Rosinha Sambo ja ruotsalainen(suomalainen) parituslaki

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
Deleted-725

Rosinha Sambo ja ruotsalainen(suomalainen) parituslaki

Viesti Kirjoittaja Deleted-725 »

Rosinha Sambo on Ruotsin ehkä tunnetuin omalla nimellään avoimesti julkisuudessa esiintynyt seksityöntekijä, joka on antanut kasvot vapaa-ehtoiselle seksipalvelujen myynnille.(ja nyt näyttää että on antanut kasvot myös enemmän tai vähemmän paritukseen liittyvälle pakkoprostituutiolle.)
Rosinha Sambo on myös tunnettu seksityöntekijöiden oikeuksien puolustaja sekä Ruotsissa että kansainvälisesti. Hän on voimakkaasti kritisoinut Ruotsin seksinostolakia ja parituslakia, koska ne kurjistavat seksityöläisten asemaa altistavat väkivallalle ja turvattomuudelle. Sambo on myös taistellut huorastigmaa vastaan kertomalla mm. lapsilleen avoimesti seksityöstään.

30.01.2007 alkoi Göteborgin käräjäoikeudessa oikeudenkäynti, jossa Sambo syyttää ex-mies ystäväänsä Stefan Karlssonia parittamisesta. Karlsson on poliisi, joka on työskennellyt Göteborgin poliisin paritus -,trafficking - ja ihmiskaupparyhmässä. Tässä työssä Karlsson tutustui Samboon, Sambon mukaan ensin ostamalla häneltä seksiä ja joka johti sittemmin pari vuotta kestäneeseen mustasukkaiseen suhteeseen, jonka aikana Karlsson pahoinpiteli Samboa ja nyt Sambon kertoman mukaan myös paritti häntä. Pahoipitelysyytteistä sekä käräjä - että hovioikeus on jo vapauttanut Karlssonin.

Tapaus herättää monia kysymyksiä?
Tapauksen ympärillä on Ruotsissa keskusteltu Ruotsin oikeuslaitoksen uskottavuudesta ja kansalaisten ja erityisesti seksityöntekijöiden oikeusturvasta. Ja mm. ns. ”sinisestä koodista”, joka suojelee poliisia ja viranomaisia tällaisissa tapauksissa ja joka mahdollistaa esim, että paritusta ja prostituutiota tutkiva poliisi, johtuen tästä nykyisestä ruotsalaisesta kieltolainsäädännöstä, pystyy hyväksikäyttämään seksityöntekijöita esim. kiristämällä ilmaista seksiä tai vaatimalla suojelumaksuja jne..ja esim. pahoinpitelemään seksityöntekijöitä ilman rangaistusta.

Ja jos seksinosto on kriminalisoitu, muita seksinostajia on vaikea saada todistajiksi, jää vain sana sanaa vastaan.

Kumman sana on uskottavampi, seksityöntekijän vai poliisin?

Missä menee raja milloin seksityöntekijän mies/naisystävä syylllistyy paritukseen Ruotsissa ja Suomessa?

Onko tässä ruotsalaisessa lainsädännössä ylipäätään mitään järkeä?

Jostain syystä ruotsalaista ja suomalaista naisliikettä tämä tapaus ei ole paljon kiinnostanut?

Tapaus on varsin mutkikas ja sen vaiheita oikeudessa voi seurata esim. LouiseP:n blogista http://www.louisep.com/

Seuraavista linkeistä löytyy myös tietoa:


Arbetaren 23.01.2007/Lägesrapport från gatan
http://www.arbetaren.se/articles/xx20070123

http://expressen.se/?a=856163

http://expressen.se/index.jsp?a=856716

http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/s ... 33,00.html

http://www.gp.se/gp/jsp/Crosslink.jsp?d=113&a=322758

http://www.gp.se/gp/jsp/Crosslink.jsp?d=113&a=323057

http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/st ... 36,00.html

http://expressen.se/index.jsp?a=852889

http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/s ... 56,00.html

http://expressen.se/index.jsp?a=855120

http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/s ... 98,00.html

http://expressen.se/index.jsp?a=852889

http://sensuellqkonsult.wordpress.com/2 ... mitt-stod/

http://blogg.expressen.se/gretagarbo/en ... sid=162369

http://www.louisep.com/node/1407

http://www.xingfu.se/blogge/posts/07/01 ... bla+koden/


Tiistain Expressenissä 30.01.2007 http://expressen.se/index.jsp?a=854677 kuusi tunnettua feministiä ihmettelee saako ”huora” oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin valtion edustajaa vastaan? Eräs Göteborgilainen prostituoitu syyttää entisestä mies-ystäväänsä parituksesta. Entinen mies-ystävä on poliisi. Jos häntä ei uskota, saako hän silloin mitään tukea. Peräänkuulutamme naisliikettä, joka tuntee solidaarisuutta seksiä myyvien naisten kanssa. Naisliikettä, joka uskoo naisten omaan kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä, myös silloin kun se sovi vallassa olevaan seksi ideaaliin ja siihen miten ”kunniallisten” naisten pitäisi käyttäytyä.

Tänään alkaa merkittävä oikeudenkäynti Göteborgin käräjäoikeudessa. Seksityöntekijä Rosinha Sambo syyttää entistä miesystäväänsä parituksesta. Miestä, joka sattuu olemaan myös poliisi. Sambo väittää, että poliiisimies on kyydinnyt häntä asiakkaiden luo, antanut hänen myydä seksiä asunnossaan ja ottanut rahaa prostituutiosta. Sambo oli alussa mukana omasta halustaan, mutta kun hän olisi halunnut lopettaa, painosti mies häntä jatkamaan ja lopulta Sambo ei nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta kuin tehdä miehestä rikosilmoitus. Poliisimies puolestaan väittää, että asia ei ole näin, vaan että hän luuli naisen lopettaneen prostituution, ja että nainen olisi huumeita hänen ruokaansa, lavastanut asioita ja haluaa vain häväistä miestä.

Emme voi tässä ottaa kantaa syyllisyyskysymykseen, se kuuluu oikeuslaitoksellemme, sen sijaan haluamme tuoda esiin prostituutioon liittyviä ongelmia Ruotsissa ja jotka aktualisoituvat Rosinha Sambon tapauksessa. Siinä, että seksinmyyjän kumppani hyväksyy ja tukee prostituutiota ei ole mitään epätavallista eikä se tarvitse olla mitenkään eettisesti väärin, sen sijaan toisen pakottaminen seksuaaliseen tekoon on aina väärin. Ongelma on siinä, että parituslaki, joka kieltää prostituution edistämisen ja rahan vastaanottamisen toisen prostituutiosta, ei tee mitään eroa pakon ja vapaa-ehtoisuuden välillä.

Tämä tarkoittaa että naisilla, jotka työskentelevät sellaisilla hoiva -, viihde -, ja palvelualoilla, jotka eivät liity seksiin on oikeus kohtuulliseen hyvään työ-ympäristöön, sosiaaliseen turvaverkkoon ja heillä voi olla perhe. Sen sijaan naisilla, jotka työskentelevät seksin kanssa, ei ole samoja oikeuksia. He eivät voi työskennellä sisätiloissa, eivät voi perustaa rekisteröityä yritystä prostituutio toimialanaan ja heidän kumppaneillaan on riski joutua tuomituksi parituksesta. Paradoksaalista kylläkin seksinmyyjillä on velvollisuus maksaa veroa tuloistaan.
Tämän takia monet seksinmyyjät elävät alituisessa paljastumisen pelossa, joka yhdessä voimakaan sosiaalisen stigman kanssa tekee sen, että seksinmyyjät eivät avoimesti uskalla protestoida oikeuksiensa puolesta. Ainoa seksityöntekijä, joka avoimesti uhmaa tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan on Rosinha Sambo - ja nyt vastassa on valtiovallan edustaja.

Mutta me epäilemme uskotaanko häntä? Saako hän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin? Hän on kuitenkin vain ”huora”, joka todistaa poliisia vastaan. Ja jos hän ei saa oikeudenmukaista käsittelyä, mitkä naisliikkeet aikovat protestoida ja tukea häntä? Viime vuosikymmeninä ei mikään osa ruotsalaisesta naisliikkeestä ole kyseenalaistanut huorastigmaa, siis sitä sosiaalista kontrollimekanismia, joka jakaa naiset ”hyviin” ja ”huonoihin”, ”kunniallisiin” ja ”langenneihin”, eikä tehnyt mitään huorastigman negatiivisille seurauksille eikä osoittanut solidaarisuutta seksiä myyville naisille. Päinvastoin naisliike on vahvistanut stigmaa ja vaikeuttanut naisten asemaa.

Naisia, jotka myyvät seksiä pidetään aina yksinomaan uhreina, kyvyttöminä tekemään omia valintoja ja heidän uskottavuutensa kyseenalaistetaan, jos he eivät sano ”oikeita” asioita prostituutiosta. Kun tätä verrataan käsityksiin raiskauksista, naisella on oikeus määrittää itse onko tullut raiskatuksi, onko kysymys pakosta vai vapaa-ehtoisuudesta ja naisliike on raiskauksiin liittyen menestyksellisesti ajanut läpi lakeja, jotka ovat parantaneet naisten oikeusturvaa. Ja jos naisen uskottavuutta epäillään raiskauksissa, on itsestään selvää että tätä vastaan protestoidaan.

Ruotsalaiset feministit kaikista leireistä tukevat myös seksinostolakia ja väittävät se iskee ainoastaan seksinostajiin, eikä naisiin jotka myyvät seksiä. Mutta kuka voisi väittää, ettei lailla joka kieltää miehiä ostamasta kirjoja, taideteoksia tai jotain palveluksia naisilta, olisi huomattavia kielteisiä vaikutuksia kaikille naispuolisille kirjailijoille, taiteilijoille tai kyseisellä palvelualalla oleville naisille?
Feministisk initiativ, kaikella kunnioituksella - mutta nyt olisi aika feministiselle vaihtoehdolle, joka ottaa myös ”langenneiden” naisten asian omakseen. Peräänkuulutamme naisliikettä -aktivisteja, vapaaehtoisorganisaatioita ja tasa-arvon kannattajia politiikassa - jotka tuntevat solidaarisuutta myös seksiä myyvien naisten kanssa. Naisliikettä, joka myös seksinmyynnissä pystyy erottamaan pakon ja vapaa-ehtoisuuden. Naisliikettä, joka uskoo naisten kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ja kunnioittaa heidän valintojaan, siinäkin tapauksessa kun se ei sovi vallitsevaan ideaaliin seksistä, rakkaudesta ja siihen miten ”kunniallisten” naisten pitäisi käyttäytyä.

Peräänkuulutamme naisliikettä, joka yhdessä seksityötekijöiden kanssa muotoilee uuden seksipolitiikan, politiikan joka sen sijaan että lisää naisten vaikeuksia, pyrkii suojelemaan naisia väkivallalta - myös valtiovallan edustajien väkivallalta.

CHANNA BANIKER, taiteilija
RITA CREIGHTON, rosenterapeutti ja fi-jäsen
PETRA MEYER, kirjailija
ELIN NEURI, kääntäjä ja fi-jäsen
LOUISE PERSSON, käyttäytymistieteilijä
PETRA ÖSTERGREN, Pornoa, huoria ja feministejä kirjan kirjoittaja
Deleted-725

Onnellisia seksityöntekijöitä on olemassa

Viesti Kirjoittaja Deleted-725 »

http://www.weekendavisen.dk/apps/pbcs.d ... /101260141

http://www2.adm.ku.dk/portal/universite ... sp?nid=465

http://sensuellqkonsult.wordpress.com/

Tanskalaisen tutkijan, sosiologi Cristina Alzagan kenttätutkimuksesta tanskalaisista bordelleista saadaan prostituutiosta edustavampi, monipuolisempi ja hieman totuudenmukaisempi kuva kuin fiktiivisestä Lilja4 ever elokuvasta ja ruotsalaisen ja suomalaisen median ja abolutionistisen miesviha-Roks-feminismin tarjoilemasta käsityksestä, että kaikki prostituutio on katuprostituutiota ja kaikkia seksipalveluja myyvät ovat narkkarihuoria ja että kaikki prostituutio pakkoprostituutiota.

Alzaga työskenteli kahdeksan kuukauden ajan kahdessa hierontaklinikassa (kuten tanskalaisia bordelleja kutsutaan) puhelindaamina ja oppi tuntemaan alaa sisältäpäin. Hierontaklinikoiden työympäristö omine pelisääntöineen ja sosiaalisine koodeineen, johon hän tutkimuksessaan tutustui, ei vastannut ollenkaan hänen ennakkokäsityksiään alasta. Hierotaklinikoissa hän tutustui palvelusuuntautuneisiin, rohkeisiin ja voimakastahtoisiin naisiin, jotka kieltäytyvät olemasta uhreja ja ympäristöön, jossa alastomuuteen ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan ujostelematta.

Alzaga on ensimmäinen tutkija, joka on tehnyt tällaista kenttätutkimusta prostituutiosta Skandinaviassa. Hän on ryhtynyt tieteellisesti tutkimaan aihetta, jota sävyttää polarisoidut joko puolesta tai vastaan käsitykset ja suurin osa aiheeseen liittyvä kirjallisuus sisältää poliittisen ja moraalisen agendan. Prostituution tutkiminen tieteellisesti on vaikea ja arkaluontoinen asia, koska nykyisessä vallitsevassa julkisessa keskustelussa kaikkeen prostituutioon liittyvään sisällytetään ja kaikkea prostituutioon liittyvää tulkitaan aina siten, että sen keskeisenä julistuksena on moraalinen ja poliittinen kannanotto. Tutkimustulokset prostituutiosta eivät täten jollakin tapaa tule välttymään siltä, että niitä hyväksikäytetään argumentaatiossa joku prostituution puolesta tai prostituutiota vastaan ja että niitä tullaan vääjäämättä sekoittamaan agendoihin, jotka ovat kaukana tieteellisyydestä. On kuitenkin mahdollista - ja välttämätöntä - tutkimuksen avulla puhkaista ja harkita uudelleen median ja poliitikkojen jatkuvasti toistamat yleiset kertomukset prostituutiosta.


Alzaga suhtautuu skeptisesti tyypillisiin skandinaavisiin empiirisiin määrällisiin ja laadullisiin sosiaaliseen haastattelututkimuksiin, jotka lähtökohtaisesti itsestäänselvästi keskittyvät vain prostituution haittoihin ja joiden tavoite on vain osoittaa, että onnellista huoraa ei ole, ja joissa jo lähtökohtaisesti tutkimuksen lopputulos on päätetty etukäteen. Prostituutio on oma suljettu maailmansa, johon voi olla vaikea tunkeutua haastattelututkimuksilla. Tutkijat tietävät aivan liian vähän tästä aiheesta voidakseen asettaa oikeita kysymyksiä. Jos prostituoiduilta kysytään kliseitä, saavat tutkijat vastaukseksi samoja yleisesti kierrätettyjä kliseitä. Tällä tavalla tutkijat pääsevät vain samaan toistoon siitä keskustelusta, joka jo on yhteiskunnassa olemassa. On itsestään selvää, että tutkimusmetodit ja kysymyksenasettelu vaikuttaa tutkimusprosessiin. Vastoin kuin muut tutkijat, Alzaga on keskittynyt enemmän dokumentoimaan niitä kiehtovia elementtejä, joita prostituutio sisältää. Prostituoidun ammatissa täytyy olla hyödyllisiä puolia, koska niin suhteellisen monet naiset valitsevat tämän ammatin, vaikka eivät olisikaan suoranaisesti taloudellisesti pakotettuja siihen.

Yksi niistä asioista, jonka Alzaga oivalsi hierontaklinikoilla työskennellessään oli, että me kaikki, ei vai hierontaklinikoilla työskentelevät naiset vaan myös akateemiset tutkijat, olemme sekä omien himojemme subjekteja että toisten ihmisten himojen objekteja. Hän totesi myös, että hierontaklinikat olivat jännittäviä paikkoja oleskella. Hän vietti paljon aikaa tyylikkäästi sisustetussa parfyyminhajuisessa kahvihuoneessa, joissa oli kaikenmaailman tingeltangelia, dildoja ja seksikkäitä alusasuja. Juuri täällä hän tutustui klinikalla työskenteleviin naisiin ja alkoi ajatella klinikkaa enemmänkin jonkinlaisena ala/vaihtoehtokulttuurin kohtauspaikkana, joka muistutti enemmänkin vapaamuurariloosia tai hiphop-porukkaa kuin työpaikkaa. Klinikoilla työskentelevät naiset astuvat ulos siviili minästään ja astuvat täysi toiseen maailmaan, jossa pukeudutaan seksikkäisin alusasuihin ja käytetään roolinimiä. Klinikoilla työskentelevät naiset eivät ole sellaisia passiivisia objekteja millaisiksi prostituoidut usein kuvataan. Vaikka he ovatkin asiakkaiden seksuaalisten fantasioiden objekteja, he ovat samalla vahvoja itsevarmoja subjekteja ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuu siten, että naiset voivat asettaa ja he voivat aina halutessaan sanoa ei. Monet klinikoilla työskennelleet naiset korostavat myös, että tämä työ on antanut heille lisää itsevarmuutta.

Kenttätyössään bordelleissa Alzaga tajusi, että hänen aikaisemmin lukemansa stereotyyppiset tutkimukset prostituutiosta, eivät vastanneet sitä arkipäivän konkreettista todellisuutta, jonka hän kohtasi bordelleissa. Prostituoidun työssä voi olla samanlaista yrittäjyyttä ja riskinottoa ja kiehtovuutta kuin pörssimeklarilla. Prostituoidun työ on erikoistyötä ja voi olla erityisen kiehtovaa juuri sellaisille ihmisille, jotka haluavat panna itsensä kokonaan peliin ja kokeilla rajojaan ja jotka eivät halua elää yhtä sosiaalisesti kontrolloidussa ympäristössä kuin muut ihmiset.

Tanskan lainsäädännön mukaan bordellit ovat laillisia, mutta niillä ei saa tehdä rahaa. Bordelleissa työskentelevät eivät siis ole työsuhteessa olevia työntekijöitä, vaan frilansereita, siis yksityisyrittäjiä, jotka maksavat vain vuokraa klinikalle. Klinikoilla työskentelevät naiset ovat iältään suunnilleen 18-35-vuotiaita, osa on opiskelijoita, osa työskentele sivutoimisesti, osa kokopäiväisesti. Osa on sinkkuja, osa elää parisuhteessa.




http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/st ... 05,00.html


Cecilia on myynyt seksiä 16 vuotiaasta asti. Hän on 25-vuotias, suoritti lukion hienolla todistuksella ja on koulutukseltaan lastenhoitaja. Vaikka hän tienaakin 4000-7000 kruunua parin tunnin seksityöstä, korostaa Cecilia kuitenkin ettei hän myy seksiä pelkästään rahasta ja että katuprostituution ja escorttina olon välillä on ero.
-En harrasta seksiä rahasta ostaakseni heroiinia tai maksaakseni vuokrani tai jotain muuta. Selviäisin taloudellisesti muutenkin. Sitä paitsi valitsen itse ketä haluan tavata ja ja kenen kanssa haluan seksiä. Koko escorthomma hoituu hienosti.
-Työillan jälkeen voin hyvin ja tunnen itseni tyytyväiseksi. Ja, tyydytetyksi yksinkertaisesti.
Cecilia sanoo rakastavansa seksiä ja haluaa harrastaa seksiä useiden ihmisten kanssa.
-Minulla on aina ollut suuri seksin tarve ja olen aina puhunut seksistä avoimesti. Minusta on harmi, jos seksi pitäisi pitää vain neljän seinän sisällä, seksi on niin kiinnostava aihe.
Cecilia sanoo, että seksin myynnissä vaaditaan vahvaa psyykettä. Monet luulevat, että vain rikkinäiset ja epävarmat naiset myyvät seksiä. Mutta se ei koskaan toimisi pidemmän päälle. Asiakkaat hän löytää pääasiassa kotisivujensa kautta ja chateista. Tapaamiset asiakkaan kanssa voivat sisältää puhtaan seksideitin lisäksi myös hierontaa, päivillisiä ja seuralaisdeittejä.
Useimmat asiakkaista ovat naimisissa ja perheellisiä. Asiakkaiden mielestä escorttien kanssa homma sujuu ongelmitta ja sulavasti, he saavat mitä haluavat ja sitten hejdå.
Asiakkaan yksityiselämä ei Ceciliaa kiinnosta, moraalitantaksi hän ei halua ruveta. Hän on vain nainen, joka tyydyttää sekä miehen että itsensä seksin tarpeita, samalla kun tienaa sillä rahaa. Niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja hän on sinkkuna, aikoo Cecilia jatkaa escorttina työskentelemistä.




http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/st ... 08,00.html


Pornoa, huoria ja feministejä kirjan kirjoittaja Petra Östergren haluisi prostituution lailliseksi.

Onko olemassa onnellisia huoria?
-Miksei kukaan kysy onko olemassa onnellisia journalisteja tai lääkäreitä? Tottakai on olemassa niitä, jotka pystyvät myymään seksiä ilman että se on vahingollista heille. He myyvät seksiä vapaa-ehtoisesti ja se on tapa ansaita rahaa enemmänkuin harrastus.

Onko seksin myyminen tavallinen työ?
-Työ on hyvin erityislaatuinen. Osaksi siitä syystä miten yhteiskunta suhtautuu siihen ja osaksi siksi koska se voi olla hyvin intiimiä. Mutta samaan aikaan on hyvin paljon seksin myyjiä, jotka haluaisivat että seksin myynti olisi kuin mikä tahansa ammatti kuten hieroja tai terapeutti. Mutta prostituutiolainsäädännön takia he eivät voi perustaa yritystä tai työskennellä sillä tavalla kuin he haluaisivat.

Jos on kymmenen miestä päivässä onko silloin kyse työskentelystä tavalla jolla itse haluaa?
-Jos on näin monta asiakasta päivässä silloin on useimmiten kyse ulkopuolisesta painostuksesta. Eli tarkoittaa että silloin kyse ei ole vapaa-ehtoisuudesta. Ja silloin ei ole kyseessä prostituutio, vaan ihmiskauppa ja seksuaalinen väkivalta. Minusta prostituutio pitäisi laillistaa ja parituslaki tarkistaa uudelleen, ja kaikki tämä pitäisi tehdä yhteistyössä seksityöntekijöiden kanssa.

Jos nyt on olemassa onnellisia huoria, miksei heitä näy eikä kuulu julkisessa keskustelussa? Kun joku puhuu on hän useimmiten anonyymi?
-Se joka tulee kaapista ulos ja sanoo myyvänsä seksiä tulee sosiaaliseksi hylkiöksi. Tätä voidaan verrata siihen millaista homoseksuaaleilla oli sata vuotta sitten. Ja sitten on vielä juridinen puoli, partneria voidaan syyttää parituksesta ja pidetään huonona äitinä


Lisää tietoa:

Seksi alan Liito SALLI ry Lausunto Eduskunnan lakivaliokunnalle Hallituksen esityksen HE 221/2005 vp johdosta 22.05.2006
http://www.salli.org/kanta/2006/ek/lav.html

Anna Kontula/Lausunto Eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksen HE 221/2005 vp johdosta http://www.salli.org/info/lib/kontula2006lav.pdf

Maria Lohikivi/Lausunto Eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksen HE 221/2005 vp johdosta http://www.salli.org/info/lib/lohikivi2006.pdf

Norjan hallituksen tutkimus Ruotsin seksinostolaista
http://odin.dep.no/filarkiv/232216/Purchasing_Sexual_Se

Anna Kontula/Prostituutio Suomessa 2005
http://www.salli.org/info/lib/kontula2005rap.pdf
Avatar
Think
Kitisijä
Viestit: 1000
Liittynyt: 14.08.2005 20:56

Re: Rosinha Sambo ja ruotsalainen(suomalainen) parituslaki

Viesti Kirjoittaja Think »

Niin? Etkö saanut muilla palstoilla tälle asialle riittävästi näkyvyttä?

Ei se mitään. Ainahan voit siirtyä copy-pasteamaan tämän johonkin muuhun keskustelupalstaan. Enää pari jäljellä, sitten se taitaa kaikissa jo ollakin.
Ovela kuin orgasmi
Vastaa Viestiin