Nuoren Daavidin kärsimykset

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Vaola kirjoitti:Mä en voi ymmärtää, miksei se luottamus ja avio-ehto voi kulkea käsi kädessä myös toiseen suuntaan. Mun mielestäni myös avio-ehdon tekeminen voidaan tulkita (ehkä jopa suuremmaksi) rakkauden tunnustukseksi.
Jokainen tulkitsee haluamallaan tavalla. Kuitenkin, jos molemmat ovat täysin luotettavia ja kumpikin sen uskoo, on avioehto tarpeeton.
Tix

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Tix »

Herra Manala kirjoitti:
Zeb kirjoitti:Mä en menisi naimisiin avioehdolla. Se on joko täysi luottamus toiseen ihmiseen molemmin puolin, tai ei ole syytä mennä naimiasiin. Luottamuksella tarkoitan myös sitä, että ihminen osaa toimia oikein vaikka jostain syystä niin onnettomasti kävisi, että ero tulisi.
Ihanan urponaiivia!
Ne lupaukset ja luottamus unohtuvat siinä vaiheessa, jos ero on tulossa. Avioehto ei ole epäluottamuksen osoitus. Jos uskoo vilpittömästi että liitto kestää ikuisesti ja eron sattuessa ei tule ongelmia, niin silloinhan paperi on niin merkityksetön, että sen voi tehdä. Ei siinä kuitenkaan ole kyse muusta kuin siitä, että muutetaan aviovarallisuusjärjestelmää lainsäätäjän antamasta tasajako-oletuksesta. Useimmiten tasajako on reilu lopputulos pitkän liiton jälkeen, mutta pitkä liitto on harvemmin todellisuus. Sitä on pohdittu, pitäisikö avio-oikeus muuttaa oletuksesta sovittavaksi.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Tix kirjoitti:Ne lupaukset ja luottamus unohtuvat siinä vaiheessa, jos ero on tulossa.
Kaiken tyyppisiltä ihmisiltä eivät unohdu, nimittäin niiltä joille on kunnia-asia toimia oikein ja olla sanansa mittainen.
Herra Manala

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Avioehtoni mukaan kaikki lapset jotka syntyvät mun siittimestäni, kuuluvat mulle.

Se on kyllä tullut huomattua, että niiltä monilta superihqpihqilta ja luottokelpoisilta ja korkeamoraalisilta parisuhdekumppaneilta (kuka nyt muunlaisia juuri viitsisi harrastaakaan?) tuppaa katoamaan aika tehokkaasti ne yhteiset pelisäännöt eron hetkellä. Eron hetkellä tärkeimmäksi prioriteetiksi nousee mahdollisimman hyvät lähtökuopat uuden elämän käyntiinpanemiseksi. Siinä ei exä-paran kanssa sovitut moraaliasiat ja kunnia-arvot enää monesti vaakakupissa paljon painele.

Tämänkin Zeb tietäisi, ellei olisi niin luottokelpoista parisuhdemateriaalia, että harrastaisi ainoastaan 10v suhteita. :-p
Geetz

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Geetz »

Herra Manala kirjoitti:Avioehtoni mukaan kaikki lapset jotka syntyvät mun siittimestäni, kuuluvat mulle.
Meillä lisänä ne muidenkin siittiöistä syntyneet (hups, vahinkomonikko). Vanhempieni avioero on ihkupihku-esimerkki siitä, että ilman avioehtoakin kaikki voi mennä kivasti. Jotenkin mielessäni kuitenkin oon kelannu, että ilman yhteisiä lapsia kaikki ei välttämättä olisi mennytkään ihan niin kivasti. Who knows.

Itse otin avioehdon vain rakkauden merkkinä. Sure.
1108

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Vaola kirjoitti:Mun mielestäni myös avio-ehdon tekeminen voidaan tulkita (ehkä jopa suuremmaksi) rakkauden tunnustukseksi.
Tai siksi että "En luota sinuun ja tahdon pylsiä kanssasi ainoastaan sen aikaa kun se on hauskaa". Avioehto on lupaus suhteen loppumisesta.

Ja Zeb: Olet luonut itsestäni silmiini vastenmielisen jäkättäjän kuvan. Perustan lausahdukseni sen puoleen. Kaltaisesi vikisijä ilmeisesti on löytänyt kynnysmaton itselleen. Onnea! "Miehellesi" toivotan vahvaa lääkitystä ja toimivaa sellaista.
Tix

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Tix »

Zeb kirjoitti:
Tix kirjoitti:Ne lupaukset ja luottamus unohtuvat siinä vaiheessa, jos ero on tulossa.
Kaiken tyyppisiltä ihmisiltä eivät unohdu, nimittäin niiltä joille on kunnia-asia toimia oikein ja olla sanansa mittainen.
Juu-u. Mutta juuri näille ihmisille ei voi olla mikään ongelma tehdä avioehtoa, koska hehän eivät ajattele omaa etuaan. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole sanansa mittaisia, eikä sitä voi koskaan tietää ennen kuin se paljastuu. Jos vaihtoehdot ovat kunnia ja persaukisuus tai sanansa unohtaminen ja 100000 omaisuutta, monelta unohtuu keski-iän mukavuudenhalussa nuoruuden idealismi. Kovin, kovin monelta. Varsinkin jos se sikaexä kehtasi dumpata. Vaikka vaan ihan vähän löin tai petin.

Mutta vaalenpunaiset lasit silmillä on kivempi törmäillä seiniin. Ja rahoittaa itse tienaamillaan rahoilla toisen aloittama oikeustaistelu lapsista <3
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

1108 kirjoitti:Ja Zeb: Olet luonut itsestäni silmiini vastenmielisen jäkättäjän kuvan. Perustan lausahdukseni sen puoleen. Kaltaisesi vikisijä ilmeisesti on löytänyt kynnysmaton itselleen. Onnea! "Miehellesi" toivotan vahvaa lääkitystä ja toimivaa sellaista.
Kiitos kiitos. Eli et taaskaan pystynyt perustelemaan ja olit taas väärässä. Näkemiin takaisin noreen pöljä.
1108

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Zeb kirjoitti:Näkemiin takaisin noreen pöljä.
Yritä tymä päättää, noressa vai ei!

EDIT: Jäi mietityttään mitä piti perustella.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Herra Manala kirjoitti:Tämänkin Zeb tietäisi, ellei olisi niin luottokelpoista parisuhdemateriaalia, että harrastaisi ainoastaan 10v suhteita. :-p
Aika huono piikki siinä mielessä, että jaoimme kyllä omaisuutemme sulassa sovussa ja sisarellisessa rakkaudessa, eikä kumpikaan kääntänyt periaatteitaan muuksi, vaikka ero oli vaikea. En ole missään kohtaa sanonut, että koskaan olisi 130% varmaa, että eroa ei tule koskaan. Toisen ihmisen voi kuitenkin tuntea, ja hyvä onkin tuntea, ennen kuin menee naimisiin. Tekisin minäkin avioehdon jos jostain syystä haluaisin naimisiin pissapään kanssa mutkun en haluu.
Aito_Johanna

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Zeb kirjoitti: Voin tähän kohtaan sossupoketa sitten varmaan, että avomieheni on kosinut minua ja hääpäivä on ensi elokuussa.
Mutta tämähän on ihqua! Onnea! (Vaikka oletkin hölmö, kun et ota avioehtoa! ;) )
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Aito_Johanna kirjoitti:
Zeb kirjoitti: Voin tähän kohtaan sossupoketa sitten varmaan, että avomieheni on kosinut minua ja hääpäivä on ensi elokuussa.
Mutta tämähän on ihqua! Onnea! (Vaikka oletkin hölmö, kun et ota avioehtoa! ;) )
Niin onkin! Ja kiits kovasti! :]
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Uuh, puuh, kirjoitan viime tingassa joulukortteja. Tää on tuskaa. Pakko pitää breikki :|
Avatar
BrianW
Kitisijä
Viestit: 1279
Liittynyt: 14.08.2005 18:50
Paikkakunta: Suomen Ritchmond
Viesti:

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja BrianW »

Vaola kirjoitti:Mä en voi ymmärtää, miksei se luottamus ja avio-ehto voi kulkea käsi kädessä myös toiseen suuntaan. Mun mielestäni myös avio-ehdon tekeminen voidaan tulkita (ehkä jopa suuremmaksi) rakkauden tunnustukseksi.
Vastasin jo tuonne toiseen ketjuun a-ehdosta rankalla kokemuksella. Toistan sen tässäkin. Jos avioehtoa ei voida tehdä, niin ollaan väärin perustein menossa avioon.
When the going gets weird, the weird turn pro.

Dr. Hunter S. Thompson
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

BrianW kirjoitti:Vastasin jo tuonne toiseen ketjuun a-ehdosta rankalla kokemuksella. Toistan sen tässäkin. Jos avioehtoa ei voida tehdä, niin ollaan väärin perustein menossa avioon.
:shock: Jos koski sun liittoa niin et silti voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Ainakaan jos vaihdat sanan "voida" tilalle "haluta". Saa kai niinkin valita vaiko eikö muka?
Avatar
RolloTomasi
Kitisijä
Viestit: 2360
Liittynyt: 06.09.2006 7:50
Paikkakunta: Maa

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Zeb kirjoitti: jos vaihdat sanan "voida" tilalle "haluta"
No hoh! Hätä keinot keksii, kun vaihdetaan jo sanojakin?
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
Herra Manala

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Zeb kirjoitti:
Herra Manala kirjoitti:Tämänkin Zeb tietäisi, ellei olisi niin luottokelpoista parisuhdemateriaalia, että harrastaisi ainoastaan 10v suhteita. :-p
Aika huono piikki siinä mielessä, että jaoimme kyllä omaisuutemme sulassa sovussa ja sisarellisessa rakkaudessa, eikä kumpikaan kääntänyt periaatteitaan muuksi, vaikka ero oli vaikea.
Eli sulla on nyt huikean...yhden eron otos tästä asiasta? Kyllä sen pohjalta kannattaakin jo vedellä idealistisia suuntaviivoja osoittamaan periaatteidensa toimivuus käytännössä. Not.
Toisen ihmisen voi kuitenkin tuntea, ja hyvä onkin tuntea, ennen kuin menee naimisiin. Tekisin minäkin avioehdon jos jostain syystä haluaisin naimisiin pissapään kanssa mutkun en haluu.
Tasan tarkkaan kuinka monen niistä ~ puolesta avioliiton solmineesta jotka eroon päätyvät olet kuvitellut menneen naimisiin omasta mielestään pissapään kanssa?
Herra Manala

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Zeb kirjoitti:
BrianW kirjoitti:Vastasin jo tuonne toiseen ketjuun a-ehdosta rankalla kokemuksella. Toistan sen tässäkin. Jos avioehtoa ei voida tehdä, niin ollaan väärin perustein menossa avioon.
:shock: Jos koski sun liittoa niin et silti voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Ainakaan jos vaihdat sanan "voida" tilalle "haluta". Saa kai niinkin valita vaiko eikö muka?
Yleistäthän säkin ihan samalla tavalla yhden jotenkuten toimineen erokokemuksen perusteella?
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Herra Manala kirjoitti:
Zeb kirjoitti:
BrianW kirjoitti:Vastasin jo tuonne toiseen ketjuun a-ehdosta rankalla kokemuksella. Toistan sen tässäkin. Jos avioehtoa ei voida tehdä, niin ollaan väärin perustein menossa avioon.
:shock: Jos koski sun liittoa niin et silti voi yleistää kaikkiin ihmisiin. Ainakaan jos vaihdat sanan "voida" tilalle "haluta". Saa kai niinkin valita vaiko eikö muka?
Yleistäthän säkin ihan samalla tavalla yhden jotenkuten toimineen erokokemuksen perusteella?
En yleistä. Jokainen ihminen ja liitto on erilainen. Joidenkin periaatteisiin voi luottaa kaikissa tilanteissa, koska ne ovat niin perustavanlaatuinen osa kyseisen henkilön luonnetta. Itse en menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka persoona ja arvomaailma ei olisi juuri tuollainen.

En todellakaan suosittelisi kaikille naimisiinmenoa ilman avioehtoa.
Herra Manala

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Zeb kirjoitti:Joidenkin periaatteisiin voi luottaa kaikissa tilanteissa, koska ne ovat niin perustavanlaatuinen osa kyseisen henkilön luonnetta. Itse en menisi naimisiin ihmisen kanssa, jonka persoona ja arvomaailma ei olisi juuri tuollainen.
En minäkään. En edes seurustelisi sellaisen kanssa. Ei se ole silti estänyt sitä, että eron hetkellä toisesta on tullut katkera ja häikäilemätön. Ei, vaikka sellaiset piirteet olisivat loistaneet poissaolollaan yli kolmevuotisen suhteen ajan.
Zeb

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Herra Manala kirjoitti:En minäkään. En edes seurustelisi sellaisen kanssa. Ei se ole silti estänyt sitä, että eron hetkellä toisesta on tullut katkera ja häikäilemätön. Ei, vaikka sellaiset piirteet olisivat loistaneet poissaolollaan yli kolmevuotisen suhteen ajan.
Joskus elämä yllättää ja oma arvostelukyky pettää. Onneksi kuitenkin jokainen gamblaa tässä vain omilla rahoillaan ja omalla elämällään (mikä on mulle se isompi juttu). Mä vaan nyt uskon tuohon mun mieheen sen verran vahvasti etten edes pidä tätä ei-avioehtoa-päätöstä uhkapelinä. Oma valintani ja lupaan kestää seuraukset.

Tuli muuten mieleen, että vaikkapa perheen perustaminen on mun silmissä huomattavasti riskialttiimpi päätös kuin naikkari ilman avioehtoa. Lasten kautta sen kusipään saa riesakseen loppuelämäkseen, erosi tai ei, eikä siitä selviä ees rahalla.
Pyry-Matias

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

Tix kirjoitti:Ei Kitinä ole mikään parittelufoorumi.
On tämä sitäkin.

Luin nyt tähän lainaukseen asti osan viesteistä. ND, sun tilanne ei kuulosta pahalta. Eikä sun eukkoskaan kuulosta kovin paljoa muuta kuin loukatulta toipujalta.

Kovasti täällä tyrmätään nössöksi tai vaimosi pipipääksi. En väittäisi kumpaakaan.

On sanonta parisuhteesta, että oletko mielummin onnellinen vai oikeassa? Kerrotaan myös, että 70 prosenttiin parisuhderiidoista ei löydy koskaan voittajaa.

Veikkaan, että tässä käy niin, että tilanne säilynee entisellään, jollei kiinnijäämistä tapahdu. Kuten ND itsekin totesi, jokaisessa parisuhteessa on omia vaikeuksiaan. Jostain joutuu luopumaan. Silti parisuhde voi olla riittävän hyvä ollakseen houkutteleva tapa elää myös jatkossa.
Yönmustaritari

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Pyry-Matias kirjoitti: ND, sun tilanne ei kuulosta pahalta.
:shock:
Pyry-Matias kirjoitti:Eikä sun eukkoskaan kuulosta kovin paljoa muuta kuin loukatulta toipujalta. Kovasti täällä tyrmätään nössöksi tai vaimosi pipipääksi. En väittäisi kumpaakaan.

Veikkaan, että tässä käy niin, että tilanne säilynee entisellään, jollei kiinnijäämistä tapahdu. Kuten ND itsekin totesi, jokaisessa parisuhteessa on omia vaikeuksiaan. Jostain joutuu luopumaan. Silti parisuhde voi olla riittävän hyvä ollakseen houkutteleva tapa elää myös jatkossa.
No huhhuh. eikö 10,12, 14 vai mitä se oli vuotta ole jokseenkin pitkä aika toipumiseen mistä vaan? kovasti teillä tampesterissa on eri tavat kuin itseään kunnioittavilla vai onko tämä vain ikuisen vastarannan kiisken piipityksiä siitä, että pitää vain olla vastaan. Muutosvastarintaa itsekunnioitusta vastaan, ko, kä kö?
Pyry-Matias kirjoitti: Kerrotaan myös, että 70 prosenttiin parisuhderiidoista ei löydy koskaan voittajaa.


Jahas. Missähän niin kerrotaan. Jossain Nääsvillen sudenpentujen leirioppaassa? Mee ittees ny jo jestas.
Hermann Hoth

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Hermann Hoth »

Zeb kirjoitti:Mä en menisi naimisiin avioehdolla. Se on joko täysi luottamus toiseen ihmiseen molemmin puolin, tai ei ole syytä mennä naimiasiin. Luottamuksella tarkoitan myös sitä, että ihminen osaa toimia oikein vaikka jostain syystä niin onnettomasti kävisi, että ero tulisi. Minulle tämä ehdoton luottamus on suunnilleen niin kuin pyhä periaatteellinen asia.
No voihan sen toisaalta ajatella epäluottamuksen osoituksena tai sitten ei. Riippuu vähän kai siitä että kuka ehdottaa ja kenellä sitä omaisuutta on. Lähtökohtaisesti haluaisin avioehdon kun toisella olisi enemmän omaisuutta kuin minulla. En tiedä, pitäisikö oma luottamuksensa ja rakkautensa noin osoittaa, mutta en halua viedä toiselta mitään, jos en saa pitää kokonaan, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Tiedä kuinka kökösti tuli idea ilmaistua, mutta jollain tavalla ainakin. Tähän aikaan on vähän hitaalla.
Aika näyttää miten tuonkin suhteen sitten joskus tulee tekemään ...
Hermann Hoth

Re: Nuoren Daavidin kärsimykset

Viesti Kirjoittaja Hermann Hoth »

Tix kirjoitti:Ne lupaukset ja luottamus unohtuvat siinä vaiheessa, jos ero on tulossa. Avioehto ei ole epäluottamuksen osoitus. Jos uskoo vilpittömästi että liitto kestää ikuisesti ja eron sattuessa ei tule ongelmia, niin silloinhan paperi on niin merkityksetön, että sen voi tehdä. Ei siinä kuitenkaan ole kyse muusta kuin siitä, että muutetaan aviovarallisuusjärjestelmää lainsäätäjän antamasta tasajako-oletuksesta. Useimmiten tasajako on reilu lopputulos pitkän liiton jälkeen, mutta pitkä liitto on harvemmin todellisuus. Sitä on pohdittu, pitäisikö avio-oikeus muuttaa oletuksesta sovittavaksi.
Jotain tällaista se on. Jos minulle toinen tuota ehdottaisi, niin en pitäisi ihmeellisenä. Ja kyllä aion tuon esille joskus sitten ottaa, ellei toinen ehdi ensin. Kyllä tuosta pitää voida keskustella ilman, että defaultina luulee sen tarkoittavan epäluottamusta.
Vastaa Viestiin