Pelot

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 9078
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen » 26.01.2006 14:46

DeliriumTremens kirjoitti:ekkönää lukenu, ett kirjoitin tuon olevan yleinen ennakkoluulo ja mitä minulle lapsena selitettiin JA JOTA MINULLA EI ENÄÄ OLE!
Juu, juu - siksi kirjoitin näin: :D
urpiainen kirjoitti:Aika hienoa, jos tällaisesta taustasta olette tosiaan nousseet voittamaan ennakkoluulojanne!
"Tosiaan" siksi, että en ole lainkaan varma, olenko itse päässyt yli noin syvään iskostetuista ennakkoluuloistani. :(
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."

DeliriumTremens

Viesti Kirjoittaja DeliriumTremens » 26.01.2006 15:22

urpiainen kirjoitti:
DeliriumTremens kirjoitti:ekkönää lukenu, ett kirjoitin tuon olevan yleinen ennakkoluulo ja mitä minulle lapsena selitettiin JA JOTA MINULLA EI ENÄÄ OLE!
Juu, juu - siksi kirjoitin näin: :D
urpiainen kirjoitti:Aika hienoa, jos tällaisesta taustasta olette tosiaan nousseet voittamaan ennakkoluulojanne!
"Tosiaan" siksi, että en ole lainkaan varma, olenko itse päässyt yli noin syvään iskostetuista ennakkoluuloistani. :(
okke... tilapäinen sokeus iski!!! :)

tosin tuosta ennakkoluulosta eroon pääsystä huolimatta olen edelleen varovainen... toisaalta olen aina varovainen!

Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2878
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » 26.01.2006 22:14

urpiainen kirjoitti: Ei hemmetti! Oletteko olleet lapsia 1930-luvulla? Kaikkea sitä!
Elin lapsuuteni 80-luvun alussa.
Kiukkuinen olen yhä sille mustalaistytölle, koska hän täytti toteen ne ennakkoluulot, joita jo vanhempani minuun kylvivät. Siinä oli 5-vuotiaan hyvä leimata ne kaikki. Ja siitä oli myös hyvä ponnistaa eteenpäin, kohti suvaitsevaisempaa maailmankuvaa. Paljon on saanut tehdä töitä, jotta nykyään todella uskallan romaneja lähestyä. Elämä on.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma

DeliriumTremens

Viesti Kirjoittaja DeliriumTremens » 27.01.2006 0:00

mustaenkeli kirjoitti:
urpiainen kirjoitti: Ei hemmetti! Oletteko olleet lapsia 1930-luvulla? Kaikkea sitä!
Elin lapsuuteni 80-luvun alussa.
Kiukkuinen olen yhä sille mustalaistytölle, koska hän täytti toteen ne ennakkoluulot, joita jo vanhempani minuun kylvivät. Siinä oli 5-vuotiaan hyvä leimata ne kaikki. Ja siitä oli myös hyvä ponnistaa eteenpäin, kohti suvaitsevaisempaa maailmankuvaa. Paljon on saanut tehdä töitä, jotta nykyään todella uskallan romaneja lähestyä. Elämä on.
Joo-o sen on kyllä sama homma ollut minullakin... Tosin mua ei ole ryöstetty, vaikka yritetty on muutama vuosi takaperin Tikkurilassa...

Sannu

Viesti Kirjoittaja Sannu » 24.02.2006 11:35

Äsken hikipäässä jumpatessa mieleeni hiipi pelko, joka koskettaa varmaan useita meistä. Ahdistuin.

Olen ollut aina kova liikkumaan ja liikkumaan myös paikasta toiseen ja hösäämään ja matkustamaan. Mitä jos joutuisin pyörätuoliin tai halvaantuisin? Pystyisinkö enää elämään? Mielenterveys varmasti järkkyisi... :roll:

Tiedän ettei tuollaisia pitäisi miettiä, mutta toisinaan vaivun syvälle pelkojen syövereihin...

RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi » 24.02.2006 12:50

Tänään yksi peloistani...

olin kahvilassa tutun kanssa.
Hän kysyi: "Miten päivä meni?"
Minä: "Ihan okei."
"Kerro jotain, ihan mikä tahansa asia."
"Se oli okei."

Pelkoni ihmisiä kohtaan häiritsee todella pahasti. Kahvilassa, ihmisten keskellä, en voinut kertoa päivästäni enempää. Kahden kesken olisin voinut vastata jotain muutakin kuin yhden lauseen mitäänsanomattoman vastauksen.

Sannu

Viesti Kirjoittaja Sannu » 24.02.2006 12:53

Kuulostaa sosiaalisten tilanteiden pelolta, mulla tollaset liittyi silloin nuoruuden paniikkihäiriöön...voi kun osaisin auttaa sua jotenkin...*symppaa kun tietää omasta kokemuksesta, mistä puhut*

Dumari

Viesti Kirjoittaja Dumari » 24.02.2006 13:05

Sannu kirjoitti:Äsken hikipäässä jumpatessa mieleeni hiipi pelko, joka koskettaa varmaan useita meistä. Ahdistuin.

Olen ollut aina kova liikkumaan ja liikkumaan myös paikasta toiseen ja hösäämään ja matkustamaan. Mitä jos joutuisin pyörätuoliin tai halvaantuisin? Pystyisinkö enää elämään? Mielenterveys varmasti järkkyisi... :roll:

Tiedän ettei tuollaisia pitäisi miettiä, mutta toisinaan vaivun syvälle pelkojen syövereihin...
Mulla on sama pelko ja ihan aiheesta jopa. Polvi kun on ollut paskana syyskuusta asti, enkä tiedä tuleeko se ikinä toimimaan enää edes sillä tasolla että uskaltaisi juosta.

Kyllähän sitä mieli on välillä musta, mutta ihmiset ovat siitä hyvin rakennettuja että useimmiten tuollaisestakin tuppaa selviämään tavalla tai toisella. Nytkin suunnittelen vaihtavani urheilulajia että roppa ei täysin ränsistyisi vaikka fudiksen olenkin jo lopettanut.

Ja kyllä olen nyt löytänyt sen mitä pelkään eniten.

RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi » 24.02.2006 13:07

Sannu kirjoitti:voi kun osaisin auttaa sua jotenkin...*symppaa kun tietää omasta kokemuksesta, mistä puhut*
Kiitos sinulle. Ehkä kirjoitan joku päivä asiasta enemmän, harjoituksena ensi viikon tapaamiseen ammattilaisen kanssa.

Starflare

Viesti Kirjoittaja Starflare » 24.02.2006 13:12

RolloTomasi kirjoitti:
Sannu kirjoitti:voi kun osaisin auttaa sua jotenkin...*symppaa kun tietää omasta kokemuksesta, mistä puhut*
Kiitos sinulle. Ehkä kirjoitan joku päivä asiasta enemmän, harjoituksena ensi viikon tapaamiseen ammattilaisen kanssa.
Tsemppiä Rollo! Itselläni on sama vaiva :( .

Sannu

Viesti Kirjoittaja Sannu » 24.02.2006 13:13

Rollis, voit kirjoittaa mulle vaikka yv:nä ja vaihtaa "kokemuksia" sit kun jaksat... :boohoo:

RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi » 24.02.2006 13:25

Starflare kirjoitti: Tsemppiä Rollo! Itselläni on sama vaiva :( .
Kiitos, tsemppiä sullekin!

Sannu kirjoitti:Rollis, voit kirjoittaa mulle vaikka yv:nä ja vaihtaa "kokemuksia" sit kun jaksat... :boohoo:
Kiitos, kuullostaa ystävälliseltä.

Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka » 24.02.2006 14:46

RolloTomasi kirjoitti:Tänään yksi peloistani...

olin kahvilassa tutun kanssa.
Hän kysyi: "Miten päivä meni?"
Minä: "Ihan okei."
"Kerro jotain, ihan mikä tahansa asia."
"Se oli okei."
Minullakin on taipumusta tuohon... Paras tapa saada minut hiljaiseksi on repliikki "kerro jotain?". Muutenkin tilanteet, joissa pitäisi vetäistä hatusta jotain spontaania, saavat minut ahdistumaan.

RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi » 25.02.2006 14:09

Elukka kirjoitti:Minullakin on taipumusta tuohon... Paras tapa saada minut hiljaiseksi on repliikki "kerro jotain?". Muutenkin tilanteet, joissa pitäisi vetäistä hatusta jotain spontaania, saavat minut ahdistumaan.
Mulla ei toi spontaanisuus ole paha juttu, jos olen sellaisten ihmisten kanssa, joihin luotan. Mutta vain sellaisten ihmisten kanssa. (Heitä on 5.) Jos mukaan tulee sellaisia, joihin en, vaikka sitten vain kahvilan viereisessä pöydässä, koko tilanne menee kohdaltani jotenkin jumiin. Sama juttu oli tänään, vaikka paikalla sama luottamukseni saanut henkilö kuin eilen oli, mutta pöydässä oli tällä kertaa muitakin: tuijotin lähes koko ajan omalle lautaselleni.

Tsemppiä sinullekin.

Kittys

Viesti Kirjoittaja Kittys » 25.02.2006 14:27

Mä pelkään, et joku höyrypää tulee tuolt terassin kautte, ikkunoitten läpi ineen tänne viel joku päivä. En oo koskaan asunu näin alhaalla ku nyt ja siihen on totuttelua. Yläkerrastakaan ei pääse pakoon, jos joku tulee tänne. Onneks on koira ja jonkinmoinen "kaasu" hankinnassa. Oon hassu :oops: .

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus » 27.02.2006 13:34

Pelkään:

- merta, joki, järviä, uima-altaita. Eli en siis ui, meressäkin taisin viimeksi olla alle 10 vuotiaana vaikka meillä oma saarikin keskellä merta on. Syytä en oikeastaan tähän tiedä, vaikuttavina tekijöinä pidän sitä, että en näe pohjaan eli en siis tiedä mitä siellä on ( ja kyllä, Tappajahai on pelottavin elokuva ikinä), toki järki sanoo, että siellä mitään haita ole (kunnes olin vakuuttunut Deep Blue Sean nähtyäni, että tuolla jossain on ihmisiä, jotka hyvinkin voivat saada hait uiskentelemaan tänne) heh. Toisaalta härkähait on hyvä esimerkki lajista, joka tulee matalalle ja asustelee myös joissa. Toisaalta saaremme sijaitsee kohdassa, johon on tapana hukkuneiden ihmisten nousta pintaan, virrallisesti siis huono paikka, ottaen huomioon että sillä alueella hukutaan suht usein. Ja olen nähnyt hauen puraisevan ihmisen varvasta, ja se näytti kipeältä. Pelostani johtuen en siis osaa myöskään uida, joka lisää pelkoa entisestään. Ennen uskalsin olla huoletta veneessä, kunnes veneemme kerran meinasi upota (tulppa unohtui pohjasta, jee jee), nyt siis olen hermot riekaleilla veneessäkin ja katson nouseeko pohjalla veden pinta esim. sateen jälkeen. Tämä pelko ei mielestäni ainakaan vielä ole rajoittanut elämääni.

- Pelkään halvaantumista (oikeastaan enää se kyllä mielessä ole vuosiin käynyt). Pelko syntyi kun tipuin katolta selälleni ison rautaputken päälle ja kovasti hoettiin, että kävi todellinen tuuri, että onnistuin vain katkaisemaan jalkani. Selkäni sai myös kolhuja autolla penkkaan ajamisesta. Näiden seurauksena pelkäsin todella kauan ja hartaasti selkäni puolestä ja aina siihen sattuessa meinasi hysteriä lähestulkoon puhjeta.

- Pelkään aina silloin kun mieheni lähtee yksin ajamaan pitkiä matkoja autolla (3-6h), kyydissä ollessani en pelkää, enkä lyhyemmilla matkoilla. Ei siis loogista ollenkaan. Tämän seurauksena on aina matkaa ennen kuultavissa muista nopeusrajoitus, ei järjettömiä ohituksia, soita heti kun olet perillä- litania.

Muuta en oikeastaan osaa noin toistuvasti pelätä, toki tulee tilanteita aina silloin tällöin kun joku aivan muu asia voi syistä/tapahtumista johtuen pelottaa.

hermine

Viesti Kirjoittaja hermine » 27.02.2006 13:56

Kittys kirjoitti:Mä pelkään, et joku höyrypää tulee tuolt terassin kautte, ikkunoitten läpi ineen tänne viel joku päivä. En oo koskaan asunu näin alhaalla ku nyt ja siihen on totuttelua. Yläkerrastakaan ei pääse pakoon, jos joku tulee tänne. Onneks on koira ja jonkinmoinen "kaasu" hankinnassa. Oon hassu :oops: .
Mä pelkäsin samaa kesällä kun oli pakko nukkua ikkunat auki (etenkin kun ittekin joskus avainten jäätyä sisälle kuljin siitä). Ja sit pelkäsin tosi pitkään että joku ampuu mut ikkunan läpi, kadulta kun näkee suoraan sänkyyni kun tuolla puolella huonetta ei ole kunnon verhoa. Toi on noita hulluja yöajatuksia. Hei haloo, kellään varmaan täällä edes ole mitään asetta.

Mun on parempi olla katsomatta mitään aikuisten elokuvia jos on tiedossa yksin nukkumista. Tällä mielikuvituksella huippukauhua ja jännitystä saa jo siitä että menee vaikka pimeään vaatekomeroon yksin...

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus » 27.02.2006 14:02

hermine kirjoitti:Ja sit pelkäsin tosi pitkään että joku ampuu mut ikkunan läpi, kadulta kun näkee suoraan sänkyyni kun tuolla puolella huonetta ei ole kunnon verhoa. Toi on noita hulluja yöajatuksia.
Viime vuonna täällä meidän lähialueella, joku törttö ammuskeli ihmisten ikkunoista sisään, kukaan ei onneksi loukkaantunut ja syyllinenkin saatiin nopeasti kiinni. Kaikenlaista sitä on.

Patz

Viesti Kirjoittaja Patz » 27.02.2006 14:07

Filovirus kirjoitti:Viime vuonna täällä meidän lähialueella, joku törttö ammuskeli ihmisten ikkunoista sisään, kukaan ei onneksi loukkaantunut ja syyllinenkin saatiin nopeasti kiinni. Kaikenlaista sitä on.
:shock: Se ampuja asuu mun tädin naapurissa. Toivottavasti te ette...

killkill

Viesti Kirjoittaja killkill » 27.02.2006 14:34

Filovirus kirjoitti:( ja kyllä, Tappajahai on pelottavin elokuva ikinä)
Uskotko, jos sanon että samat sanat? Niin kornilta kuin se kuulostaakin, pääsin "samean veden ja vihamielisten vesielämänmuotojen pelostani" kohtaamalla sen. Kun tunki turpaansa tarpeeksi monta kertaa pinnan alle, oli myönnettävä itselleen, että "ei täällä carcharodon carchasiasta löydy, ei sitten ensimmäistäkään". Ehkä siksi nautin vesiharrastuksista nykyisin niin paljon, kun jokainen vesiruohon sipaisu jalkaan uidessa ei ensimmäiseksi tuo mieleen ajatusta "jaaha, nyt multa syödään jalka".

Jonain päivänä haluan vielä kohdata tuon painajaiselukan naamakkain - ainakin häkistä käsin.

Jos yhtään lohduttaa, me pääsemme vielä helpolla nykyisten haiden kanssa. Hirmuliskojen aikakaudella vesiä hallitsi samaan lohkoon kuuluva supersaalistaja Megalodon, joka muistuttaa kovin nykyistä valkohaita - ollen tosin vaatimattomasti sinivalaan kokoinen. Ajatus haitaribussin kokoisestä peto-rustokalasta, jonka leukojen väliin mahtuu koulupoika seisomaan on hieman levottomuutta herättävä. Valkkarin ja megin kokoerosta saa jonkinlaisen käsityksen vertaamalla hampaita.

Kuva

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus » 27.02.2006 16:48

[quote="killkill"][/quote]


Uskon kyllä, että jos kohtaisin pelkoni, pääsisin siitä yli. Vielä ei vaan ole tullut sellaista tilannetta vastaan, että se jotenkin häiritsisi elämääni. Toki tähän on mahdollisuuksia, joka ikinen kesä kun se mökki kerran on, mutta jotenkin en vaan osaa kaivata viilennystä edes kuumana päivänä *seliseli* Toki olen joskus ylittänyt itseni ja mennyt nilkkoja myöten veteen kun edessä on ollut tarpeeksi monta ihmistä ( ehdin pois alta, jos joku nälkäinen siellä uiskentelee vainoten). Mutta sitäkään hetkeä ei montaa sekunttia kestä kun on pakko lähteä rannalle istumaan.

Kun kerran omaan mahdottoman vilkkaan mielikuvituksen, kuvat tuosta otuksesta ja tieto, että maailmassa on viisaita ihmisiä, jotka voivat saada tyhmiä päähänsä (hullut tiedemiehet) on jälleen yksi syy olla menemäti veteen :wink:

Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka » 27.02.2006 16:59

Filovirus kirjoitti: ( ja kyllä, Tappajahai on pelottavin elokuva ikinä)
Mua pelottaa enemmän kaikki meressä asustavat inhat myrkkyölliäiset. (meduusat, merivuokot, merisiilit jne.) Inha ajatus, että kaikessa rauhassa kahlaillessaan saisi merisiilin piikin jalkaansa tai polttaisi itsensä merivuokon pyyntilonkeroihin. Puhumattakaan sitten meduusaan törmäämisestä uintireissulla. Yäk. :shock:
Minkä takia meressä täytyy olla niin paljon kaikkia inhoja hirvityksiä? :barf:
Filovirus kirjoitti: - Pelkään halvaantumista
Samikset! :shock: Neliraajahalvaus on suunnilleen pahinta, mitä voisin kuvitella itselleni tapahtuvan. Maata sängyssä pystymättä liikkumaan tai puhumaan, mutta kuitenkin täysin tietoisena... *puistatus* :shock:

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus » 27.02.2006 17:26

Elukka kirjoitti: Samikset! :shock: Neliraajahalvaus on suunnilleen pahinta, mitä voisin kuvitella itselleni tapahtuvan. Maata sängyssä pystymättä liikkumaan tai puhumaan, mutta kuitenkin täysin tietoisena... *puistatus* :shock:
Katsoin aikoinaan kaksi dokumentti neliraajahalvauksen kanssa elävistä ihmisistä.

Ensimmäisessä oli muistaakseni mies nimeltä Tero, joka oli neljä vuotiaana jäänyt auton alle ja näin halvaantunut. Hän vaikutti hyvin positiiviselta elämänsä suhteen, hän ei oikeastaan edes osannut kaivata meille itsestään selviä asioita, koska oli joutunut asian kohtaamaan niin nuorena. Dokumenttia tehtäessä oli juuri tullut alkeellisimmat mahdollisuudet kommunikoida tietokoneella toisten ihmisten kanssa ja hän piti tätä suurena mahdollisuutena pitää yllä sosiaalista elämää, tänä päivänähän tuo on varmasti jo tottakin. Eniten hän kaipasi mahdollisuutta osallitua sakki-iltoihin, siihen ei ollut mahdollisuutta, koska järjestely olisi vaatinut liian paljon, muistaakseni hän kuitenkin joskus oli ihan paikan päälle päässyt. Mitään muuta kaipauksen aihetta hän ei osannut mainita, ainakaan kameroiden edessä. Kovasti hän harjoitteli ja ylläpiti taitoaan näppäillä kepillä suunsa avulla esim. tietokonetta ym.

Toinen dokumetti taas oli Markon kaksi kuolemaa, jossa Marko halvaantui muistaakseni hiukan yli parinkympin jälkeen auto-onnettomuudessa. Hän oli ollut hyvin aktiivinen liikunnan harrastaja ja unelmatkin ilmeisesti koskivat lasketteluharrastuksen siirtämistä työelämäksi ja näin matkusteluksi. Hän ei tilanteeseen sopeutunut, eikä elämästään pitänyt, halusi kuolla, mutta ei mahdollista ilman avustusta. Muistaakseni juuri tuo dokumentti hiukan eutanasiaa käsittelikin. Dokumentin lopuksi tuli teksti, et marko oli tehnyt itsemurhan, joka tuskin ilman avustusta mahdollista olisi, ei voi koskaan tietää. Hän siis oli neliraajahalvaantunut.

Kaksi hyvin erilaista näkökantaa, itse uskoisin viimeisenmpään sijoittuvani, mutta voiko sitäkään varmaksi sanoa.

killkill

Viesti Kirjoittaja killkill » 27.02.2006 19:12

Filovirus kirjoitti:Uskon kyllä, että jos kohtaisin pelkoni, pääsisin siitä yli. Vielä ei vaan ole tullut sellaista tilannetta vastaan, että se jotenkin häiritsisi elämääni.
Juu, tämä on ihan järkeenkäypää. Minä paraskin jeesustelija tässä - pelkään edelleen lähes hysteerisesti korkeita paikkoja, mutten ole pannut tikkua ristiin asian korjaamiseksi - samasta syystä kuin sinäkin :D Kolmanteen kerrokseen asti kaikki on ihan hyvin, sen jälkeen polvet ovat al-denten sijasta kuin kolme viikkoa keitettyä spagettia..

nypari

Viesti Kirjoittaja nypari » 27.02.2006 19:27

Mulla on näin varhaisella aikuisiällä ilmennyt jonkin asteinen ahtaanpaikankammo. Tämä sinänsä ei liene erikoista, mutta pienenä lempiharrastus oli tehdä talvisin lumitunneleita, kerran rakensimme jopa kolmikerroksisen lumilinnan, liukuineen, tyrmineen kaikkineen. Yhtä lailla pienenä uskalsin sukellella hulvattomasti laiturilta tuntemattomaankin paikkaan. Nykyään kammoksun kaikkea veden alla olevaa mitä en näe. Jopa uidessa olen yllättänyt itseni miettimästä, jos joku megahauki nappaa mun nappulasta palasen. Isän onnihan siinä menisi. :cry:

Vastaa Viestiin