanon kokemuksesta - vastaavassa tilanteessa vaimosi kanssa olleena - paskat se sua mitään rakastaa enää eikä ole rakastanut pitkään aikaan..
Öö. Nuo paskat jututhan oli suhteen alussa. Yli 10 vuotta olen ollut kiltisti. Hän halusi naimisiin kanssani noiden juttujen jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut kiltisti.
prosessi

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja prosessi »

NuoriDaavid kirjoitti:
Storia kirjoitti:Sanon kokemuksesta - vastaavassa tilanteessa vaimosi kanssa olleena - paskat se sua mitään rakastaa enää eikä ole rakastanut pitkään aikaan..
Öö. Nuo paskat jututhan oli suhteen alussa. Yli 10 vuotta olen ollut kiltisti. Hän halusi naimisiin kanssani noiden juttujen jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut kiltisti.
Miksi itse luulet hänen edelleen olevan epäluuloinen?
NuoriDaavid

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

prosessi kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:
Storia kirjoitti:Sanon kokemuksesta - vastaavassa tilanteessa vaimosi kanssa olleena - paskat se sua mitään rakastaa enää eikä ole rakastanut pitkään aikaan..
Öö. Nuo paskat jututhan oli suhteen alussa. Yli 10 vuotta olen ollut kiltisti. Hän halusi naimisiin kanssani noiden juttujen jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut kiltisti.
Miksi itse luulet hänen edelleen olevan epäluuloinen?
Postasinkin vastauksen jo tässä ketjussa. Jos olen liian kännissä, en ole 130%:n luotettava.

Ps. Koska tiedän omat puutteeni, niin se auttaa hyväksymään tilanteen.
prosessi

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja prosessi »

NuoriDaavid kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:
Öö. Nuo paskat jututhan oli suhteen alussa. Yli 10 vuotta olen ollut kiltisti. Hän halusi naimisiin kanssani noiden juttujen jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut kiltisti.
Miksi itse luulet hänen edelleen olevan epäluuloinen?
Postasinkin vastauksen jo tässä ketjussa. Jos olen liian kännissä, en ole 130%:n luotettava.
Oletpas, jos kerran olet onnistunut olemaan kiltisti jo yli 10 vuotta. Huomasin kyllä, että kovasti yritit selitellä kiltteyttäsi alkoholin vaikutuksilla sun muilla, mutta tosiasiassa viimeisellä rivillä kuitenkin merkkaa se, että aikuisten oikeesti olet ollut kiltisti.

Itse asiassa pidän täysin mahdollisena, että syyllisyydentuntosi paistaa sinusta läpi niin voimakkaana edelleen, ettei vaimosi voi uskoakaan sinun tuntevan syyllisyyttä vain ja ainoastaan yli 10 vuoden takaisista tapahtumista, joten hän maalailee kaikenlaisia kummituksia päänsä sisällä. Sen saa loppumaan vain puhumalla asiasta, kertomalla, ettet itse ole vieläkään onnistunut antamaan itsellesi anteeksi omaa käytöstäsi kaukana historiassa.

Vaimosi joululahjaksi suosittelisin edelleen sitä Venetsianmatkaa, lippujen kylkiäisenä G.A. Hentyn kirja Pyhän Markuksen Leijona. Jonka luette kummatkin jo ennen matkaa.
prosessi

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja prosessi »

NuoriDaavid kirjoitti:Ps. Koska tiedän omat puutteeni, niin se auttaa hyväksymään tilanteen.
Pah.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Mida »

NuoriDaavid kirjoitti: Öö. Nuo paskat jututhan oli suhteen alussa. Yli 10 vuotta olen ollut kiltisti. Hän halusi naimisiin kanssani noiden juttujen jälkeen, ja sen jälkeen olen ollut kiltisti.
Ei se ole kiltisti olemista, jos salaa toiselta asioita. Esmes. Kitisee, vaikka on luvannut ettei.

Että kyllä niin kauan kun et pysty (syystä tai toisesta) olemaan vaimollesi rehellinen kaikista tekemisistäsi, niin hänellä on syytä olla epäluuloinen (kohtuus siinäkin olisi hyvä olla).

Miksi parisuhdeterapia ei ole vaihtoehto?
PerttiMakimaa

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Zeb kirjoitti:Kaiken tyyppisiltä ihmisiltä eivät unohdu, nimittäin niiltä joille on kunnia-asia toimia oikein ja olla sanansa mittainen.
Voi tsiisus.

Kunhan sinulle selviää tyyliin "aviomiehesi-to-be on nussinut siskoasi, äitiäsi, veljeäsi, koiraasi ja pyyhkinyt aina munansa sen jälkeen suosikkiverhoihisi. Ja käyttänyt säästönne amfetamiiniin."

Ymmärrät varmaan, että tuossa on kohtuullista kärjistämistä. :D Mutta pointti säilyy. Joku, jota rakastat voi tehdä jotakin täysin sinulle käsittämätöntä. Usko tai älä. Voi olla ettei teekään, mutta elämänkokemus sanoo Pertille "ota itseäsi varakkaampi puoliso tai tee avioehto". :)
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

PerttiMakimaa kirjoitti:Voi tsiisus.

Kunhan sinulle selviää tyyliin "aviomiehesi-to-be on nussinut siskoasi, äitiäsi, veljeäsi, koiraasi ja pyyhkinyt aina munansa sen jälkeen suosikkiverhoihisi. Ja käyttänyt säästönne amfetamiiniin."

Ymmärrät varmaan, että tuossa on kohtuullista kärjistämistä. :D Mutta pointti säilyy. Joku, jota rakastat voi tehdä jotakin täysin sinulle käsittämätöntä. Usko tai älä. Voi olla ettei teekään, mutta elämänkokemus sanoo Pertille "ota itseäsi varakkaampi puoliso tai tee avioehto". :)
En luonnollisestikaan olisi menossa naimisiin jos pitäisin ylläolevaa skenaariota mahdollisena. Enkä tarvitse avioehtoa, sillä minun naimisiin menoni perustuu ehdottomaan molemminpuoliseen luottamukseen. Ja mikäli todella olisin arvioinut aviomieheni noin väärin, niin puolet omaisuudestani olisi pienin murheeni.

Luuletko mahdollisesti, että olen elänyt jossain pumpulissa tai tynnyrissä reilut kolmekymmentä vuotta? Jos luulet, olet erittäin väärässä. Ihmiselle on mahdollista tehdä huomattavasti pahempiakin asioita kuin viedä puolet omaisuudesta. Mielestäni tiettyihin ihmisiin on silti mahdollista edelleen luottaa, ja ellei näin olisi, niin aika hemmetin vaikeaa olisi ikinä päästää ketään lähelleen.

En siis aio noudattaa sinun elämänkokemuksesi mukaista ohjetta vaan luotan mieluummin omaan elämänkokemukseeni.
PerttiMakimaa

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Zeb kirjoitti:En siis aio noudattaa sinun elämänkokemuksesi mukaista ohjetta vaan luotan mieluummin omaan elämänkokemukseeni.
Tietenkin teet niin kuin parhaaksi katsot.

Mitä koetan sanoa on, että ihmisistä löytyy kyllä tarvittaessa todella yllättäviä piirteitä.

Ja voihan olla, että se oletkin sinä joka kerran kaupungilla löydät tuoksultaan niin absoluuttisen valloittavan (Keikaus selittää loput) apinamiehen, että sinun on ihan pakko vaihtaa häneen. Kyllä pettymys tekee kivastakin miehestä laskukoneen.

Nuff said. Onnea parisuhteeseenne. Koetin vain kärjistää miksi minusta avioehto ei sinällään ole huono juttu.
Vastaa Viestiin