Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit
NuoriD

Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

-Minä pyrin olemaan ajattelematta

Miten uskot kuolevasi?

-Veikkaan jotain syöpää, koska ne ovat sydän- ja verisuonitautien ohella yleisimpiä kuolinsyitä ja sydän ja verisuonitautiriskini on pieni

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

-90 vuotiaaksi

Miten haluaisit kuolla?

-Äkillinen rytmihäiriö (kammiovärinä) olisi paras vaihtoehto. Yht 'äkkiä vain vintti pimenisi.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

-No eihän tämä nyt mukavakaan ole.

Miten pelkäät kuolevasi

-Kovissa tuskissa hitaasti olisi tietysti pahin vaihtoehto
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

NuoriD kirjoitti: 1. Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

2. Miten uskot kuolevasi?

3. Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

4. Miten haluaisit kuolla?

5. Ahdistaako tämä aihe sinua?

6. Miten pelkäät kuolevasi
1. Ajoittain.

2
. Uskon kuolevani? Veikkaan että johonkin itseaiheutettuun, valitettavasti (en puhu itsemurhasta, vaan elämäntavoista johtuvasta)

3. n.65-70v

4. Mahdollisimman kivuttomasti, ellei tämä onnistu, niin en ainakaan yksin ja peloissani.

5. Ahdistaa.

6. Yksin.


Hyi *puistatus* Mä oon niin "taikauskoinen", etten sen kummemin asiasta haluaisi puhua :)
The great club outshines the individual, always and forever.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Elppis kirjoitti: 3. n.65-70v
Tuskin sä nyt noin nuorena kuolet, etkös sä nyt kuitenkin ole perusterve? Vai onko sulla joku krooninen sairaus?
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

NuoriD kirjoitti:
Elppis kirjoitti: 3. n.65-70v
Tuskin sä nyt noin nuorena kuolet, etkös sä nyt kuitenkin ole perusterve? Vai onko sulla joku krooninen sairaus?
Eipä juur, araknoideakysta+shuntti. Ehkä olen vain pessimisti.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

I'm gonna live 4eva!
Paras päivä ikinä.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16639
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?
- Minulla on näissä se, että en oikein tiedä, mitä kuolemasta pitäisi ajatella. Tai siis en mitenkään pyri olemaan ajattelematta, mutta jos oikein istun alas ja koetan ajatella omaa kuolemaani, mieleen ei tule mitään. En vain osaa. Tai ehkä en vielä ole sisäistänyt omaa kuolevaisuuttani (itsetuntemuksen kanssa kun on muutenkin välillä vähän heikkoa).

Miten uskot kuolevasi?
- Kaikki neljä isovanhempaani ovat kärsineet sydän- ja verisuonitaudeista, ja kolme niihin jo kuollutkin. Ja äidillänikin on jo aika ärhäkkä verenpainetauti. Lisäksi en ole kovin innokas kuntoliikkuja pitkäkestoisissa kestävyyslajeissa, ja pidän liikaa ruoanlaitosta ja hyvästä ruoasta terveellisyydenkin kustannuksella. Eli ennuste lienee selvä: sukuperinteiden mukaan.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?
- Kaikesta huolimatta nämä mainitut esi-isät ovat vedelleet pääosin tuonne kahdeksaankymppiin, ja tilastollisesti pari sukupolvea nuorempana minun pitäisi varmaan kyetä merkittävästi pidempään elinikään. Luulen, että noita riskitekijöitä on kuitenkin kertynyt niin paljon, että pitäisin tuollaista 78-82 vuotta jo ihan hyvänä saavutuksena. Muistinpa muuten justiinsa, että ala-asteella muinoin piti kirjoittaa aine tulevasta aikuiselämästään. Muistaakseni lopetin jutun siihen, että kuolen 69-vuotiaana. En tuolloin varmaan osannut edes kuvitella ikälopumpaa kuin tuollainen noin 70-vuotias. No, aineen ennustusten osuvuus on muutenkin ollut heikko: luulin ryhtyväni diplomaatiksi.

Miten haluaisit kuolla?
- Ei minulla mitään erityisiä preferenssejä ole. En oikein pidä kivusta, enkä mielelläni ryhtyisi alzheimer-dementiatapaukseksi ennen kuolemaa.

Ahdistaako tämä aihe sinua?
- Ei oikeastaan ollenkaan.

Miten pelkäät kuolevasi
- Vaipoissa ja järkeni menettäneenä. Saunan taakse ennen sitä, kiitos.
Viimeksi muokannut urpiainen, 02.11.2009 13:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

urpiainen kirjoitti: Ahdistaako tämä aihe sinua?
- Ei oikeastaan ollenkaan.
Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta. Organismien perusvietti on kuitenkin säilyä hengissä.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

exPertti kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.
Häh?
Niin. Ainoastaan aivan alkuvaiheen dementiassa voi itse huomata, että jotain on vialla. Keskivaikeassa ja vaikeassa dementiassa dementikko ei enää itse kärsi asiasta, koska ei kykene sitä hahmottamaan.

Eihän koirakaan kärsi siitä, että se elää vain yhdessä hetkessä.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

exPertti kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.
Häh?
No esim. pitkään Alzheimerin tautia sairastanut ei edes tiedosta olevansa sairas, saatikka tietoinen paljosta muustakaan mitä ympärillä tapahtuu. Muistikin on noin 1 minuutin pituinen.
The great club outshines the individual, always and forever.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

exPertti kirjoitti:^^, ^^^ Mistä te puhutte? Häh? :)
Ruoka tulee aivan kohta!
EvaPeron

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja EvaPeron »

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

- En oikeastaan koskaan

Miten uskot kuolevasi?

- Oon niin sählä, että jossain onnettomuudessa

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

- Varmaan 90, pitkäikäinen suku

Miten haluaisit kuolla?

- Unissani heräämättä

Ahdistaako tämä aihe sinua?

- Ei ollenkaan, kuolema on luonnollinen asia

Miten pelkäät kuolevasi

- Jossain hoitolaitoksessa yksin ja unohdettuna, se olisi kamalaa
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Leila »

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

Ajattelen silloin tällöin.

Miten uskot kuolevasi?

Todennäköisesti johonkin syöpään, ehkä jokin sairaskohtaus voi olla mahdollinen.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

Kauhean vaikea kysymys. Jos mulle ei nyt tule syöpää ihan lähivuosina, niin elän varmasti ainakin 50-vuotiaaksi. Jos pysyn muutenkin kunnossa, niin ehkä jopa 80-90 vuotiaaksi.

Miten haluaisit kuolla?

Haluaisin vain nukkua vanhuuttani pois. Kivuton lähtö olisi hyvä, mutta sitä nyt ei ilmeisesti voi aina valita.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

Oman kuoleman ajatteleminen ahdistaa yllättävän vähän. Sen sijaan lasten kuoleman ajatteleminen ahdistaa. Kai se on jotenkin luonnonvastaista, jälkeläisten kuoleminen.

Miten pelkäät kuolevasi

Kivuliaasti, synnytykseen, pahassa onnettomuudesssa, palaen.
Äiti ei tiedä
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Hyi joo, palaminen tai hukkuminen. Yäk.
The great club outshines the individual, always and forever.
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3886
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Ah,sitten kun on vanha niin voi pelotella sukulaisiaan ruokapöydässä katselemalla hämmästyneenä ympärilleen ja huutaen:

KEITÄ TE OLETTE JA MISSÄ ON MINUN HEVONEN!

Mutta sitten (haudan)vakavasti :

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

-Kyllä ajattelen, useasti.

Miten uskot kuolevasi?

- Vaihtoehtoja on monia, ehkä onnettomuus, ehkä sairaus, ehkä oman käden kautta sitten kun ei ole enään hauskaa.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

- 70 - 90

Miten haluaisit kuolla?

- Nopeasti ja kivuttomasti tietenkin. Mutta toisaalta, olisi mielenkiintoista kuolla niin että kerkeää oikeasti tiedostaa ja pohtia asiaa, koska kuoleminen on kirjaimellisesti once in a lifetime kokemus, niin kyll siitä ois hieno jotain tajuta. Ja kuten Timothy Leary sanoi; Dying is a a teamsport, eli olisi kiva kuolla itselleen tärkeiden ihmisten ympäröimänä.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

-No oikeastaan ei. Tarpeeksi monta kaveria kuopannut ja psykedeelien tarjoamat kokemuset ovat lyöneet kuuppaan ajatuksen siitä, että se on olennainen osa elämää joka yhdistää kaikkia. Ja kun on tavallaan koullut pääni sisällä pari kertaa, niin kai kylmäharjoittelu helpottaa tuotakin urakka..

Miten pelkäät kuolevasi

- Tuskissani.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Kai Nalo

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

NuoriD kirjoitti: Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta.
Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

Kuolema tulee joskus. Miksi jäljellä oleva elämä pitäisi haaskata sen miettimiseen ja odottamiseen?

Asiahan on vähän sama kuin se, ettet uskalla lähteä kotoasi mihinkään, koska saattaa iskeä paskahätä.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Kai Nalo kirjoitti:
NuoriD kirjoitti: Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta.
Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?
No eihän sitä tietenkään ole mitään järkeä koko ajan pelätä, mutta eikö sinua lainkaan ahdista ajatus edes silloin (kuten nyt), kun oikein erikseen keskustellaan asiasta?
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

exPertti kirjoitti:
Kai Nalo kirjoitti:Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

Kuolema tulee joskus. Miksi jäljellä oleva elämä pitäisi haaskata sen miettimiseen ja odottamiseen?
Ei ND puhunut tuosta denial-tyylistä, joka yllä on kirjoitettu. Tietty jokainen meistä sitä harrastaa, mutta kun kuoleman tuloa oikein oikeasti erehtyy pohtimaan niin harvat kai siinä rallattelevat.
Juuri näin. Ei ole järkeä koko ajan miettiä, koska viikatemies tulee, mutta hämmästyn, jos pystyy olemaan ahdistumatta edes silloin, kun asiaa oikein erikseen ryhtyy miettimään.
NuoriD

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Haemaeraemies kirjoitti: kuoleminen on kirjaimellisesti once in a lifetime kokemus.
:)
EvaPeron

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja EvaPeron »

Miksi kuoleman pitäisi ahdistaa? Joskushan se tulee, mutta miksi pelätä ennakkoon? Ainoa asia mitä mietin kuolemasta on se, että onkohan asiat sellaisessa järjestyksessä että omaisille ei tule surun lisäksi harmia.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Haemaeraemies kirjoitti:once in a lifetime kokemus
Päivän Nykäsmä!
The great club outshines the individual, always and forever.
Kai Nalo

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

NuoriD kirjoitti:
pera kirjoitti: Ei ND puhunut tuosta denial-tyylistä, joka yllä on kirjoitettu
Juuri näin. Ei ole järkeä koko ajan miettiä, koska viikatemies tulee, mutta hämmästyn, jos pystyy olemaan ahdistumatta edes silloin, kun asiaa oikein erikseen ryhtyy miettimään.
Ai että denial-tyyli. Te ootte jätkät sekaisin. Sattuuko tulla mieleen sellaista mahdollisuutta että joku saattaa elää elämänsä ilaman mitään pelkoa kuolemasta ja ihan ilman teidän "denial" potaskaa?

Hämmästyneenä komppaan urpiasta. En osaa miettiä tai kuvitella kuolemaani. Ei vaan tule mitään, eikä tunnu miltään, joten olkoot. Why bother.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16639
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

NuoriD kirjoitti:Juuri näin.
Öhöhö, jätkä komppaa Perttii.

Mutta itse asiaan, koetin viestissäni jo ilmentää, että asianosainen, siis tässä tapauksessa minä, ei varmaan oikein ole ihan oikea henkilö arvioimaan, onko ahdistumattomuuden taustalla tosiaan tasapainoinen maailmankatsomus vai sittenkin se, että alitajuisesti pelkään ahdistusta niin paljon, että defenssini estävät minua tajuamasta omaa kuolevaisuuttani ja ajattelmasta kuolemaani kunnolla.
Kai nalo kirjoitti:Ai että denial-tyyli. Te ootte jätkät sekaisin. Sattuuko tulla mieleen sellaista mahdollisuutta että joku saattaa elää elämänsä ilaman mitään pelkoa kuolemasta ja ihan ilman teidän "denial" potaskaa?

Hämmästyneenä komppaan urpiasta. En osaa miettiä tai kuvitella kuolemaani. Ei vaan tule mitään, eikä tunnu miltään, joten olkoot. Why bother.
Aamen. Tämä voi olla kauniin ystävyyden alku. Lähdetäänkö jahtaamaan meritaimenia Suomenlinnaan?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Denial-tyyli = realismia?
The great club outshines the individual, always and forever.
Kai Nalo

Re: Kuolema, uhka vai mahdollisuus?

Viesti Kirjoittaja Kai Nalo »

urpiainen kirjoitti:[Lähdetäänkö jahtaamaan meritaimenia Suomenlinnaan?
Jos annat saalistakuuna 2-3 kpl 3-5 kiloisia?
Vastaa Viestiin