Björkqvistien tragedia - mitä opittavaa?

[EveryWoman]

Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.

Ja itse edustat mainitsemaasi kantaa vain, koska uskot kaikkien muidenkin edustavan?

[PerttiMakimaa]

Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.

Ja itse edustat mainitsemaasi kantaa vain, koska uskot kaikkien muidenkin edustavan?

Käytän verrokkiryhmänä toista selkeää toimintaryhmää, autokaahaajia ja rattijuoppoja.

Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset vaikuttavat olevan pysyvyyteen pyrkiviä, ajautujia. Mikä tuntuu täysin kestämättömältä tänään on viiden vuoden päästä jokapäiväistä hommaa.

EDIT---

Vastaan kysymykseen. Taidan olla. Veikkaisin uutisen kohdalla pohtineeni, että jos ikinä suhteeni menee tuohon pisteeseen lähden, mutta näinköhän. Kuitenkin pohtisin vaan mustelmien parantuessa, että kyllä tämä tästä vielä kohenee. "Et sinäkään niin hullu ole"... ...silmät kiinni.

[EveryWoman]

Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset ja ihmiset, mutta entäs sinä? Valitsetko oikeasti oman toimintasi sen mukaan, miten uskot muiden toimivan?

[PerttiMakimaa]

Luulisi, että ainaiset onnettomuusuutiset lopettaisivat (tai edes hillitsisivät) toimintaa, mutta ihmiset selvästikin eivät toimi niin.

Ihmiset ja ihmiset, mutta entäs sinä? Valitsetko oikeasti oman toimintasi sen mukaan, miten uskot muiden toimivan?

Äh, lukihärö. Vastasin lopulta edellisessä.

[EveryWoman]

Vastasin lopulta edellisessä.

Kiitos rehellisyydestä. Lähden töihin sulattelemaan tuota.

[Tix]

EW, oletat liikaa. Esim. sen, että JB olisi 10 vuotta sitten ajatellut toisin. On yhä lukuisia miehiä jotka näkevät oikeudekseen vetää akkaa turpaan jos ei opi olemaan. JB:n tapa hahmotttaa ja selittää tapahtumia omalta kannaltaa paremmaksi viittaa juuri tämäntyyppiseen ajatteluun. "Katumuksen" julkisuuteen yhdistettynä se näyttäytyy vain narsistisen henkilön pyrkimyksenä saada suuren yleisön sympatiaa (ja saada lievempi tuomio) samoin kuin hänen aiempi systemaattinen valeensa muistamattomuudesta. Olen lukenut oikeudenkäyntipöytäkirjat ja en ollut lainkaan yllättynyt JB:n tuomiosta. Koko prosessi on osoittanut todistusaineiston perusteella henkirikokseksi poikkeuksellisen vakaata harkintaa ja sentyyppistä tunnekylmyyttä, että nimike murha on oikeastaan turhan laimea. Teurastus olisi parempi ja lähempänä totuutta.

Jos JB olisi oikeasti halunnut pyytää anteeksi keventääkseen omaatuntoaan, hän olisi voinut tehdä sen suoraselkäisesti, selittelemättä ja ilman anteeksipyynnön kohteiden lisäloukkaamista. Meriselityksellään hän on kuitenkin pyrkinyt pyytämään anteeksi lähinnä iltapäivälehtien lukijoilta, tuomareilta ja syyttäjältä.

[prosessi]

Aivan.

Täyttä totta.

Tässäkin on paljon totuutta.

Niinpä.

Edelleen täyttä totta.

Kun kerran JB on kirjoittanut silkkaa totuuden evankeliumia, eikä siten voi olla kovin huono tulkitsemaan omia tai muidenkaan ajatuksia, miksi hän silti tositilanteessa on turvautunut nyrkkiin ja veitseen? Vaikea uskoa että täysin tulkintakyvytön ihminen olisi yhtäkkiä saanut valtavan kasan täysin uusia kykyjä, vaikka sitten itsetehdyllä murhalla olisikin kasvattava vaikutus.

Olisiko kuitenkin niin, että hän on tiennyt tuon kaiken jo etukäteen, mikä tekee hänen teostaan vielä paheksuttavamman kuin se olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kykenevä ymmärtämään tekojensa motiiveja ja seurauksia. Kukaan ei ole niin perehtynyt kukkahattutätien teorioihin väkivallasta ja sen juurista kuin sitä käyttävät ihmiset, etenkin jos kyseessä on vähänkin narsistinen luonne.

En olisi minäkään uskonut kuuna päivänä meille käyvän näin.

Kaikki ne, jotka tässä ketjussa asettavat itsensä Björkvistien yläpuolelle, voivat paneutua tähän virkkeeseen. Uskotteko, että Björkvist valehtelee tuossa?

Ei varmaankaan ainakaan itse tiedosta valehtelevansa, mutta hänellä oli kaikki edellytykset tietää.

[EveryWoman]

JB:n tapa hahmotttaa ja selittää tapahtumia omalta kannaltaa paremmaksi viittaa juuri tämäntyyppiseen ajatteluun. "Katumuksen" julkisuuteen yhdistettynä se näyttäytyy vain narsistisen henkilön pyrkimyksenä saada suuren yleisön sympatiaa (ja saada lievempi tuomio) samoin kuin hänen aiempi systemaattinen valeensa muistamattomuudesta.

Kun kerran JB on kirjoittanut silkkaa totuuden evankeliumia, eikä siten voi olla kovin huono tulkitsemaan omia tai muidenkaan ajatuksia, miksi hän silti tositilanteessa on turvautunut nyrkkiin ja veitseen? Vaikea uskoa että täysin tulkintakyvytön ihminen olisi yhtäkkiä saanut valtavan kasan täysin uusia kykyjä, vaikka sitten itsetehdyllä murhalla olisikin kasvattava vaikutus.

Olisiko kuitenkin niin, että hän on tiennyt tuon kaiken jo etukäteen, mikä tekee hänen teostaan vielä paheksuttavamman kuin se olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kykenevä ymmärtämään tekojensa motiiveja ja seurauksia. Kukaan ei ole niin perehtynyt kukkahattutätien teorioihin väkivallasta ja sen juurista kuin sitä käyttävät ihmiset, etenkin jos kyseessä on vähänkin narsistinen luonne.

Ihan hyviä pointteja teillä molemmilla JB:n suhteen. Narsismi kai on sikäli yhteiskunnallisesti kiusallinen häiriö, että narsistien sielunmaisemien epänormaaliuden vuoksi heidän vastuullisuudestaan ihmisinä on hankala sanoa juuta tai jaata (tälläkään en silti tarkoita, että JB pitäisi päästää vapaaksi riehumaan).

Minun teksteissäni pointtina ei kuitenkaan ollut JB, vaan se, miten ei-narsistiset, oppimiskykyiset ihmiset voivat hänen kommenteistaan hyötyä. Lopultakaan minua ei edes kiinnosta, ovatko nuo puheet vain ulkoa opeteltua ammattilaisten apinointia, jolla puhuja yrittää ostaa ympäristön sääliä tai luottamusta - niin kauan kuin sanoma vaikuttaa järkevältä ja hyödylliseltä. Sokeakin kana voi löytää jyvän ja rikkinäinen kello näyttää kahdesti vuorokaudessa oikein.

Tuosta tulkintakyvystä ja käytännön urpoilusta vielä sen verran, että tokihan ihmiselle voi analyyttisella tasolla olla hyvinkin selvää, miten missäkin tilanteessa kannattaisi toimia, vaikka hän toistuvasti vastaavissa käytännön tilanteissa epäonnistuu. Taito != tieto. Tämän havaitsimme mm. SE:n kanssa suhteemme alussa, jolloin jouduimme varsin rajusti ja lyhyen ajan sisällä sovittamaan lähtökohtaisesti huomattavan erilaiset maailmankuvamme ja käytöskoodistomme toimivaksi kokonaisuudeksi. Monta kertaa siinä kävi niin, että jostakin erimielisyydestä pitkään keskusteltuamme olimme asiasta yhtä mieltä, mutta se meistä jonka mielipide oli keskustelun aikana muokkautunut enemmän, ei motivaatiostaan huolimatta osannutkaan heti (tai edes kohta) soveltaa uutta tietoa käytäntöön.

Maailmassa elämiseen ei riitä analyyttinen tieto. Kokemuksen ja käytännön oppimisen merkitys on yllättävän hallitseva (tai ainakin minut sen hallitsevuus yllätti). Analyyttisesti selkeän kannatettavilta vaikuttavien toimintamallien käytännön sovelluksia joutuu joskus kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja harjoittelemaan, jotta ne alkavat siirtyä selkäydintasolle (lapsenahan ihmiset omaksuvat noita helpomminkin). Opettelun onnistuminen saattaa vieläpä edellyttää paneutuvaa ja viitseliästä tutoria, joka ohjaa jokaisessa pienessä askelessa ja antaa jatkuvaa palautetta.

..Vielä tarkemmin ajateltuna: itse asiassa jokaisella meistä lienee kokemusta yllä mainitusta tavoitteen ja toteutuksen ristiriidasta. Kaikki kai joskus ovat olleet tilanteessa, jossa ovat toimineet huonosti vaikka olisivat halunneet toimia paremmin, ja tienneet miten se olisi voitu saada aikaan. JB:n tapauksessa sattumuksen suuruusluokka nyt vain oli aivan eri universumista kuin useimmiten.

[irmelianneli]

Jos JB olisi oikeasti halunnut pyytää anteeksi keventääkseen omaatuntoaan, hän olisi voinut tehdä sen suoraselkäisesti, selittelemättä ja ilman anteeksipyynnön kohteiden lisäloukkaamista. Meriselityksellään hän on kuitenkin pyrkinyt pyytämään anteeksi lähinnä iltapäivälehtien lukijoilta, tuomareilta ja syyttäjältä.

Nimenomaan. Jos tuo mies olisi vaikka itkenyt lohduttomasti ja hysteerisesti ja pyydellyt yhä uudestaan anteeksi ja ruoskinut itseään ja ollut 'sekoamispisteessä' (heh, se piste tais mennä jo), olisin saattanut uskoa ja jopa tuntea millin verran myötätuntoakin, mutta ei missään tapauksessa sitä voi herua tuon kaltaisesta hulluudesta, analyyttisestä tapauksen ruotimisesta, koko tutkielman ylöskirjoittamisesta, nettiin laittamisesta. Toki ihmiset on erilaisia ja reagoi erilailla, mutta silti. Ei heikkijakaija.

[Riemumieli]

Mielisairautta kirjoituksessa osoittaa nimenomaan se, että hlö kertoo asioista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka on tappanyt ihmisen. Kyse ei voi olla alkujärkytyksestä, koska aikaa on jo kulunut. Lopputuloksena maalaisjärjellä ajateltuna ei voi olla kuin psykopaatti, jolta puuttui täysin kyky inhimilliseen ajatteluun. Psykoosin laukeaminen vei kauan, mutta sen jälkeen hlö nimeltä Jarmo Björkvist muuttui kasaksi paskaa.

Otsikkoon vastatakseni totean, että muuta opittavaa ei liene kuin se, että kuoleman edessä kaikki ovat tasa-arvoisia, niin köyhät kuin rikkaatkin.

[EveryWoman]

muuta opittavaa ei liene

Aina kun jotakin pahaa tapahtuu, opittavaa on.

[Niba]

Blörkqistin olisi kaiken taiteen sääntöjen mukaan pitänyt tappaa myös itsensä! Jos ei tuon jälkeen ole kyennyt sitä tekemään, niin ei ole voinut todellisen epätoivoinen olla?