Ei ole nyt kuvaa tähän laittaa mutta kerron mitat, 164 cm ja 56 kg. Tunnen olevani läski. On lähestulkoon ihan sama, painanko 73 vai 53 kiloa, mutta tunnen aina olevani läski. Olin pienenä pullukka ja siitä hoettiin koko ajan niin paljon, että asia on todellakin iskostunut tajuntaani.
Vähän samaan suuntaan on oma mielipiteeni itsestäni ku Xibellä.
Tosin hieman raamikkaampana uskon olevani kiloissa mitattuna huimasti kauempana haluamastani koosta. Eli en koe olevani läski, vrt keskustelu "Silloin nauratti".
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
174 cm ja 78 kg. Kylkimakkarat ärsyttää, mutta ei nekään mitkään mahottoman isot oo. Eli en koe olevani erityisen läski. Jos kuitenkin lihon vähänkin, se näkyy heti ja kovaa, sillä posket pyöristyvät ja kaksoisleuka lelluu tosi helposti. Toiset taas voivat lihoa aika paljonkin näyttämättä läskeiltä kun se ei mene naamaan.
Mä OLEN läski. Tällä hetkellä tuntuu voimattomalta asian edessä, mutta satunnaisesti toivo herää ja jaksaa yrittää. Ainakaan mä en ole enää lihonut pitkään aikaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
^ Sattuuks sua mihinkään ku makaat? Isi sano et sit on liian laiha. Mua sattu läskinä enemmän ku nyt liian laihana. En tiedä voinko enää luottaa isiini.
Geep kirjoitti:Mua sattu läskinä enemmän ku nyt liian laihana.
Mun isi sano, että all you need is love, eli ettei sille pysty mitään, vaikka välillä sattuis tosi pahastikin, pitää vaan yrittää pitää ajatukset mahdollisimman kauniina, koska kauniit ajatukset kulkeutuu aina niiden luokse, joita maailmassa eniten rakastaa.
Geep kirjoitti:Mua sattu läskinä enemmän ku nyt liian laihana.
Mun isi sano, että all you need is love, eli ettei sille pysty mitään, vaikka välillä sattuis tosi pahastikin, pitää vaan yrittää pitää ajatukset mahdollisimman kauniina, koska kauniit ajatukset kulkeutuu aina niiden luokse, joita maailmassa eniten rakastaa.
Toi oli tosi kaunista! Melkeen rupes tekemään mieli runkata, mutta otankin ruokaa lisää.
Olen läski. Vaaka on väärin kalibroitu, joten kiloja ette saa. Hankala vaaka muutenkin, kun mittarivirhe muuttuu punnittavan massan mukaan, onneksi sentään lineaarisesti, ettei mene hankalaksi. Ja galleriaan juuri lisäsin muutaman kuvan muutama kilo laihemmasta minästä.
Suurimman osan elämästä olen ollut kaikkea muuta kuin pläski. Kaksi kertaa olen lihonut puolen vuoden aikana >20 kiloa (ensimmäisen kerran armeijassa kun ei ollut 8kk muuta tekemistä kuin vetää munkkeja ja sokerilimsaa) mutta muuten paino ei ole muuttunut.
^ Lähti intissä 16 kiloa, ei oltu sotkussa vetelemässä munkkeja!
Tosin mäkin söin aina makeisia ja join limsaa niin saatanasti, mutta silti vissiin päivittäinen liikunta riitti. Loppusotaan mennessä mulla oli kait mukana 3 litraa kokista ja 4 suklaalevyä ja jotain makeispusseja muutama kappale... kyl sitä sokeria tekee mieli kun sitä ei saa mistään
183 cm ja 84 kg oli viimeksi puntarilla käydessäni. Arvioisin, että tilanne ei ole pahemmin tuosta muuttunut. Vatsalle on kyllä kertynyt kevään aikana sellainen outokumpu että sen huomaa jo muutkin.
Mieleltäni taidan olla aina hoikkaa poikaa, kun vasta teini-iän jälkeen tuli vähän enemmän lihaa luiden ympärille.
Ehkä eniten häiritsee että maha on kasvanut niin varkain.
Minulla on ratkaisu tähän läski-pulmaan: lopettakaa vaa'alla käyminen.
Itsellä pituutta 188 cm ja paino on joko hieman alle tai tuntumasta päätellen kilon, pari yli satasen. Vähän tiukemmassa kunnossa toki voisi olla, mutten koe olevani merkittävästi ylipainoinen.
