Torstai

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith » 21.02.2008 20:25

Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.

Zeb

Viesti Kirjoittaja Zeb » 21.02.2008 20:28

Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Miksi?

Edith

Viesti Kirjoittaja Edith » 21.02.2008 20:40

Zeb kirjoitti:
Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Miksi?
No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään.

Tai että joku nyt ees halais, kun mulla on ammatinvalintakriisi, koska päivätyö nyt kai loppuu kerrankin oikeasti enkä yhtään tiedä, mitä oikeasti tahtoisin tehdä ja sitten mulla on myös harrastuskriisi. Tahtoisin ottaa pari tanssituntia lisää, että todella oppisin joitakin asioita, mutta en todella tahtoisi joutua samoille tunneilla blogia http://anna_c.vuodatus.net/ pitävän neurotico-tico-ihmisen kanssa. En pysty myöskään oleen lukematta neurootikkojen, anorektikkojen ja ties kenen blogeja ja yllättävän monet niistäkin seurustelee tai jotain, vaikka ne olis kuin sekasin, ja mä oon sentään jokseenkin normaali ja yleensä varsin tasainen luonne.

Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi » 21.02.2008 20:50

Edith kirjoitti:
Zeb kirjoitti:
Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Miksi?
No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään.

Tai että joku nyt ees halais, kun mulla on ammatinvalintakriisi, koska päivätyö nyt kai loppuu kerrankin oikeasti enkä yhtään tiedä, mitä oikeasti tahtoisin tehdä ja sitten mulla on myös harrastuskriisi. Tahtoisin ottaa pari tanssituntia lisää, että todella oppisin joitakin asioita, mutta en todella tahtoisi joutua samoille tunneilla blogia http://anna_c.vuodatus.net/ pitävän neurotico-tico-ihmisen kanssa. En pysty myöskään oleen lukematta neurootikkojen, anorektikkojen ja ties kenen blogeja ja yllättävän monet niistäkin seurustelee tai jotain, vaikka ne olis kuin sekasin, ja mä oon sentään jokseenkin normaali ja yleensä varsin tasainen luonne.
Hitsi, Edith saa mut aina polvilleen ihailusta... ilman muuta halaan immeistä, joka sanoo sen, mitä muut yrittävät kyynisyydessään olla ilmaisematta. Voi kun sä pitäisit blogia, jota voisin päivittäin lukea...

Ja tiiäkkö, ei se ole niin hienoa. Ei ainakaan koko aikaa. Ja hirveästi joutuu tekemään kompromissejä jonkun pienen onnen puolituntisen eteen. Yksi asia, minkä minä olen huomannut nussivassa maailmassa ja immeisten maailmassa ja varsinkin pariutuneiden maailmassa muutenkin on se, että sitä ei koskaan, ei koskaan kelpaa sellaisena kuin on.

Sen huomaa siinäkin, kuinka tällä palstalla koko ajan joku tiedottaa jollekkin palstapersoonalle, että se on tyhmä, huono, omituinen, liian vanha, liian nuori, liian lihava tai liian laiha, tai sitten on liian vähän tissiä ja liian vähän persettä tai sitten joku on vaan huora tai pihtari tai muuten vaan tuomittu olemaan ilman sukupuoleen katsomatta. Ja enemmistö kitinäläisistä ei edes tunne toisiaan, millään lailla. Näin se vaan on. Tiedän, tää oli tosi kyynistä :(

Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu » 21.02.2008 20:53

Geep kirjoitti:Se on suhdetta kasvattavaa, mukava pikantti lisä, kun hoitaa tyhjennykset yhdessä. Ja ne 4 ekaa päivää kun kroppaa vituttaa se jatkuva nälkä, kroppa on ihan paniikissa et mitä vittuu nytkö se safka tosiaan loppu ja pää alkaa olee kropan takia ihan tööt, niin ne päivät on ihan parasta tapella samoissa fiilareissa elävän kanssa. Sekin lujittaa. Sit on ihan superia homman päätteeks nussia vitutukset pois, vetää kebat ja pizzat, töllätä leffat ja lätkät ja pohtia ääneen mistä löytyis se taito kaivaa joku kultainen keskitie tähän kaikkeen säätöön.
WB :h:

Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Vadim » 21.02.2008 20:58

Edith kirjoitti:Tai että joku nyt ees halais, kun mulla on ammatinvalintakriisi, koska päivätyö nyt kai loppuu kerrankin oikeasti enkä yhtään tiedä, mitä oikeasti tahtoisin tehdä ja sitten mulla on myös harrastuskriisi. Tahtoisin ottaa pari tanssituntia lisää, että todella oppisin joitakin asioita, mutta en todella tahtoisi joutua samoille tunneilla blogia http://anna_c.vuodatus.net/ pitävän neurotico-tico-ihmisen kanssa. En pysty myöskään oleen lukematta neurootikkojen, anorektikkojen ja ties kenen blogeja ja yllättävän monet niistäkin seurustelee tai jotain, vaikka ne olis kuin sekasin, ja mä oon sentään jokseenkin normaali ja yleensä varsin tasainen luonne.
*halaa* Kuules nyt. Yleisesti ottaen asioilla on taipumus järjestyä.

Geep

Viesti Kirjoittaja Geep » 21.02.2008 21:02

mustanikki kirjoitti:
Geep kirjoitti:...Tulin jo yöllä lukee ketjuja mut hitto se on vaikeaa rekisteröimättömänä.
Kuinka niin? Rekisteröimättä lukenut tätä shittii jo jonkin aikaa eikä tee mieli rekata. Et Vaan Tunne Itseäsi.
Unohdin ton kirotun mustanikin. Joskus kun yritin sitä testata niin salasana ei toiminukaan, onko se ny mustanikki - mustanikki? Eli mua häiritsi kun en saanut yhestä klikistä kaikkia viestejä luetuiks, se linkki tossa etusivulla jos on rekisteröityny.

Rouva pus! Palauduin halpiksempana.

NeitiNegatiivi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 196
Liittynyt: 19.02.2008 0:15
Paikkakunta: Varsinainen Suomi

Viesti Kirjoittaja NeitiNegatiivi » 21.02.2008 21:07

Ja aattele, joskus pitää vähän synkistellä, että saa asioita järjesteltyä päässään. Ja jos ongelmat on todella suuria esim. ammatinvaihto ja perinteinen "laita asiat paperille järjestykseen ja mieti mistä aloitat" niin teekin jotain ihan muuta joka piristää. Mee vaikka kampaajalle. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kun saa hyvän mielen(edes vähän) jostain niin on helpompi miettiä mikä on seuraava juttu mistä lähteä asiaa purkamaan. Tämmöset ainakin toimii minuun kun synkistää, ja usein synkistää.

Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss » 21.02.2008 21:30

Hoh. Sain viimeinkin aikaiseksi laittaa tuon nurkissa pyörineen ylimääräisen söpön iMacin huuto.nettiin myyntiin. Jotain hyödyllistä siis saatu aikaan!

Tix

Viesti Kirjoittaja Tix » 21.02.2008 21:51

Rahkapussi kirjoitti: Yksi asia, minkä minä olen huomannut nussivassa maailmassa ja immeisten maailmassa ja varsinkin pariutuneiden maailmassa muutenkin on se, että sitä ei koskaan, ei koskaan kelpaa sellaisena kuin on.
Kaikki ei kelpaa kaikille mutta jotkut kelpaa joillekin. Ihan sellaisina kuin ovat. Omista kokemuksista voi tietysti puhua, mutta silloinkin puhuu enemmän niistä joille haluaisi kelvata mutta ei kelpaa.

Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 7763
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Cal-sar-y-cuhn-eet

Viesti Kirjoittaja Gat » 21.02.2008 21:58

Edith kirjoitti:
Zeb kirjoitti:
Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Miksi?
No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään. .
Just noin. Jopa minua alkaa äklöttää täällä. Terveempää olisi olla ajattelemattakaan naisia, romantiikkaa ja köh.. nussimista.

Rahkapussi

Viesti Kirjoittaja Rahkapussi » 21.02.2008 21:59

Tix kirjoitti:
Rahkapussi kirjoitti: Yksi asia, minkä minä olen huomannut nussivassa maailmassa ja immeisten maailmassa ja varsinkin pariutuneiden maailmassa muutenkin on se, että sitä ei koskaan, ei koskaan kelpaa sellaisena kuin on.
Kaikki ei kelpaa kaikille mutta jotkut kelpaa joillekin. Ihan sellaisina kuin ovat. Omista kokemuksista voi tietysti puhua, mutta silloinkin puhuu enemmän niistä joille haluaisi kelvata mutta ei kelpaa.
Olen muuten miettinyt, mitä se "kelpaaminen" on? Onko se todellakin kiinni siitä, että ei oikeasti kelpaa jonkun määritelmiin siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla vai onko niin, että itse tietää, että täyttää vain osaltaan nuo ihanteet ja toimii jo ennakkoon niin, että torpedoi mahdollisuutensa olla jonkun ihannekumppani?

Ovatko ihanteet todellakin niitä, jotka tekevät meidät onnellisiksi vai tekeekö meidät onnellisiksi se, että saavutamme nuo ideaalit hinnalla millä hyvänsä?

Ja miksi mun pitää kysellä näin paljon?

NeitiNegatiivi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 196
Liittynyt: 19.02.2008 0:15
Paikkakunta: Varsinainen Suomi

Viesti Kirjoittaja NeitiNegatiivi » 21.02.2008 22:09

Kyseleminen ja kyseenalaistaminen on mielestäni todistus siitä, että siellä pääkopassa liikkuu jotain :D

Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 17234
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Viesti Kirjoittaja Bluntly » 21.02.2008 22:10

NeitiNegatiivi kirjoitti:Kyseleminen ja kyseenalaistaminen on mielestäni todistus siitä, että siellä pääkopassa liikkuu jotain :D
Tai sitten on taantunut takaisin kyselyikään.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.

NeitiNegatiivi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 196
Liittynyt: 19.02.2008 0:15
Paikkakunta: Varsinainen Suomi

Viesti Kirjoittaja NeitiNegatiivi » 21.02.2008 22:14

no hyvä vaihtoehto sekin

Tix

Viesti Kirjoittaja Tix » 21.02.2008 22:36

Rahkapussi kirjoitti:Olen muuten miettinyt, mitä se "kelpaaminen" on? Onko se todellakin kiinni siitä, että ei oikeasti kelpaa jonkun määritelmiin siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla vai onko niin, että itse tietää, että täyttää vain osaltaan nuo ihanteet ja toimii jo ennakkoon niin, että torpedoi mahdollisuutensa olla jonkun ihannekumppani?

Ovatko ihanteet todellakin niitä, jotka tekevät meidät onnellisiksi vai tekeekö meidät onnellisiksi se, että saavutamme nuo ideaalit hinnalla millä hyvänsä?

Ja miksi mun pitää kysellä näin paljon?
Minun 5 senttiäni: (joo, oon katkarapu.)

Se, että ylipäänsä miettii kelpaako, on vähän väärä lähtökohta. Ei ihmissuhde ole mikään kodinkoneen hankinta, jossa mietitään mitä ominaisuuksia pitäisi olla ja käydään shoppaamassa paras. Oikeampi asenne ihmissuhteisiin on se, että vain on oma itsensä anteeksi pyytelemättä, ja jos se jotakuta ei miellytä niin omapa on tappionsa. Se ei tietysti tarkoita sitä, ettei parisuhteessa tarvitsisi joissain asioissa kunnioittaa toisen tarpeita tai tehdä kompromisseja, mutta ei IKINÄ siitä mikä on osa omaa persoonaa.

Sitten kun oikeasti kiinnostuu jostakusta, niin millään "ihanteilla" ei ole mitään merkitystä. Joku joskus kirjoitti 20-vuotishääpäiväkorttiin miehelleen, että et ollut lainkaan sellainen kuin olin haaveillut - onneksi, sain niin paljon enemmän. Kaikenlaisia "vikoja" tai "puutteita" ei huomaa tai niistä ei välitä vitun vihellystäkään jos toisen kanssa on hyvä olla. Oman kokemukseni mukaan melko tärkeä osa siitä milloin on hyvä riippuukin juuri siitä, voiko olla sellainen kuin aidosti on vaiko ei.

Joku pointtikin tällä? Ehkä lähinnä se, että ei kelpaaminen ole ongelma. Ongelma on sen pohtiminen, että kelpaanko ja kumppanin tarkastelu sitä kautta, että mitä hänestä puuttuu, ei sen kautta että mitä kaikkea hänessä saa.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa