NuoriD kirjoitti:Tämä johtuu siitä, että olen hyvä ihminen.
Oletko varma? Mun mielestä sun pitäisi tutkia tätä asiaa vielä hieman.
Mieti vaikka kysymyksiä: Voisiko tehdä ammattitaidollani jotain hyvää, en pelkästään rahaa? Pitäisikö minun tunnustaa nettikäyttäytymiseni vaimolleni? (Ps. voin auttaa asiassa!!) Voinko jalkakäytäväajeluni aiheuttaa muille mielipahaa tai jopa onnettomuuden? Pahoitanko vaimoni mielen haaveilemalla nuorista misuista kuntosalilla ja lasteni harrastuksissa?
Noilla pääset jo varmaan ihan kivasti alkuun
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Vesper kirjoitti:
Kuten jo aiemmin sanoin, näitä tapauksiahan on ollut nyt useampi putkeen. Ja hamassa historiassa lukuisia, olen jostain kumman syystä (helppo nakki?) erityisesti varattujen miesten mieleen. Miksi olisin juuri tämän tapauksen kohdalla hakemassa helpotusta omaan olooni?
Oikeassahan sä toki olet siinä, että omaa oloa ja omatuntoahan se kovin tyynnyttelee, mutta se ei kuitenkaan ainakaan omalla kohdallani ole se rajan yli tuuppaava voima.
Tämä oli vakuuttava viesti ja uskon sua.
(Ellei sitten kyse olekin siitä, että haluan viestittää näin, jotta minua ei pidettäisi ilkeänä katkerana kyynikkona - nämä motiivit ovat niin vaikeita)
Vai pitäisiköhän meidän ihan ensimmäiseksi määritellä hyvä ihminen?
Onko hyvä ihminen myös inhimillinen? Tekee joskus virheitä? Kantaa tekojensa seuraukset? Toimiiko hyvä ihminen ajatellen omaa vai yhteisön hyvää? Antaa muille omastaan? Noudattaa lakeja? Kertoo ehkä joskus sen valkoisen valheen, jos se loukkaa vähemmän?
Huh, menee blondin pieni pää ihan pyörälle...!
Viimeksi muokannut Vesper, 11.09.2009 10:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
NuoriD kirjoitti:Tämä johtuu siitä, että olen hyvä ihminen.
Oletko varma? Mun mielestä sun pitäisi tutkia tätä asiaa vielä hieman.
Mieti vaikka kysymyksiä: Voisiko tehdä ammattitaidollani jotain hyvää, en pelkästään rahaa? Pitäisikö minun tunnustaa nettikäyttäytymiseni vaimolleni? (Ps. voin auttaa asiassa!!) Voinko jalkakäytäväajeluni aiheuttaa muille mielipahaa tai jopa onnettomuuden? Pahoitanko vaimoni mielen haaveilemalla nuorista misuista kuntosalilla ja lasteni harrastuksissa?
Noilla pääset jo varmaan ihan kivasti alkuun
*laittaa sormet korviin ja lällättää*
(oikeesti: mä kyllä luulen, että sä ymmärsit viestini ironian, mutta varmistetaan se nyt vielä tällaisella tyhmällä selityksellä)
Kätketyillä motiiveilla keittiöpsykologisoiminen on vähän kuin keittiöpsykologisoisi kätketyillä motiiveilla. Pikemminkin tässä näyttäisi käyvän sellaisia, että Vesper vie ansiokkaasti reaalimaailmaan Kitinän peruslinjaa (vrt. ketju "Nuoren Daavidin kärsimykset"), jonka mukaan ihmissuhteissa ei oteta huomioon kontekstia, tilanteen uniikkiuden aiheuttamia erityistekijöitä tai mitään muutakaan pragmaattista, vaan vanhatestamentillisella varmuudella jyrätään silmät ja korvat kiinni yleisen periaatteen mukaisesti: brutaali, suoraanpuhuva rehellisyys aina, seurauksista viis. Tämä periaate oikeuttaa puuttumaan periaatteen nimissä erityisesti toisten asioihin, vaikka ei niistä juuri yksityiskohtia tietäisikään. Vesperiä ansiokkaammin tätä ikikaikaista Kitinäperinnettä toteuttavat vain ne - me - jotka tulevat kommentoimaan Vesperin käytöstä tietämättä juuri mitään tapauksen uniikeista spekseistä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vesper kirjoitti:"Paljastuksen" myötä suhteesta paljastui myös muutamia muita valheita ja käsittelemättömiä asioita, jotka ihan varmasti olisvat tulleet myöhemmin esiin. Mm. se, että kundi ei ole koskaan vienyt daamia tapaamaan vanhempiaan tai omaan asuntoonsa, ja selitys löytyi siitä, että kundi asuukin edelleen vanhempiensa luona ja jopa eri paikkakunnalla kuin missä on väittänyt asuvansa.
Lolleroinen. Minkäs ikänen tää kaveri oli? Ooksä taas sekaantunut vaippaikäsiin? En mäkään tommosta kehtais tunnustaa ainakaan näin kolmekymppisenä vaan valehtelisin ainakin häämatkaan saakka että asun ND:n naapurissa.
Tiski kirjoitti:
Näet kadulla käsilaukku kädessä juoksevan nuoren miehen. Takana tulee huutava mummeli, jonka laukku ilmeisesti on. Jos taklaat kaverin, lyhyen aikavälin vaikutus on että jompaan kumpaan tai molempiin sattuu ja olet hetken joko hölmö joka sai kuokkaan tai arjen sankari joka sai kiitosta. Pitkän aikavälin vaikutus voi olla, että pelastit mummelin perikadolta tai että nälkää näkevän laukkuvarkaan perhe hajoaa ja lapsista tulee nistejä. Miten toimit?
Muuten pistävä analogia, mutta sillä lisäyksellä, että sankarimmehan siis auttoi alunperin ryöstämään sen käsilaukun siltä mummelilta.
Analogia ei ollut käsillä olevaan tilanteeseen, vaan kysymyksenasettelu siihen yleisen tason väittämään, että jos tulevaa ei voi ennakoida, lyhyen aikavälin vaikutusten tarkastelun pitäisi ratkaista toimintatapa.
Mua riepoo ihmiset jotka puuttuvat pariskunnan keskinäisiin asioihin ja ovat tietävinään niistä ihan kamalan paljon. Edelleenkään tämä ei kohdistu millään lailla Vesperiin, vaan on yleinen kannanotto asiaan.
Tiski kirjoitti:
Analogia ei ollut käsillä olevaan tilanteeseen, vaan kysymyksenasettelu siihen yleisen tason väittämään, että jos tulevaa ei voi ennakoida, lyhyen aikavälin vaikutusten tarkastelun pitäisi ratkaista toimintatapa.
No kato mun analogia toimii sekä yleispätevästi että tähän jamaan.
Tiski kirjoitti:
Analogia ei ollut käsillä olevaan tilanteeseen, vaan kysymyksenasettelu siihen yleisen tason väittämään, että jos tulevaa ei voi ennakoida, lyhyen aikavälin vaikutusten tarkastelun pitäisi ratkaista toimintatapa.
Primum non nocere
Eli jos tekee radikaaleja interventioita toisten ihmisten elämään, tulee varmistaa, että niistä ei ole enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mä en pysty käsittämään, mitä kinaamisen arvoista tuossa keississä muka on. Kysymys ei ole siitä, mikä Vesperin piilotettu motiivi mahtaa olla, eikä siitä että suhteesta tiedetään tai ei tiedetä asioita, eikä siitäkään että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Vesper toimi niin kuin tiesi sen petetyn osapuolen haluavan, että toimittaisiin. Se tieto suhteesta riittää, loput voi jättää suhteen osapuolien huoleksi.
Davelle tiedoksi, että itse toimisin samoin, huolimatta siitä että en ole joutunut kokemaan vastaavia pettämisdraamoja omissa suhteissani.
Edit: Ainoastaan silloin, jos olisi syytä epäillä että suhteen osapuolet ovat valinneet elää tietoisessa itsepetoksessa ("Kaikki pettää kuitenkin, joten en halua ajatella koko asiaa oman suhteeni kontekstissa, koska muuten en pystyisi olemaan siinä"), jättäisin kertomatta. Päätöstä ohjaa siis suhteessa olevan petetyn osapuolen toive, ei ensisijaisesti mikään oma motiivini (muu kuin halu antaa ihmisten elää omissa suhteissaan valitsemallaan tavalla).
Viimeksi muokannut EveryWoman, 11.09.2009 11:29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tiski kirjoitti:
Analogia ei ollut käsillä olevaan tilanteeseen, vaan kysymyksenasettelu siihen yleisen tason väittämään, että jos tulevaa ei voi ennakoida, lyhyen aikavälin vaikutusten tarkastelun pitäisi ratkaista toimintatapa.
No kato mun analogia toimii sekä yleispätevästi että tähän jamaan.
Mitäs siihen sanot, senkin ketku aasinajaja?
noin yleisen elämänkokemuksen nojalla sanoisin, että rikokseen osalliset aika harvoin a) katuvat b) tekevät kansalaispidätyksen rikostoveristaan. Mummon mukiloinnista tulee penaltia vaikka vähän katuisi.
Tiski kirjoitti:
noin yleisen elämänkokemuksen nojalla sanoisin, että rikokseen osalliset aika harvoin a) katuvat b) tekevät kansalaispidätyksen rikostoveristaan. Mummon mukiloinnista tulee penaltia vaikka vähän katuisi.
NuoriD kirjoitti:Eli jos tekee radikaaleja interventioita toisten ihmisten elämään, tulee varmistaa, että niistä ei ole enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vastuu on intervention tekijällä.
Ei, vaan vastuu on sillä parisuhteen osapuolella, jonka elämänkatsomuksen mukaan toisen pettämisestä tulee hänelle kertoa.
Jos saisit tietää, että henkilö A haluaa, että satunnainen kadullakävelijä murhaa hänet, tekisitkö niin (oletetaan, että tietäisit, että et voi jäädä kiinni)?
NuoriD kirjoitti:Eli jos tekee radikaaleja interventioita toisten ihmisten elämään, tulee varmistaa, että niistä ei ole enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vastuu on intervention tekijällä.
Miksi? Koska tulevaa ja muiden reaktioita ei edelleenkään ei voi ennustaa, ei voi koskaan _varmistua_ mistään. Varmuutta ei saisi edes sillä, että kysyisi osapuolilta ennakkoon, että olisko siitä hänelle haittaa vai hyötyä. Lisäksi haittojen ja hyötyjen välillä voi olla melkoisia epätasapainoja - yhden haitta on toisen hyöty. Jos aina pitäisi varmistua kaikesta ennakkoon, ei voisi koskaan tehdä mitään.
Tiski kirjoitti:
noin yleisen elämänkokemuksen nojalla sanoisin, että rikokseen osalliset aika harvoin a) katuvat b) tekevät kansalaispidätyksen rikostoveristaan. Mummon mukiloinnista tulee penaltia vaikka vähän katuisi.
Nimenomaan!
Mistä päästäänkin lopputulokseen! Mummon mukiloinut laukkuvaras, joka katuu, taklaa rikostoverinsa ja palautaa laukun mummolle on selkärankainen hieno ihminen joka kantaa vastuunsa siitä huolimatta, että penaltia tulee.
