Tyytyminen?

[nowaysis]

En. Anyway, ei se satu mun nilkkaan jos höyläilen vaan niiden setien mustia AmExeja, niinQ. Ajatus on tärkein.

[elco]

Ei ole Corvettea enkä ole (vieläkään) käynyt Etelänapamantereella. Jos minulla olisi Corvette ja olisin Antarktikset käynyt niin haluaisin Ferrarin ja Kuuhun. Tyytymistähän koko elämä on. Jos joku sanoo, että on saanut kaiken mitä on halunnut niin puhuu paskaa.

En sano, että minulla menisi huonosti - päinvastoin menee aivan saatanan hyvin.

[WanhaPervo]

Pyrin saavuttamaan kaiken, mitä oikeasti haluan ja mihin näen realistisia mahdollisuuksia. Jos en saavuta, niin sitten on pakko tyytyä vähempään.

Jos saavutan jotain mitä haluan, niin sitten ryhdyn haluamaan jotain muuta.

Jos ihmiset tyytyisivät vallitseviin olosuhteisiin, niin asuisimme maakuopassa.

[WanhaPervo]

Pyrin aina parempaan, mutta jos se ei tästä enää pyristelyistä huolimatta enää parane, tyydyn osaani. Mutta sitä ennen yritän parhaani!

En mä ainakaan läheskään aina jaksa yrittää aivan täysillä. Parempi on yrittää esim. 90 %:n teholla. Jos ei onnistu, niin voi aina ajatella että no kun mä en yrittänyt ihan tosissani.

Kaksi kertaa olen elämässäni yrittänyt 100 %:n teholla pitkäjännitteisesti (yo-kirjoituksissa ja lääkiksen pääsykokeissa), molemmilla kerroilla tulos oli erinomainen.

[segma]

Ahh. Nyt saan dissata taas yhtä läskikseen pyrkinyttä. MUOTIALAMEDIASEKSIKKYYSLUTKA.

[bedlam]

Se elokuvien ihannesuhde puuttuu vielä, mutta ainakin näemmä vielä osaan laittaa perhosia vatsaani.

Ainoassa oikeassa ammatissani olen ja työstä tykkään, mutta töitä saisi olla rutkasti enemmän. Mutta kunhan palkka juoksee, en valita.

Musiikkiin liittyy vielä toteuttamattomia intohimoja, mutta aion ne vielä toteuttaa.

Todella ahdistava ajatus, että kokisi saavuttaneensa kaiken. Siinähän elämänilo kaikkoaisi heti. En esimerkiksi haluaisi voittaa koskaan lotossa, koska tiedän että ahdistuisin ja masentuisin. Aina pitää olla jotain saavutettavaa, pinnisteltävää ja korjattavaa.

Ainakin pyrin saavuttamaan kaiken mitä haluan

[RolloTomasi]

en ole vielä siellä, missä haluaisin olla enkä tiedä pääsenkö sinne asti koskaan, mutta ainakin sinne yritän ja nykyinen opiskelupaikkani on sen kannalta yksi parhaista mahdollisista. tässä asiassa olen tyytyväinen siihen, missä olen tässä vaiheessa, mutta en tyydy siihen.

naisasiat puolestaan ovat päin persettä. en ole tyytyväinen, en ollenkaan. ja ilmeisesti käytän aikani mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä minusta, kuin sellaisen, joka pitää. jälkimmäinen olisi paremman näköinenkin. olen mielipuoli.

minulla ei vielä ole kaikkea mitä haluan, mutta luovuttaa en osaa. en edes varman tappion edessä.

[bedlam]

ja ilmeisesti käytän aikani mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä minusta, kuin sellaisen, joka pitää. jälkimmäinen olisi paremman näköinenkin. olen mielipuoli.

Et ole ainoa, joka tällaisesta tilanteesta on saanut 'nauttia'. Ihmismieli on kipeä. Ja minä olen slam.

[-Superior-]

Kaipaisin parempaa, mutta tyydyn nykytilaani.

En ole koskaan ollut tietoisesti tyytyväinen elämääni. Olen yksinäinen, kaipaan arvostusta jota en saa, en ole koskaan sopeutunut mihinkään yhteisöön ja... ei muuta. Olen onnellinen. Parasta on se, että kykenen tietoisesti simuloimaan itseeni hullun euforian tunteen. Aina tarvittaessa.

[AarneAnkka]

en ole koskaan sopeutunut mihinkään yhteisöön

Join the club.

[Bliss]

Olen saanut sen, mitä olen halunnut. Kaikki on onnistunut jopa pelottavan helposti. Tietenkin on ollut muutamia mutkia matkassa, mutta loppujen lopuksi asiat ovat aina järjestyneet juuri niin kuin tahdoin. Spooky.

[Tiikeriankka]

en ole koskaan sopeutunut mihinkään yhteisöön

Join the club.

Niin olisiko teillä siinä hyvä yhteisö, johon voisitte olla sopeutumatta yhdessä? Minä voisin myös liittyä siihen mutta sopeutuisin varmaan liian hyvin ja taas olisin erilainen.

[Tiikeriankka]

Olen saanut sen, mitä olen halunnut. Kaikki on onnistunut jopa pelottavan helposti. Tietenkin on ollut muutamia mutkia matkassa, mutta loppujen lopuksi asiat ovat aina järjestyneet juuri niin kuin tahdoin. Spooky.

Voisitko haluta voittaa ison summan rahaa ja antaa sen minulle?

[hermine]

Äh, onhan mulla tavoitteita, mutta tärkein tavoite on kuitenkin säilyttää edes jonkintasoinen mielenterveys ja tasapaino elämän eri osa-alueiden välillä. Ihmisen voimavarat, aikakin ovat hyvin rajalliset joten varmaan kuka tahansa varhaislapsuuden kaikkivoipaisuuskuvitelmista ylikasvanut voi tunnustaa, että aina elämässä on joku puoli, joka on vain siedettävästi tai pelkkää "ok-elämää". Parempi sekin tilanne, kuin että yksi asia täyttää kaikki unelmat ja kaikki muu on ihan perseestä. Esim. se täydellinen parisuhde voi vaatia muuttamaan paikkakunnalle, josta löytyy vain jotenkuten siedettäviä työpaikkoja, täydellisen työpaikan säilyttäminen imee kaikki mehut niin että täydelliseen vartaloon kasvaa elintasokumpu... Vähän niinkuin vanha omakotitalo, josta huomaa jonkun uuden kohdan menneen rikki ennenkuin edellistä remonttiakaan on saatu kunnolla valmiiksi.

Mielummin opettelen olemaan tyytyväinen siitä, mihin minulla on realistiset mahdollisuudet vaikkei se olisikaan paljon mitään, kuin tavoittelen jatkuvasti lisää laittaen kaiken peliin. Luulen, että minulla on suuremmat mahdollisuudet onnellisuuteen näin.

[-Superior-]

en ole koskaan sopeutunut mihinkään yhteisöön

Join the club.

But I'm all by myself!

[Kreitsu]

Ihmisen voimavarat, aikakin ovat hyvin rajalliset joten varmaan kuka tahansa varhaislapsuuden kaikkivoipaisuuskuvitelmista ylikasvanut voi tunnustaa, että aina elämässä on joku puoli, joka on vain siedettävästi tai pelkkää "ok-elämää". Parempi sekin tilanne, kuin että yksi asia täyttää kaikki unelmat ja kaikki muu on ihan perseestä.

Niin ja kuka tahansa normaaliälyllä varustettu ihminen kaiketi hyväksyy – on varmaan huomannutkin – että elämä ei aina ole edes ihan ok. Eiköhän kyse ole arvoista: se, mitä itse arvostaa ja minkä katsoo omalle onnelle olevan tärkeää, on tavoittelemisen arvoista. Voihan esimerkiksi työ olla ihan ok (kuten minulla) ja periaatteessa voisin tehdä sitä vaikka eläkepäiviin asti, mutta pelkkä ajatuskin ahdistaa. Se ei ole minun juttu – miksen yrittäisi muuta.

Olisihan se tietenkin helpompi jäädä ja jämähtää kuin ryhtyä tavoittelemaan haluamaansa (koska se tosiaan vaatii voimia ja vaivaa), mutta ehkäpä kaikkien ei tarvitse saada kaikkea helpolla ja edes heti. Joskus asioiden tavoitteleminen synnyttää energiaa ja puhtia, iloisen mielen kun on mahdollisuuksia. Itse en varmaankaan osaisi arvostaa tekemisiäni tmv. jos olisin saanut/saisin kuin Manu illallisen. Mitä minä sitten tekisin?

Toiset myöskin sietävät epävarmuutta paremmin kuin toiset, jolloin esimerkiksi unelmatyön säilyttäminen ei ime niin paljon voimia. Kaikki eivät myöskään välttämättä halua muuttua ja/tai muutosta jatkuvasti. Sekin lienee persoonallisuuskysymys, millä ”tempolla” haluaa elämäänsä elää. Jos elää väärällä ”tempolla”, se lienee hyvin kuluttavaa tai turhauttavaa omista mieltymyksistä riippuen.

Minulle saaminen ei ole (aina) tärkeintä, vaan itse tavoittelu ja kokeileminen. Kaikki tuskin kokevat näin, mutten usko että olen ainoa. En ole sitä mieltä, että kaikkeen tulee aina olla tyytyväinen (se on siyä yltiöpositivismiä, jota en voi sietää). Toki kannattaa muistaa, miten arvokas ja hieno (hehe) asia elämä on ja miten hyvin mahdollisesti asiat itsellä ovat, mutta ei se ole mikään syy (paitsi ehkä tekosyy) jämähtää (ellei siis itse halua ja tällöin henkilö tuskin kokee jämähtäneensä).

[WanhaPervo]

Olen saanut sen, mitä olen halunnut. Kaikki on onnistunut jopa pelottavan helposti. Tietenkin on ollut muutamia mutkia matkassa, mutta loppujen lopuksi asiat ovat aina järjestyneet juuri niin kuin tahdoin. Spooky.

Tyydyt liian vähään

[RolloTomasi]

vittu miksei voi tyytya siihen mita saa vaan taytyy lahtea tavoittelemaan jotain sellaista mita ei voi saada?

[Aito_Johanna]

Pallotin tuon toisen kohdan, kuten näköjään useimmat muutkin.
Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on, mutta toisaalta tyytyväisyyteen mielestäni kuuluu, että on koko ajan joitain tavoitteita, mahdollisuus kehittyä ja rakentaa asioita eteenpäin.
Johonkuhun en voisi koskaan tyytyä. (Toisaalta eikö se aja vain toisenlaiseen kompromissien tekoon: yritän löytää kumppanin jonka todella haluan ja toivon perustavani perheen, mutta jos se ei onnistu, tyydyn jäämään yksin...)
Sen sijaan johonkin on joskus pakko. (Ainakin väliaikaisesti?)

[Mylwin]

täydellisen työpaikan säilyttäminen imee kaikki mehut niin että täydelliseen vartaloon kasvaa elintasokumpu...

Tuu meille töihin, muuttamista ei tarvitse miettiä koska se käsketään, ja elintasokummun olemassaolo vaikuttaa elintasoon niin paljon, ettei sellaista pääse oikein muodostumaan.
Paitsi huijaamalla tietysti.

[Edith]

elintasokummun olemassaolo vaikuttaa elintasoon niin paljon, ettei sellaista pääse oikein muodostumaan.
Paitsi huijaamalla tietysti.

Täh? Ei kai teidän firmasta potkita kummukkaita ulos? Mitä ne sitten muka on, mitä mä teidän firman vaatteissa ja ihan omissa kummuissaan näin tänäkin kesänä, kun olin Herttiksessä töissä?

[Mylwin]

elintasokummun olemassaolo vaikuttaa elintasoon niin paljon, ettei sellaista pääse oikein muodostumaan.
Paitsi huijaamalla tietysti.

Täh? Ei kai teidän firmasta potkita kummukkaita ulos? Mitä ne sitten muka on, mitä mä teidän firman vaatteissa ja ihan omissa kummuissaan näin tänäkin kesänä, kun olin Herttiksessä töissä?

Jos ei suorita PAK- (palveluskuntoisuus) suoritteita, ei periaatteessa ole valmis lähtemään maastoonkaan.
Maastovuorokaudet ovat aika iso siivu peruskouluttajan tilipussia, joten sillee.
Osa huijaa lahjomalla testin valvojaa jne. Kyllähän toki outokumpuihmisiäkin on eri tehtävissä, mutta niillä on jo lähtöpalkkaus sellainen, ettei maastovuorokausia tarvitse.

Ja ei toki potkita. Meidän firma on sitä tunnettu, ettei täältä saa potkuja kuin korkeintaan murhasta, which is not nice.

[hermine]

Johonkuhun en voisi koskaan tyytyä.

Äh, kyllä musta ainakin känkkäränkkähetkinä tuntuu että vittu mikä paska äijä, tyydyn sen seuraan vaan kunnes löydän jonkun paremman, vaikka edellisenä ja seuraavana päivänä ihan sama ukko olisi yksi unelmien prinssi jota kukaan ei voi voittaa ihanuudessa ja yhteensopivuudessa kanssani.

Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

[Mylwin]

Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

Ei. Ei ainakaan sellaisia, jolloin ei tuntisi itseään riittäväksi parisuhteelle, vaikka tietäisi yrittävänsä parhaansa toisesta riippumatta.

[Kreitsu]

Onko oikeasti olemassa parisuhteita, joissa eletään onnellisina elämän loppuun asti ilman että kertaakaan, edes pientä hetkeä, homma ei tuntuisi pelkältä itsepetokselta?

Ei varmaan ole olemassa täysin onnelista elämäkään, joten miksi parisuhde olisi poikkeus? Jos on joskus parisuhteessa "tyytynyt" vain johonkin, niin uskoisin kyllä, että sen tietää henkilö itsekin, ellei tosiaan harrasta hyvin suurta itsepetosta.

Kyllästyneisyys tmv. tunne on varmaankin ajoittain aika yleinen suhteessa, mutta kyllä aikuinen ihminen varmaan ymmärtää, ettei siinä parisuhteessakaan ole välttämättä koko ajan kivaa, mutta sehän nyt ei tarkoita, että se johtuisi siitä, että olisi vain tyytynyt johonkin.

Joskus (ehkä useinkin, riippunee ihmisestä) turhautuminen, kiukku, ärsytys, suuttumus ym. voi myös johtua itsestä eikä kumppanista tai hänen tekemisistään/tekemättä jättämisistä, mutta toista on tietenkin paljon kivempi "syytellä" omista negatiivisista tunteista. Siinäpä vasta itsepetosta!