urpiainen kirjoitti:...
Myös minun näkökulmastani kannanotto, jonkalaista on odotettu. Tattis siitä.
urpiainen kirjoitti:No, ehkä EW on oikeassa, että sosiaalinen linja voisi johtaa siihen, että tietty liikemaailman palkkaeliitti suuntautuisi pois Suomesta. He ovat kuitenkin täysin korvattavia. Mikä ei ole korvattavaa on akateeminen tutkijaeliitti, jonka varassa tietotaito ja innovatiivisuus lepää. Mutta tämä porukka ei mene huippuliksojen perässä samalla tavalla, vaan he hakevat siedettäviä elin- ja työskentelymahdollisuuksia. Kun akateemista aivovuotoa on tutkittu, eniten väkeä ajaa maasta pois suomalaisen tutkimusmaailman jo toteutettu uusliberalisointi: jatkuva kilpailu rahoituksesta, projektien jatkoista jne., niin että koko ajan vain täytetään hakemuksia ja raportteja, eikä aikaa jää varsinaiseen työhön. Väki siirtyy sinne, missä saa rauhassa tehdä tutkimusta.
Tuota alkua lukiessani ihan oikeesti repesin; rivien välistä ehkä hitusen paistaa, kumpaan leiriin sinä kuulut.
(tiedoksesi muuten, että olen itsekin ollut aivan kansainvälistä kärkeä olevassa tutkijayhteisössä, eikä tarkoitukseni ole lainkaan sanoa, etteikö tutkimus
kin ole tärkeää)
No mutta asiaan. Esität siis, että liiketaloudellisesti kyvykäs porukka on
täysin korvattavissa ja.. noh, tämä on aika pöyristyttävä väite etenkin ilman mitään perusteluja esitettynä. Kirjoituksesi myötä ymmärrän kyllä huomattavasti paremmin mistä kulmasta maailmaa katsot -- ja symppaan monia näkemyksiä -- mutta en ymmärrä, että mistä sinun maailmassasi ne rahat nyt sitten vaikkapa näiden tutkijoiden palkkaan tulevat. Ja miten arvo tutkijoiden tietotaidosta ja innovatiivisuudesta realisoituu, kun siis ei selvästikään yritystoiminnan kautta?
Baitövei (tietämättä tai nyt väsyneenä sen enempää miettimättäkään eroja eri tutkimusalojen välillä), minun tuttavapiirissäni (ja tämä kattaa enimmäkseen muiden kuin oman alani ihmisiä) olevia tutkijoita kyllä juuri tuo vähempi paperisota ja rahoituksen parempi saatavuus houkuttaa esimerkiksi
Jenkeissä. Eikö tämä ole jotakuinkin ristiriitaista tuon esittämäsi kanssa? Siis
jos Suomessa olisi yliopistoilla enemmän rahaa laittaa tutkimukseen, niin varmasti olisi vähemmän paperisotaa, eikö?
Mutta mistäs ne rahat yliopistojen rahoitukseen tulevat? Ylipäätään tuntuu kuin ignoroisit täysin kysymyksen siitä, mistä valtion veropohja ylipäätään saadaan kestävällä tavalla muodostettua. Ymmärrätkö että minua hämää tämän asian sivuuttaminen? Se kun ei vaan toimi, että oletetaan niiden rahojen
nyt vaan ilmestyvän jostain.
Siispä: 1) Millä mekanismeilla tutkimuksen ja ylipäätään koko valtion rahoituspohjan siis varmistaisit, siis kun kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen tämä kulmakivi ei sinun mallissasi selvästikään ole (toisin kuin nykytodellisuudessa)? 2) Miten tämä arvo tutkimuksesta sitten päätyy valtion eduksi, jos ei yritystoiminnan kautta?
urpiainen kirjoitti:Oikeastaan koko jankkauksen keskeinen kysymys (siis presidentinvaalin esiinnostaman politiikkakeskustelun, ja John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria-klassikon mukaan koko yhteiskuntakeskustelun) on tämä: Minkä yhteiskuntamallin valitsisit, jos joutuisit valitsemaan mallin "tietämättömyyden verhon" takaa? Tietäättömyyden verholla tarkoitetaan tilannetta, jossa valitset yhteiskunnan, jonka jäseneksi tulet, tietämättä minkälaiset henkilökohtaiset ominaisuudet sinulla olisi (olisitko lahjakas/lahjaton, terve/sairas jne.) tai mihin asemaan syntyisit (köyhälistöön/eliittiin). Otetaan vaikka kaksi modernia valtiota, jotka ovat varakkaita, mutta edustavat aika lailla toinen uusliberaalia ja toinen sosiaalista mallia. Valitsisitko tietämättömyyden verhon takaa syntyväsi Englantiin vai Ruotsiin?
Kyllä minun näkemykseni perustuvat juuri tuolle samalle lähtökohdalle. Esität kuin minä ajaisin varallisuuspohjaista luokkayhteiskuntaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Siis ei aristokratiaa, vaan
meritokratiaa (eikä meritokratiakaan mielestäni millään tavoin automaagisesti johda välttämättä luokkayhteiskuntaan -- tai riippuu tietysti termin tulkinnasta). Vahvimmat esimerkit meritokratiasta lienevät Piilaaksossa. Suomessa päinvastoin on paljon enemmän rasismia, luokka-asenteita ja ties mitä sössöä estämässä ihmisiä toteuttamasta itseään täydessä potentiaalissaan.
Summa summarum: oli todella mukavaa, että avasit ajatteluasi näin hieman laajemmin. Olen monista näkökulmista samoilla linjoilla (usko tai älä) ja nimenomaan sitä mieltä, että monet valinnat eivät ole itsestäänselviä. MUTTA on myös sellaisia kansantalouskoneiston toimintaan liittyviä kysymyksiä, joita ei vaan voi sivuuttaa; ei auta vaikka korttitalo olisi suurelta osin kuinka hieno tahansa (mitä arvosteluperiaatteita sitten käytetäänkään), jos sen ei vain ole rakenteellisesti mahdollista pysyä pystyssä.
En toki (edelleenkään) sano, että minä olen kategorisesti oikeassa, sinä väärässä, mutta kysymyksiä valtion rahoituspohjan kestävyydestä ei vain voida sivuuttaa. Nykymaailmassa käytännössä arvonluonti kun tapahtuu pääasiallisesti (ja joillain tulkinnoilla jotakuinkin yksinomaan) yrityksissä -- se on ikään kuin niiden yhteiskunnallinen tehtävä -- niin en voi käsittää miten tämä aspekti voidaan sivuuttaa kuitenkin olettaen, että
jostain ne rahat kuitenkin ilmestyvät. Siis mistä?
Tosin alunperin tarkoitukseni oli pyrkiä kirjoittamaan niin, ettei mukaan jäisi sellaista, mitä joku voisi pitää puolueellisena ja tulkinnanvaraisena.
Minua todella ihmetyttää miten olet päätynyt noin vinoutuneeseen näkemykseen tästä maailmasta. On jotakuinkin ilmiselvää, että et mitenkään ole voinut toimia juuri lainkaan yritysmaailmassa ainakaan missään keskeisissä tehtävissä, koska muutoin sinulla ei olisi millään muotoa mahdollista olla noin suuria aukkoja ymmärryksessä. Toisaalta et todennäköisesti ole oikein voinut olla valtiollakaan keskeisissä taloustehtävissä, koska kyllä samat realiteetit sielläkin tulisivat vastaan -- joskin epäsuorasti. Mitä sinä siis olet elämäsi tehnyt? Tutkinut sitä jotain juttua? Mitä?
Ja lopeta tuo imartelu, tai sinun luullaan valinneen puolesi keskustelussa muin kuin asiaperusteluin!