Duckzilla kirjoitti:Päivän hölmöhkö kysymys: Kun katselee noita Doven Aidon Kauheuden Puolesta -mainoksia, ne vaikuttavat jotenkin syytteleviltä
(tai "ajatuksia herättäviltä" jos sitä ei kehtaa sanoa suoraan). Vaan ketä tai mitä ne oikeastaan syyttävät, tai ylipäätään, ketä tai mitä näistä "mahdottomista kauneusihanteista" pitäisi syyttää?
Mielestäsi ainoastaan syyttely on suorapuheista? Aika outo maailmankuva sinulla, kuomaseni (tai ehkä tajusin väärin mitä ajoit takaa). Omasta mielestäni Dove-mainokset onnistuvat aika hyvin olemaan syyttelemättä ja keskittymään olennaiseen: siihen, että normaalipainoinen tai normaaliuden ylärajankin tuntumassa killuva painoindeksi voi osua yhteen kauniilta näyttävän naisen kanssa.
Tuossa edellähän tuli jo eriteltyä muutamia kuvateknisiä juttuja, joiden vuoksi valokuvamalleiksi usein valikoituu hoikanpuoleisia naisia. Lisääkin tekijöitä löytyy, esimerkiksi kuvasommittelun alueelta. Täytynee sortua pitämään aiheesta pieni luento.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa H&M:n mielestäni aika onnistuneet jättikokoiset alusvaatemainokset, joissa malli on aseteltu kuvaan siten, että mahdollisimman moni ruumiinosa on kuva-alueella. Tällainen sommitteluhan on visuaalisesti paljon mielenkiintoisempi kuin vaikkapa sellainen vaihtoehto, jossa malli vain seisoisi kuvassa pystyasennossa. No, jos sitten mietitään, millaisia linjoja mallin käsivarsien, reisien, kylkien ja kasvojen ääriviivat kuvaan muodostavat, havaitaan että laihaa mallia käyttämällä saadaan aikaan ylivertainen sommitelma verrattuna vastaavaan kuvaan, jossa mallina olisi normaalipituinen ja -painoinen nainen. On nimittäin mahdollista määrittää eräitä aika universaaleja miellyttävän sommitelman piirteitä (kuten vaikka kultainen leikkaus, josta jotkut lienevät kuulleetkin), ja näitä on selvästi helpompaa mukailla sellaisen mallin kanssa, jonka jäsenet ovat pitkät ja kapoiset. Tiivistetysti sanottuna laiheliinivartalon saa asettumaan sellaiseen sommitelmaan, joka i) miellyttää ihmissilmää ja ii) lisäksi herättää mielenkiintoa. Normaalikokoisen naisen kanssa noista onnistuu vain jompi kumpi.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että nykyisissä mainoksissa tuntuu useimmiten olevan varsin tärkeää esittää mahdollisimman paljon paljasta pintaa (älkää kysykö minulta miksi). En tiedä oletteko huomanneet, mutta normaalimittaisen naisen alastomuus näyttää huomattavasti irstaammalta kuin sellaisen kanssasisarensa, jolla on luiden päällä lähinnä pelkkä nahka (kunhan kylkiluiden näkymistä vältetään). Koska paljasta pintaa mitä ilmeisimmin halutaan, mutta toisaalta ollaan samaan aikaan siksi häveliäitä että irstaus on yhtä pannassa kuin aiemminkin, vaihtoehdoksi jää sellaisten vartaloiden alastomuuden esittäminen jotka muistuttavat meitä lihallisuudestamme mahdollisimman vähän. Kuka muistaa millainen kohu tästä taannoisesta Opium-mainoskuvasta syntyi, kun siinä esiintyi alaston Sophie Dahl ennen nälkäkuurinsa aloittamista, siis normaalivartaloisena? Ihmisethän olivat aivan suunniltaan, huolimatta siitä ettei kuva alastomuuden määrän tai sommittelun irvokkuuden jne. perusteella eroa monista muista naisvartaloa idolisoivista mainoksista juuri lainkaan. Tässäkin kuvassa mallin vartalon riettautta on sitä paitsi jonkun verran digitaalisesti vähennetty mm. siivoamalla se kaikista luonnollisista poimuista, epätasaisuuksista ja makkaroista. Vaikea kuvitellakaan mitä olisi tapahtunut, jos kuva olisi jätetty juuri niin irstaaksi kuin se epäilemättä alkuperäisenä on ollut.
Edelliseen aiheeseen sellainen viittaus, että tässä sommitelma on sekä mielenkiintoinen että esteettinen, koska mallilla ei ole ollenkaan vaatteita. Jos taas vartalon linjat katkeaisivat vaatteilla, sommitelma muuttuisi kelvottomaksi. Silloin olisi välttämätöntä käyttää laihempaa mallia sommitelman korjaamiseksi.
Lisää syitä löytyy sitten muotinäytösmaailmasta. Näytöksiin halutaan pitkiä naisia (n. 180 cm). Jo noin kuudenkin senttimetrin pudotus tuosta aiheuttaa selvästi havaittavan näyttävyyden vähenemisen näytöksen yleisilmeessä. Aiemmin ajattelin, ettei pituus mitenkään voi olla niin älyttömän tärkeää, mutta kun sitten näin ensimmäisen kerran näytöksen jossa mallit olivat pisimmillään 175- ja keskimäärin noin 172-senttisiä, tajusin että totta se on. Koko näytös tuntui alusta lähtien epäkiinnostavalta ja lässähtäneeltä. Malleilla ei ollut sellaista karismaa, johon mallien olemus yleesä yhdistetään.
Ei kukaan suunnittelija halua tuhota vaatteidensa huomioarvoa pelkällä mallivalinnalla. Siksi halutuimmat mallit ovat pitkiä. Se vaatekoko, johon mallikappaleet (näytöksissä ym. esiteltävät vaatteet) valmistetaan, on kuitenkin pitkään (aina?) ollut 36. Koska ihmisten keskipituus kasvaa ajan funktiona jatkuvasti ja pisimmät mallit ovat aina halutuimpia, mallien keskipituus kasvaa myös. Kun pituus kasvaa mutta ympärysmittoihin perustuva vaatekoko ei, malleista tulee jatkuvasti kapeampia suhteessa pituuteensa. En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että kaikki tai edes useat maailman muotiyrityksistä suostuisivat a) muuttamaan käyttämäänsä mallikokoa suuremmaksi ja b) päivittämään koko olemassaolevan kaavavarastonsa uuden koon mukaiseksi, mutta enpä usko että se ihan lähipäivinä voi tapahtua. Kyseessä voisi hyvinkin olla yrityksen liikevaihdon suuruusluokan investointi (yrityksestä riippuen toki).
Sitten asiassa on vielä se puoli, että koska kuluttajia on olemassa keskenään niin erimuotoisia, eri vaatevalmistajat tekevät vaatteitaan myös toisistaan poikkeavilla mitoituksilla. Jonkun vaatteissa voi olla tilaa peräosastossa mutta hyvin pieni rinnanympärys, toisilla taas päinvastoin - näin yliyksinkertaistetusti sanottuna. Mallien tulisi tietenkin voida esitellä kaikkia vaatemerkkejä käytetystä mitoituksesta riippumatta, joten siitäkin syystä heidän vartalonsa jokaisen kohdan olisi hyvä olla yhtä pieni kuin pienin millä tahansa yksittäisellä merkillä käytetty mitta.
Ongelmia tästä tulee tietenkin siksi, että kuluttajat eivät mitenkään voi tietää tällaisista kuva- näytös- tai mittataulukkoteknisistä tsydeemeistä, ja siksi liian helposti vertailevat itseään malleihin suoraan - etenkin nykyisin kun malleudestakin on tullut eräänlainen julkkisammatti. Toinen kriittistä suhtautumista vaikeuttava tekijä lienee se, että elämänpiiristämme niin suuri osa ilmenee meille median välityksellä. Näemme todennäköisesti enemmän ihmisiä valokuvissa (siis linssin läpi ja harkituissa asetelmissa) kuin luonnossa. Länsimainen ihminen näkee olikos se 4000 mainosta joka päivä! Jos näkisimme niissä esiintyvät mallit ainoastaan luonnossa, käsityksemme heidän kauneutensa määrästä olisi hyvin erilainen.
Hyvä puoli muotimaailmassa on se, että mikään (paitsi ehkä mallien pituusvaatimus) ei kestä ikuisesti. Ihanteet ovat jatkuvassa muutoksessa, ja koska anorektisuudessa ei oikeastaan enää pidemmälle voi päästä, tilalle on kohta pakko tulla jotakin muuta. Itse käyttäisin mielelläni selvästikin nykyistä lihaksikkaampia ja myös paksummalla rasvakerroksella varustettuja malleja (en pidä kovin erottuvista lihaksista naisilla paitsi kuriositeettina). Tällä hetkellä ongelmana on, että ei sellaisia löydä mistään, mutta mitä enemmän kysyntää, sitä nopeammin myös tarjonta kasvaa. Eipä kai auta kuin jäädä odottelemaan.
Eikös ennemmin kuitenkin nuorta lihaa?
Kuka insinöörinpirulaisista tunnustaa, häh?!
