Sannu kirjoitti:Ehdotan tiukempia rangaistuksia ja koulusta irtisanomista määräajaksi. Ja vanhemmat vastuuseen! (…)ennekaikkea mielestäni ne sanktiot just sinne vanhempiin
Sinkkumatti kirjoitti:Jatketaan vaan vapaata kasvatusta ja löysätään rajoja. Tukistamisesta linnaan ja huutamisesta rosikseen!
Think kirjoitti:Kyllä vanhemmat pitäisi saada mukuloidensa kurittomuudesta vastuuseen.
Feitz kirjoitti:Vaikka kaikki luuleekin että niille pennuille pitää lässyttää ja pehmee lähestymistapa on jees niin se ei toimi.
Räkänokat on laitettava ns. herran nuhteeseen alusta asti ja jos opettajakin on hieman tiukemman näköinen kuin sivarihippi tai puunhalaajatäti niin takaan että suun soitto vähenee.
Huoh. Minun ei kyllä nyt pitäisi varmaan ihan oman mielentyyneyteni takia osallistua tähän(kään) vääntöön, kun edustan taas kerran tällaista sosiaalitanttamaista pehmeän sivarihipin lähestymistapaa, joka ei ole foorumilla kovin suuressa suosiossa. Mutta toisaalta minua ei lakkaa ihmetyttämästä se, miten hirvittävän kovia ratkaisuja täällä suositaan lähes yksimielisesti. Vastaavasti minua kummastuttaa, että parhaana ratkaisuna pidetään itsestäänselvästi lisäkepin antamista perheille. Toinen lähestymistapa voisi olla sellainen, että kysyttäisiin, miksi perheet ovat sellaisessa kriisissä että niinkin perusasia kuin lastenkasvatus jää hunningolle. Voisi kai ajatella, että kepin sijaan nykyperheet tarvitsisivat merkittävästi lisää tukea. EK:n paljon puhutussa raportissa ehdotettiin juuri pari päivää sitten lisää paikallisia joustoja työelämään ja sosiaalitukien kaventamista. Mieleen tulee, että eivätkö pätkätöiden ja turvattomuuden kanssa kamppailevat perheet jousta nytkin jo aivan liikaa, kun energiaa ei riitä edes omien lapsien asioista huolehtimiseen. Tällainen pehmoilu ei vaan taida olla kovin muodikasta nykyään - ainakaan tällä foorumilla.
Tuo toinen keskustelussa esiinnoussut teema, kurinpito opetustilanteissa, kiinnostaa minuakin, osin omien kokemusten kautta. Menneisyyteni aktiivipartiolaisuran aikana totuin johtamaan hyvinkin erilaisia lapsi- ja nuorisoryhmiä, eikä kurinpito minulle koskaan ollut ihmeempi ongelma. Olen Turbohaltijan kanssa samoilla linjoilla siinä, että kaverimaista kosiskelua ei kannata harrastaa lainkaan, vaan tulee tehdä heti selväksi, että on ryhmän auktoriteetti ei vain aseman takia vaan ennen kaikkea tiedollisen ja taidollisen osaamisensa kautta.
Toisaalta olen sen verran idealistinen, että vierastan tuota Turbohaltijan kyynissävytteistä korostusta pinnan alla olevan vittumaisuuden tärkeydestä. Tämä oli erityisen tärkeätä aikanaan, kun tein siviilipalvelukseni Lastenlinnan sairaalakoulussa sijaisopettajana/koulunkäyntiavustajana, jossa siis oppilaina oli lasten- ja nuorisopsykiatrian osastojen potilaita, jotka ovat liian sairaita ja vaikeita edes tavallisen koulun erityisluokille. Nämä lapset olivat kohdanneet elämässään aivan tarpeeksi vittumaisuutta jo ennestään, eikä minusta se ollut ollenkaan oikea tapa luoda auktoriteettia siinä yhteydessä. Pikemminkin, oli aivan keskeistä olla luja, ehdoton ja oikeudenmukainen ilman vittuilun häivääkään. Näille lapsille - joista siis varsinkin yläasteikäiset olivat kyllä aika hankalia - oli keskeistä oppia, että on olemassa aikuiskontakteja, joissa vittuiluun ei vastata samalla tavalla, mutta kuitenkin vittuiluun puututaan johdonmukaisesti ja tiukasti.
Turbohaltijan ansiokkaassa esityksessä vierasta siis ajatusta, että oppilaille pitäisi tehdä selväksi, ettei opettajan kanssa kannata lähteä mittelemään voimiaan. Minä sanoisin pikemminkin, että oppilaille pitää tehdä selväksi, että opettaja ei lähde voimienmittelyyn mukaan eikä auktoriteetti ole kyseenalaistettavissa millään voimienmittelyllä. Vaikka opettaja näyttäisi puita halailevalta sivarihipiltä.
Kaikesta huolimatta täytyy myöntää, että olen nauttinut viimeisenä muutamana vuotena opettamisesta erityisesti siksi, että olen opettanut vain erittäin motivoituneita aikuisia (no, on siellä ollut jotain 18-19 vuotiaitakin) joiden kanssa minun ei tarvitse suoda ajatustakaan kurinpidollisiin asioihin tai oman auktoriteettini vahvistamiseen. Varmaan pääsyy siihen, miksi en koskaan hakeutunut ei-aikuisopetuksen pariin oli juuri se, että olen paljon mieluummin vähän hassahtanut sivarihippi kuin luja auktoriteetti, vaikka kyllä sekin tarvittaessa sujuu.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Mä olen pitänyt sitä kuitenkin lähinnä kohteliaisuutena: nuoriso tietää, että mä en päästä sieltä mistä aita on matalin, mutta toisaalta myös sen, että mä palkitsen siitä, jos hoitaa hommat kunnolla. 
-listaan lisätty Liisa Keltikangas-Järvinen.