Työuran nettoansiot eri ammateissa

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
NuoriDaavid

Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Viittaan tämän päivän (12.11) Hesarin juttuun. Oli erittäin mielenkiintoinen artikkeli.

Varsinaista suurta yllätystä siinä ei ollut. Se kyllä hämmästytti, että insinööri ei kuntapuolella vielä 56-vuotiaana ole tienannut yhtä paljon kuin putkimies siihen mennessä.

Surkein kokonaisnettoansio oli odotetusti kirjastossa työskentelevällä humanistilla.

En tajua, miksi kukaan opiskelee vuosikausia päästäkseen surkealle palkalle. Kertokaa te jotka tajuatte.
huima

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja huima »

Jos niillä tekemillään jutuilla olisi jotain väliä?

Kaikki eivät näe maailmaa ja elämää pelkkänä aikana ansaita omaisuutta. Jotkut ihan oikeasti myös pitävät niistä töistään, tai asioista joita saavat töissään tehdä.

Itse siedän tällä hetkellä markkinaliksaa pienempää palkkaa tietyistä työympäristön ja -tehtävien eduista johtuen.
NuoriDaavid

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

huima kirjoitti:Jos niillä tekemillään jutuilla olisi jotain väliä?

Kaikki eivät näe maailmaa ja elämää pelkkänä aikana ansaita omaisuutta. Jotkut ihan oikeasti myös pitävät niistä töistään, tai asioista joita saavat töissään tehdä.
Jotain tuollaista selitystä olen itsekin miettinyt. Itse kuitenkin arvostaisin työn tärkeimmät ominaisuudet seuraavasti:

1)Palkka
2)Arvostus
3)Yleinen kiinnostavuus
4)Merkittävyys

Pidän työstäni ja sillä on merkitystäkin. Ne eivät kuitenkaan ole mielestäni työni parhaimmat ominaisuudet.

Itse en missään tapauksessa olisi valmis tinkimään rahasta kiinnostavuuden ja merkittävyyden takia.

Putkimiehen työssä tienaa hyvin ja se on arvokasta työtä. Arvostus ja kiinnostavuus eivät välttämättä ole aivan tapissa.

En vieläkään tajua, kuinka jotain kiinnostaa työskennellä kirjastossa surkealla palkalla pitkien opintojen jälkeen.
slam

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja slam »

"Esimerkiksi mielenterveyshoitaja Timo Koivusalosta tuli menestynyt elokuvaohjaaja"

jopas on roolitkin sen mukaiset, mutta ihan coolit. ei kait siinä
Aito_Johanna

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

NuoriDaavid kirjoitti: En vieläkään tajua, kuinka jotain kiinnostaa työskennellä kirjastossa surkealla palkalla pitkien opintojen jälkeen.
Siinä artikkelissa oli muuten museoamanuenssi, ei kirjastonhoitaja, mutta samapa tuo; koulutuksen ja palkan suhteen lienevät osapuilleen samalla viivalla.
Kaikilla tuo tärkeysjärjestys nyt vain ei ole samanlainen. (Onneksi, muutenhan kaikki kilpailisimme samoista duuneista.) Esimerkiksi minä listaisin työn tärkeimmät ominaisuudet näin:

1) Yleinen kiinnostavuus
2) Varmuus ( = palkka juoksee säännöllisesti ja on riittävä elämiseen, ei merkittävää huolta työttömäksi jäämisestä)
3) Merkittävyys
4) Työn ja vapaa-ajan tasapaino ( = en tahtoisi tehdä säännöllisesti töitä kellon ympäri, olla koko ajan tavoitettavissa ja viettää kahden viikon kesälomia, vaikka palkkani moninkertaistuisi nykyisestä)
slam

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja slam »

Työttömyysuran ansiot ja kela korvaa osan kivuista.
CandyMan

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Aito_Johanna kirjoitti:Kaikilla tuo tärkeysjärjestys nyt vain ei ole samanlainen. (Onneksi, muutenhan kaikki kilpailisimme samoista duuneista.) Esimerkiksi minä listaisin työn tärkeimmät ominaisuudet näin:

1) Yleinen kiinnostavuus
2) Varmuus ( = palkka juoksee säännöllisesti ja on riittävä elämiseen, ei merkittävää huolta työttömäksi jäämisestä)
3) Merkittävyys
4) Työn ja vapaa-ajan tasapaino ( = en tahtoisi tehdä säännöllisesti töitä kellon ympäri, olla koko ajan tavoitettavissa ja viettää kahden viikon kesälomia, vaikka palkkani moninkertaistuisi nykyisestä)
Käsitinkö oikein ettei palkka pääse tärkeysjärjestyksessä edes top 4:seesi? Tekisitkö samaa työtä esim. 3/4 nykyisestä palkastasi jos nuo muut asiat pysyvät samoina, tai ehkä jopa hieman paranisivat?

Väitän että miehille työstä maksettava palkka on keskimäärin tärkeämpi seikka kuin naisille, johtuneeko edelleen molempia sukupuolia melko yleisesti kahlitsevasta ajattelusta että mies on pääasiassa vastuussa perheen toimeentulosta? Tämä osaltaan selittäisi sen miksi naiset eivät hakeudu samalla tavoin parempipalkkaisiin ammatteihin putkimiehiksi tai paperimiehiksi; tuskin kukaan kuvittelee kummankaan olevan kutsumusammatti kenellekään.

Olen valmis tekemään jopa hieman paskempia hommia, kunhan palkka on kohdillaan. Entisestä elämästäni ihan toisenlaisessa työssä huomasin myös että työn merkittäväksi kokeminen ei ole mikään ulkoinen absoluuttinen arvo, vaan riippuu pitkälti pelkästään omasta suhtautumisesta. Melkein työn kuin työn voi kokea merkittäväksi ja kokea siitä ylpeyttä muuttamalla omaa suhtautumistaan sitä kohtaan. After all, jos joku on valmis maksamaan siitä palkkaa, ilmeisesti kyseinen taho kokee sen tekemisen tai teettämisen jollain tapaa merkittäväksi?
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja Clay »

CandyMan kirjoitti:After all, jos joku on valmis maksamaan siitä palkkaa, ilmeisesti kyseinen taho kokee sen tekemisen tai teettämisen jollain tapaa merkittäväksi?
Alle kolmen tonnin kuukausipalkat on kyllä enemmänkin työn halventamista kuin arvostamista.
Nyt penikseni on fantastinen!
Avatar
Mylwin
Kitisijä
Viestit: 4593
Liittynyt: 16.08.2005 15:25
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja Mylwin »

NuoriDaavid kirjoitti: En tajua, miksi kukaan opiskelee vuosikausia päästäkseen surkealle palkalle. Kertokaa te jotka tajuatte.
Kaikkea työtä ei tehdä rahasta. Mut mä olenkin vähän vammainen.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
hermine

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja hermine »

NuoriDaavid kirjoitti: Surkein kokonaisnettoansio oli odotetusti kirjastossa työskentelevällä humanistilla.
Kirjastonhoitajia ei kouluteta humanistisessa tiedekunnassa vaan meidän yliopistossa tuo ainakin on luettu luonnontieteisiin. Tuo usean vuoden korkeakouluopiskelu mahdollistaa myös ylenemisen vaikka kirjastotoimenjohtajaksi (kirjastovirkailijalle riittää merkonomintutkinto amiksesta), missä palkka taas voi olla aika paljon parempi.

Eiköhän suurin opiskelualan valintaan vaikuttava tekijä ole se, missä työssä katsoisi omien vahvuuksiensa tulevan käytetyksi edes jollain tavalla hyväksi. Kyllä mäkin varmaan saisin hyvinpalkattuja töitä putkimiehenä parin amisvuoden jälkeen kun ala on niin työvoimapulainen, mutta olis aika ahdistavaa joka päivä tehdä työtä josta tietäisin että melkein kuka tahansa osaisi tehdä sen mua paremmin, kun voisin sensijaan valita ammatin mistä voisin saada onnistumisen elämyksiä. Puhumattakaan jostain lääkärintyöstä, missä pienistäkin epäonnistumisista saattaa olla huomattavasti vakavammat seuraukset kuin talon homevaurioituminen siksi että olen tiivistänyt putket vähän huolimattomasti.

Kirjastoalalla palkka on ehkä huono, mutta työpaikkoja on runsaasti tarjolla ympäri Suomea niilläkin paikkakunnilla joilta muut työt ovat karanneet pääkaupunkiseudulle, mikä antaa väljyyttä suunnitella elämäänsä sekä saattaa mahdollistaa ihan hyvän elintason pienelläkin palkalla. Ehkä naisilla myös tuo AJ:n mainitsema tulojen säännöllisyys ja varmuus korvaa niiden vähäisempää määrää - väittäisin että useimmissa perheissä ruokakulut tms. jokakuukautiset väistämättömät elämismenot ovat kuitenkin enemmän naisen vastuulla (miehet rahoittavat enemmän pysyvänluonteisia suuria hankintoja, joissa tulojen epäsäännöllisyys ja vaihtelevuus ei niin haittaa). Jos työ ei rahallisesti kauheasti annakaan, ei se myöskään vaadi huippu-uhrautumista ja joustavuutta, vaan voi hyvin keskittyä siihen muuhunkin elämään, kuten perheeseen, kun työajat pysyvät inhimillisissä rajoissa. Mulle tämä on hyvin tärkeää. Mitä iloa mulle sitäpaitsi olisi opiskella huippupalkatulle alalle, jolta kuitenkin vapautuisi vain harvoja työpaikkoja vuodessa joihin niihinkin olisi tuhat hakijaa?
CandyMan

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

hermine kirjoitti:Eiköhän suurin opiskelualan valintaan vaikuttava tekijä ole se, missä työssä katsoisi omien vahvuuksiensa tulevan käytetyksi edes jollain tavalla hyväksi.
Väitän etteivät useimmat myöhäisteinit (eli juuri peruskoulusta tai lukiosta päässeet, tulevaa ammattiaan aprikoivat) oikeasti tiedä mitkä ovat heidän todelliset vahvuutensa ja heikkoutensa. Luuloja kyllä voi olla, esim. useimmat tytöt tuntuvat olevan jo pienestä pitäen vakuuttuneita että heillä on jo perintötekijöistään johtuen todella surkea matikkapää ja yliluonnollisia vahvuuksia kielissä, varsinkin ranskankielessä. (oui oui! cou cou!)
Kyllä mäkin varmaan saisin hyvinpalkattuja töitä putkimiehenä parin amisvuoden jälkeen kun ala on niin työvoimapulainen, mutta olis aika ahdistavaa joka päivä tehdä työtä josta tietäisin että melkein kuka tahansa osaisi tehdä sen mua paremmin, kun voisin sensijaan valita ammatin mistä voisin saada onnistumisen elämyksiä.
Miksi olet vakuuttunut että sinusta tulisi surkea putkimies? Vai onko kyse pelkästään motivaation puutteesta opetella ammattinsa kunnolla?
Ehkä naisilla myös tuo AJ:n mainitsema tulojen säännöllisyys ja varmuus korvaa niiden vähäisempää määrää - väittäisin että useimmissa perheissä ruokakulut tms. jokakuukautiset väistämättömät elämismenot ovat kuitenkin enemmän naisen vastuulla (miehet rahoittavat enemmän pysyvänluonteisia suuria hankintoja, joissa tulojen epäsäännöllisyys ja vaihtelevuus ei niin haittaa).
Kummallinen näkemys ottaen huomioon että ne "pysyväluonteiset suuret hankinnat" (asunto, auto ja sen sellaiset?) hoidetaan kuitenkin käytännössä aina lainalla, jota joutuu edelleen maksamaan pois tasaisin kuukausierin.

Väitän edelleen että monien naisten "palkka ei ole kovin tärkeää ammattia valittaessa"-ajattelu perustuu suurelta osin sille että heidän mielestään miehen pitää kuitenkin olla ensisijainen toimeentulon tuoja yhteiseen talouteen. Ehkäpä tästä syystä naiset tuntuvat kiinnittävän paljon miehiä enemmän huomiota toisen osapuolen ammattiin ja palkkapussiin parisuhdemarkkinoilla. Hjalliksen ympärillä pörrää edelleen kiinnostunut lauma vastakkaisen sukupuolen edustajia; samaa ei uskoakseni voi sanoa Kirsti Paakkasesta.
Mitä iloa mulle sitäpaitsi olisi opiskella huippupalkatulle alalle, jolta kuitenkin vapautuisi vain harvoja työpaikkoja vuodessa joihin niihinkin olisi tuhat hakijaa?
Viittasitko tuolla putkimiehen vai lääkärin ammattiin? En tiennytkään että niissä on tuollainen työtilanne.
hermine

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja hermine »

CandyMan kirjoitti: Miksi olet vakuuttunut että sinusta tulisi surkea putkimies? Vai onko kyse pelkästään motivaation puutteesta opetella ammattinsa kunnolla?
Kait tuohon motivaatioon vaikuttaa sekin, jos luontaiset taipumukset olisivat ihan jonnekin muualle. Lapsesta asti olen saanut kädentaitoihin tai fyysisiin töihin viittaavista kouluaineista välttäviä tai huonoja arvosanoja kovasta yrittämisestä huolimatta, lukuaineista taas hyviä ja kiitettäviä minimaalisella yrittämisellä mistä kai voi päätellä jo jotain. Lisäksi todennäköisesti synnynnäisen selkävian aiheuttamat vaivat pahenisivat tuonluonteisessa työssä niin että olisin jatkuvasti saikulla ja mahdollisesti aika lyhyen työuran jälkeen kokonaan työkyvytön. Suomessa on jo ihan tarpeeksi kelvotonta jälkeä tekeviä "ammattilaisia" jotka ovat menneet ammattikouluun vain siksi ettei lukeminen kiinnosta, ilman että heillä kuitenkaan olisi varsinaisesti taipumuksia käytännölliseenkään työhön. Kumma ajatus että kuka tahansa olisi koulutettavissa kelvolliseksi putkimieheksi tai hitsaajaksi vain siksi että niistä on pulaa. Miksei samantien lääkäriksikin?
Väitän edelleen että monien naisten "palkka ei ole kovin tärkeää ammattia valittaessa"-ajattelu perustuu suurelta osin sille että heidän mielestään miehen pitää kuitenkin olla ensisijainen toimeentulon tuoja yhteiseen talouteen.

Joo ehkä yli nelikymppisten keskuudessa tai jossain evpsykarinnakkaistodellisuudessa. Mun tuntemani suunnilleen omanikäiseni naiset, joista suurin osa tulee työllistymään aika huonosti palkatuille aloille, puhuvat miesten perheenelättäjyydestä vain vitsailumielessä. Tietty tästähän voisi laittaa äänestyksen...
Viittasitko tuolla putkimiehen vai lääkärin ammattiin? En tiennytkään että niissä on tuollainen työtilanne.
No enpä sanoisi putkimiehen tai lääkärin ammatteja kuitenkaan huippupalkatuiksi. Terveyskeskuslääkärien (joilla työllistymistilanne olisi paras) palkkaa voisi haukkua jopa huonoksi jos suhteuttaa työn rasittavuuteen.
Aito_Johanna

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

CandyMan kirjoitti: Käsitinkö oikein ettei palkka pääse tärkeysjärjestyksessä edes top 4:seesi? Tekisitkö samaa työtä esim. 3/4 nykyisestä palkastasi jos nuo muut asiat pysyvät samoina, tai ehkä jopa hieman paranisivat?
No kyllähän se sisältyy tuohon kohtaan 2 "varmuus". Ilmaiseksi tai ihan rupupalkalla en sentään tekisi kiinnostavaakaan työtä.
Mutta kyllä, 3/4 nykyisestä palkastani tekisin vielä nykyistä työtäni, jos nuo muut asiat vastaavasti paranisivat sen neljäsosan. Sillä summalla tulisi vielä kohtuullisen mukavasti toimeen.
Jos sen alle mennään, alkaa kipukynnys lähestyä.
Avatar
RolloTomasi
Kitisijä
Viestit: 2360
Liittynyt: 06.09.2006 7:50
Paikkakunta: Maa

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Ylemmistä kommenteista tuli mieleen sellaista, että onko teillä mitään työtä, josta maksaisitte saadaksenne tehdä?
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
NuoriDaavid

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

RolloTomasi kirjoitti:Ylemmistä kommenteista tuli mieleen sellaista, että onko teillä mitään työtä, josta maksaisitte saadaksenne tehdä?
Maksaisitte saadaksenne tehdä? Sitä kutsutaan harrastukseksi. Työstä saadaan palkkaa.

Toki on niin, että monet maksavat saadakseen tehdä työtä (esim. kuntosalille mentäessä maksetaan, että päästäisiin nostelemaan painavia esineitä). Sitä kuitenkin kutsutaan harrastukseksi.
NuoriDaavid

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Mylwin kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti: En tajua, miksi kukaan opiskelee vuosikausia päästäkseen surkealle palkalle. Kertokaa te jotka tajuatte.
Kaikkea työtä ei tehdä rahasta.
Hieno homma. Ammattiupseerin ammatissa bonuksena on onneksi arvostus. Kyllä minä ainakin arvostan kapiaista putkimiestä enemmän, vaikka ammattitaitoista putkimiestäkin arvostan.
silsis

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja silsis »

Tärkeimmät ammatinvalintaa liittyvät perusteet:
1. työn mielekkyys
2. palkka
3. työkaverit/työyhteisö
4. työn oma arvostus
5. työn yleinen arvostus

Oikeastaan järjestys voi olla muuttuva, sillä vaikea oli numero 1:n jälkeen asioita arvottaa. Mutta palkka ei varmasti mene työn mielekkyyden edelle. Työn mielekkyyteen voisi katsoa sisältyvän muitakin numeroituja kohtia(esim 3.), mutta enpä lähde tarkemmin ruotimaan.

EDIT: hetken voisin jtk paskahommaa tehdä hyvää palkkaa vastaan, mutta tämä ei ole olennaista, koska ajattelin asian pitkällä tähtäimellä.
Avatar
RolloTomasi
Kitisijä
Viestit: 2360
Liittynyt: 06.09.2006 7:50
Paikkakunta: Maa

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

NuoriDaavid kirjoitti:
RolloTomasi kirjoitti:Ylemmistä kommenteista tuli mieleen sellaista, että onko teillä mitään työtä, josta maksaisitte saadaksenne tehdä?
Maksaisitte saadaksenne tehdä? Sitä kutsutaan harrastukseksi. Työstä saadaan palkkaa.
Toki, mutta olen kuullut sellaisestakin, että ihmiset maksavat itse saadakseen työnsä tehtyä loppuun, vailla takeita siitä, että he saisivat edes omansa takaisin.
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
CandyMan

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

hermine kirjoitti:Suomessa on jo ihan tarpeeksi kelvotonta jälkeä tekeviä "ammattilaisia" jotka ovat menneet ammattikouluun vain siksi ettei lukeminen kiinnosta, ilman että heillä kuitenkaan olisi varsinaisesti taipumuksia käytännölliseenkään työhön.
Aivan yhtä hyvin voidaan väittää että monet menevät ylliopistoon lukemaan höpöhöpötieteitä pelkästään koska fyysiset kädentaitoalat eivät kiinnosta tai niissä ei ole tarpeeksi statusta, vaikka varsinaisesti ei olisi taipumuksia akateemiselle (tutkijan, opettajan tms.) uralle. Otan esimerkiksi erään tuttavani, joka "koulunopettajaksi" (=mikä lie maisteri) valmistuttuaan ei tainnut tehdä päivääkään kyseisiä töitä, ja jolle oma professorikin taisi sanoa valmistumisvaiheessa suoraan ettei kyseinen nainen sovellu henkisiltä ominaisuuksiltaan opettajan ammattiin (kuulin tästä koska tietenkin hän otti aika raskaasti tuollaisen arvostelun, mutta tuntien kyseisen henkilön mielenlaadun, ehkä professori tiesi mistä puhui...). Tästä huolimatta, ilmeisesti hän oli kokenut opettajan ammatin "kutsumuksekseen", ei kai hän sinne vahingossa lähtenyt.
Kumma ajatus että kuka tahansa olisi koulutettavissa kelvolliseksi putkimieheksi tai hitsaajaksi vain siksi että niistä on pulaa.
En sanonut "kuka tahansa", esim. krooniset selkäviat ovat ihan validi este kyseiselle ammatille. Mutta oletko oikeasti sitä mieltä että kovin harvat ihmiset olisivat soveltuvia kyseisiin ammatteihin, tai että kyseiset ammatit ovat liian vaikeita oppia useimmille ihmisille? Väitän esteenä olevan enemmän nirppanokkainen statuskysymys.

Ihmettelen miten Suomessa pärjättiin ennenvanhaan, kun vain pieni promille väestöstä lähti akateemiselle kynänpyöritysuralle. Ovatko nykyihmiset kovin erilaisia fyysisesti ja henkisesti verrattuna esi-isiinsä ja -äiteihinsä? Ennen yksi jos toinen oli "soveltuva" maanviljelyyn ja muuhun fyysiseen työhön, nykyään ei?
Miksei samantien lääkäriksikin?
Jo koulutuksen pituus kertoo erilaisesta vaatimustasosta henkisellä puolella. Tosin jostain syystä toivoisin että juuri lääkäreiksi pyrittäisiin myös kutsumuksesta eikä pelkän palkan tai mediaseksikkään statuksen takia, vaikka toisaalta epäempaattinen lääkäri saattaa olla tehokkaampi työssään, kun ei näe jatkuvasti painajaisia asiakkaidensa takia.
Joo ehkä yli nelikymppisten keskuudessa tai jossain evpsykarinnakkaistodellisuudessa. Mun tuntemani suunnilleen omanikäiseni naiset, joista suurin osa tulee työllistymään aika huonosti palkatuille aloille, puhuvat miesten perheenelättäjyydestä vain vitsailumielessä.
Monesti vitsailussa on ripaus todellista asennetta mukana, pätee myös esim. rasistisiin vitseihin. Taitaa kityporukassakin olla useampia tapauksia joissa eletään pääasiassa miehen siivellä. Vastakkaisia esimerkkejä en nyt äkkiseltään keksi (=mies elää lähinnä naisen tulojen varassa), paitsi ehkä väliaikaiset tapaukset joissa avomies opiskelee edelleen hyväpalkkaiselle alalle.

Gallup pariskuntien osapuolten välisistä tuloeroista voisi joo olla ihan mielenkiintoinen. Mites teillä, ansaitseeko jompikumpi selvästi toista enemmän? Minä ainakin olin aikoinaan juurikin se elättäjä, ja on tainnut WanhaPerwokin kovasti mainostaa ansaitsevansa monta kymmentä kertaa enemmän kuin elinkumppaninsa. Väitän edelleen että parisuhdemarkkinoilla toisen osapuolen (väliaikainen) työttömyys on naisille paljon useammin totaalinen nou-nou, kuin miehille.
NuoriDaavid

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

RolloTomasi kirjoitti:Ylemmistä kommenteista tuli mieleen sellaista, että onko teillä mitään työtä, josta maksaisitte saadaksenne tehdä?
Okei! Voisin mä tästä työstä hiukan maksaa

http://www.youtube.com/watch?v=X3kQDLiSOuA&NR
NuoriDaavid

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

CandyMan kirjoitti:
hermine kirjoitti:Suomessa on jo ihan tarpeeksi kelvotonta jälkeä tekeviä "ammattilaisia" jotka ovat menneet ammattikouluun vain siksi ettei lukeminen kiinnosta, ilman että heillä kuitenkaan olisi varsinaisesti taipumuksia käytännölliseenkään työhön.
Aivan yhtä hyvin voidaan väittää että monet menevät ylliopistoon lukemaan höpöhöpötieteitä pelkästään koska fyysiset kädentaitoalat eivät kiinnosta tai niissä ei ole tarpeeksi statusta, vaikka varsinaisesti ei olisi taipumuksia akateemiselle (tutkijan, opettajan tms.) uralle.
:komp: :komp:

On yhteiskunnan resurssien sekä henkilökohtaisten resurssien tuhlausta, että niin suuri osa kouluttautuu vain, koska duunarinhommat eivät tunnu riittävän hienoilta.

Liian moni notkuu yliopistolla vuosia ja tekee gradun mesopotamian äiti-tytär suhteesta ja menee sen jälkeen ammattikoulutusta vaativiin hommiin, kuten tämäkin HS:n keskustelun neropatti

"Itse tein pitkään humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä opintoja yliopistossa, päädyin kuitenkin monen mutkan kautta ravintola-alalle.

Taitavista kokeista on nyt pulaa ja työtä on runsaasti ja palkatkin ovat jatkuvassa kasvussa, humanistisia tai yhteiskunnallisia aineita opiskelevat tuttavani ovat työttöminä tai saavat minua huonompaa palkkaa, tämä vaikka ravintola-alan palkat eivät päätä huimaa.

Tuntuu jotenkin tyhmältä, että korkeakoulutaidoistani, esimerkiksi tutkimustyöstäni ja laajasta kielten, historian ja yhteiskunnallisesta tiedostani ei ole minkäänlaista kysyntää, mutta saan olla jatkuvasti kieltäytymässä tarjotusta ravintola-alan töistä. "


Vai tuntuu tyhmältä? Mielestäni ennemminkin tuntuu tyhmältä, että tuokin henkilö tuhlasi elämästään vuosia johonkin, mistä ei ole mitään hyötyä vaikka olisi samaan aikaan voinut olla tuottavassa työssä.

Kaverin vaimo opiskeli teolliseksi muotoilijaksi ja muotoilee nykyään makkaroita HK:n liukuhihnalla.
huima

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja huima »

NuoriDaavid kirjoitti:Kaverin vaimo opiskeli teolliseksi muotoilijaksi ja muotoilee nykyään makkaroita HK:n liukuhihnalla.
Tää oli julmaa.

Mutta sai mut nauramaan.
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja Lilo »

NuoriDaavid kirjoitti: Vai tuntuu tyhmältä? Mielestäni ennemminkin tuntuu tyhmältä, että tuokin henkilö tuhlasi elämästään vuosia johonkin, mistä ei ole mitään hyötyä vaikka olisi samaan aikaan voinut olla tuottavassa työssä.
Mitähän nyt ajat takaa? Että kyseinen henkilö oli tyhmä, koska ei osannut ennakoida sitä, ettei työllisty omalle alalleen? Minusta puolestaan on hyvinkin fiksua, että hän on hakeutunut siihen peräänkuuluttamaasi tuottavaan työhön tajuttuaan ettei omalla alalla ura urkea.

Olen samaa mieltä siitä, että korkeakoulutettuja on tässä maassa liikaa. Mutta kuitenkaan en osaa ajatella, kuten ilmeisesti kuuluisi, että kaiken koulutuksen ainoa tarkoitus on tahkota yhteiskunnalle voittoja. Vanhanaikaista ilmeisesti nähdä, että yleissivistys olisi jollakin tavalla itsessään arvokasta.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
silsis

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja silsis »

huima kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Kaverin vaimo opiskeli teolliseksi muotoilijaksi ja muotoilee nykyään makkaroita HK:n liukuhihnalla.
Tää oli julmaa.

Mutta sai mut nauramaan.
Sai. Kerroin työkaverillekin.
ComeBack

Re: Työuran nettoansiot eri ammateissa

Viesti Kirjoittaja ComeBack »

NuoriDaavid kirjoitti:
Kaverin vaimo opiskeli teolliseksi muotoilijaksi ja muotoilee nykyään makkaroita HK:n liukuhihnalla.
Niinpä. Eräs ystäväni valmistui Taideteollisesta Korkeakoulusta tekstiilitaiteilijaksi, mutta meni valmistuttuaan keskusrikospoliisiin sormenjälkitutkijaksi. Omin sanoin: "meni mieluummin oikeisiin hommiin", oli kuulemma opiskelujen jälkeen kurkkuaan myöten täynnä "taidetta", "ilmaisua" ja "kokemista". Ennen kaikkea: hän on onnellinen, sillä löysi myös kumppanikseen poliisin.
Vastaa Viestiin