Lapsuuden aineet

[nowaysis]

Äikkä, enkku ja hissa oli kestosuosikkeja. Käsityö kolmoselta alkaen kammokki. Ala-asteella olin hyvä kaikessa(paitsi kässässä) ja kaikki oli jokseenkin kivaa, yläasteella matikka, fyssa ja kemia boring as fuck ja even more so lukiossa.

Mulle kävi just klassisesti, en oppinu tekemään töitä, ja lukiossa en jaksanut edes käydä tunneilla kun muualla oli kivempaa. Siksi vuodatan verensekaisia kyyneleitä vielä nykyäänkin kun oikeasti siis pitää nähdä vaivaa ja kirjoittaa vaikka essee, isommista töistä puhumattakaan.. Eikä se ole edes vaikeaa, kiinnostava aihe, kunhan muuntaa kirjan tekstin omiksi sanoiksi ja esittää välillä omia kommentteja tai kyssäreitä. Mutta että sen eteen on kuitenkin nähtävä vaivaa.

Pidän itseäni sangen klassisena lukioaikaisena alisuoriutujana. E:n paperit kuitenkin, mutta keskiarvo 7,8. Yliopistossa arvosanat ovat taas olleet lähes poikkeuksetta varsin mainioita, joten toivoa ei ole menetetty. Alisuoriutuminen lienee yksi perfektionismin osa-alue.

Suosikkiaineeni suomi, englanti ja historia ovat edelleen vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässäni työni kautta, paitsi historia toistaiseksi hieman tauolla

Työssäni sovellankin mottoa "Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää kuten minä sanon."

[SikaMika]

Homma toimi parhaiten matikan, enkun ja musiikin tunneilla - kun siis liikuntaa ei saanut valita.

Musiikkia on tullut kuunneltua niin kauan kuin jaksan muistaa. Siitä virisi sitten kitaransoittoharrastus, jolla pelkästään jo oikeastaan irtosi kymppi musiikista niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Enkkua tuli harrastettua musiikinkuuntelun ja leffojen vahtaamisen takia paljon ihan omalla ajallani, mm. suomensin kipaleita sanakirjan avulla; yläasteella enkunope oli ihmeissään laajan ~hautausmaa-aiheisen sanaston hallinnastani! Enkku oli myös peruskoulun päättötodistuksessa kymppi. Lisäksi kymppinä oli vielä biologia, mutta sen eteen mä tein töitä vain nostaakseni lukuaineiden keskiarvoni tasan ysiin.
Matikka oli peruskoulussa helppoa, kymppiä siitä ei kuitenkaan koskaan todistukseen irronnut. Ei siltikään, että ala-asteella sain kaikista kokeista täydet pisteet. Opettajan mielestä piti jättää "parantamisen varaa", joten kukaan ei saanut koskaan kymppiä mistään aineesta. Paitsi yksi tyttö kerran musiikista, koska se osasi soittaa pianoa. Lukiossa otin laajan matikan ja olin sen kanssa suurissa vaikeuksissa. Kahlasin matikan ja fysiikan laajoina rimaa hipoen läpi ensimmäisen lukuvuoden ajan jonka jälkeen vaihdoin ne lyhyisiin vastaaviin. En vain tajunnut kaavojen todistamisista ja vektoreista yms. hittojakaan, enkä ollut tottunut siihen että oppimisen ja kotitehtävien eteen olisi tehtävä töitäkin. Muutamaa vuotta myöhemmin jouduin samojen aiheiden eteen insinöörikoulutuksen yhteydessä, eikä minulla tuolloin eikä koskaan sen jälkeenkään ole ollut vaikeuksia ymmärtää lukiossa niin vaikeilta tuntuneita asioita. Ilmeisesti silloin puski päälle jokin typerryttävä lamaannus kun kaikki ei tapahtunutkaan automaattisesti ilman verta/hikeä/kyyneliä. Enkun kanssa kävi vähän samalla tavalla, en koskaan saanut lukiossa ysiä parempaa arvosanaa kursseista ja lopullinen arvosana taisikin jäädä kasiksi. En vain sisäistänyt vielä silloin, että senkin masteroiminen vaatii työtä ja paljon ulkolukua vaikka peruskielioppi ja -sanasto olisikin hallussa.

Näkyvätkö tuon aikaiset suosikit ammatinvalinnassani? Tulevassa ammatissani matemaattislooginen ajattelu ja vähintään kohtuullinen englanninkielentaito ovat välttämättömiä. Toisaalta lukion jälkimmäisellä puolikkaalla alkanut rötväily on jatkunut lähes näihin päiviin saakka, joten melko hyvin jo tuolloin olisi pitänyt olla nähtävissä mitä tuleman pitää!

[elco]

Matematiikka, englanti ja maantieto putosivat.

Matematiikka oli aina helppoa, poislukien notkahdus kolmoskurssissa, kun hommaan tulivat vektorit ja avaruusgeometria. Englanti on ainoa vieras kieli, joka on koskaan ollut minulle helppoa. Maantieto toimi, kun skidinä tykkäsin lukea karttakirjaa.

Englanti on ollut toinen työkieli yli kymmenen vuotta: mm. kaikki dokumentaatio tulee luonnostaan englanniksi. Matematiikassa tuli kapasiteetin rajat vastaan korkeakoulussa, kun äly ei vaan riittänyt integraalimuunnoksiin. Ainoa matematiikan osa-alue, jota ei tullut kunnolla sisäistettyä ja jota edelleen välillä kaipaisi on korkeakoulun perustason todennäköisyyslasku.

[Lolita]

Mä en oikein muista suosikkiaineita ala-asteelta, englanti, kuvis ja biologia luulisin. En kyllä oikein muista yläasteen suosikkejakaan, se oli muutenkin kuin helvetti maan päällä. Liikuntaa inhosin syvästi sen typerän mittaamisen ja vertailun takia.

Peruskoulussa olin hyvä melkein kaikessa tekemättä kovin paljoa. Uskonto ja historia eivät olleet ihan huippua, koska ne menivät enemmän ulkoaopettelun puolelle ja siihen olin laiska. Lukiossa tein edelleen aika vähän töitä ja panostin kieliin, kun kaikki muutkin, vaikka pitkä matematiikka olisi ollut oikea vaihtoehto. Jos jotain saisin muuttaa, niin ranskan sijasta pitkä matematiikka ja kieltäytyisin uskontotunneista kirkkoon kuulumattomana. Meidän lukiossa ei nimittäin ollut elämänkatsomustietoa lainkaan, etu jota hyödynsin vasta viimeisenä vuonna.

Minä olen suuren luokan alisuoriutuja, keskiarvo oli 8,5 kieppeissä ja kirjoitin L paperit. Ei tullut mieleenikään lähteä yliopistoon, en lähtisi vieläkään. En edes AMK:hon. Mä tykkään loistaa fiksuna omalla vaatimattomalla tasollani

[nowaysis]

Kaikki fiksuuspa ei näy arvosanoissa!1 Saati palkkapussissa

[Lolita]

Niinpä. Tosiasia on, että en ole kummoinenkaan opiskelija. Niin kauan menee hyvin, kun pärjää matematiikalla ja hauki on kala -opiskelulla. Sovellan tietoja kohtuullisen huonosti, minulla ei ole omia mielipiteitä enkä osaa kirjoittaa mitään asiaa esseemuodossa kovin pitkästi.

[Kai Nalo]

Omassa nykyisessä duunissa ja menneissä duuneissa heijastuu kyllä vahvasti heikon koulumenetykseni ydin. En ole ikinä ollut mikään opiskelija tai suunnittelija-tyyppi, vaan ihan puhdaasti toteuttaja ja tekijä. Lukeminen ja pänttääminen ei ole ikinä maistunut hyvältä, eikä tule maistumaan.

Nykyään on ihan sama juttu kaiken opiskelun ja kirjallisen mateariaalin tuottamisen kanssa. Lykkään aina kaikkea niin myöhälle kuin mahdollista ja priorisoin ne hommat aina viimeiseksi. Mutta kun tulee kyseeseen suora toiminta ja tekeminen, olen ensimmäisenä paikalla ja kädet savessa vääntämässä, enkä luovuta kovin helpolla. Sellainen suht kova työtahti, paljon töitä ja tiukat aikatalut on se juttu, joka saa mut puskemaan eteenpäin väkisin ja saamaan paljon aikaa pienessä ajassa, ja kaiken lisäksi nautin paineen alla työskentelystä huomattavasti.

Tyhmää, mutta toimivaa.

[Gat]

Lähes aina taitaa mennä niin, että missä on hyvä, siitä pitää. Tykkäsin liikunnasta ja osittain maantiedosta ja tilastomatikastakin vähän. Ylipäätään koulunkäynti oli puuduttavaa, koska ei vaan kiinnostanut riittävästi.
Lukiossa varsinkin, kun olisi tarvinnut jo oikeasti lukea, niin joku kemia, biologia...melkein mikä vaan reaaliaine tökki ja ahdisti. Jotenkin perseeestä, että joutui pakon edessä lukemaan vain sen vuoksi, että se näyttää paperilla hienolta. En ole koskaan motivoitunut lukemaan vain lukemisen vuoksi. Täytyy ensiksi olla motivaatio, joka syntyy esmes omasta kiinnostuksesta tai tiedon hyödyllisyydestä juuri minulle. En voi käsittää kuinka kuuluaisesti moni lukee vain sen vuoksi, että saa esmes laudaturin vain unohtaakseen oppimansa, kun sitä ei tarvinnutkaan missään.

Edit: Koko viestisi ylle.
(Tilastomatikan kyll sai jo Casion laskimesta )

Allekiroilen.
Minulla on sellainen rajoite, että mikä minua ei kiinnosta, sitä en opi.
Aiemmin puhut kyllä liikunnastakin. Ja minua kun ei koskaan ole kiinostaneet mitkään pallopelit tai kepinheitot. Lopulta vain hyötykäyttö, eli ihmisten tappaminen ja vuorille kiipeäminen.

Olen fyysisesti aina ollut rääpäles, ja kyvytön motorisesti. Liikuntatunnit oli yhtä helvettä, kuin Goldingin "Kärpästen Herrasta". Jo alkuun kansakoulussa sain traumat siitäkin, että kaikki muut osasi pesäpallon (turhista turhin peli) säännöt, minä en edes tiennyt mihin juosta. Enkä osunut mailalla palloon. Sikäli jännä, että kun kiinnostusta oli, osasi tehdä tarpeellista, kuten lyödä/potkia ihmisiä tai osua niihin miekalla.

Isäni nuoruudessa kuulemma koulussa oikeasti opetettiin liikuntaa, jopa nyrkkeilyä. Meillä liikunnanopettaja pisti pojat keskenään pelaamaan ja meni itse koppiin lukemaan Jallua.

Peruskoulun lopulla oli vuosi, jolloin minä ja muut liikunnallisesti heikommat pojat saimme pelata keskenämme potkupalloa. Silloin kai kasilla liikuntatunnit oli minusta parhautta. Ysillä saimme kävellä kirjoittamaan nimemme lenkkipolun vieraskirjaan. Meitä epäiltiin homoiksi.

Lukiossa sain erikoisluvan juosta kun muut pelasivat palloa. Saavutin sillai lukion parhaan juoksukunnon ja löysin oman kroppani (muutenkin kuin runkilla).

O.K. Joskus talvella kävin kirjoittamassa nimeni isän autolla

Vieläkin näen unia, että olen lintsannut koko vuoden liikuntatunneilta

Matematiikka, englanti ja maantieto putosivat.
Matematiikka oli aina helppoa, poislukien notkahdus kolmoskurssissa, kun hommaan tulivat vektorit ja avaruusgeometria. Englanti on ainoa vieras kieli, joka on koskaan ollut minulle helppoa. Maantieto toimi, kun skidinä tykkäsin lukea karttakirjaa..

Enkun ja maantieteen suhteen sama. Maantiede oli yliopistossa (pari kurssia sekä biologiassa että historiassa) cool. koulussa vanhaan aikaan liikaa sitä tuotteiden ulkoaopettelua.

Mutta voisiko joku selittää, miten koulumatematiikka oli monille se helpoin aine? Mihin tosimaailmaan se silloin muka liittyi? Miksi kiinnosti? Ja miten muistinne riitti opetella ne kaavat ulkoa, kun muka ei riittänyt reaaliaineisiin?

Sen (koulutasolla kun sovellutuksista ei ollut tietoa) yleinen merkityksettömyys, tylsyys, liika tiiviys siinä merkityksettömyydessä ja kaavojen mieleen jäänti ovat asioita, jotka saavat osaltaan minut pelkäämään, että muut ihmiset ovatkin jonkinlaisia robotteja, eivät (hädintuskin) eläviä olentoja kuten tunnen.

[Ylermi Ylihankala]

Luin lukiossa pitkän matikan hamaan loppuun, vaikka pari nelkkuakin tuli. Aivan liian teoreettista ja aikaa vievää koko touhu. Ei mitään järkeä pahimmillaan, jos ei suuntautunut alalle. Ei mitään kosketuspintaa normaaliin elämään. Lyhyt olisi ollut mun juttu. Olisin todnäk kirjoittanut E:n tai L:n. Tai sitten olen vain niin tampio, ettei kyvyt riittäneet. Kirjoitin sentään C:n, josta olen jopa hieman tyytyväinen.

Silti pidän itseäni matemattisesti keskivertoa selvähkösti parempana mm. päässälasku- ym. taitojen vuoksi.

[Mayah]

Olen aina inhonnut koulunkäyntiä ja se näkyy myös nykyisessä elämässäni.

Nojoo. En kyllä edes muista, että mulla olisi ollut jokin lempiaine. Liikunnasta kai tykkäsin ala-asteella, mutta yläasteella opin sitäkin inhoamaan. Kuvis oli varmaan ihan jees. Äidinkieli oli niin helppoa että taisin siitäkin tykätä jonkin verran.

Ja vaikka inhokkiaineita ei kysytty, niin sanotaanpa nyt vielä että matematiikka oli perseestä silloin, se oli perseestä myöhemmin ja se on perseestä edelleenkin. Vihaan. En tiedä, mitä pahaa olen tehnyt, että mua on pitänyt sellaisella rangaista. Toinen inhokki oli fysiikka, tosin sitä ei ala-asteella vielä ollut.

Kunhan vaan saan nykyiset opinnot valmiiksi, niin taatusti en enää koskaan opiskele mitään ainakaan vapaaehtoisesti.

[aasi]

Mun mielestä lukiossakaan ei tarvinnut mitenkään erityisesti lukea, riitti kun osallistui tunneille.

Sama.

Erityisesti matematiikka oli aina se aine missä pärjäsin, ja olin kyllä välillä erittäin kiinnostunut, toisaalta se on myös aine minkä opetuksen parissa olen varmasti eniten turhautunut. Lukiovalintakin taisi mennä pääasiassa sen perusteella että kuinka monta valinnaista matikankurssia oli tarjolla - no, paperilla ainakin, kuten myöhemmin sain huomata. Turhauttaa ajatella vieläkin koko hommaa

Fysiikka ja kemia menivät siinä sivussa, fysiikka meni ihan laskemalla ja kemia vähän kiinnostikin sisäistä pommimiestäni. Oon kuitenkin teoreetikko mieleltäni; haluan tietää miten joku toimii, miten joku ongelma ratkaistaisiin. Toteuttaminen on toisarvoista.

Englanti meni vettä valaen, tietokoneiden parissa värkkäily pakotti lukemaan jo aika varhain englanninkielistä materiaalia varsin runsaasti.

[Bluntly]

En pitänyt koulusta ollenkaan, olin kiusattu. En myöskään ole oikeastaan koskaan opiskellut tosissani, pari kertaa elämässäni on tullut luettua johonkin. Eli aina siitä missä aita oli matalin.

[RP]

Mun mielestä lukiossakaan ei tarvinnut mitenkään erityisesti lukea, riitti kun osallistui tunneille.

Oikeastaan. Mä opiskelin etänä, joten ei tarvinnut niitäkään. Muutamalla tunnilla kävin kun ne oli pakko käydä. Eli lukee kirjat kertaalleen läpi niin se on siin.

[elco]

Mun mielestä lukiossakaan ei tarvinnut mitenkään erityisesti lukea, riitti kun osallistui tunneille.

Oikeastaan. Mä opiskelin etänä, joten ei tarvinnut niitäkään. Muutamalla tunnilla kävin kun ne oli pakko käydä. Eli lukee kirjat kertaalleen läpi niin se on siin.

Kyllä mulla alkoi ruotsin ja saksan kanssa tulemaan ongelmia lukion kolmosella, kun ei jaksanut lukea. "Ongelmia" siis siinä mielessä, että kokeista tuli kiitettävien sijaan kaseja.

Historiasta tuli lukiossa aina kymppi: luki sen koealueen kerran edellisenä iltana.

Olisi ihan kiinnostavaa ottaa ylioppilaskirjoituksiin osaa uudestaan näin kylmiltään, vaikka saksasta ja ruotsista ei enää pääsisikään läpi.

[Kai Nalo]

Olisi ihan kiinnostavaa ottaa ylioppilaskirjoituksiin osaa uudestaan näin kylmiltään, vaikka saksasta ja ruotsista ei enää pääsisikään läpi.

Ihan kuin haluaisi vapaaehtoisesti tetsata konekivääri ja pari telamiinaa selässä suon yli saamatta ampua laukaustakaan. Sick man.

[RP]

Mun mielestä lukiossakaan ei tarvinnut mitenkään erityisesti lukea, riitti kun osallistui tunneille.

Oikeastaan. Mä opiskelin etänä, joten ei tarvinnut niitäkään. Muutamalla tunnilla kävin kun ne oli pakko käydä. Eli lukee kirjat kertaalleen läpi niin se on siin.

Kyllä mulla alkoi ruotsin ja saksan kanssa tulemaan ongelmia lukion kolmosella, kun ei jaksanut lukea. "Ongelmia" siis siinä mielessä, että kokeista tuli kiitettävien sijaan kaseja.

Historiasta tuli lukiossa aina kymppi: luki sen koealueen kerran edellisenä iltana.

Olisi ihan kiinnostavaa ottaa ylioppilaskirjoituksiin osaa uudestaan näin kylmiltään, vaikka saksasta ja ruotsista ei enää pääsisikään läpi.

Se riippuu varmaan ihmisestä. Ruotsissa olen aina ollut niin huono ettei siitä tullut lasta eikä paskaa istumalla tai istumatta. Ennemminkin kammo niitä saatanaopettajia kohtaan.

Tunneilla istuminenkin on ollut aina niin, että ajatukset pyörii muissa asioissa. En osaa keskittyä.

Etäopiskelun hyvänä puolena oli kielissä kattava opiskelumateriaali, se pitää vaan omatoimisesti tehdä. Se ei tietty aina ole helppoa kun en erityisesti ole kieli-ihmisiä.

Matematiikka, fysiikka ja kemia teki tiukkaa. Kun en halusta huolimatta tajua, mutta en istumallakaan tullut viisaammaksi. Ulkoa opettelemalla. Laskemista, laskemista, laskemista. Sitten tenttien jälkeen kaikki buff toisesta korvasta ulos.

[Chap]

Peruskoulussa opiskelu ei juuri kiinnostanut ja koulumenestys oli keskinkertaista. Matikassa olin hyvä ja mantsastakin tykkäsin. Lukiossa koulumenestys parani selvästi ja lopputodistukseen tulit kympit matikasta, fysiikasta, kemiasta, historiasta ja uskonnosta(!). Huonoin yksittäisen kurssin arvosana oli nelonen liikunnasta. Lukiossa selvä lempiaineeni oli matikka ja jopa harkitsin matikan opiskelua lukion jälkeen, mutta (onneksi) valitsin lopulta toisin. Matikan suhteen vähän samanlaiset kokemukset kuin elcolla, kaiken muun sisäistin ihan täydellisesti, mutta todennäköisyysoppia en ikinä hallinnut 130 %:sti vaikka siitäkin kurssista sain kympin. Noin muuten pidin oikeastaan kaikista lukion aineista paitsi uskonnosta, josta sain kybän vain sen takia, että ussan opella sattui olemaan niin alhaiset standardit, että puolet luokasta sai parhaan numeron. No, kai se ussan ope oli sikäli ovela, että tuli jopa vähän luettua kokeeseen, jotta kybä varmasti irtoaisi.

[Manaaja]

Olisi ihan kiinnostavaa ottaa ylioppilaskirjoituksiin osaa uudestaan näin kylmiltään, vaikka saksasta ja ruotsista ei enää pääsisikään läpi.

Ihan kuin haluaisi vapaaehtoisesti tetsata konekivääri ja pari telamiinaa selässä suon yli saamatta ampua laukaustakaan. Sick man.

Tosta tulikin mieleeni että mä en muuten ampunut intissä ensimmäistäkään räkäpäätä. Kovia kylläkin. Metsässä tetsasin vaan soiden yli ja esitin ampuvani vaikken oikeasti ampunut. Rynkyn piippu kiilsi kuin papin kulli ja viestimies Manaaja ponkaisi aina leirin jälkeen ekana lomille käytävällä tapahtuneesta piipunhinkkauksesta erinomaisin arvosanoin.

Ne jotkut urpot sitten ampui lipaskaupalla niitä räkäpäitä, ne munkin, ja rassasivat ja öljysivät piippujaan sen jälkeen tuntikaupalla kun minä olin jo kotimatkalla.

[Kai Nalo]

Ne jotkut urpot sitten ampui lipaskaupalla niitä räkäpäitä, ne munkin, ja rassasivat ja öljysivät piippujaan sen jälkeen tuntikaupalla kun minä olin jo kotimatkalla.

Sä olit vaan väärässä pestissä. Mä olin kumipääpuolella autokuskina ja pesin rynkyn aina autohallilla höyrypainepesurilla. Tuli helvetin hyvä

[EveryWoman]

Minua huvitti ala-asteen menestyjätyttö, joka yläasteella vajosi muiden kuolevaisten tasolle ja lukiossa niiden alapuolelle. Omat arvosanani säilyivät samoina koko ajan, koska olin oppinnut, että koulu vaatii työtä, ei se vain ihmettelemällä hoidu.

Haha! Itse pidin peruskoulussa kaikista muista aineista paitsi uskonnosta. Lukiossa pitäminen sitten hieman laantui, kun olisi täytynyt jotain lukeakin, mitä en tietenkään jaksanut tehdä. Mutta onneksi silloin tuli tukku ilmaisutaitoaineita mukaan, joista pystyi pitämään myös lukematta.

[Asie Payton]

Kuvaamataito oli aina ykkösjuttu ja siinä ladoin kymppejä tiskiin vielä lukiossakin. Onneksi järki voitti ja matemaattiset aineet tekivät minusta ingenjörin. Lukiossa elämänkatsomustieto oli myös oikein mukava aine. Siellä paneuduttiin päivän polttaviin aiheisiin ja kiisteltiin asioista kiivaasti.

[Stinky]

Mä tykkäsin eniten kässästä/puutöistä, kuviksesta, köksästä, enkusta ja mmp:stä. MMP oli maa- ja metsätalous, sekä puutarhaoppia

Historia, ruotsi, matikka, uskonto jne oli mulle tuskaa. En vaan kait ollut tarpeeks kiinnostunut joten mikään tieto ei sit päähän jäänytkään. Edelleenkään osaa kertotauluja

[nastamuumio]

Onko ruotsi oikeesti vaikeeta, vai johtuuko vaikeudet vain siitä, ettei kerta kaikkiaan yhtään kiinnosta? Miten ruotsintunneista voisi tehdä kiinnostavampia vai voiko mitenkään?

[Kreitsu]

Mä tykkäsin eniten kässästä/puutöistä, kuviksesta, köksästä...

Heh, siinä oli kaikki minun inhokkiaineet, kun lisätään vielä matematiikka ja liikunta siihen. En tajua, miksi ihmeessä edes valitsin köksän valinnaiseksi. Luulisin, että varmaan siksi, kun siellä sai ruokaa

[elco]

Onko ruotsi oikeesti vaikeeta, vai johtuuko vaikeudet vain siitä, ettei kerta kaikkiaan yhtään kiinnosta? Miten ruotsintunneista voisi tehdä kiinnostavampia vai voiko mitenkään?

Ei ole. Johtuu. Ei mitenkään.