Homo-ilta ohjelman arviointia

[So Hard]

pika pika googletus:

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1 ... 2/abstract

"Suicidal behavior is highly familial, and on the basis of twin and adoption studies, heritable as well

Jotenkin juuri tuossa aiheessa kaksostutkimukset kuulostavat hiukan huonolta laboratoriolta - jotenkin kuvittelisi, että kaksosilla joiden perhe on hajonnut ja lapset kasvatettu eri ympäristöissä, olisi jo lähtökohtaisesti huonommat eväät pöydällä. Vai voidaanko em. tutkimusissa jotenkin sulkea tällaiset tekijät pois?

Tarkennan vielä lausumaani, notta tarkoitin vain sitä, että itsemurha-alttius periytyy enemmän ympäristötekijöiden kuin geenien kautta. Onhan se nyt selvää että ne geenivirheet jotka tuottavat psyykkisiä sairauksia jotka puolestaan korreloivat itsemurha-alttiuden kanssa melko voimakkaasti periytyvät siinä missä muutkin geenivirheet. Jos näin ei olisi, psyykkisesti sairata ei olisi.

[RP]

En usko, että kantaani vaikuttaa ensisijaisesti poliittinen identiteettini. Pikemminkin kyseessä on se, että satun tuntemaan henkilökohtaisesti useampia homo- ja lesbopareja. Pidän näitä ystäviäni älykkäinä, empaattisina, lämpiminä, rakastettavina ja rakastavina, kerta kaikkiaan melkoisina mallikansalaisina. Koen äärimmäisen loukkaavaksi sen, että kaiken maailman itse itsensä pyhittäneet nettijeesukset arvioivat kirkkain silmin heidän kyvyttömyyttään vanhemmiksi ja argumentoivat, että se vasta olisi karu kohtalo lapselle, jos näiden hirviöiden kasvatettaviksi joutuisi. Ja vähät välittävät tutkimustuloksista tai muistakaan järkiargumenteista, jotka ennakkoluulojaan vastaan puhuvat.

Haluaisin myös lisätä tähän semmosen, jotta kun itsekin aika lailla tunnen niin oma käsitykseni on, etteivät hekään ota tätä asiaa niin kevyesti mitä annetaan ymmärtää (= "kun mä haluun niin mun pitää saada) vaan ovat kyllä tutkineet yms. asiaa "lapsen edun nimissä".

Semmosiakin vakavia ollaan puhuttu, jotta jos mies ja minä satuttaisiin delaamaan samaan aikaan niin ainoa pariskunta joiden käsiin voisin täysin huoletta ja suurella luottamuksella jättää tytsän kasvatuksen sekä tulevaisuuden on homopariskunta. Kukaan heteropariskunta läheisistämme ei missään nimessä pääse lähellekään tätä luottamuksen tasoa mitä tässä asiassa vallitsee.

Noh, nyky-yhteiskunnan myötä joutuisi varmaan esimerkillisen tuntemattoman heteropariskunnan kasvatettavaksi.

[NuoriD]

pika pika googletus:

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1 ... 2/abstract

"Suicidal behavior is highly familial, and on the basis of twin and adoption studies, heritable as well

Jotenkin juuri tuossa aiheessa kaksostutkimukset kuulostavat hiukan huonolta laboratoriolta - jotenkin kuvittelisi, että kaksosilla joiden perhe on hajonnut ja lapset kasvatettu eri ympäristöissä, olisi jo lähtökohtaisesti huonommat eväät pöydällä. Vai voidaanko em. tutkimusissa jotenkin sulkea tällaiset tekijät pois?

Kakosostutkimuksethan menevät esim. niin, että katsotaan korreloivatko eri perheisiin adoptoitujen identtisten kaksosien ominaisuudet keskenään enemmän, kuin ei identtisten kaksosien.

Jos nähdään, että identtisen kaksosen itsemurha lisää toiseen perheeseen adoptoidun identtisen sisaren itsemurhariskiä verrattuna tilanteeseen, jossa sisar ei ollut identtinen, niin silloin kyse on perimästä. Ei adoptiosta sinänsä.

http://www.nature.com/mp/journal/v11/n4 ... 1803a.html

Twin studies have shown that monozygotic twins have a significantly higher concordance rate for completed and attempted suicide than dizygotic twins.17 This finding was replicated in a large Australian twin study, in which the risk of a serious suicide attempt by a monozygotic twin was 17-fold increased if the co-twin made a serious suicide attempt.18 Also adoption studies supported the genetic component, as among the biological relatives of an adoptee who committed suicide, the rate of suicide is elevated about six times compared to the biological relatives of non-suicidal adopted persons (for review see Brent and Mann16).

Asiaahan on mahdollista tutkia niissäkin tilanteissa, jossa sisaret eivät tiedä toistensa kohtalosta mitään. Eri perheisiin adoptoitujen identtisten kaksosten elämää tutkimalla on mahdollista poistaa kasvuympäristön vaikutus. Kyse ei siis ole siitä, lisääkö adoptio itsemurhariskiä, vaan korreloiko eri perheisiin adoptoitujen sisarten itsemurhariski keskenään.

[NuoriD]

Kerta kiellon päälle, kun menit rautalangasta puhumaan

Juu juu! Mähän jo myönsin olleeni väärässä ja sun oikeassa. Lakkaa jo se mätkiminen - tällaista myöntöä et kohtaa Kitinässä usein!

*takoo miekat auroiksi*

[So Hard]

Kakosostutkimuksethan menevät esim. niin, että katsotaan korreloivatko eri perheisiin adoptoitujen identtisten kaksosien ominaisuudet keskenään enemmän, kuin ei identtisten kaksosien.

Jos nähdään, että identtisen kaksosen itsemurha lisää toiseen perheeseen adoptoidun identtisen sisaren itsemurhariskiä verrattuna tilanteeseen, jossa sisar ei ollut identtinen, niin silloin kyse on perimästä. Ei adoptiosta sinänsä.

[Vesper]

Noh, nyky-yhteiskunnan myötä joutuisi varmaan esimerkillisen tuntemattoman heteropariskunnan kasvatettavaksi.

Eikö tätä asiaa voisi hoitaa paperilla? Niin että otettaisiin ainakin ehdottomasti huomioon jos niin ikävästi kävisi, että Pupusista aika samanaikaisesti jättäisi.
Sisarellani on moinen paperi ihan virallisesti täytettynä. Olis kyllä aika hurjaa jos musta tulis yhtäkkiä kolmen lapsen yksinhuoltaja...

[Manaaja]

Onhan se nyt selvää että ne geenivirheet jotka tuottavat psyykkisiä sairauksia jotka puolestaan korreloivat itsemurha-alttiuden kanssa melko voimakkaasti periytyvät siinä missä muutkin geenivirheet. Jos näin ei olisi, psyykkisesti sairata ei olisi.

Hmm... Mä muistelen, että olisin jostain lukenut (kun sattuneesta syystä oon kaksostutkimuksista kiinnostunut), ettei psyykkisistä sairauksista ole pystytty eristämään mitään sairautta aiheuttavaa geeniä..? (Tai sit se oli jotain että ei kaikista...) Mutta kaksostutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet niiden perinnöllisyyden.

Kyllähän ne taitaa olla etukädessä sosiaalisesti periytyviä. Kun mutsi lyö niin sitten lyödään itsekin jne. Kyllä ainakin narsismi ja muut luonnehäiriöt ovat hyvin pitkälti sosiaalisesti periytyviä ja voivat osaltaan johtua todella pienenäkin koetuista jutuista.

Pitäis nähdä noita tutkimuksia että niistä vois analysoida yhtään mitään järkevää.

[prosessi]

Noista homoparien, mutta virallisesti yh-vanhempien lapsista, ovathan hekin biologisesti jonkun miehen ja jonkun naisen lapsia. Minusta olisi lapsen etu tutustuttaa hänet biologiseen isäänsä/äitiinsä, vaikka sitten tämä "yh-vanhempi" eläisikin homoliitossa oman sukupuolensa edustajan kanssa. Voihan tämä em. puoliso olla tärkeä aikuinen lapsen maailmassa ilmankin juridista asemaa, mutta ei häntä tarvitse toiseksi äidiksi tai isäksi alkaa muuttamaan.

Jokainen kai tiirailee näitä asioita vähän omasta vinkkelistään, mutta minua kiinnostavat näissä keskusteluissa juuri nuo juridiset asemat. Miksi juridinen asema pitäisi evätä sukupuolisen suuntautumisen takia? Mitä haittaa siitä lapsen ja aikuisen juridisesta suhteesta voisi lapselle olla? Lähtökohtaisestihan siitä on hyötyä, kun lapsi saa oikeuden perimiseen ja sosiaalinen vanhempi oikeuden tehdä lasta koskevia päätöksiä esim. lääketieteellisten toimenpiteiden ja koulunkäynnin yhteydessä. Itseäni esim. vaivaa se, että jos itselleni tapahtuisi jotain, mukelolla ja miehelläni, jotka kuitenkin viettävät suurimman osan ajastaan samassa perheessä, ei olisi edes tapaamisoikeutta toisiinsa, minkä seurauksena myöskään pojillani ei olisi keskinäistä tapaamisoikeutta. Eli mielestäni nyky-yhteiskunnassa, missä joka toinen perhe kuitenkin on uusperhe, huoltajuussuhteitakin pitäisi voida käsitellä joustavammin, ja vaikka lisätä mahdollisten huoltajien määrää kahta enemmäksi, vanhempien seksuaalisista suuntauksista riippumatta. Minä kaipaisin mukelolleni kahta juridista "isää", jotka tosin eivät ole homoja, mutta eihän sillä taas pitäisi tässäkään tapauksessa olla mitään merkitystä.

[So Hard]

^ Oletko kysynyt elukalta kaipaako hän lapselleen toista juridista isää, jolla olisi päätösvaltaa ko. lapsen suhteen? Siihen on syynsä, että esim. tahdonvastaiset adoptiot ovat hyvin tiukkojen kriteerien takana.

[prosessi]

^ Oletko kysynyt elukalta kaipaako hän lapselleen toista juridista isää, jolla olisi päätösvaltaa ko. lapsen suhteen? Siihen on syynsä, että esim. tahdonvastaiset adoptiot ovat hyvin tiukkojen kriteerien takana.

Miksi olisin kysynyt, kun se ei hänen hyväksynnälläkään olisi mahdollista? Syyt mm. tahdonvastaisten adoptioitten kriteerien tiukkuudelle liittyvät luonnollisestikin siihen, että silloin yhdeltä vanhemmalta otetaan pois oikeuksia. En minä missään tapauksessa haluaisi poistaa mukelon isältä ensimmäistäkään oikeutta, ja jos minun on pakko valita, kenellä nuo oikeudet ovat, tietenkin ne ovat isällä.

[So Hard]

^ Oletko kysynyt elukalta kaipaako hän lapselleen toista juridista isää, jolla olisi päätösvaltaa ko. lapsen suhteen? Siihen on syynsä, että esim. tahdonvastaiset adoptiot ovat hyvin tiukkojen kriteerien takana.

Miksi olisin kysynyt, kun se ei hänen hyväksynnälläkään olisi mahdollista? Syyt mm. tahdonvastaisten adoptioitten kriteerien tiukkuudelle liittyvät luonnollisestikin siihen, että silloin yhdeltä vanhemmalta otetaan pois oikeuksia. En minä missään tapauksessa haluaisi poistaa mukelon isältä ensimmäistäkään oikeutta, ja jos minun on pakko valita, kenellä nuo oikeudet ovat, tietenkin ne ovat isällä.

Siksi, että koko ajatusleikkisi on sinun näkökulmaasi palveleva. Aika harva mies haluaa, että jollain vieraalla miehellä on oman jälkikasvun suhteen päätösvaltaa tärkeissä asioissa. Lapsethan jäävät lähes aina äidilleen, joten tuskinpa olet pohtinut tätä asiaa etävanhemman vinkkelistä. Pitäisitkö em. joustavuusmääräysten edellytyksenä alkuperäisen isipapan suostumusta vai et?

[Zeb]

Jokainen kai tiirailee näitä asioita vähän omasta vinkkelistään, mutta minua kiinnostavat näissä keskusteluissa juuri nuo juridiset asemat. Miksi juridinen asema pitäisi evätä sukupuolisen suuntautumisen takia? Mitä haittaa siitä lapsen ja aikuisen juridisesta suhteesta voisi lapselle olla? Lähtökohtaisestihan siitä on hyötyä, kun lapsi saa oikeuden perimiseen ja sosiaalinen vanhempi oikeuden tehdä lasta koskevia päätöksiä esim. lääketieteellisten toimenpiteiden ja koulunkäynnin yhteydessä. Itseäni esim. vaivaa se, että jos itselleni tapahtuisi jotain, mukelolla ja miehelläni, jotka kuitenkin viettävät suurimman osan ajastaan samassa perheessä, ei olisi edes tapaamisoikeutta toisiinsa, minkä seurauksena myöskään pojillani ei olisi keskinäistä tapaamisoikeutta. Eli mielestäni nyky-yhteiskunnassa, missä joka toinen perhe kuitenkin on uusperhe, huoltajuussuhteitakin pitäisi voida käsitellä joustavammin, ja vaikka lisätä mahdollisten huoltajien määrää kahta enemmäksi, vanhempien seksuaalisista suuntauksista riippumatta. Minä kaipaisin mukelolleni kahta juridista "isää", jotka tosin eivät ole homoja, mutta eihän sillä taas pitäisi tässäkään tapauksessa olla mitään merkitystä.

En luonnollisestikaan halua ottaa kantaa nimen omaan teidän perheenne sisäisiin asioihin, mutta voin kertoa oman näkemykseni avioeroperheen lapsena. En missään nimessä olisi halunnut ylimääräisiä isiä tai äitejä. Minua henkilökohtaisesti olisi häirinnyt tieto siitä, että jollain muullakin aikuisella kuin vanhemmillani, olisi ollut päätösvaltaa minua koskevissa asioissa. En myöskään olisi ollut halukas tekemään tässä asiassa kompromisseja esim. mahdollisten tulevien perintöjen tms. "porkkanoiden" takia. Identiteettikysymys, minulle oli tärkeää olla nimen omaan vanhempieni lapsi, ei kenenkään muun.

Siispä kysymykseesi, en olisi sitä juridista asemaa eväämässä sukupuolisen suuntautumisen perusteella, vaan ihan tasapuolisesti kaikilta, jotka eivät lapsen vanhempia ole. Poikkeuksena ehkä tilanne jossa lapsen biologinen vanhempi on kuollut, riippuen tilanteesta.

Nykyisessä vaihtuvien puolisoiden kulttuurissa oltaisiin kohta muuten siinä tilanteessa, että lapsella on viisi äitiä ja kuusi isää, joista pari homoa, muutama biseksuaali, yksi aseksuaali juristi, yksi P. Räsänen ja loput peruslähiöjuoppoja.

[prosessi]

^ Oletko kysynyt elukalta kaipaako hän lapselleen toista juridista isää, jolla olisi päätösvaltaa ko. lapsen suhteen? Siihen on syynsä, että esim. tahdonvastaiset adoptiot ovat hyvin tiukkojen kriteerien takana.

Miksi olisin kysynyt, kun se ei hänen hyväksynnälläkään olisi mahdollista? Syyt mm. tahdonvastaisten adoptioitten kriteerien tiukkuudelle liittyvät luonnollisestikin siihen, että silloin yhdeltä vanhemmalta otetaan pois oikeuksia. En minä missään tapauksessa haluaisi poistaa mukelon isältä ensimmäistäkään oikeutta, ja jos minun on pakko valita, kenellä nuo oikeudet ovat, tietenkin ne ovat isällä.

Siksi, että koko ajatusleikkisi on vain sinun tarpeitasi ja näkökulmaasi palveleva. Aika harva mies haluaa, että jollain vieraalla miehellä on oman jälkikasvun suhteen päätösvaltaa tärkeissä asioissa. Lapsethan jäävät lähes aina äidilleen, joten tuskinpa olet pohtinut tätä asiaa etävanhemman vinkkelistä. Pitäisitkö em. joustavuusmääräysten edellytyksenä alkuperäisen isipapan suostumusta vai et?

Itse asiassa olen miettinyt sitä huoltajuuskäsitteen näkökulmasta. Oma tilanteeni on siinä mielessä aika ihanteellinen, että ongelma tulee esiin vain satunnaisesti. Esim. jos mukelo pitää viedä lääkäriin sairaslomatodistusta varten, viejän ja todistuksen saajan pitää lähtökohtaisesti olla minä tai mukelon isä. Ennen äitiyslomaani oli pari kertaa sellainen tilanne, että sekä minulla että mukelon isällä sattui olemaan niin kriittinen työpäivä, ettei kumpikaan voinut jäädä kotiin. Onneksemme mieheni ei käy töissä kenelläkään ulkopuolisella, joten hänen oli mahdollista pitää omaa lomaa mukelon sairastamisen ajan. Tämäkin ongelma olisi kuitenkin kokonaan poissa, jos huoltajuutta olisi mahdollista laajentaa. Eli pääosin nuo mainitsemasi tärkeät asiat ovatkin ihan jokapäiväisiä pikkuasioita, kuten nuhaa ja yskää. Eikä itsellenikään olisi mikään ongelma laajentaa mukelon huoltajuutta myös isänsä kumppanille. Ja kyllä, pitäisin huoltajuuden laajentamisen edellytyksenä kaikkien osapuolten suostumusta.

Tosin tässä kaikessa on tietenkin ongelmana se, että täyspäiset ihmiset saavat suurelta osin nämä asiat toimimaan ihan hyvin ilmankin lainsäädäntöä, kun taas sekopäät kuormittavat jo nykyisellään tuomioistuimia aivan liikaa, joten ehkä juuri siksi näissä asioissa ei fiksun vähemmistön edun ajaminen oikein kannata.

[Zeb]

En usko, että kantaani vaikuttaa ensisijaisesti poliittinen identiteettini. Pikemminkin kyseessä on se, että satun tuntemaan henkilökohtaisesti useampia homo- ja lesbopareja. Pidän näitä ystäviäni älykkäinä, empaattisina, lämpiminä, rakastettavina ja rakastavina, kerta kaikkiaan melkoisina mallikansalaisina. Koen äärimmäisen loukkaavaksi sen, että kaiken maailman itse itsensä pyhittäneet nettijeesukset arvioivat kirkkain silmin heidän kyvyttömyyttään vanhemmiksi ja argumentoivat, että se vasta olisi karu kohtalo lapselle, jos näiden hirviöiden kasvatettaviksi joutuisi. Ja vähät välittävät tutkimustuloksista tai muistakaan järkiargumenteista, jotka ennakkoluulojaan vastaan puhuvat.

Mutta kuten sanoin, ystäväpiirini johdosta minun on vähän hankala suhtautua tähän kylmän viileästi. Juttusi ovat minusta uskomattoman julmia ystäviäni kohtaan.

Kukaan muu kuin sinä ei ole ystäviäsi hirviöiksi kutsunut. Isäksi ja äidiksi ei lesbo- tai homoparia kuitenkaan pysty muuttamaan, ei edes nettijeesus.

Mitään vakuuttavia tutkimustuloksia kantaani vastaan en ole nähnyt, joten joudun perustamaan mielipiteeni omaan elämänkokemukseeni.

Suuressa julmuudessani olen sitä mieltä että ystäväsi ovat aikuisia, eikä tässä ole kyse heistä, minua ainakin kiinnostaa vain lasten asema tässä koko homoadoptiokysymyksessä.

Minäkin muuten tunnen useita homopariskuntia. Parhaiten tuntemani miespari ei havittele adoptiota. Naisparit sen sijaan kyllä. Yksi pari on jo hankkinut lapsen, toinen heistä on siis biologinen äiti, isästä minulla ei ole tietoa. Toinen tilasi siittiöitä tutulta mieheltä, mutta ainakaan sillä kertaa ei tärpännyt.

[prosessi]

Nykyisessä vaihtuvien puolisoiden kulttuurissa oltaisiin kohta muuten siinä tilanteessa, että lapsella on viisi äitiä ja kuusi isää, joista pari homoa, muutama biseksuaali, yksi aseksuaali juristi, yksi P. Räsänen ja loput peruslähiöjuoppoja.

Vain, jos ihmiset alkaisivat käyttää sitä noin. Tuskin alkaisivat, kun nykyihmiset harvemmin uskaltavat mennä edes naimisiin.

[Zeb]

Nykyisessä vaihtuvien puolisoiden kulttuurissa oltaisiin kohta muuten siinä tilanteessa, että lapsella on viisi äitiä ja kuusi isää, joista pari homoa, muutama biseksuaali, yksi aseksuaali juristi, yksi P. Räsänen ja loput peruslähiöjuoppoja.

Vain, jos ihmiset alkaisivat käyttää sitä noin. Tuskin alkaisivat, kun nykyihmiset harvemmin uskaltavat mennä edes naimisiin.

Minä ainakin tunnen ihmisiä jotka käyttäisivät sitä juuri noin, mutta tunnenkin aika paljon kaikennäköistä porukkaa. Ei pidä olettaa että kaikki olisivat fiksuja.

[Vagabondo]

Homopareille annettavassa adoptio-oikeudessa on joitakin rajanveto ongelmia kokonaisuutta tarkastellen. Nykyisellään lapsella on biologiset vanhemmat, joita voidaan tarpeen mukaan korvata adoptoimalla. Homoparin adoptio toisi tilanteen, jossa lapsella on kaksi juridista äitiä tai isää. Miten tälläisessä tilanteessa tulisi toimia. Tulisiko vanhempien määrä rajoittaa edelleen kahteen, jolloin helposti tallottaisiin perinteisin menetelmin alkunsa saaneen lapsen kohdalla toisen biologisen vanhemman oikeuksia tai adotio jouduttaisiin käytännössä rajoittamaan vain keinohedelmöitettyihin lapsiin.
Jos sallittaisiin kolme vanhempaa, niin pitäsikö myös olla mahdollisuus neljään vanhempaan, jotta homo ja lesboparit voisivat muumimukittaa yhteisiä kersoja? Suurempi kysymys, jos kolme vanhempaa sallitaan, on uusperheiden suhteet. Jos laki tuntee mahdollisuuden kolmeen vanhempaan, olisi aika kaksinaismoralistista rajata sellainen oikeus sukupuolisen suuntautumisen perusteella pelkästään homoille ja lesboille. Luonnollisesti tästä juontuu nopeasti myös neljännen vanhemman probleema ja miten tälläisessa sarjaliittojen aikakaudessa pitäisi toimia, jos tämän jälkeen tulee taas uusia eroja ja liittoja?

Jos vanhemmuutta lähdetään avaamaan nykyisestä yksi isä ja yksi äiti asetelmasta, on mielestäni vaikea löytää uutta rajaa vanhemmuudelle, joka ei sortaisi puolestaan jonkun muun oikeuksia, vaan vanhempien määrä pitäisi jättää vapaasti päätettäväksi. Haiskahtaa valtion kannalta liian monimutkaiselta.

Viisastelut voi jättää väliin, koska mietin asiaa eilen illalla ja nyt kirjoittaessani ensimmäistä kertaa, joten teksti on osittain tajunnanvirtaa. Aikaisemmin olen suhtautunut homojen adoptio-oikeuteen myönteisesti, mutta nyt yhteiskunnan kannalta asiaa pohdittuani taidan muuttaa kantani kielteiseksi, koska oikeuden myöntäminen aloittaisi sellaisen säätämisen, ettei se ole yhteiskunnan kannalta järkevää. Tällä hetkellä kannatan siis linjaa, jossa lapsella voi olla yksi isä ja yksi äiti. Sallisin adoption ja hedelmöityksen myös yksittäiselle henkilölle, jolloin myös homo ja lesboparit voisivat saada lapsia. Ylimääräisten henkilöiden päätäntäoikeudet ja perintöasiat pitäisi hoitaa sitten sopimuksilla. Samoin olisi hyvä, jos testamentissa voisi nimetä ihmiset, joilla olisi etuoikeus adoptioon, jolloin homo ja lesboparit voisivat siirtää vanhemmuuden puolisolleen kuolemantapauksen sattuessa, joka lienee se suurin epäkohta tämänhetkisessä lainsäädännössä.

[NuoriD]

Homopareille annettavassa adoptio-oikeudessa on joitakin rajanveto ongelmia kokonaisuutta tarkastellen. Nykyisellään lapsella on biologiset vanhemmat, joita voidaan tarpeen mukaan korvata adoptoimalla. Homoparin adoptio toisi tilanteen, jossa lapsella on kaksi juridista äitiä tai isää. Miten tälläisessä tilanteessa tulisi toimia. Tulisiko vanhempien määrä rajoittaa edelleen kahteen, jolloin helposti tallottaisiin perinteisin menetelmin alkunsa saaneen lapsen kohdalla toisen biologisen vanhemman oikeuksia tai adotio jouduttaisiin käytännössä rajoittamaan vain keinohedelmöitettyihin lapsiin.

En ihan pysty seuraamaan. Jos lähdetään siitä, että lapsella voi olla vain kaksi vanhempaa, niin eikö ongelma ratkea siinä?

[Vagabondo]

En ihan pysty seuraamaan. Jos lähdetään siitä, että lapsella voi olla vain kaksi vanhempaa, niin eikö ongelma ratkea siinä?

Osalla homo ja lesbopareja on lapsia, jotka on syntyneet aikaisemmissa hetero suhteissa ja liitoissa tai muumimukittamalla siemenet mieheltä naiselle. Tälläisellä lapsella on siis olemassa sekä biologinen isä ja äiti, vaikkakin eri osoitteissa. Samaan tapaan kuin eronneilla pareilla.

Biologisten isien oikeudet lapseen eivät tällä hetkellä ole tasapainossa niiden vastuiden kanssa, joita miehen niskaan sälytetään. Mielestäni miehelläkin tulisi olla oikeus vaatia isyyttään lapsiin, jotka on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja kattaisin tämän koskemaan myös rekistöröityneelle naisparille syntyneitä lapsia, koska mielestäni lapsella on oikeus, sekä isään, että äitiin.

Jos vanhempien määrä rajoittuu kahteen, niin lapsen toisen biologisen vanhemman pitäisi olla kuollut tai häneltä pitäisi olla lupa, jotta adoptio olisi mahdollista. Tämä asettaisi homo ja lesboparit keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan, joten siihenkään päätökseen ei oltaisi tyytyväisiä ja sama poru jatkuisi. Vanhemmuuden testamenttaaminen voisi olla parempi ratkaisu.

[NuoriD]

En ihan pysty seuraamaan. Jos lähdetään siitä, että lapsella voi olla vain kaksi vanhempaa, niin eikö ongelma ratkea siinä?

Osalla homo ja lesbopareja on lapsia, jotka on syntyneet aikaisemmissa hetero suhteissa ja liitoissa tai muumimukittamalla siemenet mieheltä naiselle. Tälläisellä lapsella on siis olemassa sekä biologinen isä ja äiti, vaikkakin eri osoitteissa. Samaan tapaan kuin eronneilla pareilla.

Biologisten isien oikeudet lapseen eivät tällä hetkellä ole tasapainossa niiden vastuiden kanssa, joita miehen niskaan sälytetään. Mielestäni miehelläkin tulisi olla oikeus vaatia isyyttään lapsiin, jotka on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja kattaisin tämän koskemaan myös rekistöröityneelle naisparille syntyneitä lapsia, koska mielestäni lapsella on oikeus, sekä isään, että äitiin.

Jos vanhempien määrä rajoittuu kahteen, niin lapsen toisen biologisen vanhemman pitäisi olla kuollut tai häneltä pitäisi olla lupa, jotta adoptio olisi mahdollista. Tämä asettaisi homo ja lesboparit keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan, joten siihenkään päätökseen ei oltaisi tyytyväisiä ja sama poru jatkuisi. Vanhemmuuden testamenttaaminen voisi olla parempi ratkaisu.

Olet ilmeisesti käsittänyt homman vähän väärin. Eihän kukaan ole esittänyt, että homo (lesbo) pareille tulisi automaattinen subjektiivinen oikeus adoptioon. Kyse on mahdollisuudesta. En usko että kukaan on esittänyt, että toinen lapsen biologisista vanhemmista potkaistaisiin pellolle ja tilalle astuisi adoption myötä homo (lesbo) vanhempi.

Eihän nykyäänkään lapsen biologinen isä menetä vanhemmuuttaan sen takia, että lapsen biologinen äiti menee naimisiin uuden miehen kanssa.

[Vagabondo]

Olet ilmeisesti käsittänyt homman vähän väärin.

Paljon mahdollista, eikä asialla ole suurta merkitystä minulle. Jos lakimuutos tulee noilla rajoituksilla, niin se tuskin on yhteiskunnalle suurempi ongelma. Epäilen kuitenkin homojen olevan hieman kateellisia siitä etuoikeutetusta asemasta, jonka se lesbopareille antaa. Lisäksi yllätyn, jos vaatimukset oikeuksien laajentamisesta ei ala hyvin nopeasti lakimuutoksen jälkeen.

[NuoriD]

Epäilen kuitenkin homojen olevan hieman kateellisia siitä etuoikeutetusta asemasta, jonka se lesbopareille antaa.

[Vagabondo]

Epäilen kuitenkin homojen olevan hieman kateellisia siitä etuoikeutetusta asemasta, jonka se lesbopareille antaa.

No onhan niiden lapsien järjestely huomattavasti helpompaa lesbopareille kuin homoille. Jos homopari haluaa yhteisen lapsen, ei heille jää muita vaihtoehtoja kuin hakea adoptiolasta, joita nykyiselläänkin on niukasti tarjolla. Kyllä mä näkisin, että homoparien kannalta olisi parempi, jos he voisivat tehdä lapsen yksinäisen naisen tai naisparin kanssa ja saada vanhemmuuden molemmille, ilman että naisen tarvii luopua omista oikeuksistaan, koska se rajoittaa huomattavasti vapaaehtoisten naisten määrää.

EDIT: Etenkin sillä oletuksella, että biologisen isän oikeuksia ei paranneta ja isän paikkaa pidetä varattuna siihen asti, kunnes biologinen isä on löydetty ja häneltä saatu lupa adoptioon.

[NuoriD]

Epäilen kuitenkin homojen olevan hieman kateellisia siitä etuoikeutetusta asemasta, jonka se lesbopareille antaa.

No onhan niiden lapsien järjestely huomattavasti helpompaa lesbopareille kuin homoille. Jos homopari haluaa yhteisen lapsen, ei heille jää muita vaihtoehtoja kuin hakea adoptiolasta, joita nykyiselläänkin on niukasti tarjolla. Kyllä mä näkisin, että homoparien kannalta olisi parempi, jos he voisivat tehdä lapsen yksinäisen naisen tai naisparin kanssa ja saada vanhemmuuden molemmille, ilman että naisen tarvii luopua omista oikeuksistaan, koska se rajoittaa huomattavasti vapaaehtoisten naisten määrää.

EDIT: Etenkin sillä oletuksella, että biologisen isän oikeuksia ei paranneta ja isän paikkaa pidetä varattuna siihen asti, kunnes biologinen isä on löydetty ja häneltä saatu lupa adoptioon.

Mielestäni se, että lesbo saa helposti siementä sitä halutessaan, ei mitenkään suoranaisesti liity adoptiokysymykseen.

Mielestäni ajattelet koko hommaa jotenkin kovin vaikeasti. Käsittääkseni tässä on koko ajan puhuttu aivan tavallisesta adoptiosta ainoastaan sillä erotuksella, niin että adoptiovanhemmat ovat samaa sukupuolta.

[Vagabondo]

Mielestäni ajattelet koko hommaa jotenkin kovin vaikeasti. Käsittääkseni tässä on koko ajan puhuttu aivan tavallisesta adoptiosta ainoastaan sillä erotuksella, niin että adoptiovanhemmat ovat samaa sukupuolta.

Asioita ja niiden mahdollisia vaikutuksia pitäisi pohdiskella laaja-alaisesti, koska lakiin tehtävillä muutoksilla saattaa olla myös yllättäviä ja ei toivottuja sivuvaikutuksia. Asioista ei pitäisi tehdä arvovalintoja, jotka on tuupattava läpi sivuvaikutuksista piittaamatta.

Kuten sanoin niin ennen eilen illalla ja tänään suorittamaani pohdintaa adoptio-oikeuden myöntäminen oli ihan OK. Nyt minusta riittäisi, että yksinäinen ihminen voi hakea adoptiota ja lisättäisiin mahdollisuus testamentata vanhemmuus haluamalleen henkilölle. Käsittääkseni tämä riittäisi korjaamaan pahimmat epäkohdat nykyisestä lainsäädännöstä. Tämän vaihtoehdon hyvä puoli on, että se saattaisi kelvata kompromissina myös adoptio-oikeutta kiivaasti vastustaville ja perinteistä perhemallia kannattaville.

EDIT: Edellä mainittu sillä taustatiedolla, että mielestäni parisuhteen rekisteröinti pitäisi avata myös polyamorisille suhteille, kun kerran ollaan luovuttu perinteisestä yhden miehen ja yhden naisen mallista. Mielestäni homoparien rekisteröinti oikeutta kannattaneilla, minä mukaan lukien, ei ole mitään uskottavaa moraalista kantaa vastustaa polyamorista suhdetta. Kun ovea avataan, niin oikeudenmukaisuuden nimissä se pitää avata kaikille.