Kaikille vähemmän vapaa-aikaa

[PerttiMakimaa]

Hmm...

Sähkönhinnasta

Okei, toki tämä on taas sitä kotimaista järjestökeskustelua. Minulla on pieni haava -> "Minä kuolen". Voitot ovat pienentyneet niin paljon, että jouduin laittamaan kelohuvilani lapissa pelkille ylläpitolämmöille -> "Sähkönhinta tuhoaa yritystoimintani".

Mutta silti. Entä jos tosiaan raaka-aineitten ja energian nousevat hinnat sotkevat yritysten toiminnan ja yhä suurempi osa ihmisistä löytää itsensä kilometritehtaalta? Mit. vit? Alennetaan palkkoja, että voimme maksaa sähkölaskumme? Miten kauan nuo kansanedustajat jaksavat jauhaa hedelmöityshoidoista ja homoliitoista vielä. Olisi oikeita töitäkin.

[NuoriDaavid]

Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Yrityksen menestyminen heijastuu aina omaan menestymiseen (jopa kaikkein alimmilla tasoilla) ja menestymiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta yhteistyötä. Yhteistyön liimaksi taas ei kelpaa jokaisen yksilön oman edun tavoittelu, vaan tarvitaan jokin yhteinen tavoite. Yrityksen menestyminen erilaisilla mittareilla on usein hyvä vaihtoehto tälläiseksi tavoitteeksi.

Tuo tavoitteiden erilaisuus se juuri aiheuttaa kitkaa monissa yrityksissä. Osa painaa duunia firman eteen luottaen oman markkina-arvonsa näin kasvavan ja tämän heijastuvan myös palkkaan. Toinen puoli elää itseään varten ja ajattelee palkan perustuvan siihen mitä firmasta saa irti tässä ja nyt. Tämä on siis yksikertaistettu versio ilman mitään signalointeja, informaatiotaloutta, käyttäytymistiedettä, ym. tiedehöpötystä.

Kyllä kyllä.

Silti kannattaa olla terveen kyyninen ja muistaa, että kaikista virallisista arvoista ja juhlapuheista huolimatta yrityksen ainoa tavoite ja olemassaolon syy on tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle.

Ainoa asia, minkä takia yrityksessä on työntekijöitä on se, että heitä tarvitaan, jotta pääoma voisi tuottaa.

[voyager2]

Näin vaalien alla osittain ehkä populismiakin. Jää paremmin mieleen kun puhuu ja ottaa kantaa enemmin tunnepuolen asioihin kuin kylmiin ja etäisiin kauaskantoisimpiin ratkaisuihin. Toisaalta nämä energiakysymykset saattavat nekin olla joillekkin enemmän asioita joista muodostetaan mielipiteitä vähän niiNgö fiilis pohjalta ja se on kyllä aika pelottavaa.
Itse olen monesti ajatellut että kun kaikki vaikuttajat ylipäätään puhuvat aina omaan pussiinsa, niin niistä kuuntelen mieluiten kuitenkin teollisuuden edustajia. Jos teollisuudella menee paskasti, niin siinä pyörähtää niin iso pyörä että sen vaikutukset leviävät kaikkialle yhteiskuntaan. Tällä en kuitenkaan tarkoita kritiikitöntä talutusnuorassa kykkimistä.

[voyager2]

quote]

Kyllä kyllä.

Silti kannattaa olla terveen kyyninen ja muistaa, että kaikista virallisista arvoista ja juhlapuheista huolimatta yrityksen ainoa tavoite ja olemassaolon syy on tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle.

Ainoa asia, minkä takia yrityksessä on työntekijöitä on se, että heitä tarvitaan, jotta pääoma voisi tuottaa.[/quote]

Ei siinä mikään kyyninen tarvitse olla. Noinhan se maailma nykyään toimii. Parempaakaan järjestelyä ei ole tietääkseni ole pidemmällä aikavälillä todettu, vaikka kaikenlaista ollaan kokeiltu. Yksittäistä kansalaista saattaa sapettaa ylimmän johdon törky tulotaso optioineen, mutta kannattaa myös muistaa että siinä sivussa syntyy tuhansille sitä perushyvinvointia.

[Melnais]

Jaa, melko epäluuloinen asenne. Eiköhän tarkoituksena ole korvata sitä aamu- ja iltapäiväkerhojen reikäistä verkkoa jota kolmas sektori tällä hetkellä pitää yllä ilman velvoitteita. Harvassa ala-asteikäisen kodissa vanhempi lähettää lasta kouluun ja on vastassa heti neljän-viiden tunnin mittaisen päivän jälkeen.

...

Se on sitten monitahoisempi juttu miksi lapset eivät enää nykyään pärjää näitä aikoja yksin sytyttämättä kotiaan tuleen tai vaipumatta aloitekyvyttömiksi tietokoneen jatkeiksi. Välipalaa ei myöskään osata/saada laittaa kotona, eikä sitä ilmeisesti kukaan osaa laittaa valmiiksi. Mutta jos yhteiskunta ei osaa tukea aikuisia vanhemmiksi, on sentään hyvä että lapsia tuetaan kasvussaan.

Reikäistä verkkoa? Kerhot ovat samoissa rakennuksissa, joissa koulutkin ovat. Ennakkoilmoitus minä päivinä tulee ja anekirjeen kuittaus (laskun maksaminen) niin oppilaan sielu taivaaseen vilahtaa. Aamukerhoista ei ole kokemusta. Kyllä minusta Sitran pomon pitäisi muistaa, että aamukerhon korvaa parhaiten olemalla kännykkäisä..

Sori laiska vastaaminen, olen nykyään vähän epäaktiivinen seuraamaan palstaa.

Puhuin tilanteesta nykyään, kun aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestävät mitä moninaisimmat tahot. Paikka voi olla nuorisotila, seurakunnan kerhotila, päiväkoti, koulu, järjestäjästä riippuen. Käsittääkseni jonkinlaista toimintaa tulee järjestää mutta varsinaista lain velvoitetta koko ikäluokan kattavalle toiminnalle ei ole, joten siitä toiminnan monenkirjavuus tällä hetkellä.

Olen itse työskennellyt kunnallisen nuorisotoimen yhteyteen kyhätyssä ala-asteikäisten aamu- ja iltapäiväkerhossa. Vanhemmat toivat lapsen töihin lähtiessään, yleensä puoli kahdeksan aikoihin. Koulupäivä alkoi useimmilla yhdeksältä tai kymmeneltä, sitä odotellessa syötiin aamupalaa, leikittiin, tarkastettiin läksyjä tai joku otti vielä jatkounet. Iltapäivällä koulun jälkeen oli välipala, läksyntekohetki ja leikkiä. Toiminnan maksua en muista, mutta tunkua oli niin etteivät kaikki halukkaat mahtuneet ryhmään mukaan. Tämäntyyppiseltä tuo eheytetty koulupäiväkin silmääni vaikutti, ei koulutuntien venyttämiseltä.

Jälkimmäinen ei ole erityisen monitahoinen juttu. Jos työssäolo (näilläkin työajoilla) ottaa niin lujille, että mieluusti jättää lapset joka ilta sähköisille lapsenvahdeille (tv, tietokone, pelikonsolit) sen sijaan, että löytäisi yhden ylimääräisen vaihteen hetkeksi niin eiköhän se osaltaan selitä ongelmia. Lisäksi kun ajatuksena tuntuu olevan ettei vanhempien tarvitse kuin pyöräyttää lapset ja sitten yhteiskunta säntää avuksi opettaen kaiken kenkien sitomisesta lähtien.

Mukavaa jos asia on sinulle simppeli, minun mielestäni tähän liittyvät esimerkiksi työelämän lisääntyneet vaatimukset, pätkätyöt, yksinhuoltajien perheet, hajallaan asuvat suvut, yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun katoaminen naapurustoista sekä kasvavat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Oikeasti, jos vanhemmalla on nyt vaikeuksia jonkin yllämainitun syyn vuoksi olla läsnä lapsensa lähtiessä kouluun ja sieltä palatessa, miten koulun järjestämä yhtenäinen, turvallinen toiminta näille ajoille olisi huono asia? Mielestäni eheytetty koulupäivä ei liity kehityksen ja taloudellisen kasvun vaudittamiseen vaan sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn.

Siitä olen samaa mieltä että ennaltaehkäisevää ohjausta ja tervettä maalaisjärkeä tarvitsisivat useat vanhemmat, varsinkin ne jotka eivät lastaan paapoakseen ja suojellakseen opeta tälle minkäänlaisia taitoja selviytyä nyky-yhteiskunnassa. Sen sijaan en näe ongelmaa lasten tukemisessa, ei se raha mene hukkaan.

Tästä eheytetystä koulupäivästä on esitetty, että se on suunniteltu vähentämään naisten tuntemaa syyllisyyttä urakehityksestä. Eli tässä halutaan kaikesta parhaat puolet. Systeemiin ajoissa koulutetut lapset ja molemmat vanhemmat täysillä urakehityksessä. Toivottavasti kerhon nukkumapaikassa 1411B2 saa sentään olla vanhempien kuvat esillä ettei unohdu minkä näköisiä ovat.

No kantakaa sitten miehet vastuu, naikaa yksi nainen loppuiäksenne ja elättäkää hänet, kantakaa vastuu vahinkotapauksissa. Eikös herra yliasiamiehelläkin ollut Kirsti-vaimo kotona huolehtimassa lapsiparvesta. Harvalla miehellä riittää palkka tuohon, keskimääräisilläkin tuloilla tekee tiukkaa pärjätä vain yhden palkalla, joten tuskin on kyse naisten "uraohjusmaisuudesta". Tai miten olisi jos molemmat vanhemmat keskittyisivät lasten ollessa pieniä vähemmässä määrin työhönsä ja harrastuksiinsa ja suuremmassa määrin perheeseensä? Se lienee kuitenkin molempien projekti silloin kun vanhempia on perheessä kaksi.

[Clay]

Tuli tästä mieleen, että vähän käy kyllä näin jälkikäteen sääliksi niitä iltapäiväkerhon tätejä. Esimerkiksi kerran meitä laitettiin neljä tyyppiä huoneeseen arestiin rangaistukseksi jostain, mitä en muista. Vapaudenriistohan on vastoin ihmisoikeuksia, joten meidän oli pakko keksiä jotain. Vähän aikaa siinä pohdittiin, ja päätettiin teljetä ovi kalusteilla - jos me ei päästä ulos, ei kukaan pääse sisällekään. Se onnistui hyvin ja hoitajat ei päässy millään sisälle. Sitten joku meistä sai "hyvän" idean. Ikkunasta pääsi ikkunalaudalle ulos ja koputtelemaan viereisen huoneen ikkunaan - matkaa maahan oli ainakin pari kerrosta. En muista kuin moni meistä kävi siellä ikkunalaudalla, mutta pienin meistä kävi koputtelemassa viereisen huoneen ikkunaa. Voin vain kuvitella niiden hoitajien paniikkia.

[PerttiMakimaa]

...

Ei minulla koko maata kattavaa näkemystä asiasta ole. Olen vaan nähnyt, että tämän asian voi tehdä hyvinkin. Olen nähnyt miten kerhot ovat samoissa rakennuksissa kuin koulut ja koulupäivän ja kerhopäivän aikataulut on suunniteltu tukemaan toisiaan. Toisin sanoen koulut alkavat pääasiassa aikaisin, joka eliminoi tarpeen aamukerholle. Ja eri ikäiset lapset menevät samaan aikaan kouluun, jolloin sisarukset voivat pitää huolta toisistaan.

"Eheytetyn koulupäivän" hyviä puolia olisivat, että palvelun laatutasolle tulisivat jotkut perusvaatimukset. Ja lasten pompottelu paikasta toiseen vähentyisi.

Mikä minua kiusaa koko tässä "eheytetyssä koulupäivässä" on, että lapset omitaan systeemiin kun vanhemmat eivät halua/jaksa heistä huolehtia.

Halunpuutetta voi tulla, kun huomaa miten helppoa on vaan laittaa heille vaatteet päälle ja tipauttaa johonkin osoitteeseen töihin mennessä. Inhimillistä sinällään.

Jaksaminen on taas jo suurempi ongelma. Nyky-yhteiskunnan kulurakenne on sellainen, että jos haluat tarjota lapsille jonkun muun asumisympäristön kuin kunnan vuokrakerrostalo niin niska limassa pitää sinun töitä paiskiman. Sanottakoon, että tämä on tietyn yhteiskunnallisen katsantokannan omistavien ihmisten hyväksi näkemää kehitystä (lue: vasurit).

Melko Orwellimaista sanoisin. Vapaus (kotivanhemmuus) on orjuutta, josta ihmiset vapautetaan pakottamalla taloudellisin realiteetein töihin. Sitten sitä työntekoa kutsutaan vapaudeksi toteuttaa itseään. Jokaisen milteipä velvollisuus on toteuttaa tätä vapauden muotoa. Ja sitten sinne saadaan uusia tarpeellisia työpaikkoja, kuten nämä perhepäivähoitajat yms. Tämä ei tarkoita, että en arvostaisi näitä hoitajia. He pitävät tämän surkean systeemimme hengissä työpanoksellaan.

Muutenkin yhteiskuntamme ongelmanratkaisukyky hakee vertaistaan.

Ongelma: "epätyypilliset" työsuhteet ajavat lapsiperheet epätoivoon.
Ratkaisu(ehdotus): yhteiskunta omii lapset aamusta iltaan (EI niin, että epätyypilliset työsuhteet muutettaisiin tyypillisiksi)

Ongelma: Yritysten tulokset ovat Kaikkien Aikojen Katossa ja on vaikea keksiä tapoja nostaa tulosta.
Ratkaisu: Lisätään yksi työtunti jolloin 12% työvoimasta muuttuu tarpeettomaksi ja voidaan irtisanoa. Tämä ratkaisee näitten 12% osalta myös perhepäivähoito-ongelman.

(ihan esimerkiksi

Ongelma: Hengenvaarallisen mallinen rekkayhdistelmä, jossa perävaunu painaa selvästi vetoautoa enemmän, ajaa ylinopeutta liukkaalla tiellä ja tappaa 23 ihmistä.
Ratkaisu: Alennetaan kaikkien henkilöautojen suurinta sallittua ajonopeutta.)

Loppukaneettina. Joo, toki vanhemmuus on molempien projekti. Ainakin Pertin mielestä.

[NuoriDaavid]

Ei siinä mikään kyyninen tarvitse olla. Noinhan se maailma nykyään toimii. Parempaakaan järjestelyä ei ole tietääkseni ole pidemmällä aikavälillä todettu, vaikka kaikenlaista ollaan kokeiltu. Yksittäistä kansalaista saattaa sapettaa ylimmän johdon törky tulotaso optioineen, mutta kannattaa myös muistaa että siinä sivussa syntyy tuhansille sitä perushyvinvointia.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin johtajat ovat suomessa palkkakuopassa, samoin akateemiset. Optioista menee yhteiskunnalle noin 58%.

[CandyMan]

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin johtajat ovat suomessa palkkakuopassa, samoin akateemiset.

Mihin verrattuna? Baltian maihin?

[NuoriDaavid]

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin johtajat ovat suomessa palkkakuopassa, samoin akateemiset.

Mihin verrattuna? Baltian maihin?

OECD-maihin.

[Homeboy65]

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin johtajat ovat suomessa palkkakuopassa, samoin akateemiset.

Mihin verrattuna? Baltian maihin?

OECD-maihin.

Mutta eivät Suomen johtajat ja akateemiset mitenkään absoluuttisesti huonosti toimeen tule. Tämä on tietysti asennekysymys. Voi asennoitua että jos ei ole omakotitaloa, autoa, kesämökkiä, jokavuotisia joutavia ulkomaanmatkoja jne. ei ole ihmisarvoista elämää. Tai sitten VOI tyytyä aineellisesti vähempäänkin...

"Se ei ole köyhä jolta puuttuu vaan joka haluaa lisää."

[NuoriDaavid]

Mihin verrattuna? Baltian maihin?

OECD-maihin.

Mutta eivät Suomen johtajat ja akateemiset mitenkään absoluuttisesti huonosti toimeen tule. Tämä on tietysti asennekysymys. Voi asennoitua että jos ei ole omakotitaloa, autoa, kesämökkiä, jokavuotisia joutavia ulkomaanmatkoja jne. ei ole ihmisarvoista elämää. Tai sitten VOI tyytyä aineellisesti vähempäänkin...

"Se ei ole köyhä jolta puuttuu vaan joka haluaa lisää."

EIhän ihminen tarvitse kuin ruokaa, vaatteita ja lämpimän yösijan. Kaikki muu on turhaa.

[PerttiMakimaa]

EIhän ihminen tarvitse kuin ruokaa, vaatteita ja lämpimän yösijan. Kaikki muu on turhaa.

Ja vaatteetkin ovat lähinnä kulttuurisidonnainen juttu. Eikun kaadetun eläimen taljaa vaan ylle, että lämpenee...

[NuoriDaavid]

EIhän ihminen tarvitse kuin ruokaa, vaatteita ja lämpimän yösijan. Kaikki muu on turhaa.

Ja vaatteetkin ovat lähinnä kulttuurisidonnainen juttu. Eikun kaadetun eläimen taljaa vaan ylle, että lämpenee...

Lähinnä tarkoitin, että suomen ilmastossa jonkinlainen ihokas on suotava. Suurriistaa on vaikea lähteä paljan käsin ja nykykaupunkilaisen taidoin kaatamaan, semminkin kun sitä taitaa olla niukasti pyydettävissä.

Lienee siis parempi turvautua kansallispukuun, josta suomalaiset nimellä "kahisevat" Tallinnassa tunnetaan.

[sivustahuutaja]

Silti kannattaa olla terveen kyyninen ja muistaa, että kaikista virallisista arvoista ja juhlapuheista huolimatta yrityksen ainoa tavoite ja olemassaolon syy on tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle.

Noinhan se olisi, jos yritykset olisivat täysin epäinhimmillisiä tunnetuin kaavoin ohjelmoituja koneita. Vaan kun ne eivät ole. Yritykset koostuvat pohjimmiltaan meistä ihmisistä: omistajista, duunareista ja kuluttajista. Tästä syystä on olemassa erittäin hankalasti pääoman tuotolla selitettäviä ilmiöitä kuten yrityskulttuuri ym.

Pystytkö nimeämään yhtään kiinteämpää yhteisöä, jossa yhteisön jäsenten tavoite olisi vain oman hyvinvointinsa maksimointi ilman yhteistä tavoitetta? Jos et, niin mikä muu voisi olla luonnollisempi työyhteisön tavoite kuin yrityksen (tai yrityksen osan) pärjääminen?

[NuoriDaavid]

Silti kannattaa olla terveen kyyninen ja muistaa, että kaikista virallisista arvoista ja juhlapuheista huolimatta yrityksen ainoa tavoite ja olemassaolon syy on tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle.

Noinhan se olisi, jos yritykset olisivat täysin epäinhimmillisiä tunnetuin kaavoin ohjelmoituja koneita. Vaan kun ne eivät ole. Yritykset koostuvat pohjimmiltaan meistä ihmisistä: omistajista, duunareista ja kuluttajista. Tästä syystä on olemassa erittäin hankalasti pääoman tuotolla selitettäviä ilmiöitä kuten yrityskulttuuri ym.

Pystytkö nimeämään yhtään kiinteämpää yhteisöä, jossa yhteisön jäsenten tavoite olisi vain oman hyvinvointinsa maksimointi ilman yhteistä tavoitetta? Jos et, niin mikä muu voisi olla luonnollisempi työyhteisön tavoite kuin yrityksen (tai yrityksen osan) pärjääminen?

Jos redusoimme ihmisten motiivit äärimmilleen, niin uskoakseni kaiken toiminnan tavoite on stimuloida aivojen mielihyväkeskusta.

Onneksi mielihyvää tuottaa esimerkiksi jälkeläisten ja puolison näkeminen onnellisena ja hyvinvoivina ja mielihyvää vähentää, jos näkee, että ihmiset kärsivät.

Yrityksen pärjääminen on työntekijöiden oman edun mukaista. Jos firmalla menee huonosti, tod. näk. työntekijätkin kärsivät.

Jos työntekijät ajattelevat, että firma on perseestä ja sen ainoa tehtävä on maksimoida omistajien sijoitetun pääoman tuotto, niin pääoman tuotto kärsii. Tästä johtuen työntekijöitä ei pidä kuristaa liikaa. Voiton maksimointia ei pidä tuoda esiin liian näkyvästi. Tässä mielessä yrityksien viralliset arvot ovat hyvää sumutusta. Enroninkin virallisiin arvoihin kuului mm. rehellisyys.

Se ei kuitenkaan poista perimmäistä totuutta yrityksen olemassaolon syistä. Onneksi monesti (ei kuitenkaan aina) voidaan saavuttaa win-win tilanne, jossa sekä omistaja että työntekijät hyötyvät. Yrityksen hyvinvointi on sekä omistajien että työntekijöiden yhteisen edun mukaista tiettyyn pisteeseen saakka. Joskus yrityksen ja työntekijöiden edut ovat kuitenkin selkeästi ristiriidassa toistensa kanssa. Yrityksen edun mukaista olisi esimerkiksi maksaa työntekijöilleen mahdollisimman vähän palkkaa. Työntekijöiden edun mukaista olisi puolestaan mahdollisimman hyvä palkka (ei kuitenkaan niin hyvä, että yrityksen olemassa olo vaarantuisi) ja lyhyt työaika (ei kuitenkaan niin hyvä, että yrityksen olemassa olo vaarantuisi) .

[sivustahuutaja]

Yrityksen edun mukaista olisi esimerkiksi maksaa työntekijöilleen mahdollisimman vähän palkkaa.

Noin siis mielikuvitusmaailmassa. Arkitodellisuuden puolelta palkoista on varsin paljon tutkimustietoa ja sen perusteella menestyvät yritykset maksavat parempia palkkoja per tehtävä ja tarjoavat paremmat mahdollisuudet palkan kasvattamiseen tehtävien vaihtuessa sisäisesti tai ulkoisesti. Lisäksi yritykset todistetusti pitävät viimeiseen asti kiinni työntekijöistään laskusuhdanteessa, koska haluavat varmistaa a) motivaation ja b) työvoiman noususuhdanteessa. Todellisuuden havainnot sopivat siis todella huonosti 'mahdollisimman vähän palkkaa'-ajatteluun.

[NuoriDaavid]

Yrityksen edun mukaista olisi esimerkiksi maksaa työntekijöilleen mahdollisimman vähän palkkaa.

Noin siis mielikuvitusmaailmassa. Arkitodellisuuden puolelta palkoista on varsin paljon tutkimustietoa ja sen perusteella menestyvät yritykset maksavat parempia palkkoja per tehtävä ja tarjoavat paremmat mahdollisuudet palkan kasvattamiseen tehtävien vaihtuessa sisäisesti tai ulkoisesti. Lisäksi yritykset todistetusti pitävät viimeiseen asti kiinni työntekijöistään laskusuhdanteessa, koska haluavat varmistaa a) motivaation ja b) työvoiman noususuhdanteessa. Todellisuuden havainnot sopivat siis todella huonosti 'mahdollisimman vähän palkkaa'-ajatteluun.

Kuitenkin menestyvät yritykset maksavat erityisasiantuntijoilleen Suomessa huonompaa palkkaa kuin sama yritys maksaa Yhdysvalloissa erityisasiantuntijoilleen. Miksi näin? Sen takia, että Suomessa sen ei tarvitse maksa yhtä hyvää palkkaa kuin yhdysvalloissa, eikö niin?

Elcoteq maksaa suomalaiselle kännykän kokoajalle parempaa palkkaa kuin intialaiselle, eikö niin? Kyse on tottakai vallitsevasta palkkatasosta ja kysynnän ja tarjonnan laista.