Mikä viinanjuonnissa on niin hienoa ?

[BrianW]

Kun nuo kaksi älyn ja fysiikan Titaania ottavat yhten paitsi tappelussa niin myös ryyppäämiskyvyssäkin niin mielestäni on hyvä keskustella siitä mikä dokaamisesta niin hienoa tekee, että sillä oikein pitää ylvästellä. Hyvä sietokykyhän vain todistaa pitkälle edistynyttä alkoholisoitumista.

Itse olen uskoakseni perehtynyt asiaan aika monipuolisesta ja olen tukenut sekä kotimaista että ulkomaista alkoholiteollisuutta ja verotusta kiitettävästi, joten mitään moraalista kantaa en halua ottaa. Olen myös ollut pitkiä kausia kokonaan ilman ja kuten olen uskoakseni aikaisemmin todennut, erittäin hyvällä menestyksellä ja täysillä elämästäni nauttien.

Miksi siis pitää dokata ja miksi sillä pitää kehua?

[slam]

No, se känni. On rento fiilis, ja saa olla vitsikäs

[BrianW]

No, se känni. On rento fiilis, ja saa olla vitsikäs

Etkö sitten muuten voi ja jos ei niin miksi ?

[Haemaeraemies]

Ainoa hyvä asia humalassa on se ensimäinen olut joka maistuu hiton hyvälle,muuten ihan totaalisen paska huume,jonka + / - mittari on suuresti vinossa sinne miinukselle.

[ElanorRaven]

Ainoa hyvä asia humalassa on se ensimäinen olut joka maistuu hiton hyvälle,muuten ihan totaalisen paska huume,jonka + / - mittari on suuresti vinossa sinne miinukselle.

Komppaan osittain, tosin editoin omalta osaltani sen verran, että humaltuminen on hauskaa kun se pysyy aisoissa (omalla kohdallani kulutus pysähtyy siinä kuuden bissen kohdalla ja on rento fiilis eikä krapulaa seuraa), mutta se taas ei ole enää lähelläkään hauskaa, kun vetää perseet olalle ja aamulla herää tappavaan krapulaan ja muistikuvia edellisestä yöstä ei juurikaan ole. Onneksi yleisesti ottaen alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä, kerralla tulee kulutettua juuri sen sikspäkillisen verran alkoholia. Nyt on muutenkin täysin alkoholiton kuukausi takana, ja tämänkin kuukauden lupauduin viettämään tipatonta huhtikuuta. Tuskin tulee tuottamaan ongelmia.

[AarneAnkka]

Minäkään en ota kännejä kovinkaan usein, mutta olen huomannut sen joskus olevan hyväksi stressiputken katkaisussa. Jokus rankan työn tms vuoksi jää pää pyörimään ylikierroksilla, olo ei hellitä eikä saa unta. Pieni känni auttaa silloin rentoutumaan ja unohtamaan arjen surut hetkeksi. Alkoholi on minulle siis rentoutumiskeino.

Tulisin toki toimeen täysin ilmankin, eikä alkoholi rentoutumiskeinona ole paras mahdollinen - saati sellainen että siihen tulisi millään tavalla turvautua - mutta en näe mitään ongelmaa siinä että joskus vedän muutaman sidukan, en seurustellakseni vaan nimenomaan rentoutuakseni.

Kuulin joskus kauan sitten isältäni legendan kirurgista, joka oli nerokkaan taitava - mutta leikkasi parhaat leikkauksensa pienessä känässä. Selvänä hän oli liian hermostunut. Oliko hänellä ongelma? Onko juominen ongelma jos se pysyy hallinnassa, vaiko vain silloin kun se ryöstäytyy käsistä?

Vaan miksi sillä pitää pröystäillä? Kai tolla perinteellä on suorastaan esihistorialliset juuret. On sitä muillakin itsetuhoisilla menetelmillä todistettu omaa miehekkyyttä ammoisista ajoista lähtien.

[RolloTomasi]

Alkoholi lieventää pelkoja, vaikka ei kokonaan niitä poista. Voi liikkua vapaammin ihmisten parissa, ihmisten keskellä saattaa jopa puhua pelkäämättä, pelko ja ahdistus helpottaa vähän, voi liikkua väkijoukossa vapaammin (tosin alkoholi ei aina auta tähän). Uskaltaa puhua tuntemattomille ja tutustua uusiin ihmisiin. Uskaltaa puhua vapaammin niillekin, jotka jo tuntee ja jopa ilmaista tunteitaan. Jos ei juo liikaa, ajattelu on pelkojen ja ahdistuksen lievennettyä selkeämpää.

Koulussa usein kysyn itseltäni, miksi en yksinkertaisesti ottaisi kännejä. Helpottaisi opiskelua.

Yhden kaverini mukaan olen kännissä ennemminkin sellainen kuin yleinen ihminen on selvänä rentoutuneisuuden ja vapautuneisuuden suhteen. Kuulemma olen sen vuoksi mukavampaa seuraakin.

Näiden syiden vuoksi pitää ryypätä. Siitä on apua ja se on hyvä juttu. Ei paras, mutta nykytilanteeseeni nopein ratkaisu.

Sitä en tiedä, miksi sillä pitää kehua. Kehuuko joku?

[RolloTomasi]

Kuulin joskus kauan sitten isältäni legendan kirurgista, joka oli nerokkaan taitava - mutta leikkasi parhaat leikkauksensa pienessä känässä. Selvänä hän oli liian hermostunut. Oliko hänellä ongelma? Onko juominen ongelma jos se pysyy hallinnassa, vaiko vain silloin kun se ryöstäytyy käsistä?

Vaikka en itse lääkäri ole, ymmärrän tuota kirurgia. Hänellä oli ongelma, mutta hän tiesi siihen ratkaisunkin, eli juominen ei hänen tapauksessaan ongelma ollut. Minusta juominen ei ole ongelma niin kauan kuin se pysyy hallinnassa, ja mikä tahansa asia on ongelma, jos se ryöstäytyy käsistä.

[nypari]

Kaikkihan tietävät, että kautta ihmiskunnan historian on ihminen sekoittanut päänsä jollakin. Makuasia sitten on, millä sen päänsä sekoittaa.

Voin rehellisesti myöntää, että minulla on sisäänrakennettu tarve humaltua, ja kyse on sen jälkeen vain nyansseista: miten, kenen kanssa jne. Koska en ole juurikaan tötöillyt humalassa, jää jäljelle vain rahallinen tappio sekä fyysinen ja aivokemian aiheuttama krapula. Ne kun miettii jo etukäteen ja päättää, että seuraavana päivänä on lupa hieman kärsiä, niin oravanpyörä on valmis.

Ja jotenkin olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla paheita.

[tonttu]

Harvoin tulee vedettyä kännit. Mikähän siitä sitten tekee niin hienoa? Itse pidän siitä nousuhumalasta ja hiprakasta, jonka alkoholi saa aikaan. Tiedän kyllä, milloin olen juonut tarpeeksi ja osaan vaihtaa tuopin veteen. En pidä krapulasta eikä filmin katkeaminenkaan kuulosta yhtään kivalta. Osaan myös pitää kivaa ja rentoutua ilman pulloja.

[Lilo]

Lyhyt vastaus kysymykseen: no ei niin mikään.

Ensi viikon "viina panee puhumaan" -ohjelmassa norsut tulevat nurkista ja kääpiöt tulevat seinän läpi ilman käsiä!

[LillyMunster]

Lyhyt vastaus kysymykseen: no ei niin mikään.

Voin minä juoda ja juonkin, jopa kehuskella sillä välillä, mutta ihan yhtä hyvin (ja usein paremminkin) voin olla juomatta.
Hauskanpito ilman viinaa on teeskentelyä? Jos ei osaa pitää hauskaa ilman viinaa, on teeskentelijä. Tai ainakin ihminen, jota säälisin suuresti.

Kun on nähnyt elämässään niin paljon alkoholismia kun minä, niin asioihin on muodostunut aika outo suhtautumistapa.

Minua ärsyttää esimerkiksi juhlapäivät, jotka eivät ole mitään muuta kuin tekosyitä ryyppäämiselle (Vappu, Juhannus, Uusi vuosi jne...) ja siksi olenkin esittänyt aina toiveen, että saisin olla ne töissä.

Tosin ei minua sinällään muiden juopottelu (tai omanikaan) haittaa, mutta en voi sille mitään, että mitä läheisempi ihminen ja mitä överimpi känni hänellä on, niin sitä pahemmalta se minusta tuntuu.
Olen kai aika traumat joskus saanut, kun en tunnu niistä yli pääsevän.
Neuroottinen traumaattinen kaksinaismoralisti siis.

[LillyMunster]

No, se känni. On rento fiilis, ja saa olla vitsikäs

Saa olla vitsikäs??

Luulen, että usein kyseessä on se tunne, että on vitsikäs, mutta korostan, se useimmiten on vain omassa päässä. Koet olevasti vitsikäs.

[Lilo]

No, se känni. On rento fiilis, ja saa olla vitsikäs

Saa olla vitsikäs??

Luulen, että usein kyseessä on se tunne, että on vitsikäs, mutta korostan, se useimmiten on vain omassa päässä. Koet olevasti vitsikäs.

Näin. Ehkä muotoilu kuuluisi "saa kuvitella olevansa kerrankin hauska"...

Ei pieni humala haitaksi ole, mutta ärsyttävää on se että Suomessa tuntuu olevan täysin hyväksyttyä tehdä mitä vain kunhan jälkikäteen sanoo että "no mä olin niin kännissä sillon". Ei viina vapauta vastuusta, ainakaan minun silmissäni.

[killkill]

Pidän alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta. Viinan juominen ei enää näin aikuisena (?) ole tekosyy huonolle käytökselle tai sekoilulle. On totta että ne pari ensimmäistä paukkua antavat kaiken hyvän, mitä etyylialkoholilla on annettavaa. Kaikki niitä seuraavat ovat vain saman toistoa ja humalan ylläpitoa. Nuorempana olin krapulassa äärimmäisen luova, nyttemmin vain roskaruokaa himoitseva kiimainen gubbe!

[Mulli75]

Ei pieni humala haitaksi ole, mutta ärsyttävää on se että Suomessa tuntuu olevan täysin hyväksyttyä tehdä mitä vain kunhan jälkikäteen sanoo että "no mä olin niin kännissä sillon". Ei viina vapauta vastuusta, ainakaan minun silmissäni.

Kuinka monella on asiat mennyt parempaan suuntaan tai ongelmat ratkenneet juomalla. Ei yhdelläkään.

[Lolita]

Siinä ei ole oikeastaan mitään hienoa. Jotkut juomat ovat kuin nektaria, mutta siihen se sitten jääkin.

[Mojo]

Ja samaten voi kysyä mikä juomattomuudessa on niin hienoa että sillä pitää rehvastella ja ylpeillä.

Jotenkin taas menee ääripäiden vertailuksi. Kohtuudella ottaessa pieni, tai vähän isompikin, laitamyötäinen voi piristää arkea kummasti.

[LillyMunster]

Ja samaten voi kysyä mikä juomattomuudessa on niin hienoa että sillä pitää rehvastella ja ylpeillä.

Jotenkin taas menee ääripäiden vertailuksi. Kohtuudella ottaessa pieni, tai vähän isompikin, laitamyötäinen voi piristää arkea kummasti.

Olen samaa mieltä. Ei se itsensä jalustalle nostaminen kummassakaan ääripäässä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä.

[Lilo]

Ja samaten voi kysyä mikä juomattomuudessa on niin hienoa että sillä pitää rehvastella ja ylpeillä.

Jotenkin taas menee ääripäiden vertailuksi. Kohtuudella ottaessa pieni, tai vähän isompikin, laitamyötäinen voi piristää arkea kummasti.

Aika harva absolutisti itse asiassa mun kokemuksen mukaan erityisen suureen ääneen vakaumustaan kuuluttaa. Juuri siksi että suhtautuminen on usein mallia "ai yritäksä olla jotenki parempi ku muut, hä?"

Sen sijaan ns. kohtuullinen juominen tuntuu sekin usein olevan muille riittämätöntä, monta kertaa olen kuullut näitä "sä et ole tarpeeksi kännissä"-kommentteja. Pakkoko sitä on kaksin käsin kiskoa viinaa jos tietää että siitä tulee vaan paha olo?

[Mojo]

Ja samaten voi kysyä mikä juomattomuudessa on niin hienoa että sillä pitää rehvastella ja ylpeillä.

Jotenkin taas menee ääripäiden vertailuksi. Kohtuudella ottaessa pieni, tai vähän isompikin, laitamyötäinen voi piristää arkea kummasti.

Aika harva absolutisti itse asiassa mun kokemuksen mukaan erityisen suureen ääneen vakaumustaan kuuluttaa. Juuri siksi että suhtautuminen on usein mallia "ai yritäksä olla jotenki parempi ku muut, hä?"

Sen sijaan ns. kohtuullinen juominen tuntuu sekin usein olevan muille riittämätöntä, monta kertaa olen kuullut näitä "sä et ole tarpeeksi kännissä"-kommentteja. Pakkoko sitä on kaksin käsin kiskoa viinaa jos tietää että siitä tulee vaan paha olo?

Totta, mutta kun jo aloitustopiikissa otettiin itsekehu ja rehvastelu esiin, päätin minäkin esitellä ääripään.
En ole meinaa minä ainakaan enää tottunut kuulemaan "Vittu ku olin kännissä, se oli niin vitun siistii... saax mä jonkun palkinnon ku mul on ihan tappodarra"
Teinixit tuota kai harrastaa, ainakin me harrastimme kun itse olin kakara, mutta en väittäisi että aikuiset, harvalukuisia poikkeuksia lukuunottamatta, pistää itseään jalustalle humaloillaan. Samalla lailla poikkeuksia löytyy absolutistien puolella... liekö heikkoa itsetuntoa, mutta väitän sen vaivaavaan tasapuolisesti joka alkoholilinjan edustajaa.

Ja minä en määritä kohtuujuomista sillä etteikö silloin tällöin voisi laittaa perseet olalle. Vaan sillä että sitä ei ole pakko tehdä aina tilanteen salliessa. Että osaa olla myös selvinpäin, tai pikkulaitiksessa. En näe kumpaakaan ääripäätä hyvänä.

[Vadim]

Ensinnäkään useimmat meistä eivät olisi täällä lätisemässä, ellei viinaa olisi keksitty. Suomalaiset harvemmin tapaavat selvin päin.

Suhteeni alkoholiin on sikäli kunnossa, että se on minulle osa sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa, ja tästä syystä minulle ei yksinkertaisesti maistu, kun olen yksikseni. Nousuhumalassa olen tavallista sukkelampi, huomattavasti parempi seuramies kuin selvin päin. Laskuhumalassa saatan olla hieman melankolinen, mutten sen kummempaa. En itse asiassa ole vissiin koskaan tapellut humalassa - joskus olen kyllä saattanut painia, mutta ystävällismielistä kisailua ei lasketa. Huppelissa oleminen on myös usein rentouttavaa, ja kuten edellä mainittiin, silloin tutustuu myös helpommin uusiin ihmisiin.

Samalla täytyy kyllä sanoa, että suomalaisten suhde alkoholiin on hieman liian läheinen. Usein tekisin mielelläni jotain kaverieni kanssa sen sijaan, että joisin heidän kanssaan viinaa - mikäs siinä silloin tällöin, mutta jos ystävyyden ainoa sisältö on kännitoveruus, herää kysymys, onko se kovin arvokasta alun perinkään. En myöskään oikein tajua satunnaissuhteiden ja kännäämisen yhteyttä - vaakamambo ei ole kännissä parempaa. Lisäksi olen huolissani usemmasta ystävästäni, jonka suhde kuningas A:han on hieman ongelmallinen.

Suomessa miehekkyys on määritelty sillä tavoin, että tapoja toteuttaa sitä jää jäljelle aika vähän. Koska miehet voivat juoda enemmän kuin naiset, on tietysti helppo ajatella, että kännääminen on miehekästä. Jostain syystä Suomessa monet naisetkin haluavat olla tässä suhteessa miehekkäitä, vaikka kännäämisessä sinänsä ei kai ole paljoakaan hyvää. Mut no, ainakin alkoholifirmojen osakkeenomistajat kiittävät - nuorten naisten alkoholinkulutushan nousee toistakymmentä prosenttia armaassa kotimaassa joka vuosi.

[Clay]

Ei pieni humala haitaksi ole, mutta ärsyttävää on se että Suomessa tuntuu olevan täysin hyväksyttyä tehdä mitä vain kunhan jälkikäteen sanoo että "no mä olin niin kännissä sillon". Ei viina vapauta vastuusta, ainakaan minun silmissäni.

Kuinka monella on asiat mennyt parempaan suuntaan tai ongelmat ratkenneet juomalla. Ei yhdelläkään.

Kuinka moni yrittää ratkaista ongelmia tai kääntää elämänsä suuntaa juomalla?

Kyllä siinä vaan on jotain senttimetrilisäystä egoon, jos on hyvä viinapää. Eikä ihmisetkään ole niin sietämättömiä. Ja elämäkin vaikuttaa vähän valoisammalta.

[BrianW]

Ja samaten voi kysyä mikä juomattomuudessa on niin hienoa että sillä pitää rehvastella ja ylpeillä.

Jotenkin taas menee ääripäiden vertailuksi. Kohtuudella ottaessa pieni, tai vähän isompikin, laitamyötäinen voi piristää arkea kummasti.

Olen samaa mieltä. Ei se itsensä jalustalle nostaminen kummassakaan ääripäässä tee kenestäkään sen parempaa ihmistä.

Tottahan se on, ettei rehvastellu oikeastaan millään kohdalla tai ääripäällä ole hyvä juttu.

Kuitenkin , aloitin tämän jutun kimmokkeena kaksi asiaa. Tämä Titaanien rehvastelu ja se, että perjantaina olin siivoilemassa yhden tuttuni kämppää, erittäin upeaa sellaista, paitsi että hän oli siellä viettänyt useamman vuorokauden seurustellen pullon kanssa. Kauhea sotku eikä ollut ko tyyppikään kaunis näky. Erittäin mukava ihminen kuitenkin yleensä.

On vaan selvästi ihmisiä joille ei sovi pieninkään määrä ja se pitäisi nähdäkseni ympäristön hyväksyä ilman ihmettelyä ja pikemminkin kannustaen. Em tapaus oli kyllä käsittääkseni ihan omaehtoinen.

Ihmettelen vaan miksi esimerkiksi juhlat on niin hankalia tilaisuuksia, että itsensä pitää turruttaa alkoholilla. Luulisi mukavassa seurassa muutenkin viihtyvän.

Odotan tässä vaan, että todelliset ns "alan miehet" sanovat sanansa. Jokohan esim BigG on vironnut harjoituksistaan.

[Vadim]

Siteeraisin vielä lyhyesti Abraham Lincolnia:

"It has been my experience that folks who have no vices have very few virtues."