Suhde vanhempiisi

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
Sannnu

Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Sannnu »

Nuorimpana lapsena olen joutunut tietyllä tavalla vanhempieni silmätikuksi ja jostain syystä heidän mielestään minua koskevat asiat kuuluvat vääjämättä heille. On annettu ymmärtää, että raha-, seurustelu-, ja opiskeluasioista olisi syytä raportoida säännöllisin väliajoin. Kun vanempien luona menee käymään alkaa syvätenttaus.

Kun itse olen jo aikoja sitten repinyt "napanuoran" irti ylisuojelevista vanhemista, tuntuu todella rasittavalta ja raskaalta kun omat vanhemmat puuttuvat aikuisen lapsensa jokaiseen liikkeeseen. Nyt olenkin ottanut käyttöön "rankemmat" keinot, eli en kerro tekemisistäni juuri mitään, sillä en jaksa kuunnella sitä ohjeistusta.

Ongelma on kuitenkin siinä, etten "hyvän kasvatuksen" saaneena tiedä, miten saisin viestin "Mua ei vittu vähempää voisi kiinnostaa teidän mielipiteet" menemään nätisti perille.

Suhdetta ´vanhempiini vaikeuttaa vielä se, että molemmat kärsivät ilmeisesti siitä, että ovat vihdoin ja viimein tajunneet miten päin helvettiä kasvatus on perheessämme mennyt. Kolmesta lapsesta kaksi on joutunut turvautumaan terapeuttiin. Nyt me lapset joudumme olemaan tukena heidän eläessään kriisissä, jonka itse ovat, ehkä tietämättömyyttään aiheuttaneet.
Pehmovanukas

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Pehmovanukas »

Ala jatkossa vastaamaan tenttikysymyksiin täysin uskomattomia väitteitä totaalisen pokkana. Aikansa kauhisteltuaan ehkä tajuavat sen pointin, että et halua jakaa elämääsi yksityiskohtineen heidän kanssaan. Monta kertaa miettinyt, että onkohan mulla unelmavanhemmat vai mikä on, kun ei koskaan keksi mitään valittamisen aihetta. Kotona on aina kiva käydä, ja asioiden jakaminen on ihan oman halun varassa.
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja par-sky »

tai vastaa tenttikysymyksiin äärimmäisen yksityiskohtaisesti, eli jos kysytään poikaystävistä, niin kerro millon ja miten olet harrastanut seksiä, millaista oli, mitä eritteitä tuli, missä sillä toisella kasvaa karvaa. mitä teitte yhdessä, missä kävitte kahvilla, kuinka kuumaa kahvi oli, mimmoinen kuppi...
jos kysytään kodinhoidosta kuvaile jokainen pölyhiukkanen ja tahra jonka olet siivonnut. milla välineellä ja miltä se tuntui?

mulla ainakin toimi, ei enää sukulaiset utele asioita jotka ei niille kuulu. äidille voi sentään vastata "paljon kuuluu sulle" uteluihin ilman että kukaan loukkaantuu.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Hassu juttu muuten, miten vanhemmat, kuten kokeneemmat ihmiset yleensä, tietävät juttuja, joita ei tulisi ajatelleeksi vasta kun on liian myöhäistä. Ja kaikkein hassuinta on se, miten uusi sukupolvi tekee samat virheet kuin vanha. Asian korjaamiseksi ei olisi tarvinnut muuta kuin konsultoida vanhempiaan. Miksi aina pitää lyödä pää seinään ennen kuin oppii, on se kumma.
Paras päivä ikinä.
RuNkkuTonttu

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja RuNkkuTonttu »

En oikein osaa pitää yhteyttä vanhempiini, mutta ei hätää. He ottavat minuun yhteyttä säännöllisesti ja jopa vastaan heidän puheluinsa lähes aina. Olen huomannut, että annos äitiä tai isää kerrallaan on noin tunti. Sen jälkeen se höpöttely riittää. Äitini työskentelee keskustassa, joten lounas tapaaminen aina vähän väliä onnistuu. Isääni käyn tervehtimässä aina silloin tällöin.

Vanhenpani erosivat ollessani kahden ja olen kasvanut äitini kanssa, joten hän lienee läheisempi. Vaikka vanhempieni ero johtui isäni uskottomuudesta, en ole hänelle katkera. Ymmärrän häntä sillä olisin saattanut tehdä itse ko. tilanteessa samoin.

Vanhempieni kasvatuksen ansiosta olen oppinut arvostamaan työntekoa, koulutusta ja hyviä käytöstapoja, vaikkakin välillä sitä on vaikea uskoa. Mutta se ei mene vanhempieni kasvatuksen piikkiin vain lähinnä tyhmyyden ja laiskuuden.

Vanhempieni eron takia olen ehkä turhankin sitoutumiskammoinen ja varovainen ihmissuhteissa. Tämä on ehkä ainoa asia mistä heitä voi syyttää. Olisin ehkä myös elännyt lapsuteeni enemmän ylemmäs keskiluokkaisessa perheessä, jos vanhempani olisivat asuneet yhdessä. Mutta olisinko onnellisempi? Se on aivan eriasia.

Ja tietenkin voin kiittää isääni komeasta ja ulkonäöstä ja leveistä hartioista isääni. Kiitos geeneistä. :shock: :D
Enthu

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Enthu »

Hyvät on välit,käy mulla vaihtaa lamppuja ja pesee ikkunat suunnilleen kerran vuodessa. 1-1,5 kk ilman vanhempia tekee todella gutaa,viime kuussa en heitä juurikaan nähnyt/ollut tekemisissä miittisuman ja osa-aikatyön takia.Kumma juttu niille meni viesti perille kerta laakista...
ei enää soita ellei ole jtn tärkeää asiaa,eikä enää juuri tekstailekaan,
vaikka en varsinaisesti sitä kieltänyt,mutta kun en kestä sitä kun äippä
on sellainen kanaemo...yhdessä vaiheessa tuli txt joka päivä,rasittavaa...
vaikka silloin sentään nähtiin joka vkonloppu,mitä ei enää nykyisin.
Porukat alkanu pikkuhiljaa tajuamaan että pärjään yksinkin...
tavalla tai toisella (kunhan se ei ole mtn laitonta)
AarneAnkka

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Suhteeni vanhempiini ovat diplomaattiset, hillityn etäiset. Asunhan eri kaupungissa ja olen ns. itsenäinen aikuinen. Vanhempani erosivat, ja sain kuunnella molempien vuoron perään haukkuvan toisiaan, joka tietysti hieman kylmensi välejäni molempiin kun kaikki paska lapioitiin nenän eteen. Käytäntökin on hieman hankala, kun joutuu joka vuosi viettämään vähintään kaksi pääsiäis- ja joulujuhlaa.

No mutta, voishan paljon pahemminkin olla. En minä tuosta paljonkaan pulttia ota.
Elukka

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Elukka »

AarneAnkka kirjoitti:Suhteeni vanhempiini ovat diplomaattiset, hillityn etäiset. Asunhan eri kaupungissa ja olen ns. itsenäinen aikuinen. Vanhempani erosivat, ja sain kuunnella molempien vuoron perään haukkuvan toisiaan, joka tietysti hieman kylmensi välejäni molempiin kun kaikki paska lapioitiin nenän eteen.
KoNppaan AAnkkaa. :komp:
Fyysinen välimatka, vanhempien ero ja siihen liittyvät draamailut :draama: sekä Oman Elämän(tm) löytyminen [1] ovat muuttaneet välit vanhempiin jokseenkin etäisiksi. :?
[1] Joo joo, tästä voidaan olla montaa mieltä; Voiko Kitypiikillä ylipäätään olla elämää? :P
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Tällä hetkellä olen ihan loistavissa väleissä vanhempiini. Molemamt ovat jopa messengerissäni. Äitin kanssa soitellaan lähes päivittäin, isän kanssa yhteydet pidetään pääsääntöisesti mesessä.

Äitini asuu parin kilometrin päässä, joten tapaammekin aika usein. Isääni näen harvemmin, sillä välimatkaa on satoja kilometrejä.
Pidän vanhempiani ihanina ihmisinä, jotka ovat vaikuttaneet minuun hyvin paljon. Olen myös oppinut heiltä valtavasti, niin hyvässä kuin pahassakin.

Aina välit vanhempiini eivät ole todellakaan olleet näin hyvät. Vanhempani erosivat kun olin pieni, isä lähti pohjoiseen ja ei paljon yhteyksiä pitänyt, taisimme veljeni kanssa olla liian pieniä ja rasittavia tähän uuteen vapauteen, näimme ehkä kerran, pari vuodessa.
Äitini taas oli sekaisin ja uuden parisuhteen myötä ulapalla ja vahvasti alkoholisoitunut, ei vallan kykenevä "vanhammaksi". Kyllä hän meistä huolta piti, mutta ei ansainnut uhmakkaassa teinimielessäni minun kunnioitustani.

Nytten he molemmat ovat saaneet elämänsä järjestykseen, vaikka välillä pahalta näyttikin. Tämä on lisännyt minun arvostustani heitä kohtaan valtavasti; varsinkin äitiini. Hän on epäilemättä vahvin ihminen jonka tunnen.

Nyt jälkeenpäin ajatellen, kun osaan suhtautua pentuvuosieni kaaokseen tietyssä perspektiivissä, olen oikeastaan vaan kiitollinen siitä, että kaikki ei ollut niin kovin ruusuista. Vanhempieni silloinen holtittomuus ja nykyinen asenne ja ote elämään ovat tehneet minusta sen mikä nyt olen, he ovat tehneet minusta vahvemman ihmisen.

Rakastan vanhempiani välittömästi. :h:
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Monimutkaista, niin monimutkaista. Pinnallisella raapaisulla sanoisin, että välit on ihan hyvät.

Äitini ei ole mitenkään erityisen äidillinen ja lämmin ollut koskaan. Lämpöä ja välittämistä on löytynyt vasta noin 25 vuoden jälkeen. Suurimmat traumat ja kolhut lapsuudestani ja nuoruudestani ovat äitini aiheuttamia. Fyysinen etäisyys ja aikuistuminen ovat korjanneet suurimmat skismat ja nyt olemme hyviä kavereita.

Isä on jostain syystä jäänyt hieman etäisemmäksi, mutta yksinäisenä aikuisena minusta on tullut isän pikkutyttö. Isä auttaa aina ja osoittaa välittämisensä tekemällä ja auttamalla. Isästä huolehdin pikkuveljen jälkeen ehkä seuraavaksi eniten.

Aivan loistavaa on se, että meidän perheessä asiat voi sanoa suoraan. Monesti olen kaverien ja kumppanien kanssa törmännyt siihen, etteivät he voi sanoa vanhemmilleen tietyllä tavalla tai tiettyjä asioita. Suunnattoman rasittavaa, kun ihminen ei voi sanoa tai tehdä tiettyjä asioita maailman tutuimman ihmisen edessä. Toisaalta muutama sukupolvi sitten lapset teitittelivät vanhempiaan...

Siinä on siis kaksi vanhempaa ihmistä, joista välitän ja jotka tunnen, koska he ovat olleet läsnä aina elämässäni. Nämä kaksi aikuista päättivät hankkia minut, jotta saisivat aravalainan taloa varten.


EDIT: Tuo oli siis vastaus otsikkoon, ja aloitusviestiin liittyen voisin kertoa, että meillä on tuota yksityisyyttä kunnioitettu lähes ei-kiinnostamisen rajalle asti. Kyllähän sitä kuulumisia vaihdetaan, mutta mitään en muista, että olisi udeltu sen enempää.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Camilla »

Vanhempani ovat aivan ihania, vaikka välillä helvetin rasittavia. Olen selkeästi isin tyttö. Alan jopa silmäpusseineni näyttää ihan isiltä, huolestuttavaa!
Äidillä on paha tapa juoruta kaikki asiani eteenpäin, siksi olenkin nykyään hyvin varovainen sanomisieni suhteen. Vanhempani asuvat lähellä, mutta kyläiltyä tulee silti vain noin kerran-pari kuukaudessa.
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Mun vanhemmat on ihania. Nytkin ne toi kasan tuliaisia Brysselistä.:h:

Arvostan vanhempieni mielipiteitä monissa asioissa. Käyn mielelläni kotona syömässä isäni laittamia herkkuruokia ja pistäydyn äitini kanssa vaikka kahvilla. Ei multa tarvitse tentata asioita, kerron kuulumiset ihan itsekin.

Ehkä ulkomailla oleminen sai uudella tavalla arvostamaan omaa perhettä.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
ElanorRaven

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Minä voin suoraan sanoa, että rakastan molempia vanhempiani suunnattomasti. Totta kai molemmissa on omat vikansa, jopa piirteitä joita en voi millään sietää, mutta asioiden kanssa oppii elämään... Olin jo kotona asuessani todella hyvissä väleissä molempien vanhempieni kanssa, teini-ikä oli helppo ja rauhallinen ja äiti oli aika pitkälti se paras kaveri, jonka kanssa kävin shoppailemassa ja lainattiin toisiltamme vaatteita.

Kotoa muutettuani välit vielä parani entisestään, jos se nyt on mahdollista. Äidin kanssa soittelen päivittäin ja vanhempieni luona käyn parhaimmillaan joka toinen päivä, kuitenkin vähintään kerran viikossa. Äidille soitan aina ensimmäisenä, jos on sydänsuruja tai muuten vaan mieli maassa. Ja aina, jos on joku suuri ilonaihe, niin äiti sen aina ensin kuulee.

Isän kanssa ei olla ihan noin "kavereita", mutta olen silti aika paljon isin tyttö. Isän kanssa kuunnellaan musiikkia ja luetaan Tekniikan maailmaa ja puhutaan autoista.

Vanhemmat on mulle varmaan elämän tärkeimmät henkilöt.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18736
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Niba »

Vanhemmat ovat..
Pyyhin Netikettiin..
killkill

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja killkill »

Olen kovaa vauhtia vieraantumassa vanhemmistani. Faijan kanssa ei ikinä olla oltukaan läheisiä. Pakolliset kerran-kuussa-mitä-kuuluu -puhelut ovat väkinäistä latteuksien toistelua. Mutsista on tulossa vähän höppänä sairautensa takia.
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12290
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Tällaiset aiheet (suhteet vanhempiin, viinanjuonnin hienous jne.) kuuluvat mielestäni enemmänkin yleiskeskustelujen puolelle. *nipottaa*

Suhteet molempiin vanhempiin hyvät ja läheiset. Eipä muuta.
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
ninnithequeen

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Hyvät suhteet on, luulisin. Molempien kanssa työskennellyt, mutsin kanssa painetaan hommia edelleen, 1-5 kertaa viikossa. Ja jos esim. rahaa tarvitsee lainaksi, sitä löytyy aina.

Neiti Nita on varsinkin isälleni maailman suurin aarre, ainoa lapsenlapsi kun on.
Isältäni olen perinyt kieron huumorintajuni, tempperamentin ja paksut pohkeeni :D

Eivät ne nyt ihmeitä utele, kyllä sen verran tulee höpötettyä - puhelimessa jos ei muuten, että tietävät kaiken tarpeellisen meidän perhe-elämästämme. Loppujen lopuksi, ihan hyvät vanhemmathan nuo ovat.
hebuli

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Niin oliko tässä jokin kysymys? Jos oli, niin äidin kanssa asialliset ok välit. Vanhennuttuaan hänestä on tullut paljon vähemmän äkäisempi ja särmikkäämpi kuin mitä oli nuorempana, mikä helpottaa kommunikointia.

Isän kanssa ei mene nykyisin ihan yhtä hyvin. En ole puhunut hänen kanssaan sanaakaan kuolemansa jälkeen. Tylsä tyyppi kertakaikkiaan, minne katosi se ainainen elämänilo ja muu?
Kid

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Kid »

hebuli kirjoitti: Isän kanssa ei mene nykyisin ihan yhtä hyvin. En ole puhunut hänen kanssaan sanaakaan kuolemansa jälkeen. Tylsä tyyppi kertakaikkiaan, minne katosi se ainainen elämänilo ja muu?
Ikävää että isäs on kuollut, mutta silti sain päivän parhaat naurut tästä tekstistä. Mä taidan olla hiukan sairas.
Elppis
Kitisijä
Viestit: 10702
Liittynyt: 15.08.2005 15:07
Paikkakunta: Helsinki

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Elppis »

Mulla on pinnallisin puolin loistavat välit vanhempieni kanssa, tai siis äidin ja isäpuolen kanssa. Isän kanssa en ole jutellut moneen vuoteen, vaikka Helsingissä asuukin.
MUTTA... jostain syystä äiti on sitä mieltä, että aina kun mulla menee hyvin, niin se vain tietävästi odottaa, että tipun korkealta.
Esim. "miten teillä menee?" - "hyvin!" - "niin... vielä (ja tietävä hymy)".
Tai. "Mites töissä?" - "Ihan jees, paljon ihme vuoroja" - "Älä nyt sitten sairastu tai tee muuta tyhmää kun sulla on noin hyvä työ". Pah.
Juuri pari päivää sitten sain toimia olkapäänä äidille puhelimitse, ja syynä äidin mukaan oli se että "sä olet ainoa teistä kolmesta joka tajuaa mitä teille sanotaan ja sanoo rehellisesti takaisin sen sijaan että puhuu paskaa vaan että mulla olis parempi olo". Heti kun olin antanut omat neuvoni ym. niin mutsin suusta kuuluu se legendaarinen- "...ja mä otan vastaan neuvoja SULTA...".

Ei voi ymmärtää aina. Kahvilla tai syömässä käyn pari kertaa kuukaudessa, pari kertaa viikossa soitellaan. Kokoajan taustalla vaan lymyää tietoisuus siitä, että äidin mielestä olen tuomittu luuseriksi.
The great club outshines the individual, always and forever.
hermine

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja hermine »

Mua harmittaa, kun en osaa soitella vanhemmilleni ellei ole jotain tärkeää asiaa. En soittele kellekään muullekaan, mutta kun nekään eivät enää soita minulle montaa kertaa viikossa kuten silloin kun olin juuri muuttanut pois kotoa. Ei mulla kyllä oikeastaan niille mitään sanottavaa olisikaan eikä mua välttämättä kiinnosta kauheasti niidenkään jutut, mutta tykkään niistä silti. Ei vain ole mitään luontevaa tapaa ilmaista sitä, muuta kuin yritän pitää asiani järjestyksessä ettei niiden tarvitse olla huolissaan. Etenkin kun jo lapsuudessa muotoutuu jonkinlainen rooli perheessä, josta on myöhemmin enää hyvin vaikeaa päästä irti, niinkuin tiettyjen ihmisten seurassa muodostuva kuori, johon ei enää oikein mahtuisi, mutta jota ei saa rikkikään.
safi

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja safi »

Vanhempani ovat rasittavia. Tulemme toimeen hmm...välttävästi, jos emme joudu olemaan saman katon alla kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen isän kanssa saamme poikkeuksetta aikaiseksi rajun jä äänekkään riidan. Luonteemme ovat tismalleen yhtä kovat ja periksiantamattomat, joten äiti poistuu yleensä paikalta nopeasti takavasemmalle. On jo oppinut, ettei väliin kannata edes yrittää.
Minulle ei tulisi mieleenkään kertoa vanhemmille elämästäni, kuin pääpiirteittäin. Mitä vähemmän tietävät, niin sen parempi. Emme koskaan ole olleet mitenkään hirmuisen läheisissä väleissä ja tuskin tilanne tulee muuttumaan tästä mihinkään tai jos muuttuu, niin näen mahdollisena että yhteydenpito katkeaa kokonaan ja lopullisesti.
Feiz

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Feiz »

Hehe ei teillä hyvin mee.
Onneksi sentään allekirjoittaneella on huippuvanhemmat ja huippusuku.

Kuten sanotaan nörttipiireissä Sux 2 B U LOL!
Avatar
Haemaeraemies
Kitisijä
Viestit: 3886
Liittynyt: 14.08.2005 18:34

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Haemaeraemies »

Välit vanhempiin ovat loistavat.Isä asuu lapissa ja välimatkan takia ei useasit nähdä mutta soitellaan noin kerran viikossa/kahdessa.Äiti asuu helsingissä ja olemme enemmän yhteyksissä.

Lapsuus oli aika pitkälle juuri niin loistava kuin niillä asetuksilla se saattoi olla.Molemmat tehneet hyvää työtä kasvatuksen suhteen itseni ja siskoni kohdalla.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Suhde vanhempiisi

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

Loistavat välit kaikkiin sukulaisiin.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
Vastaa Viestiin