Isyyshuijaus

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.
CandyMan

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

prosessi kirjoitti:
CandyMan kirjoitti:Tuo Ei Voi Olla Lapsen Edun Mukaista, ainakaan yleensä. Tuollaiseen tekoon naisen ajaa lähinnä kykenemättömyys myöntää olevansa sopimaton lapsen äidiksi.
Täsmälleen. Ja kun nainen ei kerran kykene sitä myöntämään, olisi hänen jäämisensä yksin lapsen kanssa vielä suurempi katastrofi.
Ei ole, jos huostaanotto ja sijaisvanhemmuus toteutetaan pikimmiten. Sinuna kiiruhtaisin, lapsi on vielä pelastettavissa. Olen erittäin skeptinen sen suhteen että ainakaan nimenomaisessa tapauksessa petoksella isähahmoksi pakotettu mies erityisemmin parantaa lapsen tilannetta. Pidemmällä aikavälillä tuo kuvaamasi tilanne luultavasti vain räjähtää käsiin, lapsi saattaa joutua näkemään liikaa riitelyä ja perheväkivaltaa jne., kun suhde on noin huonoissa lähtöasetelmissa.
Sitten ongelma on alueellista, sillä ainakin Uudellamaalla on puutetta sijaisperheistä. Hommaa tietenkin hankaloittaa se, että yleensä sijoitettujen lasten biologisilla vanhemmilla on tapaamisoikeus, mikä estää lasten sijoittamisen kovin kauas niistä biologisista.
Tapaamiset lienevät järjestettävissä kuljetusjärjestelyin. Toisaalta Kelvottoman Äidin tapaamisoikeus tuskin lienee kovin korkealla prioriteettilistalla, kun kerran toisessa vaakakupissa on Lapsen Etu. Sehän ajoi jo isäksi huijatun miehenkin etujen edelle.
Valitukset riittämättömistä resursseista oman biologisen lapsesi lisäksi kuulostavat pelkiltä tekosyiltä, koska entisaikaan sentään oli jopa 15 lapsen maalaisperheitä, kuten muistelen sinun kertoneen.
Ne entisaikojen lapsetkaan eivät sentään ole syntyneet puolen vuoden välein...
Tekosyitä. Hammasta purren vaan eteenpäin, ei vaihdos voi olla ainakaan huononnus lapsen nykytilanteeseen.
prosessi

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja prosessi »

CandyMan kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
Tässä olet väärässä. Opit tuntemaan lapsen ihmisyksilönä vasta kun hän on irtautunut kehostasi, siitä huolimatta että hänen sisällöolonsa on aiheuttanut sinulle aamupahoinvointia.
Ilmeisesti et vain edes osaa kuvitella mitä tämä on.
Tuo ei kuitenkaan edelleenkään ole sama asia kuin lapsen tunteminen ihmisyksilönä ja sosiaalisen suhteen luominen häneen. Katsotaan uudelleen sen jälkeen kun tenava on sen ikäinen että pystyy erottamaan sinut muista naisista, ja alkaa vierastaa muita ihmisiä.
Minun suhde lapseeni ei vain ole sama asia kuin lapseni suhde minuun. Jos lapsi ei vielä ole kykenevä muodostamaan henkilökohtaisia suhteita, ei se tarkoita, että minun pitäisi pidättäytyä siitä siihen asti että se kykenee. Väitätkö ettei lapsi ole ihmisyksilö ennen kuin se vierastaa muita ihmisiä?
En, mutta en myöskään suhtautuisi adoptiolapseen adoptiolapsena, vaan lapsena.
Paasaamisesi raskauden pyhyydestä ja tärkeydestä sosiaalisen suhteen luomisessa lapseen ei todista tämän puolesta, kuten ei myöskään se että asetat biologisesti oman lapsesi toisen, hädänalaisemman, lapsen edun edelle.
Raskaus ei ole mikään pyhä asia, ennemminkin jonkinlainen extreme-kokemus, jonka oheistuotteena syntyy myös se sosiaalinen suhde vähän niin kuin väkisin. En silti näe mitään syytä sille, miksei adoptiolastakin voisi rakastaa täysin yhtä voimakkaasti, alku vain on erilainen. Synnytyksen yhteydessä tapahtunut vaihto vain olisi myös luopuminen siitä yksilöstä, johon on jo raskausaikana ehtinyt tutustua, eikä pelkkä adoptio.

Oman lapseni asettaminen toisen lapsen edelle johtuu vain siitä, että ei olisi mitään mieltä ottaa sitä yhtä lasta vastuulleen jotta sitten oma lapsi jäisi liian vähille resursseille, eli päätyisi sitten sen toisen sijasta hädänalaiseksi, varsinkin kun tuollainen puoli vuotta vanhempi vammainen todella väkisinkin veisi kaiken huomion.
prosessi

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja prosessi »

CandyMan kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
CandyMan kirjoitti:Tuo Ei Voi Olla Lapsen Edun Mukaista, ainakaan yleensä. Tuollaiseen tekoon naisen ajaa lähinnä kykenemättömyys myöntää olevansa sopimaton lapsen äidiksi.
Täsmälleen. Ja kun nainen ei kerran kykene sitä myöntämään, olisi hänen jäämisensä yksin lapsen kanssa vielä suurempi katastrofi.
Ei ole, jos huostaanotto ja sijaisvanhemmuus toteutetaan pikimmiten. Sinuna kiiruhtaisin, lapsi on vielä pelastettavissa. Olen erittäin skeptinen sen suhteen että ainakaan nimenomaisessa tapauksessa petoksella isähahmoksi pakotettu mies erityisemmin parantaa lapsen tilannetta. Pidemmällä aikavälillä tuo kuvaamasi tilanne luultavasti vain räjähtää käsiin, lapsi saattaa joutua näkemään liikaa riitelyä ja perheväkivaltaa jne., kun suhde on noin huonoissa lähtöasetelmissa.
Itse asiassa kyseinen pariskunta on jo valvonnan alainen, eli sosiaalityöntekijät käyvät heidän kotonaan tarkkailemassa tilannetta. Siitä en ole varma, että johtuuko tuo tytön menneisyyden sekoiluista vai pariskunnan nuoresta iästä, mutta kuten sanottua, huostaanottoa ei kovin nopeasti tehdä.
Sitten ongelma on alueellista, sillä ainakin Uudellamaalla on puutetta sijaisperheistä. Hommaa tietenkin hankaloittaa se, että yleensä sijoitettujen lasten biologisilla vanhemmilla on tapaamisoikeus, mikä estää lasten sijoittamisen kovin kauas niistä biologisista.
Tapaamiset lienevät järjestettävissä kuljetusjärjestelyin. Toisaalta Kelvottoman Äidin tapaamisoikeus tuskin lienee kovin korkealla prioriteettilistalla, kun kerran toisessa vaakakupissa on Lapsen Etu. Sehän ajoi jo isäksi huijatun miehenkin etujen edelle.
Lastensuojeluasetus kieltää sijoittamisen liian kauas vanhemmista.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Gattaca, postauksesi perusteella arvelet minun haluavan kieltää biologian? Siteeraan itseäni viestistä johon vastasit:
EveryWoman kirjoitti:Biologia voi olla suhteellisen yksinkertaista, mutta ihminen on sen lisäksi sosiaalinen ja psykologinen olento.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:on JUMALAN TOSI, että naisen motiivi on salata "väärä" isyys ja miehen taas paljastaa se
Biologisella tasolla varmasti onkin. Mutta kuka meistä valitsee mieluummin isyyssalaisuuden pitämisen tarpeen tullen (naiset) tai salaisuuden mahdollisuuden eliminoimisen (miehet) kuin onnellisen parisuhteen?

Onnea valitsemallasi tiellä, jos tähän ilmoittaudut. :)
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

CandyMan kirjoitti:EW:n malli, jossa naiselle jätettäisiin päätäntävalta kerrotaanko testin tulosta miehelle
Tarkkuutta! En ole toistaiseksi yksilöinyt, miten mallissani toimittaisiin, jos nainen kieltäytyisi kertomasta miehelle totuutta.
Tix

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Biologisella tasolla varmasti onkin. Mutta kuka meistä valitsee mieluummin isyyssalaisuuden pitämisen tarpeen tullen (naiset) tai salaisuuden mahdollisuuden eliminoimisen (miehet) kuin onnellisen parisuhteen?
En oikein usko sellaisten parisuhteiden onneen, joissa vieraiden kanssa siitetään lapsia ja vielä salaillaan niin isoja asioita. On aika erikoista että esität nuo kaksi vaihtoehtoina, koska sitä ne eivät ole.
CandyMan

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

prosessi kirjoitti:
Tapaamiset lienevät järjestettävissä kuljetusjärjestelyin. Toisaalta Kelvottoman Äidin tapaamisoikeus tuskin lienee kovin korkealla prioriteettilistalla, kun kerran toisessa vaakakupissa on Lapsen Etu. Sehän ajoi jo isäksi huijatun miehenkin etujen edelle.
Lastensuojeluasetus kieltää sijoittamisen liian kauas vanhemmista.
Asetusta pitää ehdottomasti muuttaa, jos se estää lapsen saamisen turvaan. Miten nykyisessä asetuksessa on määritelty "liian kauas"? Eri maahan?
CandyMan

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

prosessi kirjoitti:
CandyMan kirjoitti:Tuo ei kuitenkaan edelleenkään ole sama asia kuin lapsen tunteminen ihmisyksilönä ja sosiaalisen suhteen luominen häneen. Katsotaan uudelleen sen jälkeen kun tenava on sen ikäinen että pystyy erottamaan sinut muista naisista, ja alkaa vierastaa muita ihmisiä.
Minun suhde lapseeni ei vain ole sama asia kuin lapseni suhde minuun. Jos lapsi ei vielä ole kykenevä muodostamaan henkilökohtaisia suhteita, ei se tarkoita, että minun pitäisi pidättäytyä siitä siihen asti että se kykenee.
Äidin mielihalut ja tarpeet ovat tällaisissa kysymyksissä toissijaisia, aivan kuten ilmeisesti on miehenkin tarve tietää lapsen biologisesta suhteesta itseensä.
Synnytyksen yhteydessä tapahtunut vaihto vain olisi myös luopuminen siitä yksilöstä, johon on jo raskausaikana ehtinyt tutustua, eikä pelkkä adoptio.
Mutta aivan kuten miehen isyyden salailussa, Se Mistä Et Tiedä Ei Voi Satuttaa Sinua. Myös tuo "tutustumisesi" on tapahtunut ainoastaan mielikuvatasolla. Mieskin voi tuntea suurta yhteyttä vielä syntymättömään lapseen ajatellen että se on saanut alkunsa puolittain hänen siittiöstään, varsinkin koska se on hänen ainoa mahdollinen biologinen yhteytensä kyseiseen lapseen, toisin kuin naisilla.
Oman lapseni asettaminen toisen lapsen edelle johtuu vain siitä, että ei olisi mitään mieltä ottaa sitä yhtä lasta vastuulleen jotta sitten oma lapsi jäisi liian vähille resursseille, eli päätyisi sitten sen toisen sijasta hädänalaiseksi, varsinkin kun tuollainen puoli vuotta vanhempi vammainen todella väkisinkin veisi kaiken huomion.
Kuulostaa pelkältä tekosyyltä, tuntuvathan monet selviytyvän aivan hyvin kaksosista ja kolmosista. Epäilen vahvasti todellisen syyn olevan että oma on aina oma, etkä yksinkertaisesti viitsisi uhrata aikaasi ja elämääsi toisen lapsen hoivaamiseen. Tätä kuitenkin edellytät niiltä miehiltä jotka petoksen kautta painostetaan sijaisvanhemmiksi ei-biologisille lapsille, eikä heidän anneta tehdä omaa päätöstä asiassa oikean tiedon valossa.
CandyMan

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

EveryWoman kirjoitti:
CandyMan kirjoitti:EW:n malli, jossa naiselle jätettäisiin päätäntävalta kerrotaanko testin tulosta miehelle
Tarkkuutta! En ole toistaiseksi yksilöinyt, miten mallissani toimittaisiin, jos nainen kieltäytyisi kertomasta miehelle totuutta.
Minä voin yksilöidä:

- Mies ihmettelee miksi nainen ei halua tietoa julkistettavan.

- Nainen väittää että tämä on parisuhdetesti jolla hän vain mittaa luottaako mies häneen vai ei. Miehen pitäisi luottaa naisen sanaan sokeasti, sillä kaiken muun nainen kokee epäluottamuslauseena.

- Mies ei uskalla puhua asiasta sen enempää peläten sen vain lisäävän jännitteitä entisestään, mutta epäilyksen siemen on istutettu.

- Mies ja nainen riitelevät yhä useammin, miehen tokaistessa vihaistuksissaan välillä "Liekö tuo lapsi edes minun, senkin huorrra?!?", ja naisen käyttäessä vasta-aseena "Niinpä! Entäs jos oletkin aisankannattaja?".

- Lapsen kehitys häiriytyy kaiken tuon kauheuden keskellä, ja hän päätyy lopulta viiden pennin crack-huoraksi tai keskustapoliitikoksi.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

CandyMan kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Tarkkuutta! En ole toistaiseksi yksilöinyt, miten mallissani toimittaisiin, jos nainen kieltäytyisi kertomasta miehelle totuutta.
Minä voin yksilöidä:

- Mies ihmettelee miksi nainen ei halua tietoa julkistettavan.
Trööt! Näin ei käy minun mallissani, vaan siinä teidän kirjekuorimallissanne. Juuri tämän keksimäsi kaltaisten luottamuspulasta seuraavien tapahtumaketjujen vuoksi se ei ole ollenkaan paras mahdollinen:
CandyMan kirjoitti:- Nainen väittää että tämä on parisuhdetesti jolla hän vain mittaa luottaako mies häneen vai ei. Miehen pitäisi luottaa naisen sanaan sokeasti, sillä kaiken muun nainen kokee epäluottamuslauseena.

- Mies ei uskalla puhua asiasta sen enempää peläten sen vain lisäävän jännitteitä entisestään, mutta epäilyksen siemen on istutettu.

- Mies ja nainen riitelevät yhä useammin, miehen tokaistessa vihaistuksissaan välillä "Liekö tuo lapsi edes minun, senkin huorrra?!?", ja naisen käyttäessä vasta-aseena "Niinpä! Entäs jos oletkin aisankannattaja?".

- Lapsen kehitys häiriytyy kaiken tuon kauheuden keskellä, ja hän päätyy lopulta viiden pennin crack-huoraksi tai keskustapoliitikoksi.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Biologisella tasolla varmasti onkin. Mutta kuka meistä valitsee mieluummin isyyssalaisuuden pitämisen tarpeen tullen (naiset) tai salaisuuden mahdollisuuden eliminoimisen (miehet) kuin onnellisen parisuhteen?
En oikein usko sellaisten parisuhteiden onneen, joissa vieraiden kanssa siitetään lapsia ja vielä salaillaan niin isoja asioita, tai joissa tunnetaan tarvetta testimenettelyin varmistaa, että suhteen mies on biologinen isä.
Korjasin lauseesi johdonmukaiseksi. Itsekään en haluaisi tuollaista parisuhdetta, mutta on paljon ihmisiä jotka kuitenkin elävät sellaisessa suhteessa. Heidän vaihtoehtonsa ovat joko luottamuspulan asettamien ehtojen mukaan toimiminen (valehtelu, pimittäminen, testauksen vaatiminen) tai luottamuspulasta eroon pyrkiminen (minun mallini), joka johtaa onnellisempaan parisuhteeseen ja suhteen mahdollisen päättymisen jälkeen toimivampaan ihmissuhteeseen. Uskallan olettaa, että harva valitsisi ensin mainittua, jos kummatkin vaihtoehdot olisivat hänelle selkeitä.
Tix kirjoitti:On aika erikoista että esität nuo kaksi vaihtoehtoina, koska sitä ne eivät ole.
Mistä tiedät? Oletko itse ollut aiheenmukaisessa tilanteessa? Mitä arvelet onnellisuuden merkitsevän ihmisille, jotka ovat siinä tilanteessa?

Oikea tapa ilmaista asia on, että sinä et usko noiden olevan vaihtoehtoisia.
CandyMan

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

EveryWoman kirjoitti:
En oikein usko sellaisten parisuhteiden onneen, joissa vieraiden kanssa siitetään lapsia ja vielä salaillaan niin isoja asioita, tai joissa tunnetaan tarvetta testimenettelyin varmistaa, että suhteen mies on biologinen isä.
Korjasin lauseesi johdonmukaiseksi. Itsekään en haluaisi tuollaista parisuhdetta, mutta on paljon ihmisiä jotka kuitenkin elävät sellaisessa suhteessa. Heidän vaihtoehtonsa ovat joko luottamuspulan asettamien ehtojen mukaan toimiminen (valehtelu, pimittäminen, testauksen vaatiminen) tai luottamuspulasta eroon pyrkiminen (minun mallini), joka johtaa onnellisempaan parisuhteeseen.
Luottamuspulaa ei edes herkemmissä tapauksissa pääse onneksi edes syntymään kyseisessä asiassa, jos testaus ja siitä ilmoittaminen on automaattista ja suoritettu heti alussa. Muissakin tapauksissa testaus on ratkaisu kyseiseen ongelmaan koska se tarjoaa todellista tietoa epäilyn ja kyräilyn sijaan. Se on yksi tapa luottamuspulasta eroon pyrkimiseen.

Toinen tapa luottamuspulan vähentämiseen on toki ajatella ettei mikään, mitä ei tiedä, voi vahingoittaa, mutta tämä vain lisää salailua ja toimii ehkä joidenkin kohdalla oikeutuksena jatkaa vieraissa hyppelyä ja muuta perin ikävää toimintaa. Tosin tämähän ei ole ongelma jos on ihan EVVK tämänkaltaisista asioista.
Tix

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Biologisella tasolla varmasti onkin. Mutta kuka meistä valitsee mieluummin rakkaimmalleen valehtelemisen tarpeen tullen (naiset) tai pyrkimyksen totuuden selvittämiseen (miehet) kuin kaikenlaisten konfliktien pelon parisuhteessaan sillä verukkeella, että siihen on syntynyt lapsi?
Kun tähän korjailuun lähdetään, niin korjasin omaa kirjoitustasi johdonmukaisemmaksi (ja totuudenmukaisemmaksi.) Asiat voi esittää niin monella tavalla.
EveryWoman kirjoitti:tai joissa tunnetaan tarvetta testimenettelyin varmistaa, että suhteen mies on biologinen isä

Korjasin lauseesi johdonmukaiseksi. Itsekään en haluaisi tuollaista parisuhdetta, mutta on paljon ihmisiä jotka kuitenkin elävät sellaisessa suhteessa.
Entäs jos parisuhteessa vallitsee perusteeton yksipuolinen luottamus? Toinen valehtelee ja toinen uskoo valheisiin? Mies ei tunne tarvetta testimenettelyyn, mutta totuus voi silti tulla ilmi? Oletko eri mieltä siitä, että kaikkien lasten testaus eliminoisi käytännössä ongelman? Ja onko ongelma vain se, etteä se mielestäsi loisi toisenlaisia ongelmia?
EveryWoman kirjoitti:Heidän vaihtoehtonsa ovat joko luottamuspulan asettamien ehtojen mukaan toimiminen (valehtelu, pimittäminen, testauksen vaatiminen) tai luottamuspulasta eroon pyrkiminen (minun mallini), joka johtaa onnellisempaan parisuhteeseen. Uskallan olettaa, että harva valitsisi ensin mainittua, jos kummatkin vaihtoehdot olisivat hänelle selkeitä.
Mallissasi on liian monta kohtaa, jotka eivät toimi. Ensinnäkin, miten toimittaisiin tilanteessa, jossa nainen sanoo kukkahattutädille, että hän kertoo miehelle totuuden, mutta valehteleekin sitten? Miten se kontrollitaisiin? Kertoisiko joku muu totuuden miehelle, vai olisiko se mielestäsi vain riski joka pitää hyväksyä? Kieltäytymistilanne on toinen kohta - miten silloin toimittaisiin? Kerrotaan miehille, että teille ei nyt tulosta kerrota? Mallisi loisi itse asiassa vain useampia skenaarioita, joissa epäluottamuksen määrä vain lisääntyisi.
EveryWoman kirjoitti:Oikea tapa ilmaista asia on, että sinä et usko noiden olevan vaihtoehtoisia.
Varmaankin, mutta omakin ilmaisusi oli ihan yhtä ehdoton ja sivulauseeton. Miksi minun olisi pitänyt vastakkainen mielipiteeni esittää eri tavalla?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

CandyMan kirjoitti:Luottamuspulaa ei edes herkemmissä tapauksissa pääse onneksi edes syntymään kyseisessä asiassa, jos testaus ja siitä ilmoittaminen on automaattista ja suoritettu heti alussa. Muissakin tapauksissa testaus on ratkaisu kyseiseen ongelmaan koska se tarjoaa todellista tietoa epäilyn ja kyräilyn sijaan. Se on yksi tapa luottamuspulasta eroon pyrkimiseen.
Luottamuspula, jos sitä on, on koko suhteen skaalalla läpitunkeva ja monisyinen juttu, joka on useimmiten ehdyttänyt suhdetta jo ennen raskaustapausta (pl. ne marginaalitapaukset, joissa raskaus alkaa heti kärkeen ennen kuin mitään suhdetta edes on muodostunut). Testitulosten automaattinen toimittaminen suhteen osapuolille ei ole järkevä tapa pyrkiä estämään luottamuspulan syntyä parisuhteissa. Eikä se vaikuta sen paremmalta idealta luottamuspulan korjaamisessakaan. Siteeraan itseäni:
aiemmin tässä ketjussa EW kirjoitti:Ihanaa kulta, et ainakaan tällä yhdellä kertaa juossut vieraissa! Ei enää koskaan riidellä!
Ei kuulosta kovin uskottavalta kohtaukselta.

Pääsääntö: jos luottamusta on, sen voi rikkoa esittämällä faktatodisteita päinvastaisesta - mutta jos luottamusta ei ole, sitä ei voi faktatodisteita esittämällä palauttaa.
CandyMan kirjoitti:Toinen tapa luottamuspulan vähentämiseen on toki ajatella ettei mikään, mitä ei tiedä, voi vahingoittaa, mutta tämä vain lisää salailua ja toimii ehkä joidenkin kohdalla oikeutuksena jatkaa vieraissa hyppelyä ja muuta perin ikävää toimintaa. Tosin tämähän ei ole ongelma jos on ihan EVVK tämänkaltaisista asioista.
Harvinaisen typerä ajattelutapa, jota en missään olosuhteissa kannata - ja aiempien luottamusta ja avoimuutta koskevien keskustelujemme pohjalta olen varma että sinäkin sen (mielipiteeni) tiedät.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Biologisella tasolla varmasti onkin. Mutta kuka meistä valitsee mieluummin rakkaimmalleen valehtelemisen tarpeen tullen (naiset) tai pyrkimyksen totuuden selvittämiseen (miehet) kuin kaikenlaisten konfliktien pelon parisuhteessaan sillä verukkeella, että siihen on syntynyt lapsi?
Kun tähän korjailuun lähdetään, niin korjasin omaa kirjoitustasi johdonmukaisemmaksi (ja totuudenmukaisemmaksi.)
En tajua, mikä pointti sinulla tuossa korjaamassasi virkkeessä on. Joudut vähän selventämään tyhmemmällesi, etenkin kun kerrot oman versiosi olevan johdonmukaisempi.

Omasta (minun korjaamastani) virkkeestäsi puuttui johdonmukaisuus siltä osin, että mainitsit petoksen ja valehtelun parisuhteen onnellisuuteen kielteisesti vaikuttavina tekijöinä, mutta unohdit mainita luottamusongelmien toisen puolen: epäluuloisuuden. Nämä kaksi puolta kulkevat kuitenkin useimmiten käsi kädessä ja generoivat toinen toisiaan, joten molempiin on syytä kiinnittää huomiota. Siis jos pitää toista pahana, kannattaa johdonmukaisuuden nimissä karsastaa myös sitä toista.
Entäs jos parisuhteessa vallitsee perusteeton yksipuolinen luottamus? Toinen valehtelee ja toinen uskoo valheisiin? Mies ei tunne tarvetta testimenettelyyn, mutta totuus voi silti tulla ilmi? Oletko eri mieltä siitä, että kaikkien lasten testaus eliminoisi käytännössä ongelman? Ja onko ongelma vain se, etteä se mielestäsi loisi toisenlaisia ongelmia?
En ole enkä ole koskaan ollutkaan sitä mieltä, että kaikkia lapsia ei pitäisi testata. Olen eri mieltä ainoastaan siitä, mitä tuloksilla tulisi tehdä ja miten tulisi toimia, jos suhteen miesosapuoli osoittautuu ei-biologiseksi isäksi.
Mallissasi on liian monta kohtaa, jotka eivät toimi. Ensinnäkin, miten toimittaisiin tilanteessa, jossa nainen sanoo kukkahattutädille, että hän kertoo miehelle totuuden, mutta valehteleekin sitten?
Neuvolatyöntekijä voi mainita naiselle ottavansa mieheen yhteyttä vaikkapa viikon kuluttua keskustelusta, koska mies todennäköisesti tarvitsee tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen (objektiivisen) osapuolen henkistä tukea. Todennäköisesti keskustelu sujuisi jo muutenkin niin, että nainen ilmaisisi tiedosta seuraavia tapahtumia koskevia pelkojaan, ja ymmärrettyään että neuvolatyöntekijän osallistumisen avulla pahimmat katastrofit voitaisiin välttää, jopa pyytäisi tämän apua kertomisessa (tämän työntekijän tulisi toki olla ihmissuhdeasioiden ammattilainen). Yksi valittavissa oleva vaihtoehto voisi olla sekin, että kertominen tapahtuisi neuvolakäynnillä ammattilaisen läsnäollessa.
Kieltäytymistilanne on toinen kohta - miten silloin toimittaisiin?
Riippuisi paljonkin siitä, millä perusteella nainen kieltäytyisi. Jos mies on vaikkapa väkivaltainen alkoholisti, josta naisen ei ole pelon vallassa onnistunut edes ottaa eroa, ei olisi kenenkään edun mukaista muitta mutkitta kertoa miehelle naisen olevan raskaana jollekulle toiselle. Vai mitä mieltä olet? Silloin pitäisi varmaan mennä pidempää tietä, eli pyrkiä naisen kanssa selvittämään haluaako hän todella elää sellaisen henkilön kanssa ja haluaako hän sellaisen lapsensa isäksi. Asianmukaisista turvajärjestelyistä tulisi huolehtia ennen isälle kertomista.

On varmaan niitäkin naisia, jotka järkiperäisen keskustelunkaan jälkeen eivät ymmärrä, että olisi kaikkien edun mukaista olla isyysasiassa avoin (kuten kaikissa muissakin asioissa). Näille naisille voisi antaa mukaan paketin hyvin toimitettua valistusmateriaalia ja puolueettomien tukihenkilöiden yhteystietoja, jotta he saisivat mahdollisuuden vielä sulatella asiaa (monta kertaa vaikeat mutta hyvät päätökset syntyvät vasta yhden tai muutaman yön yli nukuttua). Asia voitaisiin ottaa esille vielä seuraavalla käynnillä ja jos nainen olisi edelleen yhteistyöhaluttomalla tuulella, uskoisin että kannattaisi ottaa yhteyttä mieheen ja pyrkiä keskustelevaan asian käsittelyyn sitä kautta. Jos mies tässä skenaariossa osoittautuisi yhteistyökykyiseksi, järkeväksi ja rakentavasti asiaan suhtautuvaksi, neuvola voisi koota hänelle lähivanhemmuusoikeuksia puoltavaa materiaalia siltä varalta että pari myöhemmin ajautuu eroon.
Kerrotaan miehille, että teille ei nyt tulosta kerrota?
Jos mies ottaisi itse yhteyttä testin tehneeseen tahoon, hänelle toki tulos kerrottaisiin - silloinhan tilanne vastaisi osapuilleen samaa kuin nykyään se, että mies vaatii testin tekemistä. Voisi olla hyvä, että tuloksen saisi kuulla vain suullisesti kahdenkeskeisessä tapaamisessa yllä kuvatun ammattilaisen kanssa. Ei siis esimerkiksi saman tien puhelimitse.
Mallisi loisi itse asiassa vain useampia skenaarioita, joissa epäluottamuksen määrä vain lisääntyisi.
Oliko muitakin mielessä? Kerro toki.
EveryWoman kirjoitti:Oikea tapa ilmaista asia on, että sinä et usko noiden olevan vaihtoehtoisia.
Varmaankin, mutta omakin ilmaisusi oli ihan yhtä ehdoton ja sivulauseeton. Miksi minun olisi pitänyt vastakkainen mielipiteeni esittää eri tavalla?
No ei tarvitse. Olisin voinut sanoa myös: kokemukseeni perustuvan tiedon valossa arvelen mielipiteesi perustuvan uskomuksiin (tai siis uskon puutteeseen), ei faktoihin.
Tix

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Tix »

En jaksa tästä juurikaan enää vääntää, mutta vastaisitko EW vielä kahteen kysymykseen:

1) Jos menetelmäsi lopputuloksena on se, että mies saa isyytensä tietää joka tapauksessa, niin miksi silloin tieto, tuki ja ymmärrys tulisi juuri äidille?

Nimittäin tilanteessa, jossa 100% lapsista testataan ja 100% aviomiehistä saa tietää lapsensa isyyden, noin uskoakseni 99,5% äideistä kertoo isyyden epävarmuudesta jo ennen lapsen syntymää lakisääteiselle isäehdokkaalle ja se loppu 0,5% on kohtuullisen paatunutta porukkaa.

2) Kumman osapuolen oikein luulet kärsivän tuollaisessa tilanteessa?

Naisen, jolla on ollut 9 kk aikaa miettiä mitä tehdä ja 9 kk aikaa kertoa totuus ja 9 kk valehtelua takana, joka vain jää kiinni valeestaan vaiko miehen, joka on toivekkaana ja iloisena hehkutellut tulevaa muksua yhdelle jos toiselle taholle ja saakin odotetun iloisen tapahtuman lisäksi loppuviimeksi vain mahtavan pettymyksen ja luottamuksen menetyksen tiskiin? Kumpi sitä "neuvolaa" tarvii? Kumman pitäisi olla tuettu ja saada asia tietoonsa ensimmäisenä? En tajua miksi vedät tuota noin naislähtöisestä näkökulmasta. (Biologinen sukupuoliroolisi?)

Se on ihan hyvä ajatus, että asiasta keskustelemassa on ammattilainen. Liekö jonkinlainen isyysvalmennus sitten, jossa ensimmäisenä asiana kerrottaisiin, että lapsesi isyys on testattu, haluatko tietää oletko biologinen isä. Jos ei halua tietää, ammattilainen voisi tentata että oletko nyt ihan varma ja kertoa myöhemmin iskevien epäilyksien tai pettymysten kurjuudesta.

Minusta naisella ei pitäisi olla mikään etuoikeus tiedonsaantiin, koska se ei oikeastaan edes koske häntä, vaan miehen ja lapsen välistä juridista asemaa ja tunnesidettä. Miehen ei pitäisi myöskään joutua vaatimaan erikseen sitä varmuutta, mikä naisella on automaatisesti, eikä sen pitäisi olla kummallista tai loukkaavaa. Kenen tahansa on nimittäin hyvin vaikea ryhtyä epäluottamusta osoittavaan loukkaavaan tekoon ja naisten taipumus testauttaa kiintymyksen tasoa erilaisilla luottamustesteillä on varsin mainiosti miltei jokaisella parisuhteessa eläneellä tiedossa.

Hyväksyn ehdottamasi menettelyn, kunhan osapuoli, jonka kanssa keskustelut käydään on mies. Hän se tuossa tilanteessa on se potentiaalinen kärsijä ja uhri. Nainen voidaan keskusteluihin ottaa mukaan siinä tapauksessa, että mies haluaa jostain syystä käenpojan isäksi alkaa. Kummassakin tapauksessa "isä" on se joka tukea tarvitsee - hän menettää joko "vain" odottamansa lapsen tai sen lisäksi kumppaninsa ja luottamuksen.

Automaagisen testauksen tapauksessa nämä tilanteet kuitenkin onneksi minimoituisivat. Ja pitkän ajan päästä tulevat "yllärit" lapsen isyydestä katoaisivat kokonaan.

Minulla ei oikeasti ole aiheeseen mitään enempää sanottavaa. Vaikka täällä palstalla kehittäisi miten hienon systeemin josta kaikki ovat samaa mieltä, niin näissä äitiysasioissa tämä(kin) maa on niin täysin naisten maailma, että ihan turha odottaakaan että moiseen tabukysymykseen voisi edes ehdottaa järkiperäistä ratkaisua. Ihan siitä syystä, että mieskansanedustajatkin saisivat kotona piparin sijasta kaulinta, jos kehtaisivat moista sovinistisikailua puoltaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Kylläpä sinulla, Tix hyvä, on synkkä kuva tasa-arvoasioista maassamme. Tunnut ajattelevan, että miehen on pidettävä kynsin hampain puoliaan pahoja naisia vastaan, jotka vievät tuhkatkin pesästä ja kaikin tavoin uhkailevat ja manipuloivat miesparat maanrakoon. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, että nimeät miehen tällaisten tilanteiden ainoaksi uhriksi. Et ole oikeasti niin hölmö, ettetkö ymmärtäisi kaikissa ihmissuhdeongelmissa olevan aina kaksi puolta. Ehkä olet vain sikäli raivostunut kokemastasi tai havaitsemastasi miehiin kohdistuvasta epätasa-arvosta, että alitajuntasi estää sinua ajattelemasta tilanteita naisen(kin) kannalta? Samaa tarjoaisin selitykseksi siihen, että monet keskustelijat tässä ketjussa käsittivät minun olevan testaamista vastaan ja miehen tiedonsaantia vastaan, vaikka eksplisiittisesti sanoin päinvastaista. Jo pienen mielipide-eron esiin tuominen sai monet aiheettomasti lokeroimaan minut vähintään välinpitämättömäksi miesten huolia kohtaan (ellei suoranaiseksi miestenvihaajaksi).
Tix kirjoitti:1) Jos menetelmäsi lopputuloksena on se, että mies saa isyytensä tietää joka tapauksessa, niin miksi silloin tieto, tuki ja ymmärrys tulisi juuri äidille?
Kyllä se tulisi ihan molemmille osapuolille, minkä huomaat objektiivisella lukemisella. Äidin kanssa testituloksesta juteltaisiin ensimmäisenä siksi, että jos mies ei tiedä ettei hän ole lapsen biologinen isä, se johtuu äidin toiminnasta. Se osapuoli, jonka toiminnassa havaitaan selkeimmin korjattavaa, pitää ottaa käsittelyyn ensin. Äiti on myös vanhemmista se osapuoli, jonka on pakko käydä neuvolassa, joten keskustelun aloittaminen hänen kanssaan menisi mentaalisesti läpi rutiinitoimenpiteenä, eikä välittäisi sitä ei-toivottavaa implisiittistä viestiä, että ei-biologisen lapsen saamista kuuluisi pitää ongelmana.
Nimittäin tilanteessa, jossa 100% lapsista testataan ja 100% aviomiehistä saa tietää lapsensa isyyden, noin uskoakseni 99,5% äideistä kertoo isyyden epävarmuudesta jo ennen lapsen syntymää lakisääteiselle isäehdokkaalle ja se loppu 0,5% on kohtuullisen paatunutta porukkaa.
Neuvolassa käydään käsittääkseni hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Tämän menetelmän tavoitteena olisi saada suhde tasapainoon synnytykseen mennessä (tämän vuoksi jätän vastaamatta toiseen kysymykseesi, jossa oletetaan tiedon tulevan vasta synnytyksen jälkeen). Kuten sanoinkin, jos äiti järjestelmällisesti kieltäytyisi totuuden kertomisesta, huomion ja avunannon pääasiallinen fokus siirtyisi isälle. Ja jos ei kieltäytyisi, apua saisivat molemmat.
Se on ihan hyvä ajatus, että asiasta keskustelemassa on ammattilainen. Liekö jonkinlainen isyysvalmennus sitten, jossa ensimmäisenä asiana kerrottaisiin, että lapsesi isyys on testattu, haluatko tietää oletko biologinen isä. Jos ei halua tietää, ammattilainen voisi tentata että oletko nyt ihan varma ja kertoa myöhemmin iskevien epäilyksien tai pettymysten kurjuudesta.
Isyysvalmennus olisi hieno juttu muistakin syistä kuin isyyden varmistamisen kannalta.
Hyväksyn ehdottamasi menettelyn, kunhan osapuoli, jonka kanssa keskustelut käydään on mies. Hän se tuossa tilanteessa on se potentiaalinen kärsijä ja uhri. Nainen voidaan keskusteluihin ottaa mukaan siinä tapauksessa, että mies haluaa jostain syystä käenpojan isäksi alkaa. Kummassakin tapauksessa "isä" on se joka tukea tarvitsee - hän menettää joko "vain" odottamansa lapsen tai sen lisäksi kumppaninsa ja luottamuksen.
Minusta vääränlaista epätasa-arvoa tapahtuu juuri siinä, että isä tosiaan äitiä herkemmin menettää lapsen erotilanteessa. Siihen pitäisi saada muutos. Mitä kumppanin ja luottamuksen menettämiseen tulee, ne uhkaavat tuossa tilanteessa kumpaakin osapuolta. Isällä voi myös olla kontollaan sellaista toimintaa, joka on vaikuttanut äidin vieraissa käymiseen. Tilanteet eivät ole mustavalkoisia, ja silloinkin kun jonkinasteista mustavalkoisuutta on havaittavissa, uhreja ovat sekä isä että äiti.
äitiysasioissa tämä(kin) maa on niin täysin naisten maailma, että ihan turha odottaakaan että moiseen tabukysymykseen voisi edes ehdottaa järkiperäistä ratkaisua. Ihan siitä syystä, että mieskansanedustajatkin saisivat kotona piparin sijasta kaulinta, jos kehtaisivat moista sovinistisikailua puoltaa.
En näe maatamme tässä asiassa ihan noin taantumuksellisena. Sen ymmärrän, että aihe on hankala ja nostattaa kuumia tunteita, onhan kyse kovin mullistavista ja elämään monitahoisesti ja pitkäkestoisesti vaikuttavista asioista. Keskusteluavun järjestämisen kannattaminen tällaisiin hankaliin elämäntilanteisiin tuskin silti monen naisenkaan mielestä olisi mitään sovinistisikailua.

Luulen, että ahdistuksesi tämän aiheen osalta voisi helpottaa jos perehtyisit kunnolla naisnäkökulmaan - kaikkeen siihen, mitä seurauksia kohdun omistamisesta ihmiselle on. Esimerkiksi seksiä ei voi harrastaa ollenkaan niin kevytmielisesti kuin miehet voivat ja erilaiset vapauden muodot ovat naisten osalta rajoittuneita jne. Jos saisit samastuttua naisten puoleen, kykenisit paremmin ymmärtämään miksi jotkut naiset niin helposti sortuvat asiassa ylilyönteihin, ja silloin aihetta ympäröivä kärkäs asenne ei häiritsisi sinua yhtä paljon kuin nyt (kun kuvittelet naisten olevan aiheettomasti justiinamaisella puolustuskannalla ja miehiä vastaan).

Muistan omalta varhaisteini-iältäni sen, kun itse tajusin mihin kaikkeen kohdun omistaminen oikeastaan vaikuttaa. Silloin en osannut nähdä asiassa miesten puolta ja sitä, että heillekin lankeaa kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta fysiologisista eroista johtuen, vaan takerruin niihin itselleni ilmeisimpiin tosiasioihin, joiden valossa naiset ovat miehiä heikommalla. Minulla on edelleen mielikuva siitä, miten katkeralta se ajatus tuntui. Fiilis oli sama kuin jos olisi yhtäkkiä tajunnut olevansa neliraajahalvaantunut tai saanut tietää sattuman oikusta menettäneensä ihmisoikeutensa. En muista milloin olisin ollut yhtä musertunut ja kuvottunut elämän (kuvitellun) epäoikeudenmukaisuuden edessä. Olisi ollut hyvin helppo alkaa vihata koko miessukupuolta niiden ajatusten seurauksena, ja uskon että miehille on yhtä helppoa kokea samanlaisia tuntemuksia naisia kohtaan. Tämä vain siksi, että kumpikaan osapuoli ei omakohtaisesti tiedä eikä syystä tai toisesta tule ajatelleeksi, että siinä missä toinen sukupuoli "voittaa" yhdessä asiassa, se "häviää" toisessa.
Tix

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Kylläpä sinulla, Tix hyvä, on synkkä kuva tasa-arvoasioista maassamme. Tunnut ajattelevan, että miehen on pidettävä kynsin hampain puoliaan pahoja naisia vastaan, jotka vievät tuhkatkin pesästä ja kaikin tavoin uhkailevat ja manipuloivat miesparat maanrakoon. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, että nimeät miehen tällaisten tilanteiden ainoaksi uhriksi. Et ole oikeasti niin hölmö, ettetkö ymmärtäisi kaikissa ihmissuhdeongelmissa olevan aina kaksi puolta. Ehkä olet vain sikäli raivostunut kokemastasi tai havaitsemastasi miehiin kohdistuvasta epätasa-arvosta, että alitajuntasi estää sinua ajattelemasta tilanteita naisen(kin) kannalta?

Tämä vain siksi, että kumpikaan osapuoli ei omakohtaisesti tiedä eikä syystä tai toisesta tule ajatelleeksi, että siinä missä toinen sukupuoli "voittaa" yhdessä asiassa, se "häviää" toisessa.
Öyh. Tuomioistuinkokemusta omaavan juristina sanoisin, että lapseen ja isyyteen liittyvissä asioissa isällä on vain hävittävää, ei voitettavaa. Joissain harvinaisissa tilanteissa puolustustaistelu onnistuu, mutta silloinkaan ei voiteta mitään, vaan ainostaan pidetään status quo. Joka ainoassa asiassa. Ei käsitykseni perustu lainkaan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini vaan työn kautta näkemääni. Toki on niin, että me jurristit näemme rumista asioista rumimpia, mutta yhtä kaikki ne ovat todellisuutta. Se 5% on todellisuutta.

Kuten sanoin, en jaksa vääntää asiasta enää. Itselläni on ollut vain niin lämpimiä ja miellyttäviä ja uskollisia kumppaneita, että en voi itse uskoa missään olosuhteissa kuuluvani joukkoon, joka joutuisi (huom, joutuisi, ei saisi!) pyytämään testiä lapsensa isyydestä. Silläkin uhalla että olen hyväuskoinen hölmö. Mutta yhtä varma on, että jos minua joskus noin raskaalla tavalla petettäisiin, kaikki asiasta aiheutuva kärsimys jäisi minun kannettavakseni.

Ei minulla ole minkään valtakunnan naisvihaa ja olen tietoinen monista muista epäkohdista tasa-arvon suhteen, joissa naiset ovat tappiolla. En millään tasolla myöskään ole niiden korjaamista vastaan. Tämä on vain se asia, josta minulla on käytännön näkökulmaa. Jopa siinä määrin, että en enää noita lapsijuttuja hoida, niin vastenmielisiä ne prosessit ovat, oli "voittaja" kuka tahansa.
Tix

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Neuvolassa käydään käsittääkseni hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Tämän menetelmän tavoitteena olisi saada suhde tasapainoon synnytykseen mennessä (tämän vuoksi jätän vastaamatta toiseen kysymykseesi, jossa oletetaan tiedon tulevan vasta synnytyksen jälkeen). Kuten sanoinkin, jos äiti järjestelmällisesti kieltäytyisi totuuden kertomisesta, huomion ja avunannon pääasiallinen fokus siirtyisi isälle. Ja jos ei kieltäytyisi, apua saisivat molemmat.
Tästä vielä - ymmärtääkseni lapsivesi yms. tutkimukset raskauden aikana ovat jossain määrin riskejä sisältäviä. En oikein näe hyväksyttävä pakottaa ketään ottamaan minkäänlaista riskiä lapsen ollessa vielä kohdussa. Jos olen väärässä, niin silloin asiaa voi toki pohtia tuolta kannalta.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:ymmärtääkseni lapsivesi yms. tutkimukset raskauden aikana ovat jossain määrin riskejä sisältäviä.
Enpä muuten tullut tätä ajatelleeksi kun sattuneesta syystä ei ole omalle kohdalle sattunut. Otan selvää myöhemmin. Nyt vähäksi aikaa nukkumaan. *krooh*
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 18:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Tämä keskustelu on aiheuttanut jonkin verran ajatustoimintaa täälläkinpäässä tuohon aiheeseen liittyen. Ja täytyy myöntää että hyviä pointteja on kumallakin puolella vaikka itse tuota testaamista pitäisin välttämättömänä. Tämä kohta kuitenkin pisti silmään pahasti.
EveryWoman kirjoitti:Isällä voi myös olla kontollaan sellaista toimintaa, joka on vaikuttanut äidin vieraissa käymiseen. Tilanteet eivät ole mustavalkoisia, ja silloinkin kun jonkinasteista mustavalkoisuutta on havaittavissa, uhreja ovat sekä isä että äiti.
Elämänkokemukaseni tuolla alalla on kyllä hieman puutteellista mutta miten voidaan kuvitella että on ihan ok mennä naimaan vieraan kanssa ja sen jälkeen ujuttaa mahdollinen lapsi toisen huollettavaksi.

Jotenkin voi ymmärtää että kostona käydään vieraissa, joskin pidän tuota tapaa merkkinä siitä että liitto on jo hajonnut. Ennenkaikkea ko toimenpiteen tarkoituksenahan nimenomaan on mainostaa tuota toimenpidettä puolisolle.
Mutta se että tahallaan käydään naimassa vierasta ja siitä syntyvä lapsi uskotellaan olevan "oman" puolison aikaansaannosta. Niin suureen vääryyden "oikeuttamiseen" tarvitaan kyllä miehen osalta niin isoja negatiivisia tekoja että ei nyt tule edes mieleen.

Kun käy naimassa vieraiden kanssa niin siinä on aina riskinsä, (tauteja, mahdollinen lapsi, oma puoliso lähtee, yms.) Omasta mielestäni nuo riskit ollaan valmiita ottamaan mikäli haluaa harrastaa seksiä vieraan kanssa. Sitten jos käy huonosti, niin seurauksista on vastattava ihan itse eikä yritetä vierittää vastuuta kenellekään toiselle (ellei kysessä siis ole raiskaus). Voi toki pyytää että oma partneri avittaa tilanteessa esim ottamalla lapsen kasvatusvastuun itselleen mutta se että ujutetaan valheellisesti vastuuta omalle puolisolle on kyllä petoksista suurimpia.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja Clay »

JoeB kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Isällä voi myös olla kontollaan sellaista toimintaa, joka on vaikuttanut äidin vieraissa käymiseen. Tilanteet eivät ole mustavalkoisia, ja silloinkin kun jonkinasteista mustavalkoisuutta on havaittavissa, uhreja ovat sekä isä että äiti.
Elämänkokemukaseni tuolla alalla on kyllä hieman puutteellista mutta miten voidaan kuvitella että on ihan ok mennä naimaan vieraan kanssa ja sen jälkeen ujuttaa mahdollinen lapsi toisen huollettavaksi.
Hei c'moon, se lapsihan voi vaikka pelastaa suhteen, jos naisella on vähän tylsää, kun mies on esimerkiksi liikaa töissä, ja varmaan vielä flirttaileekin kopiokonevastaavan kanssa! Maailma ei ole niin mustavalkoinen, että naisen tarvitsisi kantaa 100% vastuu omista tekemisistään, miehen vika. Nainenhan on siinä melkein marttyyripyhimys, kun on joutunut pettämään pelastaakseen suhteen - mies pettää vain koska on itsekäs sovinistipaska.
Nyt penikseni on fantastinen!
prosessi

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja prosessi »

CandyMan kirjoitti:Miten nykyisessä asetuksessa on määritelty "liian kauas"? Eri maahan?
Käytäntö on muistaakseni ollut max. 150 kilometriä.
prosessi

Re: Isyyshuijaus

Viesti Kirjoittaja prosessi »

CandyMan kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Minun suhde lapseeni ei vain ole sama asia kuin lapseni suhde minuun. Jos lapsi ei vielä ole kykenevä muodostamaan henkilökohtaisia suhteita, ei se tarkoita, että minun pitäisi pidättäytyä siitä siihen asti että se kykenee.
Äidin mielihalut ja tarpeet ovat tällaisissa kysymyksissä toissijaisia, aivan kuten ilmeisesti on miehenkin tarve tietää lapsen biologisesta suhteesta itseensä.
Ei kyseessä ole mielihalu tai tarve, vaan olemassaoleva tunneside.
Synnytyksen yhteydessä tapahtunut vaihto vain olisi myös luopuminen siitä yksilöstä, johon on jo raskausaikana ehtinyt tutustua, eikä pelkkä adoptio.
Mutta aivan kuten miehen isyyden salailussa, Se Mistä Et Tiedä Ei Voi Satuttaa Sinua. Myös tuo "tutustumisesi" on tapahtunut ainoastaan mielikuvatasolla.
Jos tosiaan en pystyisi tietämään, olisi vaihdos tietenkin yhdentekevä. En vain usko että niin olisi.
Oman lapseni asettaminen toisen lapsen edelle johtuu vain siitä, että ei olisi mitään mieltä ottaa sitä yhtä lasta vastuulleen jotta sitten oma lapsi jäisi liian vähille resursseille, eli päätyisi sitten sen toisen sijasta hädänalaiseksi, varsinkin kun tuollainen puoli vuotta vanhempi vammainen todella väkisinkin veisi kaiken huomion.
Kuulostaa pelkältä tekosyyltä, tuntuvathan monet selviytyvän aivan hyvin kaksosista ja kolmosista. Epäilen vahvasti todellisen syyn olevan että oma on aina oma, etkä yksinkertaisesti viitsisi uhrata aikaasi ja elämääsi toisen lapsen hoivaamiseen. Tätä kuitenkin edellytät niiltä miehiltä jotka petoksen kautta painostetaan sijaisvanhemmiksi ei-biologisille lapsille, eikä heidän anneta tehdä omaa päätöstä asiassa oikean tiedon valossa.
Jonkun verran asiaa noiden monikkojen kohdalla helpottaa se, että ne ovat saman ikäisiä eikä niin, että se isompi liikkuu jo omin avuinkin toisen syntyessä, mutta on silti täysin avuton. Tuossa tapauksessa tietenkin se neurologinen vamma voi hidastaa paljonkin kehitystä, joten juuri tuota ongelmaa ei välttämättä tulisikaan. Toisaalta niiden tulevien ongelmien laatua ei voi vielä tässä vaiheessa ennustaa, enkä todellakaan ottaisi sitä riskiä, että ongelmien lisäksi tulisi vielä se oma synnytys ja lapsenhoito.

Aikaani ja elämääni olen uhrannut paljonkin muiden lasten hoitamiseen vastikkeetta, joten viitsimisestä ei todellakaan ole kyse. Jostain kumman syystä kun minulta meni teini-ikäkin kokonaan ohi tuon pikkusiskoni tilanteen takia, sillä vanhempien taloprojekti kesti kolme vuotta, minkä jälkeen vanhemmat olivat niin tottuneet minun rooliini, ettei heille juolahtanut mieleenkään, että vastuun sen jälkeen olisi voinut siirtää heidän niskoilleen. Homma loppui siinä vaiheessa, kun minä 19-vuotiaana muutin salaa pois kotoa ja katkaisin välit perheeseeni lähes vuodeksi. Ei varmasti ollut hyväksi 7-vuotiaalle siskolleni, mutta pakko siitä tilanteesta oli jossain vaiheessa irrottautua ja miettiä itsenäistymistäkin.
Vastaa Viestiin