Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
prosessi

Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Hitot minä mihinkään Kitinästä lähde, vaikka elämän hankkisinkin. Mihin minä silloin siitä elämästäni raportoisin, kysyn vaan? Niinpä teinkin sellaisen uudenvuodenlupauksen, että pysyn täällä vaikka väkisin. Joten asiaan:

Aloitin iltani kuuden maissa syömällä kahvilassa pienen päivällisen. Muut paikallaolijat tunnistin humanisteiksi, sillä ainakin naapuripöydässä keskusteltiin utopian määritelmästä, ja porukan naispuolinen jäsen näytti aivan nuorelta Tuutikilta.

Toisessa pöydässä istui humanistiperhe, jonka kolmas jäsen oli noin viisivuotias humanistipoika. Poika seikkaili heidän pöytänsä läheisyydessä, ja koska hän sillä hetkellä oli kahvilan mielenkiintoisin henkilö, vilkuilin häntä enemmänkin. Yllättäen poika katsoi suoraan minuun ja hymyili hurmaavasti, ja huomasin hymyileväni takaisin jo ennen kuin olin ehtinyt arvioida, olisiko kyseessä seikkailijan villitseminen. Tietenkin oli. Sankari lähti hiippailemaan minua kohti pöytien takana, ja sijoittautui erään pöydän alle vakoilemaan minua. Aikani leikin, etten huomannut, mutta lopulta kumarruin sen verran, että katsekontakti oli mahdollinen. Meillä oli tuijotuskilpailu, jonka minä päätin hävitä, minkä jälkeen sankari palasi voittajana takaisin kotisatamaan äitinsä ja isänsä seuraan.

Kolmanteen pöytään tuli jossain vaiheessa iäkkäämpi valtion virkamieheltä näyttänyt mieshenkilö. Hän asetteli käsineensä ja lehtensä pöytään niin, että näytti hänen olleen aikeissa istuutua katsomaan ikkunasta ulos. Sitten hän meni hakemaan kahvinsa, ja takaisin tullessaan hän jostain syystä olikin päättänyt istua juuri toisinpäin kuin aluksi oli suunnitellut, ja ilmeisesti katsoa ikkunan sijasta kahvilassaolijoita. Niinpä hän sijoitteli tavaransa pöydälle uudestaan, peilikuvamaisesti verrattuna alkuperäiseen hankkeeseen. Nyt se oli kuitenkin hieman hankalampaa, koska pöydällä oli myös tarjotin. Lehtensä luettuaan mies vääntäytyi hankalannäköiseen asentoon, nähdäkseen ikkunasta ulos.

Toiseen vieruspöytään ilmestyi puolestaan kolmen somalimiehen porukka. He puhuivat selkeästi kovemmalla äänellä kuin muut kahvilassaolijat, mikä ilahdutti minua, sillä se loi tunnelmaa koko paikkaan, vaikka en ymmärtänytkään puheestaan yhtään mitään. Uskon, että keskustelu oli mielenkiintoinen, sen verran kiivassanainen se oli.

Kahvilan suljettua ovensa minun täytyi jatkaa matkaa baariin, odottamaan lopullisen määränpääni aukeamista. Siellä kerkesin lukea sekä yhden iltapäivälehden että kaksi vanhaa HBL:lää ja säikkyä, että pari paikalla ollutta halpoihin miestenpukuihin ja muotoiltuun parransänkeen pukeutunutta viinasieppoa olisivat olleet paikalla odottamassa saman paikan aukeamista kuin minäkin. Se sai minut jopa harkitsemaan kotiutumista ennen aikojaan, mutta onneksi pelkoni osoittautui turhaksi. Olivatkin menossa naapuripaikkaan, jonne oli pitkääkin pidempi jono, kun taas minun paikkani ulkopuolella odotteli vain parisenkymmentä henkilöä, eikä kenelläkään ollut päällään mitään silmiäni häiritsevää. Näytti siltä, että arvaukseni oli osunut oikeaan, ja että kyseiseen paikkaan saattoi tulla pukeutuneena ihan miten tahansa, kunhan vain oli tyylikäs, kukin omalla tavallaan. Ja tarpeeksi kalliit, tai sitten suoraan pakasta vedetyt, vähän halvemmat kengät.

Tilaisuus oli vaikuttava, vaikka heti huomasikin, että Suomi on liian pieni maa tuollaiselle. Ei liene sattumaa, että paikalla kuuli aika vähän suomea, muita kieliä sitten senkin edestä. Pöytäseurakseni sain aluksi porukan vietnamilaisia ja toisen porukan turkkilaisia. Keskustelua olisi kieltämättä ollut vaikea seurata, koska molemmat porukat puhuivat omiensa kanssa omia kieliään, mutta onneksi he ristiin puhuessaan puhuivat suomea. Erityisesti vietnamilaistyttöjen asukokonaisuudet tekivät vaikutuksen, he toivat mieleen teatteriseurueen, joka suoritti performanssia yleisön seassa, ilman että yleisö tajusi olevansa yleisöä.

Myöhemmin pöytään ilmestyi myös yksi kotimainen känniääliö, joka päätti sotkea pöydän laseja kaatelemalla, ja poistui sen jälkeen paikalta. Yksi vietnamilaispojista siivosi pöydän vaivihkaa, ja kaikki olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minulle tuli kyllä mieleen, että haluan lisää pakolaisia ja muita maahanmuuttajia Suomeen, ja känniääliöt voisi karkoittaa jonnekin mahdollisimman kauas pois, vaikka aurinkoon.

Lisäksi pöydässä aikaansa vietti välillä myös kaksi kotimaista pariskuntaa, joilla ei ollut pienintäkään tarvetta piilotella aineidenkäyttöään. Heidän vanavedessään kulki brittidiileri, joka ainakin minun silmin katsottuna vain teeskenteli olevansa itsekin aineissa. Pariskunnista molemmilla näytti olevan ongelmia miespuolisten osapuolten uskollisuustaipumustenkin suhteen, ja naispuolisista osapuolista toinen selvästikin tiedosti tilanteen, toinen ei. Jälkimmäinen tapaus herätti minussa sen verran myötätuntoa, että päädyin ääneen ihailemaan hänen kenkiään. Elämä on, joillekin enemmän kuin muille.

Kaksi tapausta oli kuitenkin ylitse muiden, naisia, joita ei voi kuin ihailla. Ensimmäinen heistä oli hyvin runsailla muodoilla varustettu kaunotar, joka oli pukeutunut valko-vaaleanpunaiseen ihonmyötäiseen asukokonaisuuteen, jolla oli sanoma. Se suorastaan huusi, että "minua on Paljon, ettekä te voi sille mitään!". Toinen puolestaan oli myös hyvin runsas musta nainen, joka oli pukeutunut klassiseen pumpulinpoimijan mekkoon ja mustiin housuihin, ja joka tanssi imitoiden striptease-esitystä, johon ei sisältynyt vaatteiden riisumista. Puvun viesti oli hyvin samankaltainen kuin edellämainitunkin, "olen Musta, ettekä te voi sille mitään!"

Alkomahoolikin herätti taas uusia ajatuksia, lähinnä kai koska en juonut kovin paljoa. Koska suosikkiani, Camparia appelsiinimehulla, ei appelsiinimehun puutteen takia ollut tarjolla, päädyin juomaan nimeltä "keksi jotain". Valitettavasti kyseiseen juomaan baarimikon mielestä kuului taiteellisen ulkoasun ja erinomaisen maun lisäksi runsaasti alkomahoolia ja kaksi pilliä, joten sitä ei voinut juoda paljoa. Niinpä päädyinkin kotimatkalle hyvissä ajoin, vältin taksijonot ja pöytäni valloittaneet känniääliöt.

Taksimatka puolestaan, joo. Alkajaisiksi taksikuski totesi, että minulle taisi riittää. Minä siihen, että minulle on opetettu, että juhlista poistutaan kun ne ovat parhaimmillaan. Sen jälkeen vaikenin ja uppouduin omiin ajatuksiini, kunnes taksikuski loppumatkasta alkoi taas horista jotain, jota en oikeastaan edes kuunnellut. Niinpä en tajunnutkaan, mitä hän oikeastaan sanoi, ennen kuin tänään. Ja suutuin.

Mukelolle päätin teroittaa heti tänään, ettei hänestä isona todellakaan tule taksikuskia, tai jos tulee, niin ei ainakaan haikalaa. Ehdotin, että hän voisi ryhtyä maailmanjohtajaksi, joka kieltää miehiltä selvinpäinolon juopuneiden naisten seurassa, mutta toisaalta ideasta löytyi niin paljon puutteitakin, että se oli pakko hylätä heti. Seuraavaksi vaihtoehdoksi keksin alkomahoolin kieltämisen naisilta, mutta noin tasa-arvon nimissä siinäkin on kieltämättä ongelmansa. Surullista vain on, ettei ongelma oikeasti liity alkomahooliin mitenkään, viina on näissä tapauksissa vain keino poistaa valtapeli, eikä mikään perussyy yhtään millekään.

Tämä päivä kuitenkin alkoi hyvin. Tajusin yllättäen, että tiedän, miltä tuntuisi hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa, ja että siitäkin voisi kirjoittaa kirjan. Ideavarastoni sai oivan lisän.
Viimeksi muokannut prosessi, 22.01.2008 22:21. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Täytyy jatkaa tähän ketjuun, koska taksikuskiteemalla jatketaan, vaikka nyt ei ainakaan tietääkseni enää olekaan uudenvuodenyö.

Minulle jaettiin poeettista oikeutta oikein isän kädestä, nyt tarvitsisi enää tietää, mitä pahaa oikein olin tehnyt... Viime yönä poksahti yksi tämän talon pääsulakkeista, eikä vaihtosulaketta tietenkään ollut mailla halmeilla. Puoli taloa pimeänä ja ilman lämmitystä, ei juoksevaa vettä, ihanaa. Netti sentään pelitti, jiihaa. No, Taivaanpappa oli aloittanut tämän källin valmistelun jo pari päivää sitten, hajottamalla auton, joka siis on korjaamolla. Tänään muutaman puhelun jälkeen kävi selväksi, ettei Askolasta löydy 25A sulakkeita, joten Porvooseen oli päästävä. Ensin ajattelin bussimatkaa, joka olisi edellyttänyt vain muutaman kilometrin kävelyä, mutta Matkahuollon sivut olivat tietenkin nurin, ovathan Taivaanpapan tiet tuntemattomat, tai jotain. Niinpä siitä sitten tuli taksireissu.

Tällä kertaa kuski oli aivan kertakaikkisen ihana, zuumailin, öögailin ja katsastin sen heti, mutta valitettavasti sillä oli liikaa ikää ja liian onnellinen elämä perheensä kanssa, joten täytyi vain tyytyä nauttimaan matkasta. Koska mukelo oli mukana, kuski tietenkin ensin kysyi, että onko kyseessä lääkärikäynti. Minä siihen, että ei, vaan olemme menossa hakemaan hyvin kalliita sulakkeita, ja kerroin tuon alkupuolen tarinan. Kuski siihen, että kieltämättä sulakkeille kyllä tulee hintaa. Minä sitten jatkoin ajatusta, että suhteellisesti niiden sulakkeiden hintaa tietenkin saisi pudotettua, jos matkaan liittäisi myös ruokakaupassakäynnin, jolloin sekä sulakkeet että ruoka edelleen kyllä ovat kalliita, mutta yksittäiseen tuotteeseen kohdistettu matkakulu tippuu kummasti. Niinpä toteutin ajatuksen.

Siinä matkan aikana sitten aurinko alkoi paistaa silmiini sen verran tehokkaasti, että aurinkolippa täytyi laittaa alas. Kuski virnuili, että myöhäistä vältellä valvontakameraa, kuva on jo otettu. Siitä sitten keskustelu ajautui käsittelemään valvontakameran tarvetta ja taksiteknologiaa noin enemmänkin, käväisi siinä rikkiolevassa autossani ja palasi hankaliin asiakkaisiin. Kuski totesi toisen kätensä olevan edelleen hieman huonokuntoinen sen jäljiltä, kun joku asiakas aikoinaan oli käynyt kurkkuun kiinni niin, että yksi niskanikamista oli vaurioitunut. Käsi oli ollut täysin halvaantunut kolmisen kuukautta tapauksen jälkeen, mutta palautunut ajan myötä lähes normaalikuntoiseksi. Puhuimme jopa säästä tai lähinnä talvesta, joulupukista ja Teräsmiehestä, joista kahteen jälkimmäiseen kerroin uskovani, kuten myös Ritari Ässään. Perustelin uskoni sillä, että Ritari Ässää olen sentään jopa kätellyt joskus aikoinaan, ja istunut KITTissä, ja joulupukinkin olen tavannut monta kertaa, mutta talvea ei ole näkynyt. Keskustelussa tärkeintä kuitenkin oli se, että se oli lennokasta ja polveilevaa, ja vaikka siinä esiintyi välillä pidempiäkin taukoja, nekään eivät tehneet oloa kiusaantuneeksi.

Porvoossa kuski tarjoutui itse lapsenvahdiksi kaupoissakäyntieni ajaksi, vaikka mukelo ei edes nukkunut. Helpotti asioiden hoitamista kummasti, ja tuossa kyllä tiedosti taas kerran äärimmäisen hyvin maalla asumisen edut. En ikimaailmassa olisi uskaltanut jättää mukeloa vieraan taksikuskin hoteisiin, vaikka olisi vaikuttanut miten mukavalta hyvänsä, mutta kun tietää kuskin nimen ja kotiosoitteen, on tilanne aikalailla eri. Toisaalta, kaupungissa sulakkeet tulevat kyllä kummasti halvemmiksi, joten en kadu päätöstäni palata takaisin ihmisten ilmoille.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Ja lisää taksikyytejä, tällä kertaa isin toimesta Askolasta Palloheinään. Olin ihan unohtanut, miten pelottavaa isin auton kyydissä on, se ajaa kuin puolimieli. Melkein lankesin vaatimaan nopeuden laskemista, mutta kun muistaa kaikki menneet vuosikymmenet jolloin äiti on yrittänyt samaa tuloksetta, olin hiljaa asiasta ja keskityin puhumaan työasioita. Se onneksi tiputti myös auton nopeutta, pitihän isinkin silloin keskittyä niin hankaliin asioihin liikenteen lisäksi, ettei huomiota riittänyt kaahaamiselle. Kävi mm. ilmi, että se äitiyslomaltapaluuseeni liittynyt riita oli ollut hyödyllinen, minuun sovelletaankin samoja käytäntöjä kuin muihinkin työntekijöihin, eikä mitään kohtuuttomampaa mallia, kuten tuolla tähän asti on ollut tapana. Lisäksi työtehtävistäni karsittiin kaikki ne, jotka itse olin todennut idioottimaisiksi, koska ne liittyvät isin kauppatieteellisiin kokeiluihin, jotka aivan liian usein menevät pieleen, ja sellainen alkaa vuosien saatossa pikkuhiljaa ottaa päähän, vaikka olisikin kärsivällisempää sorttia. Isi oli tainnut tajuta, että työpaikanvaihtokin oli alkanut pyöriä minulla mielessä, eikä halunnut ottaa sitä riskiä. Hyvä niin.

Evakossa vanhempieni luona oli taas harvinaisen mukavaa, koko perhe oli paikalla ja lisäksi pikkusiskoni poikaystävä, jonka armeija alkaa tänään. Hän on harvinaisen hyvin porukkaan sopiva tyyppi, mitä yksikään minun poikaystävistäni ei ole ollut. Pikkusiskoni freudilainen lipsahdus oli suorastaan levoton, kun hän vahingossa sanoi poikaystäväänsä äidiksi... Aiemmin testasimmekin minä, pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä, että ketkä kuuluvat samaan sarjaan mukelon kanssa ja saavat isovarpaan suuhunsa. Ainoa jolla homma teki vähän tiukkaa oli pikkusiskoni, yleisurheiluharrastuksesta tulleista turhan teräksisistä lihaksista näemmä sakotetaan.

Saunassa taas isi ja pikkuveljeni keskustelivat maaltamuutostani aivan kuin minä en olisi ollut paikalla. Pikkuveli totesi, etteivät normaalit ihmiset muuta vuosiksi maalle, ainakaan muuttaakseen sieltä sitten pois. Isi siihen, että eihän tässä nyt normaaleista ihmisistä puhutakaan... Minä nauroin. Keskustelu sitten eteni siihen, että isi totesi minusta löytyvän yhden hyvän puolen. Minä siihen, että kuulostaa aika pahalta, jos minusta ei sen enempää hyviä puolia löydy. Hetken mietittyään hän keksi vielä toisenkin... Onneksi ne molemmat olivat sen verran kattavia hyviä puolia, että saatoin jatkaa nauramista. Ai miksi minusta tuli sellainen kuin tuli? Jaa-a.
1108

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja 1108 »

VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
masa

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja masa »

1108 kirjoitti:VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
Hint! Noraaminen piilottaa avatarenkin.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

1108 kirjoitti:VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
VAIHDA ITE!
PerttiMakimaa

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

Minulla on tunne, että tähän ketjuun pitäisi sanoa jotakin.

Toivottavasti sulakkeenpalaminen oli ongelma eikä oire ongelmasta. (Hienosti löysin aiheesta jotakin ikäänkuin aiheeseen liittyvää sanottavaa vaikka tätä lukiessa tulee mieleen yksinäisen ihmisen ikävä toisen luo. Olenko nyt asian ytimessä vai kaukana siitä?).
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

PerttiMakimaa kirjoitti:Minulla on tunne, että tähän ketjuun pitäisi sanoa jotakin.
Minulla on tunne, että minun pitäisi kirjoittaa blogia eikä millekään keskustelupalstalle, mutku en jaksa vaivautua.
Toivottavasti sulakkeenpalaminen oli ongelma eikä oire ongelmasta.
Oli ongelma, ei oire.
(Hienosti löysin aiheesta jotakin ikäänkuin aiheeseen liittyvää sanottavaa vaikka tätä lukiessa tulee mieleen yksinäisen ihmisen ikävä toisen luo. Olenko nyt asian ytimessä vai kaukana siitä?).
Ikävä varmasti, mutta sellainen ikävä johon toinen ihminen ei ole ratkaisu. Ikävä pois sadusta todellisuuteen, mutta sellainen siirtymä ei taida olla mahdollinen, jos on sattunut syntymään satuun. Mitä todellisimmatkin asiat vain muuttuvat mystisesti sadunomaisiksi.
PerttiMakimaa

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

prosessi kirjoitti:Minulla on tunne, että minun pitäisi kirjoittaa blogia eikä millekään keskustelupalstalle, mutku en jaksa vaivautua.

...

Oli ongelma, ei oire.

...

Ikävä varmasti, mutta sellainen ikävä johon toinen ihminen ei ole ratkaisu. Ikävä pois sadusta todellisuuteen, mutta sellainen siirtymä ei taida olla mahdollinen, jos on sattunut syntymään satuun. Mitä todellisimmatkin asiat vain muuttuvat mystisesti sadunomaisiksi.
No, täällä ainakin ne 5-10 fyysistä henkilöä saattavat vaikka lukeakin niitä viestejä. Blogeissa pitää olla joku todella raflaava perusteema. Vaikka se miten kaadan 100 naista vuodessa yms.

Hyvä.

Jos sadusta pois pääseminen ei onnistu pitää tässä julkisesti toivoa, että haltijakummisi antaa sinulle seuraavaksi kymmenen hyvää ja kaunista asiaa. Jos se alentaisi elämäntuskatason sopivalle tasolle.

BTW. Kyllä tuo sinun saamasi kohtelu sukulaistesi taholta aikamoiselta sadulta tuntuukin. Sellaiselta, jossa susi syö kaikki ja on muutenkin suhteellisen synkät tunnelmat. Eikä metsästäjä tule lopussa pelastamaan.
1108

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja 1108 »

prosessi kirjoitti:VAIHDA ITE!
SELVÄ!
Vihtahousu

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja Vihtahousu »

Join jotain, katoin töölönlahdenrannalla paukkuja, oli kivoja. Join lisää.
Kivasta niin paljoa tierä, mutta paukut oli makeimpia varmaan kokoillassa.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

1108 kirjoitti:
prosessi kirjoitti:VAIHDA ITE!
SELVÄ!
Okei, mä vaihdan heti ku oon päässy pois täältä evakosta.
Tix

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja Tix »

1108 kirjoitti:VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
Käytä Adblockkia niinku kaikki muutkin..
killkill

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja killkill »

^ Jos FF:n lisäosaa tarkoitat, niin eikö se sitten blokkaa kaikki avattaret?

EDIT: eipä tietenkään, jos kopsii kuvan tarkan osoitteen ja luo siitä säännön. Tietysti.
Viimeksi muokannut killkill, 07.01.2008 15:02. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
PerttiMakimaa

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja PerttiMakimaa »

prosessi kirjoitti:
1108 kirjoitti:
prosessi kirjoitti:VAIHDA ITE!
SELVÄ!
Okei, mä vaihdan heti ku oon päässy pois täältä evakosta.
Se on varmaan vähintäänkin tissikuva. :pliis:
Tix

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja Tix »

killkill kirjoitti:^ Jos FF:n lisäosaa tarkoitat, niin eikö se sitten blokkaa kaikki avattaret?

EDIT: eipä tietenkään, jos kopsii kuvan tarkan osoitteen ja luo siitä säännön. Tietysti.
Klikkaa oikealla napilla kuvaa ja valitsee adblock image. Ei voi olla helpompaa.
killkill

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja killkill »

^Kuulostaa liian iisiltä... ei "it-ammattilainen" voi noin tehdä..
Tix

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja Tix »

killkill kirjoitti:^Kuulostaa liian iisiltä... ei "it-ammattilainen" voi noin tehdä..
Onneksi minut on koulutettu moraalittomaksi ja menemään siitä missä aita on matalin. Tai jopa avaamaan portti.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:
1108 kirjoitti:VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
Käytä Adblockkia niinku kaikki muutkin..
Ootte te aika herkkänahkasia, tai jotain.
Tix

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja Tix »

prosessi kirjoitti:
Tix kirjoitti:
1108 kirjoitti:VAIHDA SE HELVETIN AVATAR
Käytä Adblockkia niinku kaikki muutkin..
Ootte te aika herkkänahkasia, tai jotain.
En mä oo sun karvanaamaa blokannu. Yritän vaan neuvoa noita ettei tarvi keuhkota asiasta jolle voi ihan itte tehhä jottai. Niinq.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

PerttiMakimaa kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
1108 kirjoitti:
SELVÄ!
Okei, mä vaihdan heti ku oon päässy pois täältä evakosta.
Se on varmaan vähintäänkin tissikuva. :pliis:
Lisäks ootte sekoboltseja.
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
Tix kirjoitti:
Käytä Adblockkia niinku kaikki muutkin..
Ootte te aika herkkänahkasia, tai jotain.
En mä oo sun karvanaamaa blokannu. Yritän vaan neuvoa noita ettei tarvi keuhkota asiasta jolle voi ihan itte tehhä jottai. Niinq.
Arvelit, että kärsin Numban keuhkoamisesta? :D Ota huomioon, että en kertonut minkälainen se seuraava kuva on... Osaan käyttää PhotoShoppii!
killkill

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja killkill »

Tix kirjoitti:Onneksi minut on koulutettu moraalittomaksi ja menemään siitä missä aita on matalin. ....
Tai ainakin laskuttamaan siitä 300€ tunti :)

[No nyt menee spammaamiseksi. Anteeksi Prosessi]
prosessi

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

PerttiMakimaa kirjoitti:Jos sadusta pois pääseminen ei onnistu pitää tässä julkisesti toivoa, että haltijakummisi antaa sinulle seuraavaksi kymmenen hyvää ja kaunista asiaa. Jos se alentaisi elämäntuskatason sopivalle tasolle.
Ei kannata tuollaisia toivoa, elämäntuska on nimittäin polttoaineeni, ilman sitä ei mistään tulisi mitään.
BTW. Kyllä tuo sinun saamasi kohtelu sukulaistesi taholta aikamoiselta sadulta tuntuukin. Sellaiselta, jossa susi syö kaikki ja on muutenkin suhteellisen synkät tunnelmat. Eikä metsästäjä tule lopussa pelastamaan.
Ehkä niitä hymiöitä sitten pitäisi käyttää. Minun sukulaiseni ovat parhaita sukulaisia, parempia ei olisi voinut saada. En vaihtais edes rahaa vastaan.
1108

Re: Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Spänks Tix, sehän toimi!!!
Vastaa Viestiin