Sinuna en kuitenkaan vielä lähtisi luomaan uraa ennustajaeukkona tai selvänäkijänä.Tix kirjoitti:tiedän jo ennalta että vasta-argumentointi perustuu melko pitkälti siihen, että lapsen isättömäksi jäämisen riski on ilmeisesti monesta riittävä moraalinen peruste adoptioon pakottamiselle.
Määrittele "lapsi"? Tälläistä keskustelua on aivan turha käydä, jollei käsitteitä ole määritelty.RolloTomasi kirjoitti:Emme voi mitenkään tietää, kuka on lapsen isä tai onko lasta. Koko keskustelu on siis turha. Tuntekaa itsenne, ja huomaatte, ettei lapsilla ole elämässä minkäänlaista merkitystä.
Aivan, jos minullakin olisi aikaa, niin vääntäisin rautalangasta, että "lapsi" tarkoittaa eri ihmisille aivan eri asioita. Ymmärtämistä helpottaisi perinteisestä länsimais-kristillisestä lapsi-käsityksestä luopuminen.elco kirjoitti:Määrittele "lapsi"? Tälläistä keskustelua on aivan turha käydä, jollei käsitteitä ole määritelty.RolloTomasi kirjoitti:Emme voi mitenkään tietää, kuka on lapsen isä tai onko lasta. Koko keskustelu on siis turha. Tuntekaa itsenne, ja huomaatte, ettei lapsilla ole elämässä minkäänlaista merkitystä.
Kannattaisikohan teidän kolmen vaikka norata mut, jos ette muuten pysty olemaan lukematta? En haluaisi keskusteluihin osallistumisellani aiheuttaa kenellekään noin läpitunkevia traumoja.NuoriDaavid kirjoitti:Pyyhkimään!elco kirjoitti:Äitii!RolloTomasi kirjoitti:whine
Tähän mä kans mielessäni kaipasin vastausta jo aiemmin, ei vaan katse löytänyt toisellakaan selauskerralla...EveryWoman kirjoitti:Kuka täällä muuten vastustaa testiä?
Jos et sinä, niin miksi syyttä jankata?EveryWoman kirjoitti:Kuka täällä muuten vastustaa testiä?
Öö, tai sitten toisin päin? Itsetuntemukseen näkyy kuuluvan olennaisesti, että lukuisilta tahoilta tuleva kritiikki mielletään yksissä tuumin vääräuskoisten horinaksi.EveryWoman kirjoitti: Kannattaisikohan teidän kolmen vaikka norata mut, jos ette muuten pysty olemaan lukematta? En haluaisi keskusteluihin osallistumisellani aiheuttaa kenellekään noin läpitunkevia traumoja.
Kysy niiltä, jotka yrittävät perusteettomasti lokeroida osaa keskustelijoista testaamisen vastustajiksi, sen sijaan että lukisivat mistä oikeasti on puhe. Semmoinen on jankkaamista, enkä minä keksi yhtään hyvää syytä tehdä niin.segma kirjoitti:Jos et sinä, niin miksi syyttä jankata?EveryWoman kirjoitti:Kuka täällä muuten vastustaa testiä?
Itsetuntemuksen asteesta riippumatta tapoihini kuuluu substanssipitoisen kritiikin erottaminen tyhjästä länkyttämisestä (= esim. muissa keskusteluissa sanotun asian levittäminen vääristellyssä ja epätarkoituksenmukaisessa muodossa).elco kirjoitti:Öö, tai sitten toisin päin? Itsetuntemukseen näkyy kuuluvan olennaisesti, että lukuisilta tahoilta tuleva kritiikki mielletään yksissä tuumin vääräuskoisten horinaksi.
Tässä voi nyt tulla minulta olkiukkoja, kun en millään jaksa kommentoida sun EW muita vastauksia tarkkaan. Ota sitten vaikka minun ajatuksinani etkä välttämättä ittees.EveryWoman kirjoitti: Biologia voi olla suhteellisen yksinkertaista, mutta ihminen on sen lisäksi sosiaalinen ja psykologinen olento, mikä sinulta syystä tai toisesta (ammattitauti?) aika usein unohtuu ottaa huomioon. Sosiaalipsykologia ja yksilöpsykologia taas eivät ole yksinkertaisuutta nähneetkään. Evoluutiopsykologia voi olla, mutta geeniteorioihin keskittyessään se sivuuttaakin ihmislajin henkisen evoluution ja ihmiselämän korkeamman tason henkiset arvot (= nykyihmisen onnellisuuteen eniten vaikuttavat tekijät), joten ihmissuhdeongelmien kokonaisvaltaiseen tarkasteluun se on aivan liian köykäinen työkalu.
Tässä, hyvät ihmiset, on Kitinän historian hauskin virkeGattaca kirjoitti:Jos tuo olisi kultuurista, sitten seksikin voisi kulttuurisesti korvautua vaikka korvan kaivelulla ja perheiden muodostuminen hohtokeilailulla
Ei herrajumala että räjähdin. Väännetään itse aiheesta vielä kerran rautalangasta. On kaksi sukupuolta. Sukupuolilla on erilaiset lisääntymisstrategiat ja optimit. Naisen optimi on nusaista parhaat geenit jälkikasvulle ja kusettaa paras elättäjä elättämään jälkikasvua luulemaan että ko. geenit ovat häneltä. Miehiltä taas optimi on nusaista (miltei) ketä sattuu (jolla on elinkelpoiset geenit) ja toivoa että joku muu elättää mukelot.Mitään tuollaista sidettä vastasyntyneeseen lapseen ei todellisuudessa ole, pelkkää new age-huuhaata. Vauva alkaa erottaa ihmisiä toisistaan ja vierastaa vasta myöhemmin elämässään. Sitä ennen se kokee kaikkien ihmisten sylit jokseenkin samanarvoisina, ei ole havaittu että pieni vauva kiihtyisi joutuessaan jonkun muun kuin biologisen äitinsä syliin. Myös väitteesi siitä että erottaisit varmasti ensimmäistä kertaa näkemäsi vauvasi muiden joukosta on aikamoista pötyä, ellei hän sitten olisi perinyt niin täydellisesti vanhempiensa kasvonpiirteet että ne erottaa jo pienestä kurttunaamasta.prosessi kirjoitti:En tietenkään väitä että synnyttäminen vaikuttaisi rakkauden määrään, vaan että siteeni siihen itse synnyttämääni lapseen olisi jo olemassa, kun taas toiseen lapseen se pitäisi luoda alusta.CandyMan kirjoitti:Harmaan eri sävyjä. Puhut ilmeisesti sen puolesta ettei adoptiolapsesta voi koskaan tulla yhtä rakasta kuin itse synnytetystä. Onko kyseessä biologinen vai pelkkä tunnetason juttu? Olisitko kykenemätön rakastamaan laitoksella tietämättämäsi vaihtunutta lasta yhtä paljon kuin jos se olisi ollut sama jonka synnytit?prosessi kirjoitti:Ovat kovin eri vaatimusluokan ja kestoisia asioita.
No tuostahan ongelmasta päästäisiin kun mitään kirjekuorta ei käytettäisi, vaan lääkäri kävisi kertomassa molemmille vanhemmille automaattisesti ovatko he lapsen biologiset vanhemmat. Kun kerran omien sanojesi mukaan et kannata huijausta mutta toisaalta pelkäät että miehen vapaaehtoinen tiedon tarkistus joko kirjekuoresta tai vaatimalla testejä loisi epäluottamusta suhteeseen, jää ainoaksi vaihtoehdoksi tuo. Tällöin uusi äiti voi kohdistaa tunneperäiset epäluottamuslausevihansa asian oma-aloitteisesti paljastanutta lääkäriä kohtaan, ja suhde aviomieheen säilyy auvoisena onnelana.Kirjekuori olisi yllyttämistä epäluottamuslauseiden esittämiseen.Mies asetetaan erillisellä "haluan testin"-vaatimuksella hankalaan asemaan ja asetetaan korkeahko kynnys kyseisen testin suorittamiseen, mikä ilmeisesti on tarkoituskin? Johan täällä on sanottu että jo pelkän vastauskuoren avaaminen olisi suuren luokan epäluottamuslause naista kohtaan minkä vuoksi parisuhde viimeistään menee ihan vituiksi, joten testin vaatiminen olisi varmaan vielä tsiljoona kertaa pahempi juttu.
Pelkkää new age-hömppää. Mitään sidettä ei ole muuta kuin sinun päässäsi ajatuksen tasolla, aivan kuten useimmilla miehillä ajatus siitä että lapsi on biologisesti hänestä lähtöisin.prosessi kirjoitti:Raskauden luoman siteen olen jo huomannut itsekin.Tix kirjoitti:Selvisikö tämäkin fakta rottakokeissa vai puhutko nyt omista tieteellisesti tutkimattomista tuntemuksistasi?prosessi kirjoitti:Raskaus puolestaan luo sellaisen siteen, minkä luomiseen geenit eivät pysty.
Jos kerran äidit kykenevät rakastamaan myös adoptoituja tai uusioperheen lapsia, eikö se puhu ihan samalla tavoin väittämääsi raskauden ja synnytyksen luomaa new age-sidettä vastaan? Adoptoivathan susinaaraatkin välillä ihmislapsia, joten hohkaamasi biologinen äiti-lapsi-side on pelkkää harhaa.Sen sijaan geenien luomaa sidettä vastaan taistelevat monet asiat, kuten ihmisten kyky rakastaa adoptoituja, keinohedelmöitettyjä ja uusperheen mukana tulleita lapsia sekä isien kyky rakastaa käenpoikiaan.
Kynnyksen nostaminen testin suorittamiseksi siten että miehen pitäisi vaatia se tehtäväksi erikseen (kuten prosessi esitti) tai testin tuloksen miehelle välittämisen vaikeuttaminen (EW:n malli, jossa naiselle jätettäisiin päätäntävalta kerrotaanko testin tulosta miehelle) voidaan molemmat tulkita miehen kannalta testin vastustamiseksi.Geetzu kirjoitti:Tähän mä kans mielessäni kaipasin vastausta jo aiemmin, ei vaan katse löytänyt toisellakaan selauskerralla...EveryWoman kirjoitti:Kuka täällä muuten vastustaa testiä?
Jos biologinen äiti on, kuten sanot, täysin kykenemätön äitihahmoksi, eikö lapsen edun kannalta huostaanotto ja sijaisperhe olisi miljuuna kertaa parempi vaihtoehto kuin yrittää sekoittaa soppaan asiaankuulumaton mies vain sillä valheella että hän on osaltaan vastuussa lapsen saattamisesta maailmaan? Uskotko oikeasti että noilla lähtökohdilla kyseinen mies ja nainen tulevat edes olemaan kovin kauaa yhdessä, tai ainakaan tarjoamaan lapselle tasapainoista ja turvallista kasvuympäristöä?prosessi kirjoitti:Petollisten siskojen puolen pitäminen on edelleen eri asia kuin tilanteeseen syyttömän lapsen puolen pitäminen. Itse asiassa omiin teksteihini on varmasti eniten vaikuttanut tuo aiemmin mainitsemani katastrofitapaus, jonka seurauksena nyt on olemassa neljän kuukauden ikäinen lapsi, jonka vammaisuuskin vielä on todennäköinen. Äiti on täysin kykenemätön äidiksi, enkä ihmettelisi, jos poikaystävä haluaisi ulos tilanteesta. Hän on todennäköisesti isä, mutta kyseisen tytön kyseessä ollessa kukaan ei voi olla varma, ja toivon sydämeni pohjasta, että tuo poika myös huolehtii lapsesta, koska jos lapsi ei olisikaan hänen, ei todellista isää varmasti enää saisi selville. Pelottaa tuon lapsen puolesta niin paljon, että omat normaalit moraalikäsitykseni ovat todella joutuneet koetukselle.
Hyvin kuvailtu tilannekatsaus, tästä varmasti on pohjimmiltaan kyse. Ikuiseksi ongelmaksi kuitenkin jää se, että kumpikaan strategia yksinään ei turvaa optimaalisesti lapsen etua. Juuri siksi sen lopullisen käytännön tulisi perustua jonkinlaiseen "sovitteluratkaisuun", joka ei aja vain yhden sukupuolen strategiaa. Naisten strategiasta (salailu) kärsivät ne lapset, joiden "adoptioiseille" myöhemmin selviää totuus tilanteestaan ja jotka sen seurauksena ovat kykeneväisiä hylkäämään lapset kokonaan. Miesten strategiasta (automaattiset testit) puolestaan kärsivät ne lapset, jotka jäävät alunperinkin ilman toista huoltajaa.Tix kirjoitti:Tästä johtuen sukupuoliroolit johtavat siihen, että naiset ymmärtävät "lapsen" edun sitä kautta, että kunhan on elättävä rakastava isi, niin jees. Miehet taas sitä kautta, että jos ei ole oma, niin johan myrky lykkäs. Realiteettina geenitestit ja isyysepävarmuuden realisointi - siksi ainoa mahdollisuus turvata lapsen etu on turvata isyyden oikeudellisuus äitityden oikeudellisuuden ohella. Muu johtaa isoihin riskeihin. Naiset eivät tätä lähtökohtaa hevin niele, koska se on vastoin heidän evoluutiobiologista rooliaan.
Side lapseen on olemassa, vaikka lapsella ei olisi vastaavaa sidettä äitiinsä. Äiti kyllä erottaa ihmisiä toisistaan ja kokee sylissään pitämänsä lapset "eriarvoisina".CandyMan kirjoitti:Mitään tuollaista sidettä vastasyntyneeseen lapseen ei todellisuudessa ole, pelkkää new age-huuhaata. Vauva alkaa erottaa ihmisiä toisistaan ja vierastaa vasta myöhemmin elämässään. Sitä ennen se kokee kaikkien ihmisten sylit jokseenkin samanarvoisina, ei ole havaittu että pieni vauva kiihtyisi joutuessaan jonkun muun kuin biologisen äitinsä syliin.prosessi kirjoitti:En tietenkään väitä että synnyttäminen vaikuttaisi rakkauden määrään, vaan että siteeni siihen itse synnyttämääni lapseen olisi jo olemassa, kun taas toiseen lapseen se pitäisi luoda alusta.
Vaivatta erotin pikkusiskonikin vieraista vauvoista jo heti ensinäkemän jälkeen, eikä se johtunut mistään "perityistä kasvonpiirteistä" vaan muista yksilöllisistä piirteistä. Pään ja kasvojen lisäksi myös ruumiin koko ja muoto ovat erilaisia, kuten myös erityisesti kädet ja jossain määrin jalatkin.Myös väitteesi siitä että erottaisit varmasti ensimmäistä kertaa näkemäsi vauvasi muiden joukosta on aikamoista pötyä, ellei hän sitten olisi perinyt niin täydellisesti vanhempiensa kasvonpiirteet että ne erottaa jo pienestä kurttunaamasta.
Tässä olet väärässä. Luonnollisestikin side on tunnetasolla, kuten kaikki muutkin sosiaaliset siteet, mutta ei se ole yhtään sen kevyempi vain sen takia, ettei ole nähnyt toista osapuolta, kun sen kuitenkin tuntee 24h/vrk. Noin tiivis fyysinen kontakti on niin paljon enemmän. Sellaisenkin ilmiön olen tässä päässyt huomaamaan, että sikiön hikka "tarttuu" minuun herkästi, vaikka normaalioloissa en ikinä saa hikkaa.Ainoa "side" mikä sinulla ja juuri synnyttämälläsi lapsella on äidin tunnetason ajatus siitä että on kasvattanut sisällään juuri tietyn lapsen. Se ei ole periaatteessa sen ihmeellisempi asia kuin miehen tietoisuus siitä että on siittänyt juuri tietyn lapsen.
Voisin hyvinkin mennä lankaan. Itse asiassa olen pariinkin otteeseen mennytkin, vaikka kukaan ei ole väittänyt minun olevan vastuussa tuon toisen pahoinvoinnista. Kerran kyseessä oli vauva (se pikkusiskoni, joka syntyi juuri kun vanhempamme olivat rakentamassa taloa ja joka joutui lähes kokonaan minun vastuulleni ollessani yläasteikäinen), toisen kerran taas teini, joka ei ollut sukua minulle.Onko yleensäkin ihmisten huijaaminen tai huijauksen toteennäyttämisen vaikeuttaminen hyväksyttävää jos sillä saavutetaan jotain etua toiselle ja mahdollisesti kolmannelle (syyttömälle) osapuolelle? Jos sinulle tultaisiin joku päivä väittämään totuudenvastaisesti että toimiesi takia sinulle tuntematon lapsi on menettänyt vanhempansa, ja tämän takia sinun tulee joko adoptoida hänet tai muuten osallistua ajallisesti ja rahallisesti kyseisen lapsen elämään jotta lapselle voidaan taata parempi elämä? Valehtelun perusteluna kun voidaan käyttää sitä ettet muuten välttämättä ryhtyisi kyseisen lapsen sijaisvanhemmaksi.
Minun maailmassani tämä olisi parempi vaihtoehto, mutta siinäkin on omia ongelmiaan.No tuostahan ongelmasta päästäisiin kun mitään kirjekuorta ei käytettäisi, vaan lääkäri kävisi kertomassa molemmille vanhemmille automaattisesti ovatko he lapsen biologiset vanhemmat. Kun kerran omien sanojesi mukaan et kannata huijausta mutta toisaalta pelkäät että miehen vapaaehtoinen tiedon tarkistus joko kirjekuoresta tai vaatimalla testejä loisi epäluottamusta suhteeseen, jää ainoaksi vaihtoehdoksi tuo. Tällöin uusi äiti voi kohdistaa tunneperäiset epäluottamuslausevihansa asian oma-aloitteisesti paljastanutta lääkäriä kohtaan, ja suhde aviomieheen säilyy auvoisena onnelana.Kirjekuori olisi yllyttämistä epäluottamuslauseiden esittämiseen.
Olisi, mutta ensinnäkin huostaanottoon turvaudutaan vasta kun tilanne on jo aikoja ollut liian pitkällä, ja toisekseen vammaisen lapsen sijoittaminen perheeseen eikä laitokseen on vaikeaa ja usein jopa mahdotonta, paikkoja ei vain ole.CandyMan kirjoitti:Jos biologinen äiti on, kuten sanot, täysin kykenemätön äitihahmoksi, eikö lapsen edun kannalta huostaanotto ja sijaisperhe olisi miljuuna kertaa parempi vaihtoehto kuin yrittää sekoittaa soppaan asiaankuulumaton mies vain sillä valheella että hän on osaltaan vastuussa lapsen saattamisesta maailmaan?prosessi kirjoitti:Itse asiassa omiin teksteihini on varmasti eniten vaikuttanut tuo aiemmin mainitsemani katastrofitapaus, jonka seurauksena nyt on olemassa neljän kuukauden ikäinen lapsi, jonka vammaisuuskin vielä on todennäköinen.
En usko että pysyvät kovin kauaa yhdessä, mutta niin kauan kuin poika on mukana kuvioissa, on lapsen elämä varmasti vähintään kohtuullisen tasapainoista ja turvallista.Uskotko oikeasti että noilla lähtökohdilla kyseinen mies ja nainen tulevat edes olemaan kovin kauaa yhdessä, tai ainakaan tarjoamaan lapselle tasapainoista ja turvallista kasvuympäristöä?
Henkiset ja materiaaliset resurssini eivät nykyisellään riittäisi ylimääräiseen, siinä kesällä syntyvässä on jo ihan tarpeeksi vastuuta yhdelle perheelle noin kertarysäyksenä.Ottaen huomioon puolustelusi miesten istuttamiseksi sijaisvanhemmiksi ilman että heidän mielipidettään edes kysytään, olen yllättynyt ettet sinä ole jo tarjoutunut adoptoimaan kyseistä lasta. Saata ihmeessä tuo tilanne viranomaisten tietoon ja ilmoita heille halukkuudestasi sijaisäityiteen. Sinullahan on etuna se että tunnet lapsen jo entuudestaan.
Vaikka ei hylkäisikään, on noin perustavaa laatua olevan asian pimittely monelle aika pala nieltäväksi, varsinkin jos salailun tuloksena ajan kanssa mahdollisuus tutustua biologisiin vanhempiinsa on estynyt. Vähän samanlainen tapaus jos ottolapsi saisit kuulla että häneltä on salattu tieto toisessa sijaisperheessä asuneesta kaksoissisaresta, joka sittemmin on kuollut eli et voi häntä enää tavata. Perusteluna salailulle on voinut vaikkapa olla halu integroida sinut paremmin nykyisen sijaisperheesi elämään.prosessi kirjoitti:Naisten strategiasta (salailu) kärsivät ne lapset, joiden "adoptioiseille" myöhemmin selviää totuus tilanteestaan ja jotka sen seurauksena ovat kykeneväisiä hylkäämään lapset kokonaan.
Sinulla on kummallinen harhakäsitys että jos miehen läsnäolo perustuu pelkkään naisen valheellisesti luomaan velvollisuudentuntoon, on se omiaan takaamaan lapselle kestävä ja turvallinen perheympäristö. Jos olet sitä mieltä että lapselle pitää taata isähahmo huoltajaksi vaikka petoksen kautta, ilmeisesti olit kynsin ja hampain yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja vastaan?Miesten strategiasta (automaattiset testit) puolestaan kärsivät ne lapset, jotka jäävät alunperinkin ilman toista huoltajaa.
Jos ihminen kokee itse kykenevänsä yksinhuoltajuuteen, ei sille tietenkään ole mitään estettä. Kestävää ja turvallista perheympäristöähän ei pysty millään ilveellä takaamaan, mutta todennäköisyys sen toteutumiselle kasvaa, jos mukana sitä tavoittelemassa on toinenkin henkilö. Käenpoikatapauksissa mitä ilmeisimmin äiti ei ole kokenut selviytyvänsä urakasta yksin, miksi hän muuten pysyisi liitossa, jossa edes häntä itseään ei kiinnosta parisuhteen toisen osapuolen kunnioittaminen.CandyMan kirjoitti:Sinulla on kummallinen harhakäsitys että jos miehen läsnäolo perustuu pelkkään naisen valheellisesti luomaan velvollisuudentuntoon, on se omiaan takaamaan lapselle kestävä ja turvallinen perheympäristö. Jos olet sitä mieltä että lapselle pitää taata isähahmo huoltajaksi vaikka petoksen kautta, ilmeisesti olit kynsin ja hampain yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja vastaan?prosessi kirjoitti:Miesten strategiasta (automaattiset testit) puolestaan kärsivät ne lapset, jotka jäävät alunperinkin ilman toista huoltajaa.
Sijaisperheistä ei ole ylitarjontaa, vaan niitä on liian vähän. Etenkään sellaisia perheitä ei pahemmin löydy, minne vapaaehtoisesti otettaisiin vammainen lapsi. Adoptioperheistä puolestaan on ylitarjontaa, mutta adoption toteutuminen puolestaan edellyttää myös lapsesta luopuvan perheen suostumusta toimenpiteeseen. Sitä huostaanottotapauksissa harvemmin saadaan.Jos lapsi oikeasti tulee kärsimään yh-äitinsä hoivassa kuten epäilet esimerkkitapauksessasi käyvän, oikea ratkaisu on huostaanotto ja sopiva sijaisperhe (joista on ainakin Suomessa kuulemma ylitarjontaa), ei mahdollisesti hieman vastahakoisen miehen istuttaminen toisen vanhemman rooliin petoksella.
Ainoastaan jos tietää lapsen biologisesta siteestä itseensä, aivan kuten isällä saattaa olla erityistunteita juuri biologisia jälkeläisiään kohtaan. Muu on pelkkää huuhaata.prosessi kirjoitti:Side lapseen on olemassa, vaikka lapsella ei olisi vastaavaa sidettä äitiinsä. Äiti kyllä erottaa ihmisiä toisistaan ja kokee sylissään pitämänsä lapset "eriarvoisina".
Eli aivan samoin tavoin kuin valeisä voi tunnistaa ettei lapsi olekaan hänen omansa? Tuohan vain lisää riskiä asian paljastumiseen myöhemmin, joten isyystestit pitäisi saada pakollisiksi mahdollisimman aikaisessa raskauden vaiheessa jotta lisävahinko voidaan estää ja mies voi tehdä tahollaan oikean päätöksen suuntaan tai toiseen.Vaivatta erotin pikkusiskonikin vieraista vauvoista jo heti ensinäkemän jälkeen, eikä se johtunut mistään "perityistä kasvonpiirteistä" vaan muista yksilöllisistä piirteistä. Pään ja kasvojen lisäksi myös ruumiin koko ja muoto ovat erilaisia, kuten myös erityisesti kädet ja jossain määrin jalatkin.
Tässä olet väärässä. Opit tuntemaan lapsen ihmisyksilönä vasta kun hän on irtautunut kehostasi, siitä huolimatta että hänen sisällöolonsa on aiheuttanut sinulle aamupahoinvointia.Tässä olet väärässä. Luonnollisestikin side on tunnetasolla, kuten kaikki muutkin sosiaaliset siteet, mutta ei se ole yhtään sen kevyempi vain sen takia, ettei ole nähnyt toista osapuolta, kun sen kuitenkin tuntee 24h/vrk.Ainoa "side" mikä sinulla ja juuri synnyttämälläsi lapsella on äidin tunnetason ajatus siitä että on kasvattanut sisällään juuri tietyn lapsen. Se ei ole periaatteessa sen ihmeellisempi asia kuin miehen tietoisuus siitä että on siittänyt juuri tietyn lapsen.
Ei miehelle. Miehelle geneettinen suhde lapseen merkitsee tunnetasolla ilmeisen paljon paljon enemmän kuin naiselle, joka on kuitenkin päässyt kasvattamaan (vaikka sitten toisen naisen munasolusta alkunsa saaneen) lapsen sisällään. Koska molemmat biologiset siteet ovat pelkkiä tunnetason juttuja joihin voidaan suhtautua ilmeisen eri vakavuudella, on sinun typerää väittää ettei miehen biologisella siteellä lapseensa pidä olla mitään erityistä merkitystä miehelle (tai lapselle), kun taas naisen raskaudella saa olla. Jos mies ei ole siittänyt kasvatuslastaan, on kyseinen lapsi hänelle käytännössä adoptiolapsi ja suhtautuminen muodostuu sitä kautta. Sinä tuskin suhtautuisit itse synnyttämääsi toismunasoluiseen lapseen adoptiolapsena, vai?Noin tiivis fyysinen kontakti on niin paljon enemmän.
Oliko vastauksesi siis kyllä?Voisin hyvinkin mennä lankaan. Itse asiassa olen pariinkin otteeseen mennytkin, vaikka kukaan ei ole väittänyt minun olevan vastuussa tuon toisen pahoinvoinnista.Onko yleensäkin ihmisten huijaaminen tai huijauksen toteennäyttämisen vaikeuttaminen hyväksyttävää jos sillä saavutetaan jotain etua toiselle ja mahdollisesti kolmannelle (syyttömälle) osapuolelle?
Hyvä että löytyi paras vaihtoehto, käsitin aiemmin että olit tätäkin vastaan sillä perusteella että jotkut vastasyntyneet saattaisivat tällöin menettää petoksella hankitun sijaisisän. Minäkin voisin kannattaa tuota suoraan kertomista, sitä voitaisiin perustella vaikkapa terveysriskikartoituksella ja etukäteisvarmistamisena jos joskus joudutaan munuaisenluovutukseen tms.Minun maailmassani tämä olisi parempi vaihtoehto, mutta siinäkin on omia ongelmiaan.No tuostahan ongelmasta päästäisiin kun mitään kirjekuorta ei käytettäisi, vaan lääkäri kävisi kertomassa molemmille vanhemmille automaattisesti ovatko he lapsen biologiset vanhemmat.
Tuo Ei Voi Olla Lapsen Edun Mukaista, ainakaan yleensä. Tuollaiseen tekoon naisen ajaa lähinnä kykenemättömyys myöntää olevansa sopimaton lapsen äidiksi, ja pyrkimys parempaan henkilökohtaiseen toimeentuloon viattoman miehen kustannuksella.prosessi kirjoitti:Käenpoikatapauksissa mitä ilmeisimmin äiti ei ole kokenut selviytyvänsä urakasta yksin, miksi hän muuten pysyisi liitossa, jossa edes häntä itseään ei kiinnosta parisuhteen toisen osapuolen kunnioittaminen.
Kyllä on. 45 min dokumentissakin kerrottiin muutama viikko sitten kuinka Suomessa on pari sataa halukasta ja valmennettua sijaisperhettä jotka ovat odottaneet sijoitettavaa lasta turhaan jo yli vuoden.Sijaisperheistä ei ole ylitarjontaa, vaan niitä on liian vähän.Jos lapsi oikeasti tulee kärsimään yh-äitinsä hoivassa kuten epäilet esimerkkitapauksessasi käyvän, oikea ratkaisu on huostaanotto ja sopiva sijaisperhe (joista on ainakin Suomessa kuulemma ylitarjontaa), ei mahdollisesti hieman vastahakoisen miehen istuttaminen toisen vanhemman rooliin petoksella.
Onneksi kyseisellä lapsella on kuitenkin sinut joka olet pyyteettömästi ja uhrautuvaisesti valmis tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvän kasvuympäristön luonasi. Valitukset riittämättömistä resursseista oman biologisen lapsesi lisäksi kuulostavat pelkiltä tekosyiltä, koska entisaikaan sentään oli jopa 15 lapsen maalaisperheitä, kuten muistelen sinun kertoneen.Etenkään sellaisia perheitä ei pahemmin löydy, minne vapaaehtoisesti otettaisiin vammainen lapsi.
Ei, enhän minä voinut mitenkään hänen geenejään tunnistaa, tunnistin vain saman yksilön jonka olin nähnyt kerran ennenkin. Se ei vain ole kovin vaikeata.CandyMan kirjoitti:Eli aivan samoin tavoin kuin valeisä voi tunnistaa ettei lapsi olekaan hänen omansa? Tuohan vain lisää riskiä asian paljastumiseen myöhemmin, joten isyystestit pitäisi saada pakollisiksi mahdollisimman aikaisessa raskauden vaiheessa jotta lisävahinko voidaan estää ja mies voi tehdä tahollaan oikean päätöksen suuntaan tai toiseen.prosessi kirjoitti:Vaivatta erotin pikkusiskonikin vieraista vauvoista jo heti ensinäkemän jälkeen, eikä se johtunut mistään "perityistä kasvonpiirteistä" vaan muista yksilöllisistä piirteistä. Pään ja kasvojen lisäksi myös ruumiin koko ja muoto ovat erilaisia, kuten myös erityisesti kädet ja jossain määrin jalatkin.
Ilmeisesti et vain edes osaa kuvitella mitä tämä on. Aamupahoinvointi ja muut samantyyppiset raskausoireet ovat vain harmeja, kun taas sikiön tekemisten tunteminen jotain aivan muuta. Tämä on tietenkin mahdollista vain neljänä viimeisenä raskauskuukautena, kun sikiö on tarpeeksi iso jotta sen liikkeet tuntee. Riippuen sen vireystilasta se esimerkiksi joko alkaa muksia kättä/ultraäänilaitetta tms. joka on painettu vatsaa vasten tai sitten vain karkaa alta pois, ja mitä isommaksi sikiö kasvaa, sitä olemattomampia asioita pääsee tuntemaan, kuten juuri hikan. Minä tiedän jo nyt, että tämä tuleva vauva ei tule olemaan mikään kovin helppo tapaus, joka sopeutuisi vaivatta minun hoitotapoihini (millainen taas pikkusiskoni oli), vaan se tulee olemaan helposti ärtyvä ja omapäinen.Tässä olet väärässä. Opit tuntemaan lapsen ihmisyksilönä vasta kun hän on irtautunut kehostasi, siitä huolimatta että hänen sisällöolonsa on aiheuttanut sinulle aamupahoinvointia.
Ei miehelle tietenkään, koska mies ei voi kokea sitä.Ei miehelle. Miehelle geneettinen suhde lapseen merkitsee tunnetasolla ilmeisen paljon paljon enemmän kuin naiselle, joka on kuitenkin päässyt kasvattamaan (vaikka sitten toisen naisen munasolusta alkunsa saaneen) lapsen sisällään.Noin tiivis fyysinen kontakti on niin paljon enemmän.
Sanoin, että lasten kannalta olisi parempi, jos sillä ei olisi merkitystä, mutta että ymmärrän kyllä hyvin senkin, että asialla on usein miehelle merkitystä.Koska molemmat biologiset siteet ovat pelkkiä tunnetason juttuja joihin voidaan suhtautua ilmeisen eri vakavuudella, on sinun typerää väittää ettei miehen biologisella siteellä lapseensa pidä olla mitään erityistä merkitystä miehelle (tai lapselle), kun taas naisen raskaudella saa olla.
En, mutta en myöskään suhtautuisi adoptiolapseen adoptiolapsena, vaan lapsena.Jos mies ei ole siittänyt kasvatuslastaan, on kyseinen lapsi hänelle käytännössä adoptiolapsi ja suhtautuminen muodostuu sitä kautta. Sinä tuskin suhtautuisit itse synnyttämääsi toismunasoluiseen lapseen adoptiolapsena, vai?
Ei suoranaisesti hyväksyttävää, mutta tietyissä tilanteissa ymmärrettävää tai ainakin pienempi paha.Oliko vastauksesi siis kyllä?Onko yleensäkin ihmisten huijaaminen tai huijauksen toteennäyttämisen vaikeuttaminen hyväksyttävää jos sillä saavutetaan jotain etua toiselle ja mahdollisesti kolmannelle (syyttömälle) osapuolelle?
Minä en harrasta kovin jyrkkiä mielipiteitä, koska kaikissa asioissa on aina monta eri puolta. Nuo mainitsemani omat ongelmat liittyivät juuri sijaisisän menettämisiin, minkä takia en suoraan kannatakaan vaihtoehtoa, mutta jos tosiaan olisi pakko valita kirjekuoren ja väkisin kertomisen välillä, valitsisin itse sen väkisin kertomisen. Tixin pidemmälle viety kirjekuorimalli itse asiassa tekisi tuon valinnan aina mahdolliseksi, jonka jälkeen mieskin voisi vielä päättää, että haluaako hän tietää totuutta.Hyvä että löytyi paras vaihtoehto, käsitin aiemmin että olit tätäkin vastaan sillä perusteella että jotkut vastasyntyneet saattaisivat tällöin menettää petoksella hankitun sijaisisän. Minäkin voisin kannattaa tuota suoraan kertomista, sitä voitaisiin perustella vaikkapa terveysriskikartoituksella ja etukäteisvarmistamisena jos joskus joudutaan munuaisenluovutukseen tms.Minun maailmassani tämä olisi parempi vaihtoehto, mutta siinäkin on omia ongelmiaan.No tuostahan ongelmasta päästäisiin kun mitään kirjekuorta ei käytettäisi, vaan lääkäri kävisi kertomassa molemmille vanhemmille automaattisesti ovatko he lapsen biologiset vanhemmat.
Kirjekuorisysteemi kuulostaa mielestäni vain sikäli paremmalta että ehkä jotkut (miehet) eivät halua tietää totuutta. En ymmärrä miksi joku haluaisi elää epätietoisuudessa, mutta ehkä tällaisiakin ihmisiä on. Jos kerran asialla ei ole mitään väliä, miksi ei haluaisi tietää? Jos sillä on väliä, miksi ei haluaisi tietää?
Täsmälleen. Ja kun nainen ei kerran kykene sitä myöntämään, olisi hänen jäämisensä yksin lapsen kanssa vielä suurempi katastrofi.CandyMan kirjoitti:Tuo Ei Voi Olla Lapsen Edun Mukaista, ainakaan yleensä. Tuollaiseen tekoon naisen ajaa lähinnä kykenemättömyys myöntää olevansa sopimaton lapsen äidiksi.prosessi kirjoitti:Käenpoikatapauksissa mitä ilmeisimmin äiti ei ole kokenut selviytyvänsä urakasta yksin, miksi hän muuten pysyisi liitossa, jossa edes häntä itseään ei kiinnosta parisuhteen toisen osapuolen kunnioittaminen.
Sitten ongelma on alueellista, sillä ainakin Uudellamaalla on puutetta sijaisperheistä. Hommaa tietenkin hankaloittaa se, että yleensä sijoitettujen lasten biologisilla vanhemmilla on tapaamisoikeus, mikä estää lasten sijoittamisen kovin kauas niistä biologisista.Kyllä on. 45 min dokumentissakin kerrottiin muutama viikko sitten kuinka Suomessa on pari sataa halukasta ja valmennettua sijaisperhettä jotka ovat odottaneet sijoitettavaa lasta turhaan jo yli vuoden.Sijaisperheistä ei ole ylitarjontaa, vaan niitä on liian vähän.
Ne entisaikojen lapsetkaan eivät sentään ole syntyneet puolen vuoden välein...Onneksi kyseisellä lapsella on kuitenkin sinut joka olet pyyteettömästi ja uhrautuvaisesti valmis tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvän kasvuympäristön luonasi. Valitukset riittämättömistä resursseista oman biologisen lapsesi lisäksi kuulostavat pelkiltä tekosyiltä, koska entisaikaan sentään oli jopa 15 lapsen maalaisperheitä, kuten muistelen sinun kertoneen.Etenkään sellaisia perheitä ei pahemmin löydy, minne vapaaehtoisesti otettaisiin vammainen lapsi.
Osaan. Se on rankkaa, ja hormonaaliset muutokset aiheuttavat tunnetason heilahteluja suuntaan ja toiseen. Monet naiset kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jotkut eivät halua edes nähdä vastasyntynyttä lastaan vaan haluaisivat päästä siitä eroon.prosessi kirjoitti:Ilmeisesti et vain edes osaa kuvitella mitä tämä on.Tässä olet väärässä. Opit tuntemaan lapsen ihmisyksilönä vasta kun hän on irtautunut kehostasi, siitä huolimatta että hänen sisällöolonsa on aiheuttanut sinulle aamupahoinvointia.
Ja vastaavasti sinä et voi tietää miltä miehestä tuntuisi jos hänet olisi huijattu muka-biologiseksi isäksi, koska ei ole olemassa reaalitilannetta missä voisit joutua kyseisenkaltaiseen tilanteeseen. Kyse on miehen kannalta ainoasta biologisesta yhteydestä jälkeläiseen, naisella tilanne ei ole sama. Ainoa millä pystyt perustelemaan raskauden mielikuvatasolla tärkeämmäksi on sen rankkuus.Ei miehelle tietenkään, koska mies ei voi kokea sitä.Ei miehelle. Miehelle geneettinen suhde lapseen merkitsee tunnetasolla ilmeisen paljon paljon enemmän kuin naiselle, joka on kuitenkin päässyt kasvattamaan (vaikka sitten toisen naisen munasolusta alkunsa saaneen) lapsen sisällään.Noin tiivis fyysinen kontakti on niin paljon enemmän.
Jep, ja aivan samaa voidaan sanoa naisen halusta kasvattaa juuri se lapsi jonka sattui synnyttämään, eikä vaihdokkia.Sanoin, että lasten kannalta olisi parempi, jos sillä ei olisi merkitystä, mutta että ymmärrän kyllä hyvin senkin, että asialla on usein miehelle merkitystä.
Paasaamisesi raskauden pyhyydestä ja tärkeydestä sosiaalisen suhteen luomisessa lapseen ei todista tämän puolesta, kuten ei myöskään se että asetat biologisesti oman lapsesi toisen, hädänalaisemman, lapsen edun edelle.En, mutta en myöskään suhtautuisi adoptiolapseen adoptiolapsena, vaan lapsena.Jos mies ei ole siittänyt kasvatuslastaan, on kyseinen lapsi hänelle käytännössä adoptiolapsi ja suhtautuminen muodostuu sitä kautta. Sinä tuskin suhtautuisit itse synnyttämääsi toismunasoluiseen lapseen adoptiolapsena, vai?
Samoja ympäripyöreyksiä voidaan sanoa ihan mistä tahansa asiasta, vaikkapa perheväkivallasta. Voidaan varmasti EW:mäisesti keksiä erikoistilanteita joissa ne voidaan määritellä samoin.Ei suoranaisesti hyväksyttävää, mutta tietyissä tilanteissa ymmärrettävää tai ainakin pienempi paha.Oliko vastauksesi siis kyllä?Onko yleensäkin ihmisten huijaaminen tai huijauksen toteennäyttämisen vaikeuttaminen hyväksyttävää jos sillä saavutetaan jotain etua toiselle ja mahdollisesti kolmannelle (syyttömälle) osapuolelle?
