Kitinä

2.
Joskus on saattanut v*tuttaa. Ehkä harmittaakin, mutta vain joskus.

Duck kirjoitti:

Frederik Krueger kirjoitti:Pari tyyppiä jutteli että jokainen (aikuinen) on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä harkinnut itsemurhaa.

Niin, tarkoitetaanko tällä sellaista perisuomalaista itsesääli-masennussuvantoa jonka aikana leikittelee ajatuksella, vai sitä että sitä jo ihan suunnittelee?

En ole varma, pitääpä kysyä jos tulee heidän kanssaan vielä puheeksi. Otaksun kuitenkin että sitä leikittelyä, mutta en muista sellaisenkaan koskaan käyneen omassa päässäni. Joskus olen ollut hetkellisesti niin masentunut etten halunnut tehdä muuta kuin maata vuoteessa (isän vakava sairastuminen ja joskus rakkaushuolet), mutta mielestäni niistäkin oli vielä melkoinen matka oikeasti itsetuhoisiin ajatuksiin.

Never say never, mutta luulisin harkitsevani itsemurhaa lähinnä vain jos vaihtoehtona olisi hidas ja tuskallinen kuolema keskellä erämaata verenhimoisten alkuasukkaiden kynsissä. Itsari olisi pako vieläkin kauheammalta kuolemalta, mutta ainoastaan jos en katsoisi olevan mitään selviytymismahdollisuuksia tai edes mahdollisuutta kuolla urhoollisesti taistellen vastaan.

5: Eniten vituttaa kaikki!

Nousin tänään itsetuntemuksen portaikolla yhden askelman ylemmäs.

Tajusin, että kohtauksittainen kastraatio-ahdistukseni on eräänlaista paniikkihäiriötä ilman ruumillisia oireita.

En saa paniikkihäiriöön kuuluvia ruumiillisia oireita, mutta henkisesti kyseessä on samankaltainen kohtauksittainen ahdistus, joka korreloi jossain määriin stressiin.

Jouluaattonakin taas iski aivan naurettavasta syystä:

Kävin ostamassa takkapuita ja VISAlla ei ollut katetta. Täysin ymmärrettävää, koska luottoraja oli mennyt yli. Kun kuun lopussa tulee lasku maksettua niin pelittää taas. Käteistä oli tilillä ja VISAn pitäminen mahdollisimman paljon miinuksella on harkittua taktiikkaa, koska haluan pitää itselläni mahdollisimman paljon luottokunnan rahaa. Mitään syytä ei siis olisi pitänyt olla alkaa ahdistua ko. asiasta.

Silti joulupuuron keitto meni ahdistellessa. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Valitsen nauramisen.

Kolmosen valkkasin, ajatellen, että ahdistus ja masennus kuuluu hetkittäisinä ja ohimenevinä normitunneskaalaan muiden happyjoyhommelien ja tasaisen tylsyyden ylistyksen seassa. ICD-luokitusten ees kevythuttupääosastolle ahistusmasennukseni eivät nykyään ainakaan yllä.

Jos vetäis piriä päivisin ja pupeltais pameja öisin, niin eiks se ois niinku siinä. Miehekästä tunneskaalaa harmonisessa paketissa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Jos vetäis piriä päivisin ja pupeltais pameja öisin, niin eiks se ois niinku siinä. Miehekästä tunneskaalaa harmonisessa paketissa.

Joo mut vedä se harmonia ja miehekäskin oikeestaan yli ensin.